Joulu yllätti Romukauppiaan.

Tuli hiukan puun takaa kysely, että kiinnostaisiko minua peruutuspaikka Turun Kauppatorin joulutorille. Vastasin myöntävästi sillä hinta oli ihan kohtuullinen ja ilmeisesti syy tähän oli, että olin jäänyt mieleen positiivisessa mielessä Pop-upin ajalta. No kiireeksi se vetää taas kerran, kun valmistelut ovat kesken ja säät eivät ole ihan eduksi ulkotöihin. Ne ongelmat tosin pystyy sietämään ja järjestelemään siten, että saan valmistelut tehtyä.

Ongelmaksi vaan on tullut logo, sillä meillä, eli emännällä ja minulla on eriävät mielipiteet (Saas nähä mitä saa kuulla, kun emäntä toimii oikolukijana).

Olen toiminnassani käyttänyt monia nimiä ja virallinen nimi on Arhael Antics & Antiques. Juu tiedän, on aivan kaamea sana hirviö. Vie ihan pirusti tilaa mainonnassa. Kukaan ei muista. Itsellekin oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Oli vain silloin aikoinaan niin siistin oloinen, mutta eii ole enää.

Siksi siirryin nimeen Osto- ja myyntiliike Tarvasjoki. Helppo muistaa, helppo markkinoida. Kertoo sijainninkin ja toiminta-alueen. Ongelma vain on, että Tarvasjoki liittyi Lietoon kuntaliitoksessa. No rupesin käyttämään sitten sanontaa “Meillä ei kuntaliitoksille kumarrella ja pysymme Osto- ja myyntiliike Tarvasjokena”. Eli rupesin käyttämään hurttia huumoria markkinoinnissa kunnan osalta.

Sitten tuli tuo pop-up ja oli kehitettävä nopeasti nimi liikkeelle. Pop-up Arhael oli luonteva, sillä olen käyttänyt jo 13-14 vuotta huutonetissä nimimerkkiä Arhael.

Nyt kun toiminta on muutenkin muuttumassa enemmän retro ja “vanhasta uutta” valmistukseen on taas edessä isompi nimen muuttaminen. Nimi Arhael tulee ilmeisesti nimen rungoksi. “Retro Arhael” tai “Arhael Retro” on ollut päällimmäisenä. Toki selkeyden takia pelkkä “Arhael” olisi helpoin vaihtoehto ja sitten aloittaa brändin rakentaminen tuotenimikkeelle ja retrokaupalle.

Kuten huomaatte valmistelujen ongelma ei aina ole se tavaroiden siirtely, rakentaminen, puhdistus tms. Vaan hyvin yksinkertaisen kuuloinen asia niin kuin nimi. Mutta kun nimi ei ole yksinkertainen asia. Logo ei ole yksinkertainen asia. Brändin luonti ei ole yksinkertainen asia. Nimi on hyvin vaikea ja vakava asia, sillä virhe nimessä on helppo tehdä.

Olisi tietenkin kiva kuulla lukijankin mielipide, tai ehdotus sillä kaikki hyvät ideat ovat tarpeen :)

Tässä ovat tämän hetken hahmotelmat uudeksi logoksi, joista olisi kiva kuulla mielipiteitä :)

Valaisimien korjaaminen ja rakentaminen.

Kuinka vaikeaa on löytää tiettyjä valaisimen runkoja? Todella vaikeaa. Ei tarvitsisi olla edes kunnossa sillä puran ja kokoan uusiksi valaisimiksi. Tietoa ja taitoa on, mutta osia puuttuu. Eikä se jää kiinni siitä etteikö sähköpuolen paperit olis kunnossa. Tosin lampun sähköissä tai sähköistämisessä ei ole mitään kovin hankalaa. Kaksi karvaa lampun kantaan ja maadoitus niin siinä se on. Muut asiat ovat niitä hankalia.

Yksi ensimmäisistä korjaamistani kattovalaisimista oli oikea murheenkryyni. Komea 30-luvun kattokruunu kuudella S:n muotoisella kaarella ja viittä erilaista kristalliprismaa, joista osa oli laatikon pohjalla kun aloitin homman. Jouduin itse asiassa irrottamaan kaikki sillä koko lamppu piti laittaa alkutekijöihinsä. Vanhat johdot oli uusittava, koska kuparijohto vasten messinkiä ei ole ihan hyvä asia. Purkaminen oli ensikertalaiselle oma hommansa, joka nykyään sujuu aika kivuttomasti. Suurin ongelma tuli sitten S:n muotoisten haarojen kanssa. Johdot eivät tulleet ulos vetämällä. Siinä sitten pyörittelin valaisimen haaroja ja poltin puoli askia tupakkaa. Luovutin sitten viiden tuskaisen työtunnin jälkeen. Toki purkamiseen meni se pari tuntia.

Seuraavana päivänä sain ahaa elämyksen ja kävin ostamassa pienen tilan putkileikkurin. Päätin kokeilla katkaisemalla S:n puoliksi jos saisin näin johdot pois. Homma onnistui helposti. Haaran sitten kokosin takaisin tekemällä kierteet haaran puolikkaisiin ja päälle laitoin putken pätkän johon tein myös kierteet. Toki jotkut sanovat että “tuhosin” antiikkivalaisimen mutta sähköturvallisuus ajaa ohitte ja kovaa, sillä siinä tehdyt oikaisut vievät linnaan.

Johtohässäkän jälkeen aloitin valaisimen kokoamis urakan. Jos nyt oikein muistan meni kohtuu jouhevasti. Yleensä jos jotain jää mieleen, niin ne hankaluudet, ei se että jokin menee jouhevasti. Prismatkin menivät aika kivasti järjestykseen. Osasta toki oli kiinnityskoukku rikki ja korvasin sen kullan värisellä rautalangalla. Liitoksia ei edes näkynyt ja olin hyvin ylpeä itsestäni, kun lamput syttyivät ja valaisin oli valmis. Työtunteja toki meni aika paljon.

