Kausivaihtelu ja rompetori.

KAUSIVAIHTELU

Olen käynyt monessa eri myyntikoulutuksessa ja eräässä koulutuksessa opetettiin, että ei ole huonoa aikaa tehdä kauppaa. “Vuoden voi käydä kahdella tavalla. Tammikuu on huono myyntikuukausi koska…, helmikuu on huono myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on huono myyntikuukausi, koska…, jne.” tai sitten “Tammikuu on hyvä myyntikuukausi koska…, helmikuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, jne.”

Tämä oppi on muuten ihan hyvä pitää mielessä vaikka kausivaihtelu on jatkuvaa. Joulu- tammikuu on kyllä vuoden heikointa aikaa. Helmikuussa piristyy ja sitten keväällä keleistä riippuen taas hiljenee. Kesä menee vaihtelevasti riippuen mitä myyntikanavaa käyttää. Syksy taas piristyy ja kun jouluvalot ilmestyvät kauppoihin alkaa hiljaiselo. Nyt siis mennään hiljaisempaa kautta vuodesta myynnillisesti. Siitä syystä rompetori projekti sopii hyvin tähän kohtaan. Saan sitä kautta toimintaani liikevaihtoa sekä uusia mahdollisuuksia.

Hankintapuolella eletään ns. kevätsiivous aikaa ja täytyy olla tarkkana, että saa erät haltuun. Tosin näissä tulee joskus vastaan niitä surkuhupaisia tilanteita. Pyydetään katsomaan tavaroita, joista on pakko päästä eroon. Kyselen pyyntiä ja paukahtaa 50-100% suurempi hinta, kuin niistä esineistä on mahdollista saada. Siinä sitten käyn esine esineeltä läpi, mikä on mahdollinen ulosmyyntihinta perusteluina tulevalle tarjoukselleni. No joskus menee läpi, joskus ei. Pahimmillaan sanotaan suoraan, että ottaa ennemmin takkiin ja vie kaatopaikalle kuin myy polkuhintaan. No jokaisella on oikeus tehdä laillisella omaisuudellaan mitä lystää. Minua enemmän harmittaa aika, joka meni hukkaan ja huvittaa ihmisten kateus ‘trokaria’ kohtaan.

Kausivaihtelulle ei siis voi mitään, mutta siihen pitää valmistautua ja luovia sen mukaan. Pitää vaikka vapaata tai kehittää jotain, joka toimii siihen hetkeen paremmin. Lause “Ei saa jäädä tuleen makaamaan.” toimii tässä kohtaa hyvin.

Eriä siis saa tarjota ja nyt olis etsinnässä piikkilankaa. Piikkilanka saa olla käytöstä poistettua, mutta ei ihan hirmu ruosteista. Tulee omaan valaisin valmistukseen, kun teen piikkilanka lamppuja. Ihmeitä en maksele, mutta haen hyötykäyttöön piikkilankakerät.

ROMPETORI

Rompetorin tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Keskeneräisten töiden lista on seuraava:

-Kahvion ostokset

Ostoksilla käynti ihan viime tipassa, eli päivää kahta ennen tapahtumaa.

-Kahvion rakenteet

Grilli, ok

Katos, kesken (hankinta vai lainaan)

Kalusteet, ok

Palontorjuntakalusto, ok.

-EA-henkilö(t)

Ok (SPR marttilasta tulee parina)

-Hygieniapassi, eli kahvio vastuu.

Ok.

-Järjestyksenvalvoja

Kesken. Minulla eli Marko Reinillä koulutus kesken ja väliaikainen todistus tulee 30.5.

Riittääkö yksi, vai tuleeko poliisilta ilmoitus että tarvitaan kaksi???

-Mainonta

Facebook, ok ja jatkuu.

Google mainonta alkaa ensi viikolla.

Mainos laput tulostettu ja jakaminen aloitettu.

Mahdollisissa kirppis/rompetori tapahtumissa jalkautuminen aikatauluni puitteissa.

