Rompetorin loppusuora.

Viimeinen byrokraattinen asia, joka piti hommata on nyt taskussa. Ainoastaan omavalvontasuunnitelma ja muutama muu paperi tarvitsee tulostaa, sillä pyydettäessä ne on Suomen lain mukaan näytettävä, oli kysyjä kuka tahansa. Eli byrokratia on voitettu :D

Väsymys vaan on iskenyt ja tänään oli jätettävä kurssipäivä välistä, jotta sai tarpeeksi lepoa Asiaa ei helpota yhtään se tosiasia, että kämpässäni on 27 astetta lämpöä siinä kolmen aikaan yöllä. Valvoin viime yönä ilmeisesti neljään, kun ei saanut tuskan hieltä unta. Herätyksen ollessa kahdeksan kohdalla löin vain herätyskellon hiljaiselle ja totesin etten vain jaksa. Onneksi lauantai-sunnuntai välisen yön nukumme emännän kanssa Tarvasjoella vanhassa piian kammarissa, joka on selvästi viileämpi nukkumapaikka kuin Turun asuntoni.

Perjantaina tulee tiukka ostospäivä. Käyn hankkimassa kaiken tarpeellisen rompetoria varten, pois lukien elintarvikkeet. Ne haen lauantaina aamulla ja vien suoraan Tarvashovin kylmiöön. Tarvashovissa on aivan mahtavat tilat ja voin kertoa, että on hintalaatusuhteeltaan tosi mahtava vaikka häiden viettopaikkana. Lähistöllä on jäähalli ja Hovin toisessa päässä on uimahalli. Tarvasjoki oli noin 1700 asukkaan kunta ennen kuntaliitosta Liedon kanssa. Siellä oli pieneksi kunnaksi aika mahtavat puitteet urheiluharrastuksiin.

Oli muuten mahtava tiistai, kun sain semmoisen 7-8 heittokuutiollista polkupyöriä hommattua. Täytyyhän sitä hankkia jotain myytävää varastoon. Ihan mielenkiintoisena faktana: tämän pyörä erän valmistamiseen tarvittava energia vastaa yhden 80-luvulla rakennetun keskiverron omakotitalon koko vuoden energian tarvetta. Kyllä, tämä on ihan omakehua. Meidän, jotka kierrätämme vanhaa, työtä ei osata arvostaa tarpeeksi. Me kaikki jotka hankimme osan elannosta tai koko elantomme vanhan tai kierrätetyn tavaran kaupasta, säästämme vuodessa useita tuhansia tonneja fossiilisia polttoaineita.

Jaa niin, haastateltiinhan minut keskiviikkona Auranmaan Viikkolehteen. Saa sitten nähdä millainen valokuva tuli ja millainen juttu siihen kirjoitetaan.

Laadun valvoja :)

Kuvattavat kohteet on levitetty kuvaamista ja tietojen kirjaamista varten.

Varjossa 28 astetta lämpöä joten hommat etenevät verkkaisesti.

Nämä ovat aina kivoja löytöjä. Yleensä menevät siskon-, veljen- tai kummilapselle lahjaksi.

Tunturi Yellow Violet. Aika sopiva nimi pyörällä :D

Face Eventit 5. ja 12.6 rompetoreille.

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Kausivaihtelu ja rompetori.

KAUSIVAIHTELU

Olen käynyt monessa eri myyntikoulutuksessa ja eräässä koulutuksessa opetettiin, että ei ole huonoa aikaa tehdä kauppaa. “Vuoden voi käydä kahdella tavalla. Tammikuu on huono myyntikuukausi koska…, helmikuu on huono myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on huono myyntikuukausi, koska…, jne.” tai sitten “Tammikuu on hyvä myyntikuukausi koska…, helmikuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, jne.”

Tämä oppi on muuten ihan hyvä pitää mielessä vaikka kausivaihtelu on jatkuvaa. Joulu- tammikuu on kyllä vuoden heikointa aikaa. Helmikuussa piristyy ja sitten keväällä keleistä riippuen taas hiljenee. Kesä menee vaihtelevasti riippuen mitä myyntikanavaa käyttää. Syksy taas piristyy ja kun jouluvalot ilmestyvät kauppoihin alkaa hiljaiselo. Nyt siis mennään hiljaisempaa kautta vuodesta myynnillisesti. Siitä syystä rompetori projekti sopii hyvin tähän kohtaan. Saan sitä kautta toimintaani liikevaihtoa sekä uusia mahdollisuuksia.

Hankintapuolella eletään ns. kevätsiivous aikaa ja täytyy olla tarkkana, että saa erät haltuun. Tosin näissä tulee joskus vastaan niitä surkuhupaisia tilanteita. Pyydetään katsomaan tavaroita, joista on pakko päästä eroon. Kyselen pyyntiä ja paukahtaa 50-100% suurempi hinta, kuin niistä esineistä on mahdollista saada. Siinä sitten käyn esine esineeltä läpi, mikä on mahdollinen ulosmyyntihinta perusteluina tulevalle tarjoukselleni. No joskus menee läpi, joskus ei. Pahimmillaan sanotaan suoraan, että ottaa ennemmin takkiin ja vie kaatopaikalle kuin myy polkuhintaan. No jokaisella on oikeus tehdä laillisella omaisuudellaan mitä lystää. Minua enemmän harmittaa aika, joka meni hukkaan ja huvittaa ihmisten kateus ‘trokaria’ kohtaan.