Harjoitustöinä rakentelin muutaman kristallikruunun ja barokkivalaisimen. Ajatus oli, että ihan työnä tekisin, kun noita valaisimen osia tuli ostettua Sariolan lampputehtaan lopetushuutokaupasta. Sitten aloin laskemaan kuinka kannattavaa on korjaaminen. Otetaan esimerkiksi barokkivalaisin kahdeksalla haaralla. Purkuun menee tunti tai kaksi, jokaisen haaran uudestaan johdotus vie puolesta tunnista tuntiin ja haaroja on kahdeksan. Kokoaminen vie tunnin tai pikkaisen päälle. Eli 6 tuntia siis menee vähintään ja tälle sitten alvillinen hinta. Yrittäjän työtunnin arvo pitäisi olla 50€ paikkeilla varsinkin, kun puhutaan työstä,  jossa tarvitaan ammattipätevyys. Vaikka laskisi 25€ mukaan, niin hintaa tulee enemmän kuin ihmisillä on halua maksaa. Totesin silloin, että myyn varaosia, en työtä. Enkä korjaa mitään, kun sen kannattavuus on vähän niin ja näin.

Tämä siis joitakin vuosia sitten.

Nykyään olen aloittanut valaisimien rakentelun uudestaan sillä tuli idea rakentaa uusia valaisimia valmiiden runkojen päälle. Hyvin lähti liikkeelle ja kiinnostusta oli, mutta nyt ovat rungot loppu, joiden ympärille rakentaa. Eilen kiersi kahdeksan kirppistä läpi. Ekotorilta tuli “ystävällinen” ilmaisu kun kyselin raatojen perään. Eivät myy viallisia tai testaamattomia sähkölaitteita. Menee siis hyvä runkoja roskiin. Ei auttanut se, että olen sähköasentaja. Ei auttanut se, että olen yritys, jolloin kuluttajansuoja ei ole este. Olen ennenkin haukkunut Ekotoria ja voin kertoa, että koko lafka saisi mennä konkurssiin. Punaisen ristin Kontissa sentään tajuttiin asia ja otettiin yhteystiedot ylös ja lupaus, että laittavat sivuun raatoja ja ostan sitten laatikoittain. Käyn jossain vaiheessa kyselemässä ihan sen takia, että osoitan olevani tosissani ja olen valmis maksamaan rungoista.

Toki Facebook on ilmoiteltu ja sieltä pari runkoa onkin jo tullut. Tori…. v***n tori-ilmoitukset ja niihin vastaajat. Ilmoitukseen kirjoitan selkeästi “En hae kaukaa. Turku-Lieto väliltä”. S-postiin tupsahtaa viesti: “Tervetuloa Ouluun…..”

Eli hyvä lukijani, jos teillä on valaisimia joista saan rakenneltua uutta, niin lähetäppä viestiä ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com

Kunnon ei tarvitse olla hyvä, homeisetkin käy. vaikka harvemmin valaisimen runko homeeseen menee. Eli etsinnässä olevat kattovalaisimen rungot ovat:

-Ketjun varassa roikkuva monihaarainen 80-luku ja nuorempi. Nämä otan lahjoituksina vastaan sillä ketju ja kiinnikkeet ovat käyttökelposia osia.

-Ketjun tai metalli putken varassa roikkuva valaisin jossa on puolikkaan pallon muotoinen metallirunko. Yleensä 6-8 lasinpuolikasta metallirungon välissä. Lasit voivat olla kaikki rikki, sillä niitä ei tarvita. Olen valmis maksamaan 5-15€ riippuen käytettävyydestä, ei kunnosta. Eli, jos on täysin ruosteessa, mutta suoraviivainen, niin 15€ on kauppa summa. Jos on ala-osassa muotoja ja lamppu on hyväkuntoinen, niin kauppasumma on 5€

-Johdon varassa roikkuva kangasvarjostin iso puolipyöreä. Otan vastaan lahjoituksena.

-Kangasvajostimen kupuja myös otan vastaan lahjoituksena tyyliin mitä homeisenpi sen parempi.

Rakennan siis piikkilankalamppuja ja niiden rungot on tällä hetkellä loppu. Piikkilankaa on kolmisen sataa metriä :)

Romukauppiaan työpäivä.

Tässä romukauppiaan arjessa yksikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Toki hyvin samaa kaavaa toistavat, mutta hyvin harvassa ovat ne päivät jotka olisivat täysin identtisiä. Teen yleensä kaksi pitkää päivää viikossa eli keskiviikon ja lauantain. Muut päivät viikossa ovat sitten ääripäästä ääripäähän joko hyvin vähätöisiä tai sitten aamusta iltaan.

Otan nyt yhden päivän esimerkiksi eli keskiviikko 21.10 meni näin:

Herään siinä kympin paikkeilla puhelinsoittoon. Vastaan kaikkiin puheluihin usein jopa siten, että herään puheluun. Ei ole ollenkaan harvinaista, että sovin kaupan unenpöppörössä ja puhelun jälkeen ihmettelen mitä tuli sovittua. Nyt oli kuitenkin puhelinmyyjä puhelimen toisessa päässä. En ollut kovin ystävällinen ja olisin taas saanut emännältä satikutia, jos olisi kuullut töykeän puhelinkeskustelun.

Mietin, että nousenko ylös vai koetanko nukkua hetken vielä, sillä suunnitelma oli, että vasta siinä puolenpäivän pintaan aloitan työpäivän. No pää tyynyyn ja unta kuulaan.

Nukuin parisen tuntia ja aloitin työpäivän. Normaaliin tapaan kahvi tulemaan ja tupakalle. Samalla kun polttelin tupakkaa aloitin purkamaan viestejä joita on tullut. Toistakymmentä s.postia tai facekommenttia jotka vaativat reagointia. Ei tosin sovittavissa olevaa uutta kauppaa vaan pari käytännön järjestelyä s.postin kautta. Eli aika leppoisa päivän alku.

Kaffen juotuani otin uuden kupillisen mukaan autoon ja soittelin ennen lähtöä päivän ensimmäisen työkeikan varmistuspuhelun. Eli hain lampun raadon lahjoituksena. Osoite oli ihan helppo löytää siitä syystä, että olen joskus aiemmin pyörähtänyt samalla alueella jonkin työkeikan osalta. Osoite oli näitä joita ei löydä helpolla ellei tämä osoitteen metsästys ole joka päiväistä.