-Byrokratia

Omavalvontasuunnitelma, ok.

Pelastussuunnitelma, kartta ja ilmoitus EA-henkilöistä vain eli lähes ok.

Ilmoitus poliisille tehty.

-Ensimmäiset pakolliset kysymykset käsitelty.

“Miksei ole mainostettu” tulee aina.

“Liian kallis” tulee aina, kun vertaillaan esim. Turunsanomien peräkonttikirppikseen, joka on ilmainen.

“Saako tuoda leivonnaisia” tämä pitäisi muistaa kertoa, ettei saa. Oma tulos kun on kahvion varassa, niin en oikein välitä kilpailusta. Lisäksi vaadittava byrokratia ei ole yleensä  ole oikein hoidettu elintarvikkeiden osalta.

Eli on kesken, mutta aika hyvin aikataulussa. JV homma on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki tai huoli. Muut ongelmat ovat aika hyvin saatu karsittua. Toki pienemmälläkin vaivalla olisi päässyt, kun ei olisi tehnyt sääntöjen ja asetusten mukaan. Tiedän, että useimmat vastaavat tapahtumat vain järjestetään ja tuota byrokratiaa ei tehdä niin kuin kuuluu. Nyt kun byrokratia on kertaalleen tehty, niin se on helppo tehdä uudestaan. Voi vain tehdä mahdolliset muutokset uuteen ilmoitukseen. Ne jotka eivät byrokratiaa hoida, niin mikäli poliisi, palokunta tai vaikkapa terveysviranomainen vierailee tapahtumassa, tulee pikkuisen rapsuja. Ja esimerkiksi pelastussuunnitelman pääasiallinen tarkoitus, että järjestäjä on muistanut miettiä kaikki asiat läpi. Muuten pahimmillaanhan kun jotain käy, niin sitten jälkikäteen ihmetellään kenellä on vastuu.


Facebook Event kummallekkin kerralle:

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Joululahja.

Tuo joulumyynti taitaa tässä alkaa pian. Lahjoja, koristeita ja herkkuja kaupitellaan varsin merkittävissä määrin vähän siellä ja täällä. Ikävä kyllä tuossa jo monen vuoden kokemuksella odotan aika hiljaista aikaa itselle. On meinaan hyvin harvinaista, että myyn mitään erityistä joulukuussa. Muutamia kertoja olen koettanut panostaa joululahjakauteen ja joka kerta on tullut nenille. Sitä voisi kuvitella että lahjojen ostaminen ajatuksella kirppareilta, osto- ja myyntiliikkeistä, antikvareista, divareista yms olisi yksi hyvä tapa hankkia joululahjat. Eipä se oikein ainakaan näy omassa myynnissä.

Ainoat oikeat jouluaiheiset myynnit ovat keväältä ja syksyltä. 60- tai 70-luvun vanhoja jouluvalosarjoja tai isoja kokorautaisia joulukuusenjalkoja. Eli ei kannata ihmetellä jos mulla on myynnissä heinäkuussa joulukoristeita kun silloin ne saan myytyä, en joulukuussa.

Miksi sitten näin on? Kirppikseltä ostettu lahja ei monessa tapauksessa olisi ainakaan huono vaihtoehto. Syntymäpäivän sanomalehden antaminen lahjaksi on jotain mitä lahjan saaja takuulla arvostaa. Hankintahinta pyörii 0,5-5€ välissä riippuen mistä löytää ja mikä vuosi on. Tietenkin jos syntymäpäivä osuu päivään jolloin lehden pääotsikko on vaikkapa “Mainilan laukausten noottikriisi” niin tämä lehti sitten maksaakin aika kivasti. Hintakaan ei siis usein ole este vaan se, että etsiminen on aika työlästä ja nämä halvat, mutta hyvät lahjat on oikeasti etsittävä.

