Suomalainen design?????

Fiskars päätti sitten kertoa mikä suomalaista designia vaivaa:

Suomi sata vuotta juhlasarjat = suomalaista designia. Eli samat vanhat romppeet eri väreissä. Niitä osti jo mun mummo, niitä osti jo mun äiti, mutta minua ne eivät yhtään kiinnosta. Niitä on pilvin pimein. Esimerkiksi Aalto-malja, eli “Eskimon nahkahousut” (oli se ensimmäinen nimi tälle kipolle) on suunniteltu vuonna 1936.

Suomalaista designia vaivaa se, että suuryritykset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen desingniin eli kierrätetään vanhaa. Eräällä tapaa suomalainen design jämähti kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka meillä on omaa nuorta polvea teollisen muotoilun saralla. Mutta saavatko he oikeasti mahdollisuuden kasvaa isoiksi?

http://koti.ts.fi/sisusta/mista-loytyvat-tulevaisuuden-suomalaiset-muotoilun-klassikot/

Made in "muualla kuin suomessa".

Itse kuulun Turun Sarjakuvakerhoon ja voin kertoa, että siinä porukassa on taiteilija jos toinenkin. Elantoa taiteella ei kuitenkaan moni tee, jos yksikään. Rahat elämiseen tehdään muualta. Suomessa on oikeasti taiteilijoita ja designereita korkeatasoiseen muotoiluun, mutta he saavat työssään tehdä pieniä uudistuksia muotoiluun, joka on kauan sitten muuttunut vanhan aikaiseksi (eli tekevät hieman erilaisen sinisen Aalto-maljan). Uutta innovatiivista ja jopa todella kaunista designia Suomeen on kyllä tullut, mutta ei sitä kautta mitä toivoisimme. Swenssonien putiikki Ikea on rohkea design liike jossa asiakkaat käyvät ostamassa uutta ja rohkeaa muotoilua.

Viime aikojen tapahtumien eli “Make america great again” lauseen innoittamana (mutta ei missään nimessä takana olevan ideologian kannattajana) haluan tuoda esille oman versioni miten “Suomi nousuun” tapahtuu. Ainakin designin osalta.

Antakaamme siis mahdollisuus uudelle designille. Kokeilut olivat se Aallon tapa tehdä uutta, niin kuin monissa dokumenteissa on käynyt ilmi. Aalto varmaan teki jokaista toimivaa tuotetta kohden kymmenen epäonnistunutta. Siten luodaan uutta. Kokeiluille on annettava mahdollisuus. Uuden ajattoman suomalaisen designin edellytys on, että kaupan hyllyllä on kymmenen uutta, joista yksi saavuttaa suosion. Epäonnistumiset kuuluvat uuden luomiseen, siitä ei pääse eroon millään.

Toki täytyy tässä ottaa esille kuuluisat ‘vihaiset linnut’, sillä pelialalla suomalainen design on pärjännyt hyvin. Luovuus ja se taiteellinen silmä, sekä toki pelin rakennustaidot, ovat olleet se millä he loivat oman pienen peli-imperiuminsa. Siis Suomalaista designia parhaimmillaan.

Ennen kuin tuosta design sanan käytöstä aletaan huomauttelemaan, niin design tarkoittaa muutakin, kuin kalliita maljakoita tai tuoleja. Design on teollista muotoilua ja se Ikean halvin patalappukin on jonkun suunnittelema ja muotoilema. Onhan se toki totuus, että ne halvimmat ja aripäiväisimmät 70-luvun esineet ja tuotteet ovat tämän päivän kuuminta hottia ja designia.

Toki uuden tuotteen tuonti markkinoille on kallista sillä alkuun tuotantoerät ovat pieniä ja kulut isoja tuottoon nähden. Tärkeä on myös muistaa, että se joka on tuotteen suunnitellut tarvitsee palkan jonain muunakin kuin “näkyvyytenä”. Tuki ja sijoittaminen suomalaiseen uuteen muotoiluun on sijoitus Suomen tulevaisuudelle, joka pitkällä juoksulla korvaa moninkertaisesti ne kokeiluihin satsatut rahat.