Kausivaihtelulle ei siis voi mitään, mutta siihen pitää valmistautua ja luovia sen mukaan. Pitää vaikka vapaata tai kehittää jotain, joka toimii siihen hetkeen paremmin. Lause “Ei saa jäädä tuleen makaamaan.” toimii tässä kohtaa hyvin.

Eriä siis saa tarjota ja nyt olis etsinnässä piikkilankaa. Piikkilanka saa olla käytöstä poistettua, mutta ei ihan hirmu ruosteista. Tulee omaan valaisin valmistukseen, kun teen piikkilanka lamppuja. Ihmeitä en maksele, mutta haen hyötykäyttöön piikkilankakerät.

ROMPETORI

Rompetorin tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Keskeneräisten töiden lista on seuraava:

-Kahvion ostokset

Ostoksilla käynti ihan viime tipassa, eli päivää kahta ennen tapahtumaa.

-Kahvion rakenteet

Grilli, ok

Katos, kesken (hankinta vai lainaan)

Kalusteet, ok

Palontorjuntakalusto, ok.

-EA-henkilö(t)

Ok (SPR marttilasta tulee parina)

-Hygieniapassi, eli kahvio vastuu.

Ok.

-Järjestyksenvalvoja

Kesken. Minulla eli Marko Reinillä koulutus kesken ja väliaikainen todistus tulee 30.5.

Riittääkö yksi, vai tuleeko poliisilta ilmoitus että tarvitaan kaksi???

-Mainonta

Facebook, ok ja jatkuu.

Google mainonta alkaa ensi viikolla.

Mainos laput tulostettu ja jakaminen aloitettu.

Mahdollisissa kirppis/rompetori tapahtumissa jalkautuminen aikatauluni puitteissa.

-Byrokratia

Omavalvontasuunnitelma, ok.

Pelastussuunnitelma, kartta ja ilmoitus EA-henkilöistä vain eli lähes ok.

Ilmoitus poliisille tehty.

-Ensimmäiset pakolliset kysymykset käsitelty.

“Miksei ole mainostettu” tulee aina.

“Liian kallis” tulee aina, kun vertaillaan esim. Turunsanomien peräkonttikirppikseen, joka on ilmainen.

“Saako tuoda leivonnaisia” tämä pitäisi muistaa kertoa, ettei saa. Oma tulos kun on kahvion varassa, niin en oikein välitä kilpailusta. Lisäksi vaadittava byrokratia ei ole yleensä  ole oikein hoidettu elintarvikkeiden osalta.

Eli on kesken, mutta aika hyvin aikataulussa. JV homma on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki tai huoli. Muut ongelmat ovat aika hyvin saatu karsittua. Toki pienemmälläkin vaivalla olisi päässyt, kun ei olisi tehnyt sääntöjen ja asetusten mukaan. Tiedän, että useimmat vastaavat tapahtumat vain järjestetään ja tuota byrokratiaa ei tehdä niin kuin kuuluu. Nyt kun byrokratia on kertaalleen tehty, niin se on helppo tehdä uudestaan. Voi vain tehdä mahdolliset muutokset uuteen ilmoitukseen. Ne jotka eivät byrokratiaa hoida, niin mikäli poliisi, palokunta tai vaikkapa terveysviranomainen vierailee tapahtumassa, tulee pikkuisen rapsuja. Ja esimerkiksi pelastussuunnitelman pääasiallinen tarkoitus, että järjestäjä on muistanut miettiä kaikki asiat läpi. Muuten pahimmillaanhan kun jotain käy, niin sitten jälkikäteen ihmetellään kenellä on vastuu.


Facebook Event kummallekkin kerralle:

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Joka vuotinen flunssa....

Ärrin murrin… eipä ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan tästä aiheesta nimittäin flunssasta. Ketorin hot, ibumax ja coldrex -ravinnolla tätä sitten koetan hillitä. Toki tuo perinteinen vicks voidekkin on käytössä. Lepoa vaan, nyt ei kerkee hoitamaan sairautta siinä mittakaavassa mitä olo vaatis. Sitä se on yrittäjän arki flunssassa. Jos olisin tuolla normi työelämässäni edelleen, eli telakalla väsäämässä purkkeja, (laivoiksikin kutsutaan), olisin hakenut tämän viikon saikkua ja lepuuttelisin kotona. Yrittäjänä on pakko hoitaa velvoitteet sairaanakin, eli käyn katsomassa tavaraeriä, joissa ilmoitan heti kärkeen, että tänään en kättele kun on flunssa. Lisäksi pakkaan ja lähetän paketteja siinä tahdissa kuin normaalistikin.

Yrityskoulutus, jossa käyn noin kerran kuussa tai jopa harvemmin, oli sitten tottakai tällä viikolla. Koulutus kun on tosi hyvää ja asiantuntevaa, niin en ihan pikku syystä ole poissa. Sitä on tullut käytyä monen moisessa yrittäjä- sekä myyntikoulutuksissa. Tunnistan nykyään jo heti kättelyssä osaavan opettajan sekä sen, että onko ajan hermolla vai muutaman vuoden takaisessa tiedossa. Toki ongelmia on, kun koulutuksen aihe siirtyy paperialviverobyrokratialakisääteinen-A4 osastolle. Voin kertoa että on kuiva ja pottumainen aihe, jonka ymmärtäminen on yhtä H*******Ä!!!!!