Lamppu autoon ja siinä sitten huomaan, että kamera on jäänyt matkasta eli kotiin takaisin. Otin siinä sitten samalla yhteyttä emäntään ja kyselin tuleeko mukaan tänään Tarvasjoelle vai otanko pelkästään koirat. Emäntä jäi sitten hoitamaan Sarjakuvakerhon asiota ja koirat tulivat minun seurakseni. Soittelin emäntää odotellessa päivän toisen noudon käytännön järjestelyistä. Sovin sen illemmalle ilman tarkkaa aikaa sillä on kuulemma loppu päivän kotona.

Ajelin Tarvasjoelle kuunnellen silloin tällöin Kafkan haukkumista ja Okan ulinaa. Ovat kuin pikkulapsia, jotka kyselevät “Koska ollaan perillä? Koska ollaan perillä? Koska…”. Viimeiset sadat metrit en edes yritä huudella koiria hiljenemään sillä parempi, että ilmoittavat tulostaan sillä silloin talon kissat ehtivät piiloon. Enkä minä kissojen takia pelkää vaan koirat saattaisivat kohdata naskalihanskan, joka repii kuonoo haavoja. Olen irroitellut ennenkin kissoja koiran lihasta ja se ei ole hauskaa homma.

Tällä kertaa ensimmäisenä työnä oli asuntoauton siirtäminen huoltoasemalle. Tuulettajan remmi oli viime reissulla mennyt poikki. Onneksi ei tarvinnut ajella kovin kauas kuitenkaan. Tarvasjoella on yksi viimeisistä oikeista huoltoasemista. SEO:lla on oikea huolto ja korjaamopalvelu olemassa!!! Semmoinen klassinen 80-luvun tyyppinen huoltoasema. Ei moderni ABC missään nimessä vaan kunnon huoltoasema. Erikoisuutena pihalla vanhat traktorit ja puimurit.

Tarkistan taas kerran viestit ja vastaan niihin. Vastaan yleensä kaikkiin viesteihin alle 6 tunnin sisällä, mutta pyrin siihen ettei yli 12 tuntia yksikään viesti makaa ilman vastausta. Niitäkin käy, mutta viestiliikenne on ihan tolkuton minulla. Yli 20 viestiä päivässä mutta parhaimmillaan lähes 100 viestiä päivässä.

Aloitan ne “oikeat” työt latolauta pirttipöydän rakenteen tukemisella. Saan valmiiksi ja aloitan kokoamaan pöytää kasaan. Viimeisenä lyön kiilan kiinni ja “poks!”. Hahlo halkeaa. Mietin vain siinä, että “pitihän tämä arvata”. On ollut aika murheenkryyni tämä pöytä. Lyön kiilaa syvemmälle, että saan halkeamaa levitettyä ja toivon ettei tule lisävauriota. Onneksi ei tule. Syy miksi näin tein on ihan se, että siten saan liimaa tikulla laitettua halkeamaan kunnolla. Kiila ylös ja puristin paikoilleen. Halkeaman koko mitalla puristuu ylimääräistä liimaa eli onnistumiselta vaikuttaa. No tämä pöytä tekee varmaan vielä jonkin tepposen minulle.

Juon pikaisen kaffen ja aloitan tämän päivän tärkeimmän työn eli kuvaamisen ja kohteiden luetteloinnin. 18 eri kohdetta joista teen myöhemmin huutonettiin ilmoituksen. Isäni auttaa tässä toimien kirjurina. Pyrin kuvatessa olemaan niin tarkka kuin vain osaan ja varsinkin mitoissa täytyy toleranssi pitää alle 5mm puoleensa. Valaisimien lasikuvuissa ja muissa sellaisissa joissa parikin millä ratkaisee toleranssia pyrin pitämään alle 2mm. Onneksi tällä kertaa ei ollut noita tarkimpia kohteita suunnitelmassa kuvata.

Noin kello 18 lopettelen ja lähden kohti Paimiota hakemaan piikkilankaa sillä teen sitten niistä piikkilanka lamppuja. Löydän perille helposti sillä osoite oli helppo ja autotallin oveen nojaa noin 200-300 metriä piikkilankaa (voi olla enemmänkin). Maksan sovitun kaksi kaffepaketti eli tätä vanhan aikaista oravannahkakauppaa. Lastaan pikaiseen autoon takapenkeille laittaen väliin pahvia. Takalaatikkoon ei oikein voi laittaa, koska siellä on kaksi koiraa ja emäntä voisi suuttua, jos palautan koirat piikkilankaan sotkeentuneena.

Vien koirat emännälle ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti.

Kotiin palatessa kiroan sitä, että tiskit on tekemättä ja kellon ollessa jo yli kahdeksan ei ole kiva huomata olevansa hyvin nälkäinen. Päivän ensimmäinen kunnollinen ateria kello kahdeksan jälkeen on minulle hyvin normaalia. Tiskaan nopeasti kattilan ja laitan kastikkeen lämpiämään. Pastaa pekonikastikkeella on tämän illan ruokana.

Veden kiehumista odotellessa aloitan tekemään ilmoituksia. En kuitenkaan tee kuin pari sillä ei vain huvita eli pidän hetken taukoa ja katselen youtubesta videoita.

Siinä kello 23 aloitan tekemään ilmoituksia. Ilmoitusten tekoon menee hiukan runsas tunti, joka on minulle aika keskiverto aika kun teen 15-25 ilmoitusta. En yleensä vaivaudu tekemään alle viittä ilmoitusta kerrallaan. On paljon tehokkaampaa tehdä kerralla enemmän kuin muutama silloin tällöin.

Työpäiväni siis alkavat hyvin harvoin kukonlaulun aikaan sillä yleensä asikaskäynnit eivät ole tosiaan aamuvarhaisella. Aikaisintaan olen liikkeellä kello kympin paikkeilla, mutta silloinkin se työpäivä venyy helposti siihen puoleen yöhön. Tori- ja markkinapäivät ovat sitten asia erikseen sillä siellä ollaan useimmiten jo yhdeksältä aamulla. Tosin tori- tai markkinapäivän valmistelut edellisenä päivänä ovat usein päättyneet pimeän aikaan.