Tehdään siis suomen designille palvelus ja annetaan mahdollisuus uusille kyvyille. Vaaditaan Fiskarssilta suunnan muutos ja äänestetään jaloilla. Annetaan ja vaaditaan uudelle Suomalaiselle muotoilulle ja taiteelle tilaa sekä mahdollisuus. Näin saadaan suomi nousuun, sillä uudet innovaatiot, ovat avain huomiselle ei vanhojen ‘mestarien’ eriväriset maljakot.

Emännän Jellona sarjan joulupostikortti malleja.

Muitakin malleja toki on ja graaffinen työ on tuttua mun emännälle :)

Made in Finland.

Minun eli "Kapteeni Retron" tekosia. Muotoilu ja valmistus "Made in Finland".

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.

Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.

Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.

Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”

Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?

Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.

Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.

Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.

Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.

Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.

"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?

Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

Turun Kauppatorin Joulutori 12-13.12

Eli se on sitten meidän osaltamme joulutori ohitte.

Lauantai oli hiukan erikoinen päivä, sillä olin itse muualla myynti/esittelytöissä. Tosiaan teen myös varsin paljon eri myynti/edustustöitä. Mainitsinkin tästä edellisessä blogissa. Oma päivä lauantain osalta oli sellainen perus tuote-esittelijän päivä, joka menee siihen tyyliin, että ohi meneviä ihmisiä tervehdin ja yritän luoda kontaktin ja esitellä edustamani tuotteen. Joinakin päivinä on varsin puuduttavaa ja joinakin päivinä niin kuin viimeksi, sain oikeen kiitoksen siitä, että olin pysäyttänyt asiakkaan. Sai mielestään ehdottoman tärkeää tietoa uudesta tuotteesta. Suurin osa tosin taisi todeta mielessään “Hittoako tuo keekoilija tuossa häiritsee mua!!!”. Tähän oon tottunut.

Ilokseni siinä sitten kaffepaussilla luin emännän viestin, että tulee reissu Lausteelle, kun oli myynyt piikkilankalampun. No eipä siinä mitään ihmeellistä, sillä piikkilankalamput ovat keränneet hyvää huomiota ja niitä menee silloin tällöin. Kului hetki ja tuli uusi viesti. Emäntä pirulainen oli sitten myynyt toisen piikkilankalampun. Aika hyvä tulos. Mun emäntä onkin hyvä myyjä ja silloin kun mää oon poissa myykin aikas mukavastes :P

Sunnuntaina sitten mentiin hiukan aikaisemmin aamusta, koska oli hyvä fiilis ja haluttiin hyödyntää kaikki mahdollinen aika jolloin asiakkaita liikku. Kuinka väärässä olimmekaan. Oli sellainen kituutetaan nyt tässä päivä, kun oli tuollainen “katselijoiden, ei ostajien, päivä”. Tietenkin siinä yksi asiakas tuli ostamaan meiltä LP-kipon, kun oli kuullut, että meillä niitä on myynnissä. Jaa niin, lauantaina oli itse asiassa ollut emännän kertoman mukaan useampiakin asiakkaita, jotka olivat ihan etsineet meidät torilta, tai tulleet torille meidän takiamme. Nostamme siis nokan ylös ja sanomme, että me olemme hyviä (pikkainen ylimielisyys kai on sallittua?) :)

Nyt siis paluu arkeen ja tänään eli maanantaina tuli purettua autosta tavarat Turun varastoon. Ajatus on sellainen, että jos tämän viikon keskiviikkona tai sunnuntaina ehtii jonnekkin myymään, ovat myyntitavarat kätevämmin Turussa. Tarvasjoen päävarasto on kiva, mutta aikataulu ja matka haittaa usein. Toki kävin Tarvasjoella tänään hoitamassa huutonetissä myydyt tavarat pakettiin. Koettakaas huviksenne pakata yksin vanha puuaura. Onko helppoa? No koettakaas sitten pakata kaksi puuauraa yksin. Onko helppoa? Ei muuten ole, mutta pistin pakettiin ja autoon muiden pakettien kanssa.