No joo elämä on. Onneksi on siunaantunut emäntä, joka näistä sitten ymmärtää sitäkin enemmän.

Onneksi tässä näyttää olevan hiukan tuuria sillä parit hyvät erät olen käynyt katsomassa tässä flunssaa potiessa ja voipi olla, että kun oon terve, niin rupiaa selkä kolottamaan urakalla romun rehaamisesta varastoon. Juu, ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa, sillä flunssan ja joulu/tammikuun heikon myynnin takia olen hiukan joutunut aikataulutusta venyttämään viikon päähän, jolloin ajattelen rehaavani “uudet” tavarat varastoon. Sitten on toki kuvausta, mittausta, korjaamista, luettelointia, siirtämistä ja hinnoittelua viikkokirppikselle yms. perus hommaa.

Nyt on vähän semmonen lyhyt blogipäivitys, ihan sen takia että ei oo oikeen kunnon aihetta, mutta pikkasen pitäisi kirjoitella kuitenkin aina silloin tällöin, vaikka olo ei ois se paras mahdollinen.

Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.

Retro esineen luokittelu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Retro

“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.

Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.

Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:

Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).

Retrolautapelit:

Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:

C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.

Retro huonekalu:

Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:

Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:

Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)

Turun Kauppatorin Joulutori 11.12

Pari päivää jäljellä enää, eli pakkaamme sunnuntaina. Hiukan ollaan mietitty, että olisikohan mahdollista ennen joulua vielä ehtiä mihinkään myymään. Näyttää kyllä siltä, että eipä oikeen ehdi, sillä olemme joulukuun viimeisen viikonlopun päivä Tukholmaristeilyllä. Joku arkipäivä tietenkin olisi mahdollinen, mutta missä, niin sitä ei nyt oikein osaa sanoa. No katsotaan saadaanko tämmöinen arkimyyntipäivä aikaiseksi joulukuuhun.

Kokemuksena tämä joulutori on ollut ihan ok, sillä muutamat kokeilut ovat menneet paremmin kaupaksi kuin toiset. Korut esimerkkinä tulevat olemaan tästä lähtien valikoimassa mukana. LP-kipot ja niistä tehdyt variantit taas ovat menneet liiankin heikosti verrattuna siihen minkä pöytätilan vaativat. Piikkilankalamppu on sitten taas herättänyt varsin runsaasti huomiota. Myyty sitä ei ole, mutta huomion kautta uskon että alkavat menemään kaupaksi. Toki muuta kautta noita piikkilankalamppuja on mennyt kaupaksi. Eräs rouva kertoikin, että mulla on kilpailija. Ongelma vain on, että on minun myyntipaikka kirppiksellä, missä oli nähnyt piikkilankalampun. Uusiakin ideota on jo mutta katsotaan nyt, mikä tulee tuotantoon, sillä jokaisessa ideassa on omat tuotannolliset ongelmansa. Onneksi on youtube, sillä hulluhan sitä koettaa keksiä ratkaisun ongelmaan, joka on jo ratkaistu :)

Yksi asia sinänsä kismittää aina kun sen kuulee. Ihan suoraan ei toivoisi, että asiakas sanoo varastavan idean meiltä miten olemme luoneet vanhasta uutta. Se nyt on vähän sellaista, ettei sitä halua kuulla, sillä myymässä täällä ollaan ei jakamassa hyviä ideoita ilmaiseksi. Se nyt vaan on epäkohteliasta.

Huomenna eli lauantaina itse en ole joulutorilla, sillä olen päivän “oikeissa palkka töissä”, mutta tulen siinä viime hetkellä kuulemaan miten päivä on mennyt. Eli emäntä päivystää yssisseen melkein koko päivän. Parhaassa tapauksessa käy niin, että törmäät minuun muualla aamupäivästä ja iltapäivästä Kauppatorilla, sillä asiakaspalvelutyössä olen aamupäivän. Toki on tuo torimyyjän työ myös asiakaspalvelutyötä mutta erilaista kuin useimmat asiakaspalvelutyöt.

Eli huomenna lauantaina, sekä sunnuntaina voi tulla moikkaamaan meitä ja mahdollisesti ostamaan erilaisen joululahjan.

Valaisimien korjaaminen ja rakentaminen.

Kuinka vaikeaa on löytää tiettyjä valaisimen runkoja? Todella vaikeaa. Ei tarvitsisi olla edes kunnossa sillä puran ja kokoan uusiksi valaisimiksi. Tietoa ja taitoa on, mutta osia puuttuu. Eikä se jää kiinni siitä etteikö sähköpuolen paperit olis kunnossa. Tosin lampun sähköissä tai sähköistämisessä ei ole mitään kovin hankalaa. Kaksi karvaa lampun kantaan ja maadoitus niin siinä se on. Muut asiat ovat niitä hankalia.

Yksi ensimmäisistä korjaamistani kattovalaisimista oli oikea murheenkryyni. Komea 30-luvun kattokruunu kuudella S:n muotoisella kaarella ja viittä erilaista kristalliprismaa, joista osa oli laatikon pohjalla kun aloitin homman. Jouduin itse asiassa irrottamaan kaikki sillä koko lamppu piti laittaa alkutekijöihinsä. Vanhat johdot oli uusittava, koska kuparijohto vasten messinkiä ei ole ihan hyvä asia. Purkaminen oli ensikertalaiselle oma hommansa, joka nykyään sujuu aika kivuttomasti. Suurin ongelma tuli sitten S:n muotoisten haarojen kanssa. Johdot eivät tulleet ulos vetämällä. Siinä sitten pyörittelin valaisimen haaroja ja poltin puoli askia tupakkaa. Luovutin sitten viiden tuskaisen työtunnin jälkeen. Toki purkamiseen meni se pari tuntia.