Tämähän on aika semmoista yrittäjän arkea, jossa ei niitä tunteja lasketa…. :)

Flunssan kiusa romukauppiaalle :(

Yksityisyrittäjälle perus flunssa on riesa, joka voi vaikeuttaa elämää uskomattoman paljon. Saikkua ei oikein voi ottaa, kun totuus vain on se, että hommat on hoidettava vaikka ei yhtään tee mieli lähteä kotoa.

Tänään eli perjantaina 9.10 (laitan tämän päiväyksen ihan sen takia koska saattaa olla, että julkaisen blogin tuonnempana ja silloin tarina ei koske kuluvaa päivää) aamu oli hyvin ankea. Iski pikku flunssa ja ilmeisesti tähän flunssaan liittyy huonosti nukuttu yö eli tuli heräiltyä vähän väliä. Puolenpäivän paikkeille oli katselmus sovittuna tavara erästä ja kävinkin katsastamassa sen. Erä vain oli hiukan heikko kaupallisessa mielessä. Rehellisesti sanottuna olisi pitänyt jättää tarjous “50€ tuohon käteen niin vien nämä pois”. En sitten ollut niin ‘hereillä’, että olisin sanonut ettei kiinnosta. Flunssa pistää aivot käymään hitaalla ja eipä tuo huonosti nukuttu yökään auta asiaa. Ei kannata lähteä hakemaan erää, joka on myyntiarvoltaan 250-300€ reaalimaailmassa. Kuljetuskustannukseksi on arvioitava 50€, sillä polttoaine yms. ei ole ilmaista. Varastokustannukseksi on asetettava toinen 50€. Sohvasta ja sängystä on oletuslaskelmaan asetettava 100€ ‘topinoja-riski’ eli kaatopaikkamaksu, joka lankeaa liian helposti sohvien ja sänkyjen kohdalla. Tuohon sataan euroon siis sisältyyy se, ettei ne tuo omaansa takaisin, kuljetus Topinojalle ja kaatopaikkamaksu, joka on 10€/esine. Romukauppiaan riskianalyysi on aika kylmä. Tähän kohtaan flunssa vain esti sen asiallisen ja kohteliaan kieltäytymisen. Flunssa on hankala asia, koska silloin ajatus ei vain juokse niin kuin kuuluu.

Huomenna eli lauantaina taas olisi se viikon tärkein työpäivä. Teen yleensä keskiviikkona ja lauantaina suurimman osan töistä. Tilanteesta riippuu onko pakkauksia, kuljetuksia, hinnoitteluja, korjauksia, rakentamisia, kuittien järjestämistä, kuvaamista, netti-ilmoitusten tekoa jne. Teen pääosin näitä töitä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Huomiseksi on vain luvattu viileää ilmaa ja kaikki listalla olevat työt ovat ulkotöitä. Tämä onkin dilemma. Flunssa ja ulkohommat eivät ole viisas temppu, mutta jollei käsillä olevia töitä tee nyt, on ensi kuussa sitten köyhä olo. Työt on tehtävä tietyn aikataulun puitteissa, jotta sitten työpalkka kotiutuu kaupan muodossa myöhemmin. Nyt siis saan palkan siitä työstä mitä olen tehnyt kesän aikana, viime talvena tai jopa viime syksynä. Jos siis haluaa viettää leppoisampaa joulua, on tehtävä töitä flunssaisena ulkona. Yrittäjän ongelma, jota ei ehkä perus palkansaaja tule ajatelleeksi.

Kuluva viikko on muutenkin ollut hiukan kiireisempi, sillä selviä viitteitä on, että “pesänrakennuskuukausi” on alkanut. Suomeksi tarkoittaa sitä, että puhelin soi ja viestejä tulee ihan kivasti. Tätä kestää kuukauden ja sitten hiljenee. Joululahjoja ei minulta osteta vaikka monet esineet mitä minulta voi ostaa sopisivat lahjana annettavaksi. Olisihan sitä kiva saada oma osansa joululahjabisneksestä, mutta käytetty esine ei kuulu lahjaostoksiin.

Jaa niin, tuli tuossa alkuviikosta haettua erä huonekaluja ja täytyy sanoa, että oli hyvin erilainen kokemus. Ensimmäisessä kontaktissa eli viestissä oli kuvat (selkeät, joka on harvinaista), mitat (tieto on kiva, mutta kokeneelle ei niin tarpeellinen heti alkuun) ja sijainti. Kaikki tiedot ja enemmänkin siihen mitä tarvitsen suunnitellakseni aikatuluani. Emäntä tuli mukaan, kun käytiin katsastamassa tavarat ja sopimassa kaikki käytännön järjestelyt. Perus tervehtimisien jälkeen esitin tärkeimmän kysymyksen eli aikataulun. Yllätys ei ollut iso, kun aikaa oli vain pari päivää. Aika semmoinen perus juttu tuo muutaman päivän aikataulu  ja siksi se kuuluu jopa tärkeämpänä tietona ottaa selville, kuin mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Aikataulua ei voi, muuttaa tavaran määrää ja hintaa voi. Loppu onkin sitten normaalia kaupan ehtojen kyselyä ja sopimista mitä tehdään ja miten.

Tietenkin kävin päärakennuksen yläpohjan/vintin läpi, sillä purujen seasta on usein löytynyt arvokkaimmat aarteet. Tällä kertaa oli vain 70/80-luvun sanomalehtiä, joille ei ole kysyntää. Inhottavia paikkoja nuo vintit. Selkä vääränä pölyssä ja pimeässä saa etsiä, mutta se kannattaa usein, sillä siellä ne aarteet ovat. Myöskin klapipinot kannattaa vilkaista, sillä sieltä niitä aarteita on tarpeeksi usein löytynyt. Olkkari on yllättäen useimmiten minulle niitä vähemmän kiinnostavia nurkkia taloudessa. Kokemus on opettanut mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja jopa niin, että ‘nokalla’ eli hajuaistilla saattaa ne parhaat aarteet löytyä. Miksi käyttää vain näköaistia kun ihmisellä on useita hyviä aisteja joita käyttää.