Sunnuntai muuten meni torilla enemmänkin uusien tuotteiden, tai muiden sellaisten suunnittelussa, kun asiakkaita ei oikeesti ollut. Tuli sitten siinä idea, että ehkäpä sitä voisi hankkia kansallispuvun tähän myyntityöhön. Olis aika retee vai mitä? Ongelmaksi vaan muodostuu se, että netin ja kirjaston avut olen käyttänyt tuloksettomaan hakuun. Auranmaalla johon minä syntyperältäni sitoudun, löytyy kansallispuku vain naisille. Ei miehille. No konsultoin sitten, kun ehdin paikallista tanhuporukkaa. Varmaan sieltä saan avut tähän projektiin.

Viimeistään keväällä Pop Up Arhael esittäytyy Turun Käsityömessuilla. Kansallispuvussa tai sitten muussa asusteessa, kun alastes myymistä ei oikeen katota hyvällä ;)

Turun Kauppatorin Joulutori 11.12

Pari päivää jäljellä enää, eli pakkaamme sunnuntaina. Hiukan ollaan mietitty, että olisikohan mahdollista ennen joulua vielä ehtiä mihinkään myymään. Näyttää kyllä siltä, että eipä oikeen ehdi, sillä olemme joulukuun viimeisen viikonlopun päivä Tukholmaristeilyllä. Joku arkipäivä tietenkin olisi mahdollinen, mutta missä, niin sitä ei nyt oikein osaa sanoa. No katsotaan saadaanko tämmöinen arkimyyntipäivä aikaiseksi joulukuuhun.

Kokemuksena tämä joulutori on ollut ihan ok, sillä muutamat kokeilut ovat menneet paremmin kaupaksi kuin toiset. Korut esimerkkinä tulevat olemaan tästä lähtien valikoimassa mukana. LP-kipot ja niistä tehdyt variantit taas ovat menneet liiankin heikosti verrattuna siihen minkä pöytätilan vaativat. Piikkilankalamppu on sitten taas herättänyt varsin runsaasti huomiota. Myyty sitä ei ole, mutta huomion kautta uskon että alkavat menemään kaupaksi. Toki muuta kautta noita piikkilankalamppuja on mennyt kaupaksi. Eräs rouva kertoikin, että mulla on kilpailija. Ongelma vain on, että on minun myyntipaikka kirppiksellä, missä oli nähnyt piikkilankalampun. Uusiakin ideota on jo mutta katsotaan nyt, mikä tulee tuotantoon, sillä jokaisessa ideassa on omat tuotannolliset ongelmansa. Onneksi on youtube, sillä hulluhan sitä koettaa keksiä ratkaisun ongelmaan, joka on jo ratkaistu :)

Yksi asia sinänsä kismittää aina kun sen kuulee. Ihan suoraan ei toivoisi, että asiakas sanoo varastavan idean meiltä miten olemme luoneet vanhasta uutta. Se nyt on vähän sellaista, ettei sitä halua kuulla, sillä myymässä täällä ollaan ei jakamassa hyviä ideoita ilmaiseksi. Se nyt vaan on epäkohteliasta.

Huomenna eli lauantaina itse en ole joulutorilla, sillä olen päivän “oikeissa palkka töissä”, mutta tulen siinä viime hetkellä kuulemaan miten päivä on mennyt. Eli emäntä päivystää yssisseen melkein koko päivän. Parhaassa tapauksessa käy niin, että törmäät minuun muualla aamupäivästä ja iltapäivästä Kauppatorilla, sillä asiakaspalvelutyössä olen aamupäivän. Toki on tuo torimyyjän työ myös asiakaspalvelutyötä mutta erilaista kuin useimmat asiakaspalvelutyöt.

Eli huomenna lauantaina, sekä sunnuntaina voi tulla moikkaamaan meitä ja mahdollisesti ostamaan erilaisen joululahjan.