Seuraavana päivänä sain ahaa elämyksen ja kävin ostamassa pienen tilan putkileikkurin. Päätin kokeilla katkaisemalla S:n puoliksi jos saisin näin johdot pois. Homma onnistui helposti. Haaran sitten kokosin takaisin tekemällä kierteet haaran puolikkaisiin ja päälle laitoin putken pätkän johon tein myös kierteet. Toki jotkut sanovat että “tuhosin” antiikkivalaisimen mutta sähköturvallisuus ajaa ohitte ja kovaa, sillä siinä tehdyt oikaisut vievät linnaan.

Johtohässäkän jälkeen aloitin valaisimen kokoamis urakan. Jos nyt oikein muistan meni kohtuu jouhevasti. Yleensä jos jotain jää mieleen, niin ne hankaluudet, ei se että jokin menee jouhevasti. Prismatkin menivät aika kivasti järjestykseen. Osasta toki oli kiinnityskoukku rikki ja korvasin sen kullan värisellä rautalangalla. Liitoksia ei edes näkynyt ja olin hyvin ylpeä itsestäni, kun lamput syttyivät ja valaisin oli valmis. Työtunteja toki meni aika paljon.

Harjoitustöinä rakentelin muutaman kristallikruunun ja barokkivalaisimen. Ajatus oli, että ihan työnä tekisin, kun noita valaisimen osia tuli ostettua Sariolan lampputehtaan lopetushuutokaupasta. Sitten aloin laskemaan kuinka kannattavaa on korjaaminen. Otetaan esimerkiksi barokkivalaisin kahdeksalla haaralla. Purkuun menee tunti tai kaksi, jokaisen haaran uudestaan johdotus vie puolesta tunnista tuntiin ja haaroja on kahdeksan. Kokoaminen vie tunnin tai pikkaisen päälle. Eli 6 tuntia siis menee vähintään ja tälle sitten alvillinen hinta. Yrittäjän työtunnin arvo pitäisi olla 50€ paikkeilla varsinkin, kun puhutaan työstä,  jossa tarvitaan ammattipätevyys. Vaikka laskisi 25€ mukaan, niin hintaa tulee enemmän kuin ihmisillä on halua maksaa. Totesin silloin, että myyn varaosia, en työtä. Enkä korjaa mitään, kun sen kannattavuus on vähän niin ja näin.

Tämä siis joitakin vuosia sitten.

Nykyään olen aloittanut valaisimien rakentelun uudestaan sillä tuli idea rakentaa uusia valaisimia valmiiden runkojen päälle. Hyvin lähti liikkeelle ja kiinnostusta oli, mutta nyt ovat rungot loppu, joiden ympärille rakentaa. Eilen kiersi kahdeksan kirppistä läpi. Ekotorilta tuli “ystävällinen” ilmaisu kun kyselin raatojen perään. Eivät myy viallisia tai testaamattomia sähkölaitteita. Menee siis hyvä runkoja roskiin. Ei auttanut se, että olen sähköasentaja. Ei auttanut se, että olen yritys, jolloin kuluttajansuoja ei ole este. Olen ennenkin haukkunut Ekotoria ja voin kertoa, että koko lafka saisi mennä konkurssiin. Punaisen ristin Kontissa sentään tajuttiin asia ja otettiin yhteystiedot ylös ja lupaus, että laittavat sivuun raatoja ja ostan sitten laatikoittain. Käyn jossain vaiheessa kyselemässä ihan sen takia, että osoitan olevani tosissani ja olen valmis maksamaan rungoista.

Toki Facebook on ilmoiteltu ja sieltä pari runkoa onkin jo tullut. Tori…. v***n tori-ilmoitukset ja niihin vastaajat. Ilmoitukseen kirjoitan selkeästi “En hae kaukaa. Turku-Lieto väliltä”. S-postiin tupsahtaa viesti: “Tervetuloa Ouluun…..”

Eli hyvä lukijani, jos teillä on valaisimia joista saan rakenneltua uutta, niin lähetäppä viestiä ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com

Kunnon ei tarvitse olla hyvä, homeisetkin käy. vaikka harvemmin valaisimen runko homeeseen menee. Eli etsinnässä olevat kattovalaisimen rungot ovat:

-Ketjun varassa roikkuva monihaarainen 80-luku ja nuorempi. Nämä otan lahjoituksina vastaan sillä ketju ja kiinnikkeet ovat käyttökelposia osia.

-Ketjun tai metalli putken varassa roikkuva valaisin jossa on puolikkaan pallon muotoinen metallirunko. Yleensä 6-8 lasinpuolikasta metallirungon välissä. Lasit voivat olla kaikki rikki, sillä niitä ei tarvita. Olen valmis maksamaan 5-15€ riippuen käytettävyydestä, ei kunnosta. Eli, jos on täysin ruosteessa, mutta suoraviivainen, niin 15€ on kauppa summa. Jos on ala-osassa muotoja ja lamppu on hyväkuntoinen, niin kauppasumma on 5€

-Johdon varassa roikkuva kangasvarjostin iso puolipyöreä. Otan vastaan lahjoituksena.