Eli hyvä lukija, jos jossain kohtaa tarjoat esineitä minulle, varaudu kysymyksiin jotka saattavat tuntua epäoleellisilta. Ne ovat kuitenkin hyvin tärkeitä minulle, sillä tavaroiden lisäksi minun on mietittävä logistiikka, aikataulu, pakkaus, kaatopaikalle menevien määrä, hävikki, varastointi, myyntikustannukset, jotka vaihtelevat esineryhmittäin, myyntihinta-tavoite, myynnin epäonnistuminen eli riskianalyysi jne. ja nämä kaikki mietin silloin kun jätän tarjouksen. Myyjälle tärkeitä tietoja ovat aikataulu, hinta ja mitä kauppaan kuuluu eli paljon pienempi osuus kuin ostajalla, joka yrittää myydä voitolla eteenpäin. Tarjoushetkellä siis voin olla pitkäänkin hiljaa ja vain laskea mielessäni kokonaiskuvaa sekä kaupan ehtoja, jotta voin turvallisesti nukkua yöni.

Kaupankäynti on pysähtynyt.

Eräs tuttu laittoi facebookissa kysymyksen ilmoille että onko pääministerin puheilla näin voimallinen vaikutus kaupankäyntiin. On kuulemma kauppa tyrehtynyt huolestuttavissa merkeissä.

Ikävä kyllä täytyy todeta, että omalta osaltani vahvistan tuon kaupankäynnin kuolemisen. Ei ole kovinkaan hauskaa käydä tilittämässä viikkokirppistä ja todeta että kafferahat jää kouraan. Muutkin myyntikanavat, joita käytän ovat kohtuu heikoilla tuloksilla tällä hetkellä. Enkä ole ilmeisesti ihan ainoa jolla on sama “itkuvirsi”. Taitaa olla enemmänkin tilanne se, että liian moni pienyrittäjä sanoo samaa. Eikä se ole jokaisella osaamattomuudesta, asiakaspalvelusta, markkinoinnista, hinnoittelusta yms. kiinni vaan kukkarot tuntuvat olevan joka suunnassa naulattu umpeen. Sentään eletään kautta kun kaupankäynti yleensä vilkastuu ns. syksy- ja talvimyynnin osa-alueillani.

Turun sanomissa keskiviikkona 23.9 käsiteltiin Turun torin tilannetta. Täytyy hieman sanoa, että toimittaja kaunisteli asioita vaikka koko juttu oli melko mollivoittoinen. Eli hyvin moni ilmaisi, että kauppa ei käy tällä hetkellä. Kesän sateet aiheuttivat varsin kylmän kyydin torikauppiaille. Eikä se ole ainoa syy mollivoittoisille ajatuksille. Suunta on ollut jo vuosia torikauppiaalle hyvin heikko.

Suuntaus ainakin oman tiedon mukaan on koko Suomessa sama. Isot kauppakeskukset ja marketit imevät ostovoiman kokonaan ja pienet kärvistelevät. Enkä oikein usko, että se ihan hinnastakaan on kiinni. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi hyötykasvien taimet ovat laadukkaampia ja edullisempiakin torilla kuin isoissa myymälöissä. Myöskin yllättäen valikoima on parempi. Hyvin harvassa marketissa on kymmentä eri vaihtoehtoa eri viherkasveille mutta torilla näin näyttää olevan. Kotimaiset vihannekset ja kasvikset voi ostaa kasvattajilta tai yhden väliportaan kautta kun taas marketista ostaessa niitä väliportaita on taatusti ollut enemmän.

Toki käsitöissä tulee se vastaan, että vastaavan saa marketista halvemmalla. Ikeasta saat muutamalla kolikolla korin, kun käsin tehty pärekori torilta on monin verroin kalliimpi. Näitä ikealaisia sitten löytyy kyllä roskalavoilta ihan riesaksi asti. Variksenmarja luuta kunnolla tehtynä kestää vuosikymmenen jos toisenkin rankkaakin käyttöä ja maksaa heti monin kertaisesti Bilteman harjan verran. Kauniin käsintehdyn puulelun hinta on toinen kuin vaikkapa muovisen vastineensa. Siskon pojalla nämä muoviset lelut kestävät vartin ennen kuin osa jos toinen on irti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tuotteista joissa hinta ja laatu ovat ihan eri kategoriassa torilla ja marketissa. Taannoin kuulin erään herran haukkuvan torilla myydyt käsityöt aivan liian kalliiksi ja seuraavassa lauseessa totesi, ettei marketti tavara kestä vain hetken ja vihaa kuulemma kertakäyttökulttuuria. En oikein ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa kun lauseet kumoavat toisensa. Olisiko “sitä saa mitä tilaa” lausahdus tälle herralle se sopiva?

Elävän torin edellytys on, että myyjät saavat oikeasti palkan tekemästään työstä. Jos tuntipalkaksi jää jokunen ropo, niin  kai moni ymmärtää, että leikki on jossain kohtaa lopetettava kannattamattomana. Torilla kun katselette hetken miten kauppa käy eri toimijoilla huomaatte, että osa myy ihan kivasti, mutta moni pyörittelee peukaloitaan. Varsinkin Turun torilla on muutama iso, joilla se kauppa sentään kohtuullisesti käy. Mitä muuten veikkaatte mitä miettivät ne myyjät joilla kauppa käy? Ovatko iloisia, että oma myynti toimii edes kelvollisesti vai ovat hieman peloissaan siitä, että muilla kauppa kangertelee? Fakta kun on, että jokainen torikauppias toimii toisensa myyntitukena. Jos torilla olisi pelkästään kahvila, niin kuka sinne tulisi kaffelle? Jos torilla olisi yksi iso vihanneskoju, niin kuka sinne jaksaisi mennä kun marketistakin saa? Jos torilla olisi vain yksi kirjamyyjä, niin kuka jaksaisi vaivautua katsomaan valikoimaa kun kirjasto on kivenheiton päässä?