Arvostaisiko sitten lahjan saaja esim. syntymävuotensa kalenteripyyhettä? Hinnat pyörivät sillä tasolla, että se ei ainakaan ole este. Oikean vuoden etsiminen onkin taas se ongelma ja tietenkin se, että tämän hetkisen tiedon mukaan vanhempia kuin 1964 olisi turha etsiä sillä niitä ei kuulemma ole ja -64 on vanhin mitä minulla on koskaan ollut. Kalaenteripyyhkeissä 60-luku onkin tosi harvinainen. 70- ja 80-luku menee jotenkin hassusti siten, että 80-luvun lopun pyyhkeitä ei meinaa mistään löytää. 90-luvulla tuli muotiin taas kalenteripyyhkeet ja 2000-lukua on joka viidennessä kirppishyllyssä. Hankin siis näitä kalenteripyyhkeitä aina kun mahdollista ja niitä onkin jokunen myynnissä.

Eli, jos ajattelet pitää lahjabudjetin hallussa, mutta tason korkeana, kannattaa aloittaa ajoissa kiertämään kirppiksiä. Kannattaa kyllä sillä lahjan saajalle on varmana paljon mieltä ylentävämpää saada syntymäpäivän sanomalehti kuin jokin turhan aikainen tuikkukippo, joka sitten on avaamattomassa paketissa ensi kesänä kirppiksellä.

Eikä ne kierrätyslahjojen ideat tietenkään tähän merkkipäivä- tai merkkivuosiesineisiin lopu. Itselle, jos tulee lahjaksi esim. Petri Hiltusen alkupään tuotannon sarjakuva-albumi, niin olen oikein iloinen. Tiedän, että sellaisia on lähes mahdoton löytää ja hinta on sellainen, että kultasepänliikkeestä vastaavan hintainen lahja on sitä paremman vitriinin esinettä.

Lapsillekin on mielestäni viisasta ostaa lahjat kirpparilta. Pakkaa vain siten, että on kauniissa paketissa. Legot, joista siskonpoika on aina mielissään, ostan kirppikseltä ns. kilohintaan. Eipä pikkasen vajaa viisi vuotiasta haittaa, ettei ole uudessa paketissa legot, kun niitä on reilummin. Eihän noissa nykyajan leegopaketeissa niin ihmeen paljoa legopalikoita ole. “Määrä luo oma laatunsa” viisaus sopii tähän ihan hyvin.

Tässä muuten kirjoittaessa päähän putkahtelee aika paljon hyviä esimerkkejä, joita saa meiltä “kirppismyyjiltä”, jotka sopivat lahjoiksi paljon paremmin kuin marketista kiireessä ostettu lahja. Nes-pelit, vinyylit, sarjakuvat, kirjat, käyttö- ja koristeastiat, puuesineet, huonekalut, pyörät jne. Lista on loputon. Lahjan ongelma vain on tuo aika, joka kuluu oikean etsimiseen sekä se, että lahjan saaja pitää tuntea ja tietää mitä lahjan saaja arvostaa.

Itse tosin taidan tuon jouluaaton viettää ihan punanuttuna. Toivottavasti tänäkin vuonna käy niin, että ulko-ovelle juoksee todella iloinen lapsonen näyttäen joululahjaansa. Pinkki hiusharja tais olla se kaikkein tärkein joululahja, sillä joulupukki sai kunnon halauksen juuri ennen lähtöä.

Pop-up ja mitä siitä seuraa...

Siitä on nyt muutama päivä kun viimeiset tavarat Pop Upista oli pakattuna autoon ja kuljetettu varastolle Tarvasjoelle. Auto muuten meinas hajota matkalle sillä sähköissä on jotain häikkää. Akkuvalon palaminen kojelaudassa on aina yhtä hauskaa ja mieltä rauhoittavaa kun tarvitsee autoa tavaroiden kuljettamiseen tiukan aikataulun puitteissa.