-Kangasvajostimen kupuja myös otan vastaan lahjoituksena tyyliin mitä homeisenpi sen parempi.

Rakennan siis piikkilankalamppuja ja niiden rungot on tällä hetkellä loppu. Piikkilankaa on kolmisen sataa metriä :)

Romukauppiaan työpäivä.

Tässä romukauppiaan arjessa yksikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Toki hyvin samaa kaavaa toistavat, mutta hyvin harvassa ovat ne päivät jotka olisivat täysin identtisiä. Teen yleensä kaksi pitkää päivää viikossa eli keskiviikon ja lauantain. Muut päivät viikossa ovat sitten ääripäästä ääripäähän joko hyvin vähätöisiä tai sitten aamusta iltaan.

Otan nyt yhden päivän esimerkiksi eli keskiviikko 21.10 meni näin:

Herään siinä kympin paikkeilla puhelinsoittoon. Vastaan kaikkiin puheluihin usein jopa siten, että herään puheluun. Ei ole ollenkaan harvinaista, että sovin kaupan unenpöppörössä ja puhelun jälkeen ihmettelen mitä tuli sovittua. Nyt oli kuitenkin puhelinmyyjä puhelimen toisessa päässä. En ollut kovin ystävällinen ja olisin taas saanut emännältä satikutia, jos olisi kuullut töykeän puhelinkeskustelun.

Mietin, että nousenko ylös vai koetanko nukkua hetken vielä, sillä suunnitelma oli, että vasta siinä puolenpäivän pintaan aloitan työpäivän. No pää tyynyyn ja unta kuulaan.

Nukuin parisen tuntia ja aloitin työpäivän. Normaaliin tapaan kahvi tulemaan ja tupakalle. Samalla kun polttelin tupakkaa aloitin purkamaan viestejä joita on tullut. Toistakymmentä s.postia tai facekommenttia jotka vaativat reagointia. Ei tosin sovittavissa olevaa uutta kauppaa vaan pari käytännön järjestelyä s.postin kautta. Eli aika leppoisa päivän alku.

Kaffen juotuani otin uuden kupillisen mukaan autoon ja soittelin ennen lähtöä päivän ensimmäisen työkeikan varmistuspuhelun. Eli hain lampun raadon lahjoituksena. Osoite oli ihan helppo löytää siitä syystä, että olen joskus aiemmin pyörähtänyt samalla alueella jonkin työkeikan osalta. Osoite oli näitä joita ei löydä helpolla ellei tämä osoitteen metsästys ole joka päiväistä.

Lamppu autoon ja siinä sitten huomaan, että kamera on jäänyt matkasta eli kotiin takaisin. Otin siinä sitten samalla yhteyttä emäntään ja kyselin tuleeko mukaan tänään Tarvasjoelle vai otanko pelkästään koirat. Emäntä jäi sitten hoitamaan Sarjakuvakerhon asiota ja koirat tulivat minun seurakseni. Soittelin emäntää odotellessa päivän toisen noudon käytännön järjestelyistä. Sovin sen illemmalle ilman tarkkaa aikaa sillä on kuulemma loppu päivän kotona.

Ajelin Tarvasjoelle kuunnellen silloin tällöin Kafkan haukkumista ja Okan ulinaa. Ovat kuin pikkulapsia, jotka kyselevät “Koska ollaan perillä? Koska ollaan perillä? Koska…”. Viimeiset sadat metrit en edes yritä huudella koiria hiljenemään sillä parempi, että ilmoittavat tulostaan sillä silloin talon kissat ehtivät piiloon. Enkä minä kissojen takia pelkää vaan koirat saattaisivat kohdata naskalihanskan, joka repii kuonoo haavoja. Olen irroitellut ennenkin kissoja koiran lihasta ja se ei ole hauskaa homma.

Tällä kertaa ensimmäisenä työnä oli asuntoauton siirtäminen huoltoasemalle. Tuulettajan remmi oli viime reissulla mennyt poikki. Onneksi ei tarvinnut ajella kovin kauas kuitenkaan. Tarvasjoella on yksi viimeisistä oikeista huoltoasemista. SEO:lla on oikea huolto ja korjaamopalvelu olemassa!!! Semmoinen klassinen 80-luvun tyyppinen huoltoasema. Ei moderni ABC missään nimessä vaan kunnon huoltoasema. Erikoisuutena pihalla vanhat traktorit ja puimurit.

Tarkistan taas kerran viestit ja vastaan niihin. Vastaan yleensä kaikkiin viesteihin alle 6 tunnin sisällä, mutta pyrin siihen ettei yli 12 tuntia yksikään viesti makaa ilman vastausta. Niitäkin käy, mutta viestiliikenne on ihan tolkuton minulla. Yli 20 viestiä päivässä mutta parhaimmillaan lähes 100 viestiä päivässä.

Aloitan ne “oikeat” työt latolauta pirttipöydän rakenteen tukemisella. Saan valmiiksi ja aloitan kokoamaan pöytää kasaan. Viimeisenä lyön kiilan kiinni ja “poks!”. Hahlo halkeaa. Mietin vain siinä, että “pitihän tämä arvata”. On ollut aika murheenkryyni tämä pöytä. Lyön kiilaa syvemmälle, että saan halkeamaa levitettyä ja toivon ettei tule lisävauriota. Onneksi ei tule. Syy miksi näin tein on ihan se, että siten saan liimaa tikulla laitettua halkeamaan kunnolla. Kiila ylös ja puristin paikoilleen. Halkeaman koko mitalla puristuu ylimääräistä liimaa eli onnistumiselta vaikuttaa. No tämä pöytä tekee varmaan vielä jonkin tepposen minulle.