Turun torin peruskorjaus olisi kiireellinen asia. Jos kuitenkin toriparkki aloitetaan, on kuitenkin keksittävä vaihtoehto toritoiminnalle rakennustyömaan ajaksi. Nämä toimet ovat jo pikaista aloitusta vajaat sillä tuo “perunapelto”, jota Kauppatorin kiveykseksi kutsutaan on häpeällisessä kunnossa.

Tosin uutena tuttavuutena Kauppatorille on tullut tuo vihreä kahvila-auto, joka on varsin miellyttävä kokemus ja varsin hauska idea. Myyjät mukavia ja tarjoilu ehdottoman kohteliasta. Penkit tuppaa olemaan aina täynnä. Uutta väriä ja ehkä sitä uutta tulemista on Kauppatorin tulevaisuudessa näkyvissä.

Tori on yhteisö koostuen kauppiaista ja asiakkaista, joka elää ja voi hyvin toistensa menestyksestä :)

Kiitos ei "jättikalusteille" ja epäterve kilpailuetu.

Tämän blogin alku on kirjoitettu aiemmin niin sanotusti “varastoon” ja nyt ajattelin julkaista sen, sillä viime viikolla tuli vastaan aiheeseen liittyvä Turun Sanomien juttu.

“Kiitos ei” jättikalusteille:

Otsikon “‘Kiitos ei’ jättikalusteille” oli otsikkona Päivän teemassa (Turun Sanomat keskiviikkona 5.8.15) Kannattaa lukea, jos on mahdollista. Kirjastosta ainakin löytynee.

Lyhennettynä: hyväntekeväisyyskirpputoreille tarjotaan liikaa esineitä, joita ei vain saa myytyä. Eli näitä kirjahyllyjä sekä kirjoituspöytiä, joille ei nykyään ole vain käyttöä. Kirjat ovat myös eräänlainen riesa. Suuria määriä tietosanakirjoja tarjotaan eteenpäin ja niiden tarpeellisuuden ohi on esim. google ajanut. Tietotekniikka siis on tehnyt monet tutut huonekalut tarpeettomiksi. Kaatopaikallehan nämä siis joutuvat. Toivottavasti nyt sentään energiajätteeksi.

“Kiitos ei” siis on vastaus usein kun tarjolla on näitä esineitä, mikäli SPR:n Konttiin soitetaan.

Kuolinpesätkin, joita näille hyväntekeväisyys kirpputoreille tarjotaan, joutuvat odottamaan kuukausia, että haku onnistuu. Miksei sitten yksityisyrittäjään oteta yhteyttä? Hänhän tekee käytännössä samaa kierrätystyötä.

Tietenkin on hienoa ja mahtavaa tehdä hyväntekeväisyyttä ja päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tupla hyvä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä hyvää siitä seuraa, jos lahjoittaakin yksityisyrittäjälle eli osto- ja myyntiliikettä pyörittävälle taholle? No vaikkapa ihan esinevalikoiman kierto ja variaatiot ovat aika erilaiset. Romukauppias nappaa aina ruosteisenkin romun ja myy sen kun hyväntekeväisyyskirpputorit heittävät ne keräyslavalle. Esimerkiksi ruosteinen Petro-max on minulle myyntituote, mutta Kontille jäte. Samoin on umpiruostunut työkalu, hunajakennolinko, pappatunturin-osat, lampun-osat, vanhat sanomalehdet, vanhojen täyspuisten huonekalujen palaset jne. Nämä minä kerään pölyisiltä vinteiltä, ladoista, päärakennuksesta sekä toki puuliiteristä (ihme aarre-aitta tuo polttopuupino). Hyväntekeväisyyskirpputorit ovat keskittyneet enemmän käyttötavaraan ja tuo erikoisempi ja silmää vaativampi antiikki sekä vanhat esineet menee roskiin.

Jos minut asetattaisiin samalle viivalle ja saisin lahjoituksia samoin kuin hyväntekeväisyyskirpputorit, olisi leipä pöydällä helpommalla. Sillä usein se on hyvin tiukassa ja muutakin työtä on tehtävä, jotta ei ihan nälkään kuole. “Tue suomalaista työtä.” lause on varmaan monelle tuttu. Työstä saatavan ansion lisäksi lahjoittajat saisivat takuun, että markkinoilla ja toreilla olisi myyjiä. Ainahan sitä tällä alalla kuulee, että toreilla kaivataan monipuolisia myyjiä. Itse en enää jaksa niin paljoa viettää rompetoreilla, kirppiksillä ja toreilla aikaa, kun se on hiukan tuota “tavaroiden ulkoiluttamista”. Ikävä kyllä tämä kesä, joka oli nyt hyvin kehno ulkoilmatapahtumille, vie monelta entiseltä myyjältä puhdin pois kun kauppaa ei ole voinut tehdä millään. Tyhjiä toreja kukaan ei halua.

Oliko se muuten viime viikolla kun myin hunajakennolingon? Sillä erotellaan noista hunajakennoista hunaja. Myin aloittelevalle hunajantuottajalle. Lahjoituksena tuo tuli kuolinpesästä aikoinaan ja oli muuten tosi pitkään varastossa keräämässä pölyä. Eli tämä lahjoitus päätyi lopulta uuden sukupolven torikauppiaan ensimmäisen pesän hunajasadon korjuutyökaluksi. Monet muut olisivat todenneet, että metallinkeräykseen, kun kukaan ei enää tommosta tarvii. Tämä romukauppias on sitkeä ja uskoo, että se tarvitsija löytyy lopulta.

Epäterve kilpailuetu:

Muistaakseni viime viikolla tuli luettua Turun sanomista, että kierrätyskeskuksilla on työvoimapula kun tukirahat on lopetettu. Tämä “epäterve kilpailuetu”, josta ovat nauttineet tähän päivään asti on sitten lyöty jäihin talousleikkauksien takia. Tämmöiset pienyrittäjät niin kuin minä, joka ei pysty tietenkään kilpailemaan isoja vastaan, hiukan hymyilee. Iso joutuu ongelmiin, kun rahahanat suljetaan.