Keskiviikkona purettiin tavarat autosta ulos ja siinä ohimennen tuli pari autollista asiakkaita käymään. Pikkukaupat tuli siinä tehtyä senkistä ja kyseltiin enkös minä järjestänyt joskus rompetoreja Tarvasjoella. Kyllä järjestin. Nyt mietinkin, että kerkeiskös tähän syksyyn semmoisen kasata vähän niin kuin ohimennen. On kylläkin sen verran projekteja kesken tai aluillaan, että täytyy ihmetellä, että millä ajalla ehdin nukkua. Nyt tuli joku kolme neljä viikkoa ilman vapaapäivää vedettyä. Torstain nukuin kahteen heräillen väliin eri puheluihin. Mulla on kännyssä aina ääni päällä, sillä voi tulla joku tärkeä puhelu lähipiiriltä. Toki on nuo asiakaspuhelutkin, mutta niihin sitten soittelen perään kun oon hereillä kunnolla. Ei sinänsä olisi ensimmäinen kerta kun kaupat sovittaisiin minun ollessa puolinukuksissa… ja puhelun jälkeen sitten vasta miettii mitä tuli tehtyä :P

Nettikauppa on osittain valmiina mutta hiukan menee vielä ennen kuin aloitan markkinoimaan. Haluan, että kaikki osa-alueet ovat valmiina. Sitten on asiakkaiden vuoro ilmoitella, että tämä ja tämä kohta ei ole kunnossa. Aina täytyy vähän fiksata kun koskaan ei ole täydellinen.

Nettitilauksia on tullut ihan kivasti pop-upin takia ja enemmänkin saa tulla, jotta homma lähtis hyvin käyntiin nettikaupan osalta. Huutonet-kaupankäynti on jo tuttua ja pikkaisen semmoinen olo, että on jäämässä sivuraiteille nettikaupankäynnissä elleivät aloita palvelun merkittävän kehittämisen. Mobiiliversio ja apsi ovat ainakin hyvin heikkoja näin myyvän osapuolen mielestä eikä se nyt ole ostajallekaan hyvä asia. Tilastot ovat huutonetissä todella surkeat (olen rutissut asiasta moneen kertaan asiakaspalveluun). Seuraan runsaasti eri tilastoja, sillä tilastot kertovat onnistumisesta ja siitä mitä pitää tehdä.

Katsotaan myöhemmin kerkeenkö tai saanko uutta pop-up mahdollisuutta. Koetin saada jo tälle viikonlopulle, mutta tuli vastaus, että uudet ovat etusijalla. Toki ymmärrän ettei sitä joka viikko saa olla pop-up liikettä laittamassa kun tarkoitus on ilmeisesti vaihtelu ja monipuolisuus. No saa nähdä miten käy. Jonkinlaisen pop-upin ehkä kehittelen joulumyyntisesonkiin varsinkin kun hirmuinen määrä ideoita on keksitty tässä viime viikkoina ja moni jäi ensimmäisellä pop-upilla käyttämättä, sillä aika ei riittänyt. Pop-up hittimme Jellonamallisto saa lisätuotteita aika pian sillä uusia materiaaleja on tarkoitus kokeilla ensi viikonloppuna kun ei ole mitään muutakaan tekemistä :D

Pop-up viides päivä.

Kannattaa lukaista perjantain 11.syyskuuta Auranmaan viikkolehti sillä romukauppiasta haastateltiin pari päivää sitten :)

http://www.avl.fi/2015/09/tarvasjoen-romukauppias-tuunaili-pop-up-kaupan-turkuun/

Tämä taitaa olla sitä yrittäjän hulluutta kun ollaan tässä viikon verran puheltu että oma kivijalkaliike olisi kiva. Turun keskustassa sillä minulla on jo yksi Tarvasjoella. Tällä kävijämäärällä tietenkään ei hirmuisen suuria voi haaveilla mutta tämä suunnittelu ja ideointi on tärkein ominaisuus yrittäjässä. Aina on kehitteillä yksi idea, yksi idea on rakenteilla, yksi on operatiivisessa vaiheessa ja tottakai on niitä ideoita jotka on laitettu sivuun toimimattomana tai osastoon jos osat loksahtavat paikalleen otetaan idea harkintaan tai käyttöön uudestaan. Tottakai yrittämiseen kuuluu epäonnistumiset mutta ne epäonnistumiset ovat askel onnistumista kohden.