Juon pikaisen kaffen ja aloitan tämän päivän tärkeimmän työn eli kuvaamisen ja kohteiden luetteloinnin. 18 eri kohdetta joista teen myöhemmin huutonettiin ilmoituksen. Isäni auttaa tässä toimien kirjurina. Pyrin kuvatessa olemaan niin tarkka kuin vain osaan ja varsinkin mitoissa täytyy toleranssi pitää alle 5mm puoleensa. Valaisimien lasikuvuissa ja muissa sellaisissa joissa parikin millä ratkaisee toleranssia pyrin pitämään alle 2mm. Onneksi tällä kertaa ei ollut noita tarkimpia kohteita suunnitelmassa kuvata.

Noin kello 18 lopettelen ja lähden kohti Paimiota hakemaan piikkilankaa sillä teen sitten niistä piikkilanka lamppuja. Löydän perille helposti sillä osoite oli helppo ja autotallin oveen nojaa noin 200-300 metriä piikkilankaa (voi olla enemmänkin). Maksan sovitun kaksi kaffepaketti eli tätä vanhan aikaista oravannahkakauppaa. Lastaan pikaiseen autoon takapenkeille laittaen väliin pahvia. Takalaatikkoon ei oikein voi laittaa, koska siellä on kaksi koiraa ja emäntä voisi suuttua, jos palautan koirat piikkilankaan sotkeentuneena.

Vien koirat emännälle ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti.

Kotiin palatessa kiroan sitä, että tiskit on tekemättä ja kellon ollessa jo yli kahdeksan ei ole kiva huomata olevansa hyvin nälkäinen. Päivän ensimmäinen kunnollinen ateria kello kahdeksan jälkeen on minulle hyvin normaalia. Tiskaan nopeasti kattilan ja laitan kastikkeen lämpiämään. Pastaa pekonikastikkeella on tämän illan ruokana.

Veden kiehumista odotellessa aloitan tekemään ilmoituksia. En kuitenkaan tee kuin pari sillä ei vain huvita eli pidän hetken taukoa ja katselen youtubesta videoita.

Siinä kello 23 aloitan tekemään ilmoituksia. Ilmoitusten tekoon menee hiukan runsas tunti, joka on minulle aika keskiverto aika kun teen 15-25 ilmoitusta. En yleensä vaivaudu tekemään alle viittä ilmoitusta kerrallaan. On paljon tehokkaampaa tehdä kerralla enemmän kuin muutama silloin tällöin.

Työpäiväni siis alkavat hyvin harvoin kukonlaulun aikaan sillä yleensä asikaskäynnit eivät ole tosiaan aamuvarhaisella. Aikaisintaan olen liikkeellä kello kympin paikkeilla, mutta silloinkin se työpäivä venyy helposti siihen puoleen yöhön. Tori- ja markkinapäivät ovat sitten asia erikseen sillä siellä ollaan useimmiten jo yhdeksältä aamulla. Tosin tori- tai markkinapäivän valmistelut edellisenä päivänä ovat usein päättyneet pimeän aikaan.

Tämähän on aika semmoista yrittäjän arkea, jossa ei niitä tunteja lasketa…. :)

Flunssan kiusa romukauppiaalle :(

Yksityisyrittäjälle perus flunssa on riesa, joka voi vaikeuttaa elämää uskomattoman paljon. Saikkua ei oikein voi ottaa, kun totuus vain on se, että hommat on hoidettava vaikka ei yhtään tee mieli lähteä kotoa.

Tänään eli perjantaina 9.10 (laitan tämän päiväyksen ihan sen takia koska saattaa olla, että julkaisen blogin tuonnempana ja silloin tarina ei koske kuluvaa päivää) aamu oli hyvin ankea. Iski pikku flunssa ja ilmeisesti tähän flunssaan liittyy huonosti nukuttu yö eli tuli heräiltyä vähän väliä. Puolenpäivän paikkeille oli katselmus sovittuna tavara erästä ja kävinkin katsastamassa sen. Erä vain oli hiukan heikko kaupallisessa mielessä. Rehellisesti sanottuna olisi pitänyt jättää tarjous “50€ tuohon käteen niin vien nämä pois”. En sitten ollut niin ‘hereillä’, että olisin sanonut ettei kiinnosta. Flunssa pistää aivot käymään hitaalla ja eipä tuo huonosti nukuttu yökään auta asiaa. Ei kannata lähteä hakemaan erää, joka on myyntiarvoltaan 250-300€ reaalimaailmassa. Kuljetuskustannukseksi on arvioitava 50€, sillä polttoaine yms. ei ole ilmaista. Varastokustannukseksi on asetettava toinen 50€. Sohvasta ja sängystä on oletuslaskelmaan asetettava 100€ ‘topinoja-riski’ eli kaatopaikkamaksu, joka lankeaa liian helposti sohvien ja sänkyjen kohdalla. Tuohon sataan euroon siis sisältyyy se, ettei ne tuo omaansa takaisin, kuljetus Topinojalle ja kaatopaikkamaksu, joka on 10€/esine. Romukauppiaan riskianalyysi on aika kylmä. Tähän kohtaan flunssa vain esti sen asiallisen ja kohteliaan kieltäytymisen. Flunssa on hankala asia, koska silloin ajatus ei vain juokse niin kuin kuuluu.