Ekotorien toiminta on mielestäni hyvin kieroutunutta. Myyntihinnat ovat poskettomat verrattuna yleiseen hintatasoon käytetyn tavaran markkinoilla. Tukirahoja on ilmeisesti nautittu varsin makeasti sillä aina käydessäni isoimmassa Ekotorissa Turussa tupakkipaikalla on ollut täys miehitys. Ekotorit saavat ison tukipotin, työllistämistuen ja ilmeisesti kasan muita tukia, joista en tiedä…. mutta eivät enää niin helposti kuin ennen. Kilpailu siis tasapuolistuu.

Kontti… ihan toinen toimintatapa. Hintataso on hyvinkin kilpailukykyinen sillä käyn itse ostamassa sieltä myyntiin silloin tällöin. Toiminta ainakin ulospäin näyttää siltä kuin kuuluukin eli lasketaan kuinka monta kuutiota menee päivässä läpi eikä haeta sitä maxi hintaa jokaisesta esineestä niin kuin ekotorilla. Palvelu Kontissa on samanlaista kuin missä tahansa vähittäismyymälässä tai jopa parempaa. Kilpailuetu Kontilla on minuun nähden aivan hirmuinen. Mutta se on iso ja hyvin toimiva ilman selkeää epätervettä kilpailuetua. Ja SPR:hän vain maksimissaan 10% avustusrahoista menee hallintokuluihin.

UFF:lla oli viime viikolla “kolikkoviikot” jonka sitten missasin ikävä kyllä. UFF on paikka josta ostan vaatteeni käytännössä aina. Laatu tosi hyvä (bloggaavat kaiken hiukankin huonon pois), lajittelu erinomainen, hinnoittelu normaali aikaan normi kirppishintaa ylempi mutta selkeämpi hyllytys helpottaa löytämistä, “kolikkoviikot”..... aika hiton halpaa ja helppoa. UFF siis toimii niin kuin kuuluukin kierrätyksen maailmassa. En huomaa mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle semmoista “epäterve kilpailuetu” oloa.

Toivon kuitenkin, että mahdolliset asiakkaat huomaavat pienyrittäjätkin, sillä meille tavaroiden lahjoitukset olisivat iso apu, jotta toiminta kehittyisi eteenpäin. Varsinkin nyt kun viime kuu oli hyvin heikko ja kuluvakin kuu on ollut hyvin mollivoittoinen. Yleensä tässä kohtaa vuotta kauppa piristyy ja alkaa “talvikausi” myynti. Nyt ei. Ei kauppaa missään sektorilla samassa suhteessa kuin totutusti. Suurin syy ilmeisesti on tuo hallituksen leikkaukset ja suuri mediahuuto vaikeista ajoista. “Itseään toteuttava ennuste”. Toki tuo pop-up viikko, jonka vietin, toi näkyvyyttä meille ja uutta kauppaa ja varsinkin loi uuden tukijalan. Toiminta siis nykyään perustuu tai siis tulee perustumaan Tarvasjoen myymälästä, viikkokirppiksistä, huutonetistä, torit.fi:stä ja markkinoista. Uutena lisätään pop-upin takia oma nettikauppa. Sanonta “useampi tukijalka pitää pöydän pystyssä” tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että myyntiä on monella eri rintamalla ja jos joku ei vedä, toinen paikkaa tilanteen.

Pop-up ja mitä siitä seuraa...

Siitä on nyt muutama päivä kun viimeiset tavarat Pop Upista oli pakattuna autoon ja kuljetettu varastolle Tarvasjoelle. Auto muuten meinas hajota matkalle sillä sähköissä on jotain häikkää. Akkuvalon palaminen kojelaudassa on aina yhtä hauskaa ja mieltä rauhoittavaa kun tarvitsee autoa tavaroiden kuljettamiseen tiukan aikataulun puitteissa.

Keskiviikkona purettiin tavarat autosta ulos ja siinä ohimennen tuli pari autollista asiakkaita käymään. Pikkukaupat tuli siinä tehtyä senkistä ja kyseltiin enkös minä järjestänyt joskus rompetoreja Tarvasjoella. Kyllä järjestin. Nyt mietinkin, että kerkeiskös tähän syksyyn semmoisen kasata vähän niin kuin ohimennen. On kylläkin sen verran projekteja kesken tai aluillaan, että täytyy ihmetellä, että millä ajalla ehdin nukkua. Nyt tuli joku kolme neljä viikkoa ilman vapaapäivää vedettyä. Torstain nukuin kahteen heräillen väliin eri puheluihin. Mulla on kännyssä aina ääni päällä, sillä voi tulla joku tärkeä puhelu lähipiiriltä. Toki on nuo asiakaspuhelutkin, mutta niihin sitten soittelen perään kun oon hereillä kunnolla. Ei sinänsä olisi ensimmäinen kerta kun kaupat sovittaisiin minun ollessa puolinukuksissa… ja puhelun jälkeen sitten vasta miettii mitä tuli tehtyä :P

Nettikauppa on osittain valmiina mutta hiukan menee vielä ennen kuin aloitan markkinoimaan. Haluan, että kaikki osa-alueet ovat valmiina. Sitten on asiakkaiden vuoro ilmoitella, että tämä ja tämä kohta ei ole kunnossa. Aina täytyy vähän fiksata kun koskaan ei ole täydellinen.

Nettitilauksia on tullut ihan kivasti pop-upin takia ja enemmänkin saa tulla, jotta homma lähtis hyvin käyntiin nettikaupan osalta. Huutonet-kaupankäynti on jo tuttua ja pikkaisen semmoinen olo, että on jäämässä sivuraiteille nettikaupankäynnissä elleivät aloita palvelun merkittävän kehittämisen. Mobiiliversio ja apsi ovat ainakin hyvin heikkoja näin myyvän osapuolen mielestä eikä se nyt ole ostajallekaan hyvä asia. Tilastot ovat huutonetissä todella surkeat (olen rutissut asiasta moneen kertaan asiakaspalveluun). Seuraan runsaasti eri tilastoja, sillä tilastot kertovat onnistumisesta ja siitä mitä pitää tehdä.