Ehkä ajatuksista kehittyy jotain tai sitten ei mutta aika näyttää sillä nettikauppaa nyt kehitellään tässä vaiheessa. Osto- ja myyntiliikkeen osalta minulla on vankka kokemus Huutonetin kautta käydystä kaupankäynnistä eli ilmoitukset, kuvat, s.postit, pakkaukset ja lähetykset ovat jo varsin tuttua työtä.

Taisin aiemmassa blogissa mainita, että meillä oli ongelmia “sateenkaarikankaan” hankinnassa. Tuli eilen viestiä tavarantoimittajalta että on kankaanpaloista mahdollista saada lähetys. Olisi vain tarvittu lähetys jo viimeistään viime viikon lopulla. Eli hiukan turha lähetellä enää. Tämähän on sitä yrittäjän ja romukauppiaan arkea. Aikataulut tulee ja menee eikä aina onnistu niin kuin Strömsöössä :)

Onneksi oli tuo Kaarinan Jättirätti sillä juuri äsken tuli myytyä Jellonakassi (sateenkaarikangas).

Tuo profiilikuvana oleva rukin pyörävalaisin on muuten sellainen esine että pystyn helposti ärsyttämään emäntää. Laitan vain värit vaihtumaan nopeaan tahtiin niin johan joku alkaa pikkaisen hermostumaan ;)

Rukin pyörästä on muuten kaiken kaikkiaan kolme erilaista variaatiota valaisimia. Seinävalaisin, kattovalaisin ja lediketjulle kehikko seinälle. Lediketju on patterikäyttöinen eli voi laittaa melkein mille seinälle vain. Lisääkin on innovaatioita, mutta kaikkea ei ehditty tekemään ja osan rakentamiseen ei ihan ollut kaikkia tarvittavia osia. Ehkä tulevaisuudessa. Kävihän yhden jalkalampun kanssa niin, että käytin aikaa 4-5 tuntia enkä saanut valmista kun yksi pieni osa oli mahdoton valmistaa tai varastossa ei ollut sopivaa. Jäi siis pölynimuri jalkalamppu verstaaseen keskeneräisenä. Tämä oli raskas päätös, sillä aikaa meni sitten runsaasti kankkulan kaivoon.

Pop Up-kauppa on auki vielä kolme päivää eli sunnuntaina pistetään ovet kiinni. Nyt on hyvä hetki tukea yrittäjyyttä ja suomalaista käsityötä pistäytymällä kauppaan ja ostamalla jotain. Hintahaarukka on 1€-525€, joten kaikille kukkaroille löytyy varmasti jotain kivaa. Tervetuloa!

Pop-up kolmas päivä.

Eilen päivällä olin paikassa missä en pystynyt vastaamaan puhelimeen, joten pidin kännykän hiljaisella jotten häiritsisi muita. Tauolla sitten vilkaisin kännykästä puhelut ja viestit. Ensimmäisenä luin viestin ja huudahdin “jes” ääneen. Muut paikalla olijat kysyivät tuliko kauppa? Vastasin ettei tullut vaan viesti Auranmaan viikkolehdeltä. Viestissä pyydettiin ottamaan yhteyttä pikaisesti sopiakseni haastatteluajan. Soitinkin heti sillä haastattelupyyntöön en vastaa kieltävästi ikinä. Sovittiin kello neljään haastattelu.

Ilmoitin kouluttajalle, että nyt tuli kiireellinen lähtö haastatteluun. Sain iloiset kannustukset muilta kurssilaisilta ja hiukan oli ajelu normaalia vauhdikkaampaa, koska olin ehkä liikaakin innoissani. Kävin ensin ulkoiluttamassa emännän koirat. En tehnyt pitkää lenkkiä, mutta onneksi koirilla on viime viikko on ollut jatkuvaa ulkoilua Tarvasjoella. Eli eipä niillä nyt ollut edes suurempia menohaluja vaan olivat selkeästi normaalia rauhallisempia. Viikko maalla väsyttää vanhempia koiria ja palautuminen kestää muutaman päivän.