Huomenna eli lauantaina taas olisi se viikon tärkein työpäivä. Teen yleensä keskiviikkona ja lauantaina suurimman osan töistä. Tilanteesta riippuu onko pakkauksia, kuljetuksia, hinnoitteluja, korjauksia, rakentamisia, kuittien järjestämistä, kuvaamista, netti-ilmoitusten tekoa jne. Teen pääosin näitä töitä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Huomiseksi on vain luvattu viileää ilmaa ja kaikki listalla olevat työt ovat ulkotöitä. Tämä onkin dilemma. Flunssa ja ulkohommat eivät ole viisas temppu, mutta jollei käsillä olevia töitä tee nyt, on ensi kuussa sitten köyhä olo. Työt on tehtävä tietyn aikataulun puitteissa, jotta sitten työpalkka kotiutuu kaupan muodossa myöhemmin. Nyt siis saan palkan siitä työstä mitä olen tehnyt kesän aikana, viime talvena tai jopa viime syksynä. Jos siis haluaa viettää leppoisampaa joulua, on tehtävä töitä flunssaisena ulkona. Yrittäjän ongelma, jota ei ehkä perus palkansaaja tule ajatelleeksi.

Kuluva viikko on muutenkin ollut hiukan kiireisempi, sillä selviä viitteitä on, että “pesänrakennuskuukausi” on alkanut. Suomeksi tarkoittaa sitä, että puhelin soi ja viestejä tulee ihan kivasti. Tätä kestää kuukauden ja sitten hiljenee. Joululahjoja ei minulta osteta vaikka monet esineet mitä minulta voi ostaa sopisivat lahjana annettavaksi. Olisihan sitä kiva saada oma osansa joululahjabisneksestä, mutta käytetty esine ei kuulu lahjaostoksiin.

Jaa niin, tuli tuossa alkuviikosta haettua erä huonekaluja ja täytyy sanoa, että oli hyvin erilainen kokemus. Ensimmäisessä kontaktissa eli viestissä oli kuvat (selkeät, joka on harvinaista), mitat (tieto on kiva, mutta kokeneelle ei niin tarpeellinen heti alkuun) ja sijainti. Kaikki tiedot ja enemmänkin siihen mitä tarvitsen suunnitellakseni aikatuluani. Emäntä tuli mukaan, kun käytiin katsastamassa tavarat ja sopimassa kaikki käytännön järjestelyt. Perus tervehtimisien jälkeen esitin tärkeimmän kysymyksen eli aikataulun. Yllätys ei ollut iso, kun aikaa oli vain pari päivää. Aika semmoinen perus juttu tuo muutaman päivän aikataulu  ja siksi se kuuluu jopa tärkeämpänä tietona ottaa selville, kuin mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Aikataulua ei voi, muuttaa tavaran määrää ja hintaa voi. Loppu onkin sitten normaalia kaupan ehtojen kyselyä ja sopimista mitä tehdään ja miten.

Tietenkin kävin päärakennuksen yläpohjan/vintin läpi, sillä purujen seasta on usein löytynyt arvokkaimmat aarteet. Tällä kertaa oli vain 70/80-luvun sanomalehtiä, joille ei ole kysyntää. Inhottavia paikkoja nuo vintit. Selkä vääränä pölyssä ja pimeässä saa etsiä, mutta se kannattaa usein, sillä siellä ne aarteet ovat. Myöskin klapipinot kannattaa vilkaista, sillä sieltä niitä aarteita on tarpeeksi usein löytynyt. Olkkari on yllättäen useimmiten minulle niitä vähemmän kiinnostavia nurkkia taloudessa. Kokemus on opettanut mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja jopa niin, että ‘nokalla’ eli hajuaistilla saattaa ne parhaat aarteet löytyä. Miksi käyttää vain näköaistia kun ihmisellä on useita hyviä aisteja joita käyttää.

Eli hyvä lukija, jos jossain kohtaa tarjoat esineitä minulle, varaudu kysymyksiin jotka saattavat tuntua epäoleellisilta. Ne ovat kuitenkin hyvin tärkeitä minulle, sillä tavaroiden lisäksi minun on mietittävä logistiikka, aikataulu, pakkaus, kaatopaikalle menevien määrä, hävikki, varastointi, myyntikustannukset, jotka vaihtelevat esineryhmittäin, myyntihinta-tavoite, myynnin epäonnistuminen eli riskianalyysi jne. ja nämä kaikki mietin silloin kun jätän tarjouksen. Myyjälle tärkeitä tietoja ovat aikataulu, hinta ja mitä kauppaan kuuluu eli paljon pienempi osuus kuin ostajalla, joka yrittää myydä voitolla eteenpäin. Tarjoushetkellä siis voin olla pitkäänkin hiljaa ja vain laskea mielessäni kokonaiskuvaa sekä kaupan ehtoja, jotta voin turvallisesti nukkua yöni.

Kaupankäynti on pysähtynyt.

Eräs tuttu laittoi facebookissa kysymyksen ilmoille että onko pääministerin puheilla näin voimallinen vaikutus kaupankäyntiin. On kuulemma kauppa tyrehtynyt huolestuttavissa merkeissä.