Katsotaan myöhemmin kerkeenkö tai saanko uutta pop-up mahdollisuutta. Koetin saada jo tälle viikonlopulle, mutta tuli vastaus, että uudet ovat etusijalla. Toki ymmärrän ettei sitä joka viikko saa olla pop-up liikettä laittamassa kun tarkoitus on ilmeisesti vaihtelu ja monipuolisuus. No saa nähdä miten käy. Jonkinlaisen pop-upin ehkä kehittelen joulumyyntisesonkiin varsinkin kun hirmuinen määrä ideoita on keksitty tässä viime viikkoina ja moni jäi ensimmäisellä pop-upilla käyttämättä, sillä aika ei riittänyt. Pop-up hittimme Jellonamallisto saa lisätuotteita aika pian sillä uusia materiaaleja on tarkoitus kokeilla ensi viikonloppuna kun ei ole mitään muutakaan tekemistä :D

Pop-up pöhinää.

Tänään pop-up sitten otti yhden ison askeleen eteenpäin. Saimme avaimet kouraan ja käytiin katsomassa tilat. Eikä ole ollenkaan valittamista sillä tiloissa on kunnon takahuone, jossa on pikkukeittiö ja ihan hyvä toiletti. Tämmöinen enemmän torikauppaan tottunut osaa arvostaa kunnollisia "huoltotiloja" sillä kupla on ollut tarpeeksi monta kertaa otsassa torilla istuessa. Eikä ole ollenkaan pahitteeksi mahdollisuus kahvinkeittoon tai ruuan tekoon kesken työvuoron.

Pikkuisen tässä tietenkin iskee kiire sillä kaikki huonekalut ovat kesken tai viimeistelemättä. Lamppuja on valmiina, mutta monta on aloittamatta. Ikkunanpokaliitutaulut ovat onneksi valmiina. Tuulikelloja pitäisi aloittaa tekemään, kissan kiipeilypuu on aloittamatta, kasseja ruvetaan leikkaamaan ja ompelemaan samalla kun kirjoitan blogia (laiskottelenko?). Tavarat pitäisi vielä sunnuntain aikana ehtiä kuljettamaan. Laskeskeltiin emännän kanssa Tarvasjoelle ajellessa kuinka monta tuntia tässä tulee vielä töitä tehtyä ennen kuin liike avataan. Tulos oli, että liian vähän niitä tunteja on verrattuna siihen kuinka paljon on työtä jäljellä. Eli kiire tässä tulee, kun maanantaina klo 12.00 avataan ovet asiakkaille ja siitä pidetään kiinni (piste)

Onneksi sitä on kohtuullisen tottunut kiireeseen ja siihen, että kaikki tulee valmiiksi ihan viime tipassa. Jokuhan voisi sanoa, että valmistelut olis voinu aloittaa aikaisemmin. No siitä on tasan viikko kun saatiin tietää, että päästään mukaan Pop-up Turku hankkeeseen.

Kannattaa sitten seurata facebook-sivua sillä latailen varmaan tänään kuvia iltaisella kun lopetetaan työt. Klo 23.00 taitaa olla se hetki kun ne kuvat latautuvat nettiin :)

https://www.facebook.com/PopUpArhael

Kirppisrallin odotusta.

Yksi hienoin facebookin ilmiö on tämä “Tarvasjoen kirppisralli”. Niille jotka eivät tiedä, niin tässä lyhyt selostus: kirppisralli on tapahtuma, joka levitetään facen kautta ja siihen osallistutaan joko kotikirppiksenä tai tietyillä sovituilla paikoilla. Tapahtuman järjestäjä ainakin Tarvasjoella tekee isoimman työn listaamalla paikata, tekemällä kartan sekä jakamalla numerokyltin, joka noudetaan sovitusta paikasta. Kyltistä menee pieni kohtuullinen maksu, joka ei vastaa missään muotoa järjestäjän työpanosta. 3€ saa kyllä kyltin raaka-aineet, mutta eipä ihmeempää korvausta vapaa-ajasta. Tietenkin kyltit ovat edellisen vuoden kylttejä, mutta täytyyhän ne säilyttääkin. Eli kannustan tykäkkäämään Tarvasjoen kirppisrallista nyt Facessa, jotta järjestäjille tulee hyvä mieli. Talkoovoiminhan noita järjestetään ja kehu on ainoa palkka.

Tänä vuonna tapahtuma on yhden sunnuntaina mittainen, kun viime vuonna tapahtuma kesti sekä lauantain että sunnuntain. Se millainen tulos sitten tulee on ihan ilmoista kiinni. Hellettä en toivo, sillä autolla kiertäen paikasta toiseen kuumuudessa vie innostuksen. Sadekeli on myös pahasta. Unelmakeli on semmoinen 15-18 astetta lämpöä ja pikkuinen tihku silloin tällöin. Se tuo sen parhaan tuloksen minulle, sillä kaikki myytävä on sisätiloissa. Ulkomyynnille toki sade tai tihku on pahasta, sillä osa myyjistä on Tarvasjoen paikallisen K-kaupan (K-Exrta Taateli) pihalla. Itse harkitsen pääsenkö laittamaan kaksi myyntipistettä, toinen K-kaupalla ja toinen tietenkin omalla kaupalla Virolantiellä, mutta se selviää kun tiedän saanko lisäkäsiä sunnuntaiksi.

Nämä kirppisrallit ovat yleinen ilmiö täällä Varsinais-suomessa. Aura ja Marttila ainakin ovat olleet kirppistapahtumallisia kuntia. Missä muualla on samaa toimintaa, sitä en tiedä, mutta käsittääkseni on nouseva trendi järjestää kunnan sisällä kirppisralli.

Kannattaa siis tulla tutustumaan Tarvasjoen aktiiviseen talkootoimintaan kirppisrallin osilta ja tulla tutustumaan Tarvasjokilaisiin :)

Tästä klikkaamalla pääset Tarvasjoen Kirppisrallin FB-tapahtumaan.