Joulutori 9-10.12

Kello on 20:02, kun kirjoitan tätä blogia. En ole ihan suoraan kotiin saapumisen jälkeen aloittanut, mutta melkein. Kastike, jonka eilen tein, on ehtinyt lämpimäksi ja pastavesi kuumenee hellalla tällä hetkellä. Kyseessä on päivän ensimmäinen kunnollinen lämmin ateria. Ei  mitenkään poikkeuksellista tämmöiselle romukauppiaalle syödä hyvin myöhään päivän pääateria (järkevintä se ei kuitenkaan ole tiedän sen). Joulutorilla ollaan aamu kymmeneltä ja luukut laitetaan kiinni kello 19:00. Toki siinä tulee se kevyt kenttälounas syötyä eväiden muodossa ja tänään extrana oli ilmaiseksi makkaratarjoilu Kauppatorilla.

Se täytyy kyllä kertoa, että järjestelyt ovat olleet todella mainiot Joulutorilla. Kerrankin on lukittava koppi käytössä. On melkein outoa, ettei tarvitse aamulla ajella myyntipisteelle ja kerätä laatikkotolkulla tavaraa esille ja ajella autoa parkkiin toisaalle. Yksin ollessa aamuisin on aina riskinä, että osa tavaroista lähtisi ns. oman käden oikeudella. Tosin kertaakaan näin ei yli kymmenen vuoden urallani ole käynyt. Illalla edessä oleva paikan purku ja pakkaus autoon puuttuu nyt myös kokonaaan. Osaan arvostaa kiinteää lukittavaa myyntipistettä :)

Tokihan tuolla on ollut osalla kopeissa jotain ovi ongelmia sekä sähköjen kanssa jotain propleemaa, mutta näyttäis ainakin olevan järjestäjän puolesta huolto ja korjaus aika sujuvaa. Ihan tarkkaan en osaa sanoa miten on, kun itsellä ei mitään ongelmia ole ollut. Sekin on miellyttänyt, että järjestäjäporukan edustajista vähintään yksi on joka päivä käynyt kyselemässä miten hommat menee. Meiltä annettiin ainakin noottia musiikin kappalevalintojen osalta ja ilmeisesti muiltakin oli tullut. Tämä otettiin vastaan hyvässä hengessä ja asia on korjattu. Ikävä kyllä tuo suomalainen tapa tehdä kaikista lauluista mollivoittoisia on ikävä. Jopa joululaulut saadaan kuulostamaan ikävän mollivoittoisilta. Tottakai on niitä iloisia, mutta tämmöiseen ikävään ja ei niin jouluiseen säähän “itkuvirret” eivät oikein sovi. Nyt soi ne iloiset joululaulut Joulutorilla, eli iso plussa järjestyksestä vastaaville :)

No tässä sitten kävikin näin, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia loppuun. Jatkan siis kirjoitustani tässä Kauppatorilla 10.12 myyntikojusta käsin. Sinänsä tässä tulee mieleen, että kyllä maailma on muuttunut. Silloin kun aloitin tori- ja markkinamyyjänä, kännykästä pystyi vain soittamaan ja lähettämään viestejä. Nykyään pystyy tekemään varsin monipuolista työtä näillä mustilla pikku laatikoilla, joita löytyy melkein jokaisen taskusta. Esimerkiksi voi tulla puhelu, että “sulla on huutonetissä ilmoitus siitä ja siitä esineestä”. Voin sopia kaupan siinä suoraan, sulkea huutonet ilmoituksen ja lähettäää maksutiedot. Sitten on vielä tuo maksupääte, joka tuli hankittua edellisenä kesänä. Olen tosi rakastunut siihen, sillä kun saa maksuja joita ei ennen ole saanut, kun käteinen on puuttunut asiakkailta ja otto-automaatti matkalle on moni jäänyt. Sisäpiiri vitsinä kauppiailla on tuo sanonta “joka otto-automaatin edessä on kuoppa, jonne rahan hakija tippuu).