Liikkeeseen saapuessa Turun sarjakuvakerhon tuttuja ol useampi katsomassa mitä meillä on menoillaan ja siinä sitten juteltiin niitä näitä kahvin ja teen lomassa. Asiakkaitakin kävi muutama sentään. Kellon tullessa neljä saapuikin haastattelija. Kovasti sain kehuja liikkeen valikoimasta ja istuttiin sitten pöydän ääreen. Pöytä on minun itse tekemäni latolaudasta ja tuolit 1800-luvulta. Valaisin on moniulotteinen historialtaan, sillä runko on rintamapuhdetyö, valaisimen osat lampputehtaan lopetushuutokaupasta ja piikkilankakupu on omin käsin tehty. Nämä piikkilankalamput ainakin ovat herättäneet hyvää kiinnostusta. Myyty ei ole vielä yhtäkään, mutta hiukan on ollut katuvaa kiroomista kun on ostanut lampun kalliimmalla kuin millä itse myyn käsityölampetit. Eli ei ainakaan ole hinnalla pilattuja ja takuuvarmasti uniikkeja.

En osaa sanoa kuinka hyvin haastattelu meni sillä minua jännitti aika lailla ja muutamat kysymykset olivat hirmu vaikeita omalla tavallaan. Ehkä, jos olisi useammin haastateltu osaisi varautua kysymyksiin ja vastata rennommin. Jutun pitäisi ehtiä perjantain lehteen, joka olisi minulle hirmu tärkeää, sillä tämä on parasta mainosta.

Ehdin jopa haastattelun jälkeen kasaamaan hyllyt ja asettelemaan hieman ilmavammin pöydillä olevat esineet. Pöydät näkyvät nyt paremmin sillä nekin olisi tarkoitus myydä. Onhan niihin sentään panostettu varsin paljon.

Pöytien kannet on tehty latolaudasta ja jalat ovat suurelta osin kierrätetty erilaisista pöydistä tai jopa säkkikangaspuiden jalustasta. Latolaudat ovat muuten saatu hyvässä nipussa, naulattomana ja kotiin tuotuna.Tein vaihtokaupan lapsuuden ystäväni kanssa. Hän sai mun(!) vanhan mopon ja minä nipun lautaa. PV-50 on siis nykyään rekisterissä ja kunnostettu uuteen (toivottavasti pitkään) elämään. Kahdessa pöydässä on lasikansi, sillä minulla oli muutama varastossa. Helpottaa pöydän pitämistä puhtaana tuo lasi. Kolmannessakin pöydässä oli, mutta siskon mies p******e sen rikkoi. Hioin kaikkien pöytien kannet hyvin kevyesti, jotta latolauta olisi mahdollisimman autenttisessa kunnossa. Päät petsattiin niistä, joissa sahattu pää oli häiritsevä. Pyöreät ja ovaalipöytä jätettiin petsaamatta, sillä näyttivät sen verran hyviltä ilman petsausta. Eli pyrittiin pysymään viimeistelyssä maltillisena eikä lähdetty ylituunaamaan.

Pukkisängyn jalat uusio käytössä. Tätä pöytää kehtaa käyttää vaikka kirppispöytänä kun lähtee itse myymään toreille ja turuille. Itsellä on ollut vastaava kokonaisuus käytössä vuosia.

Tämän pöydän jalkana on kansakouluaikanen karttajalusta.

Tämän pöydän pöytälevy oli jäänyt matkan varrelle joten tehtiin uusvanha pöytälevy.

Tarkkaa tietoa ei ole minkä jalusta tässä pöydässä on mutta oli todella mukavan kokoinen ja tukeva.

Tämän pöydän jalka on vanhan säkkikangaspuiden runko.