Ikävä kyllä täytyy todeta, että omalta osaltani vahvistan tuon kaupankäynnin kuolemisen. Ei ole kovinkaan hauskaa käydä tilittämässä viikkokirppistä ja todeta että kafferahat jää kouraan. Muutkin myyntikanavat, joita käytän ovat kohtuu heikoilla tuloksilla tällä hetkellä. Enkä ole ilmeisesti ihan ainoa jolla on sama “itkuvirsi”. Taitaa olla enemmänkin tilanne se, että liian moni pienyrittäjä sanoo samaa. Eikä se ole jokaisella osaamattomuudesta, asiakaspalvelusta, markkinoinnista, hinnoittelusta yms. kiinni vaan kukkarot tuntuvat olevan joka suunnassa naulattu umpeen. Sentään eletään kautta kun kaupankäynti yleensä vilkastuu ns. syksy- ja talvimyynnin osa-alueillani.

Turun sanomissa keskiviikkona 23.9 käsiteltiin Turun torin tilannetta. Täytyy hieman sanoa, että toimittaja kaunisteli asioita vaikka koko juttu oli melko mollivoittoinen. Eli hyvin moni ilmaisi, että kauppa ei käy tällä hetkellä. Kesän sateet aiheuttivat varsin kylmän kyydin torikauppiaille. Eikä se ole ainoa syy mollivoittoisille ajatuksille. Suunta on ollut jo vuosia torikauppiaalle hyvin heikko.

Suuntaus ainakin oman tiedon mukaan on koko Suomessa sama. Isot kauppakeskukset ja marketit imevät ostovoiman kokonaan ja pienet kärvistelevät. Enkä oikein usko, että se ihan hinnastakaan on kiinni. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi hyötykasvien taimet ovat laadukkaampia ja edullisempiakin torilla kuin isoissa myymälöissä. Myöskin yllättäen valikoima on parempi. Hyvin harvassa marketissa on kymmentä eri vaihtoehtoa eri viherkasveille mutta torilla näin näyttää olevan. Kotimaiset vihannekset ja kasvikset voi ostaa kasvattajilta tai yhden väliportaan kautta kun taas marketista ostaessa niitä väliportaita on taatusti ollut enemmän.

Toki käsitöissä tulee se vastaan, että vastaavan saa marketista halvemmalla. Ikeasta saat muutamalla kolikolla korin, kun käsin tehty pärekori torilta on monin verroin kalliimpi. Näitä ikealaisia sitten löytyy kyllä roskalavoilta ihan riesaksi asti. Variksenmarja luuta kunnolla tehtynä kestää vuosikymmenen jos toisenkin rankkaakin käyttöä ja maksaa heti monin kertaisesti Bilteman harjan verran. Kauniin käsintehdyn puulelun hinta on toinen kuin vaikkapa muovisen vastineensa. Siskon pojalla nämä muoviset lelut kestävät vartin ennen kuin osa jos toinen on irti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tuotteista joissa hinta ja laatu ovat ihan eri kategoriassa torilla ja marketissa. Taannoin kuulin erään herran haukkuvan torilla myydyt käsityöt aivan liian kalliiksi ja seuraavassa lauseessa totesi, ettei marketti tavara kestä vain hetken ja vihaa kuulemma kertakäyttökulttuuria. En oikein ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa kun lauseet kumoavat toisensa. Olisiko “sitä saa mitä tilaa” lausahdus tälle herralle se sopiva?

Elävän torin edellytys on, että myyjät saavat oikeasti palkan tekemästään työstä. Jos tuntipalkaksi jää jokunen ropo, niin  kai moni ymmärtää, että leikki on jossain kohtaa lopetettava kannattamattomana. Torilla kun katselette hetken miten kauppa käy eri toimijoilla huomaatte, että osa myy ihan kivasti, mutta moni pyörittelee peukaloitaan. Varsinkin Turun torilla on muutama iso, joilla se kauppa sentään kohtuullisesti käy. Mitä muuten veikkaatte mitä miettivät ne myyjät joilla kauppa käy? Ovatko iloisia, että oma myynti toimii edes kelvollisesti vai ovat hieman peloissaan siitä, että muilla kauppa kangertelee? Fakta kun on, että jokainen torikauppias toimii toisensa myyntitukena. Jos torilla olisi pelkästään kahvila, niin kuka sinne tulisi kaffelle? Jos torilla olisi yksi iso vihanneskoju, niin kuka sinne jaksaisi mennä kun marketistakin saa? Jos torilla olisi vain yksi kirjamyyjä, niin kuka jaksaisi vaivautua katsomaan valikoimaa kun kirjasto on kivenheiton päässä?

Turun torin peruskorjaus olisi kiireellinen asia. Jos kuitenkin toriparkki aloitetaan, on kuitenkin keksittävä vaihtoehto toritoiminnalle rakennustyömaan ajaksi. Nämä toimet ovat jo pikaista aloitusta vajaat sillä tuo “perunapelto”, jota Kauppatorin kiveykseksi kutsutaan on häpeällisessä kunnossa.

Tosin uutena tuttavuutena Kauppatorille on tullut tuo vihreä kahvila-auto, joka on varsin miellyttävä kokemus ja varsin hauska idea. Myyjät mukavia ja tarjoilu ehdottoman kohteliasta. Penkit tuppaa olemaan aina täynnä. Uutta väriä ja ehkä sitä uutta tulemista on Kauppatorin tulevaisuudessa näkyvissä.

Tori on yhteisö koostuen kauppiaista ja asiakkaista, joka elää ja voi hyvin toistensa menestyksestä :)