Teknologian kehitys on siis tehnyt tästä työstä monella tapaa helpomman ja näppärämmän. Ikävä kyllä toinen kääntöpuoli on se tosiasia, että monet ostavat lahjat nettikaupoista ja lahjaostokset jäävät torilta ostamatta. Toiselta kannalta katsottuna torikauppa toimii näppärämmin teknologian kehityksen kautta, mutta toiselta kantilta katsottuna torikauppa kuoloo teknologian kehityksen myötä.

Asiakas virtaa kun katselee tästä myyjän vinkkelistä ei ole valittamista.  Ikävä kyllä ne “aukeevat kukkarot puuttuu” ja se ratkaisee tori- ja markkinamyyjän tuloksen. Miinukselle taitaa tämä reissu mennä, mutta ilolla etiäppäi, sillä kyllä se jossain kohtaa harmaakin kivi murtuu, kun siihen otsaansa hakkaa :)

https://www.facebook.com/TurunKauppatorinJoulutori/?fref=ts

Turun Kauppatorin Joulutori 7.12

Tänään näyttäisi ainakin keli olevan paljon parempi, kuin se mitä on ollut tähän mennessä, täällä Kauppatorilla. Pikkaisen tulee noita tuulen puuskia, mutta sen sietää verrattuna jatkuvaan viime päivien sateeseen. Aamulla tosin olin jo hetken hyvin masis, kun heräsin tuntia liian aikaisin. Kello oli jotain kahdeksan paikkeilla, kun satoi aika rankastikkin. Totesin vain siinä että “jahas se sitten menee tämäkin päivä sateessa”.

Onneksi tämä päivä ei mene sateessa. Kuutta astetta näyttää lämpömittari eli ei ainakaan ole mikään liian kylmä ilma Joulutorilla kiertelyyn. Jos on siis keskustaan asiaa, kannattaa käydä kurkkaamassa mitäs on tarjolla. Joululahjathan voi ihan hyvin käydä ostamassa täältä ja oikeasti tukea suomalaista käsityötä. Esimerkiksi vastapäätä meidän putiikkiamme saa käsin tehtyjä kuppeja. Vähän matkan päässä sepät myyvät omia tekeleitään. Sieltä seppien ahjosta tuleekin kiva tuoksu omalle kopilleni. Jostain syystä tuo palavan kivihiilen tuoksu miellyttää. Naapuri kopperosta voi ostaa lahjaksi kodin siivouksen. Vähän kauempana on myynnissä hunajaa. Toki niitä jouluherkkujakin saa, eli suu makiaksi käsin tehdyillä karkeilla. Luomutuotteitakin löytyy. Kynttilöitäkin tämmöiseen synkkään aikaan voi hankkia täältä meiltä tai muilta kojuilta.

Omista myytävistä voisin ottaa esille vaikkapa piikkilankakranssit. Varsin nättejä niistä tuli vaikka itse sanonkin, mikäli väri ei ole sopiva saan kyllä maalattua asiakkaan mieltymyksen mukaiseksi. Emännän designista nuo korut, joihin hän istutti vanhoja valokuvia, ovat erityisen nättejä. Nuo meidän Jellona-sarjan joulukortitkin ovat todella kauniita. Eli jos haluat antaa hiukan erilaisen joululahjan, meiltä semmoinen kyllä löytyy. Toki saa niitä itsellekin ostaa onhan tuo huosukassimme käytännöllinen esine käyttöön kuin käyttöön.

Tulevasta tai uudesta ideastamme on kyllä pakko kertoa jo, sillä olisi kiva kuulla mielipiteitä, tai ehdotuksia mallista. Eli olemme tässä pohtineet, että tekisimme vanhoista puvun housuista tablettilaukkuja. Tällä hetkellä design on vasta ajatuksella, mutta ehkä tammikuussa alkaa koeversioden valmistus. Yksinkertaisesti ei vain ole aikaa ennen sitä sillä 15 päivä alkaa “operaatio valaisin”, josta kerroin aikaisemmin. No katsotaan nyt sitten käykö sitten kuitenkin niin, että homma venyy ja vanuu pidemmälle. Toivottavasti ei sillä keskustelujen pohjalta tablettilaukku olisi tuote, jota kaivattaisiin.