Tulkaapa katsomaan mitä romukauppias on tehnyt. Eikä minua haittaa jos tilaus töitäkin saisin. Tulkaa vaikka kaffelle tai teelle. Keksejäkin on :) Liike on auki vielä sununtaihin. Nyt viikolla ajalla 12-19 ja la-su 12-17.30. Ja paikkanahan siis Turun Forumissa liiketila Ricoa vastapäätä.

Pop-up

No nyt se sitten on -  oma pop-up liike avoinna.

Liiketila on kalustettu. Tavarat ovat esillä. Hinnoittelu on valmis. Asiakkaat vaan puuttuu eli se oleellinen :)

Markkinointi sitten päälle oikein urakalla.

Tokihan meillä on kaffetarjoilu. Tässä vaiheessa koetetaan saada kutsuttua paikalle henkilöitä, joiden blogeja seurataan enemmänkin. Ehkäpä keskiviikkona olisi sopivin hetki kutsuvieraspäivälle. Tokihan tässä sosiaalisen median voimaan tukeutuu voimakkaasti, mutta ei sitä voi yhden kortin varaan jättää markkinointia. Tietää vain sitä “käveleväkyltti” reissua enemmänkin.

“Kävelevänäkylttinä” saapastelin keväällä Kulttuurikirppiksen takia, homaa on tuttua. Täytyy vaan muistaa pitää aurinkolaseja päässä sillä se antaa semmoisen turvallisemman olon, kun ohikulkijat tuijottavat kyltin tekstiä. On muuten alkuun todella hämmentävää tuo tuijotus. Täytyy koko ajan muistuttaa itselleen, että eivät ohikulkijat minua tuijota vaan kyltin tekstiä. Siksi aurinkolasit ovat ehdottomat. Kuulin muuten viime viikolla eräältä henkilöltä, että hänen kaverinsa oli nähnyt minut kyltin kanssa. Sitä en tiedä pidetäänkö kyltin kantoa naurettavana vai hyvänä ideana. Näkyvä markkinointi on se millä haluan edetä enkä vain hissutella hiljaa nurkassa. Eihän sillä hiljaisella puhinalla saa asiakkaita oven saranoita kuluttamaan.

Varsinkin nyt kun pop-up kestää viikon, on kaikki mahdolliset neuvot tarpeen, että saa väkeä ovesta sisälle ja ostoksille.

Täytyy tietenkin ensimmäisenä toivoa, että saa omat pois. Onhan tähän laitettu semmoista rahaa mikä olisi kiva saada viikonloppuun mennessä takaisiin. Muija laittoi osan vuokrarahoista ja minä koko tämän kuun hankintabudjetin. On eräällä tapaa olo, että kaikki munat on yhdessä korissa, mutta sitä se yrittäminen on. On vain kaksi vaihtoehtoa: miettiä ikkunan kadunpuolelta, että olisi pitäny tai sitten olla lasin tällä puolen miettimässä miten tuon tyypin ikkunan takaa saa ostoksille. Eräällä tapaa raaka ajatus, että tuolla ulkona kävelee vain käveleviä kukkaroita, mutta näin se vaan on kun katselee maailmaa tiskin tältä puolen.

Jaa niin. Tämä on sitä toimintaa millä Suomi saadaan nousuun - rohkealla yrittämisellä. Toki epäonnistumisia tulee, mutta tekemättä mitään ei voi saavuttaa mitään. Joten kaikki tukemaan suomalaista yrittäjää haastavassa tilanteessa vaikka vain kiittämällä ja toki voi ostaakin jotta saa edes ruokaa pöytään.

Turun Sarjakuvakerhon julkaisuja... jos haluaa uusimman antologian ensipainoksen on kiire sillä on myyty lähes loppuun parissa viikossa :)

Kukkakauppa Piia Jaala:sta tuli oikein mukavia kasveja koristeeksi.

Kukkakauppa löytyy osoitteesta Linnankatu 9-11 Turku.