Tässä on tehnyt havainnon, että nuo piikkilankalamput ovat ainakin sellaisia, että herättävät paljon huomiota. Juuri äsken käännyttiin oikein osoittamaan piikkilankalamppua. Yhtäkään ei ole tosin mennyt kaupaksi, mutta fiilis olisi sellainen, että se on vain siitä kiinni koska se oikea ostaja saapuu paikalle :)

Tuttuja on tässä tullut jonkin verran vastaan, sillä aika moni tietää kyllä, että täällähän me päivystämme. Ihan varta vasten minun takiani on ainakin muutama tullut Turun Kauppatorin Joulutorille. On ollut kyselyä olenkos saanut myytyä erän jonka ostin heiltä sekä yleisiä kuulumisia miten menee. Kyselty on myös onkos löytynyt esineitä, joita olen luvannut katsella ja ilmoitella kun löydän.

Toivottavasti tästä blogista ei nyt ihan tule yhteen koottua tilkkutäkkiä, josta ei saa mitään selvää, sillä teen tämän tässä ohimennen. Tyylillä katse parin sanan välein ohi kulkeviin asiakkaisiin ja pikainen tervehdys. Jos ei asiakas pysähdy, pari sanaa lisää kirjoittaen blogiin. Välillä jää siksi kirjoittaminen kesken ja olen pahoillani, jos blogin  teksti hiukan “hyppii”. Monen asian samanaikainen hallitseminen on hiukan vaikeeta :)

Turun Kauppatorin Joulutori

Olemme siis Turun Kauppatorin Joulutorilla 4-13.12 välisen ajan.

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että käy hiukan sääliksi turisteja, jotka ovat lähteneet Suomeen katsomaan valkeaa joulua. Ikävän harmaa ja kalsean kylmä kosteus iskee luihin ja ytimiin.

Tänään eli 6.12 Suomen itsenäisyyspäivänä oli kyllä ihan mukavasti väkeä ja tiskin takaa kun katseli huomattava osa oli ihan hymysuin liikkeellä. Oliko syynä se ettei satanut VETTÄ (ainakaan kaatamalla!!!) ja oli melkoisen lämmin kelikin, eli semmoiset 9 astetta näytti lämpömittari. Tosin hiukan ikävällä tavalla ne kädet pysyivät taskussa ja ostoksia ei oikein tehty. Täytyy vaan toivoa, että se osto innokkuus paranis ennen kolmattatoista päivää, sillä muuten jää itselle aika penseä fiilis koko tapahtumasta. Eihän se kovin mukavaa ole, jos myynnit jäävät pullakaffe tasolle per päivä.

Ehkä tällä kertaa en liikoja kirjoittele vaan laitan enemmän kuvia, sillä kuvat kertovat enemmän koko tapahtumasta.

Jaa niin kannattaahan minun hiukan kertoa mitä kaikkea on myynnissä koko Joulutorilla eikä vain mitä meillä on. Hunajaa, käsin tehtyä karkkia, käsityönä tehtyä keramiikkaa, nahkatuotteita, seppien kojukin on, villaa (yllätys talvikaudella) sekä paljon paljon paljon muuta :)

Toki kuvista näkee mitä meillä on myynnissä :P

Tässä kuvassa on tua meijän putiikki :)

Tässä kuvassa on tua meijän putiikki :)

Kaffekupit kynttilöinä.

Jellona-sarjan joulukortteja.

Piikkilanka kranssi vaativaan makuun.

Tarviiko kertoo mitään mitä päreessä on?

Kauppatorin valokatos pimeessä.

Uusi Jellona-sarjan kassi. Jokaisen kassin sisäkangas on kierrätyskangasta eli voi olla verhoa, pöytäliinaa,käsinkirjattua liinaa yms.

Emäntä teki tämmössii korui vanhoista aseteista ja lusikoista. Kuvat ovat oikeita vanhoja valokuvia. Eiks oo upeit?

Rukinpyörään laitettu valosarja.

Meidän kauppakasiimme ovat kierrätettyä eli taiteltuja Turun sanomia :)