Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.

Joulu, uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitä onkin tovi, kun olen istahtanut kirjoittamaan blogia. On kai ollut vain niin kiire eikä ole ollut oikein hyvää aihettakaan. Tietenkin tässä pidettiin pientä lomaakin, jotta sitten taas jaksaa painaa töitä.

Joulu meni taas kerran työn merkeissä, eli olin esiintymiskierroksella. Kyllä, se on esiintymistä, kun menet talosta toiseen punanuttuisena ja valkopartaisena. Joulupukkina siis meni jouluaatto. Toki kävin siinä seiskan jälkeen joulupöydässä vanhempieni luona. Olihan sielläkin kollega käynyt, koska siskonpoika on siinä iässä, että joulupukki on iso juttu. Itse aattoilta oli sellainen perinteinen, jossa ei nyt ihmeempiä sattunut tai tapahtunut. Huvitti vaan tuossa Turun maamerkin, eli maailman rumimmaksikin äänestetyn patsaan, kohdalla. Kolme autoa odottamassa valojen vaihtumista ja jokaisessa ratin takana joulupukki. Posankkahan tuo tottakai on, tuo turun maamerkki, jos sitä mietitte :)

Uuden vuoden osalta ei ole mitään isoja suunnitelmia. Ehkä hyvä ruoka ja hyvä juoma tyylillä ilman isompia pippaloita. Enkä edes ajatellut yhtäkään rakettia tai papattia ostaa. Ei ole enää se ikä, että ne kiinnostaisivat. Nuorempana olinkin aika innoissani noista uuden vuoden paukuista ja taisi se terveyskin olla muutaman kerran vaarassa, kun erilaisia pommivirityksiä tuli tehtyä. Jos vanhemmat olisivat tienneet mitä teipillä ja isokinuilla tuli tehtyä, olisi ollut kyllä kovempi saarna kotona. No ne ovat menneitä ja kai sitä on viisastunut. Ehkä?

Sitten ne uudet kujeet. Tammikuu tulee olemaan aika pelottava, sillä uusien kujeiden suunnittelua tulee olemaan liikaakin. On ihan perus osto- ja myyntiliikkeen toiminnan muuttamista vastaamaan tämän päivän tarpeita. On tuon “vanhasta uutta” malliston uusien esineiden kehittelyä, sekä vanhojen kokeilujen uusien versioiden suunnittelua ja tekemistä. Brändin eli tuotemerkki “Arhael” rakentaminen, on yksi oleellinen asia. Haave on, että “Arhael” on jonain päivänä tunnettu ja arvostettu tuotemerkki. Projekti, joka viekin pitkään, eli useita vuosia. Eikä se siihen lopu, sillä Jellona-mallistoakin kehitellään samalla, jotta päästään leveämpään ja laajempaan tuotevalikoimaan. Eli alkuvuosi tulee olemaan hyvinkin vaiherikasta aikaa.

Ja tähän tulee sitten se ostoskanavan legendaarinen lause “eikä tässäkään vielä kaikki vaan…”

Lisäksi on alustavana suunnitelmana liikeidea, josta en viitsi liikoja kertoa, sillä olen oppinut pitämään liikesalaisuudet aika tarkkaan omana tietona. Tämä suunnitelma tosin vaatii edetessään sen, että paljastetaan yhdessä emännän kanssa oikeille tahoille siinä järjestyksessä kun on pakko. Unelma tässä on kyllä aika lennokas. Paikka mihin tullaan varta vasten pitkänkin matkan takaa. Jotain hyvin erilaista, mutta sellaista jolle näkisin olevan tässä maailman ajassa tilausta. Vastaveto nyky markettikulttuuria vastaan, voin kai sanoa sellaisena vihjeenä, joka ei kerro mitään mutta herättää uteliaisuuden. Tosin suunnitelma voi kaatua jo ensimmäisessä vaiheessa taikka paremminkin siirtyy “ideavarastooni” odottamaan sitä oikeaa hetkeä.

Ai niin tuli tässä taas mieleen, että olisi kai minun hyvä järkkäillä TARVASJOELLE (ei lietoon kun se kuntaliitokselle kumartelu ei vieläkään onnistu) rompetori ensi kesänä. Emäntä tosin saattaa pyöritellä silmiään, kun oikolukee tätä, sillä tässä on aika paljon kaikkea touhua. Eli niille joille Tarvasjoki on hyvä rompetoripaikka ottakaas yhteyttä vaan, mää rupian suunnittelemaan aikataulua ja muita järjestelyjuttuja.

Eikä tässä pahitteeksi olisi kuolinpesä tai kaksi. Eikä niitä varastojen ja vajojen tyhjennyksiäkään ole ruuhkaksi alkuvuodesta. Pistetään ylimääräiset tavarat kiertoon pölyä keräämästä :)

Linkki lampun osiin huutonetissä: http://www.huuto.net/hakutulos/words/lampun+osa/sellernro/534427

Joulu yllätti Romukauppiaan.

Tuli hiukan puun takaa kysely, että kiinnostaisiko minua peruutuspaikka Turun Kauppatorin joulutorille. Vastasin myöntävästi sillä hinta oli ihan kohtuullinen ja ilmeisesti syy tähän oli, että olin jäänyt mieleen positiivisessa mielessä Pop-upin ajalta. No kiireeksi se vetää taas kerran, kun valmistelut ovat kesken ja säät eivät ole ihan eduksi ulkotöihin. Ne ongelmat tosin pystyy sietämään ja järjestelemään siten, että saan valmistelut tehtyä.

Ongelmaksi vaan on tullut logo, sillä meillä, eli emännällä ja minulla on eriävät mielipiteet (Saas nähä mitä saa kuulla, kun emäntä toimii oikolukijana).

Olen toiminnassani käyttänyt monia nimiä ja virallinen nimi on Arhael Antics & Antiques. Juu tiedän, on aivan kaamea sana hirviö. Vie ihan pirusti tilaa mainonnassa. Kukaan ei muista. Itsellekin oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Oli vain silloin aikoinaan niin siistin oloinen, mutta eii ole enää.

Siksi siirryin nimeen Osto- ja myyntiliike Tarvasjoki. Helppo muistaa, helppo markkinoida. Kertoo sijainninkin ja toiminta-alueen. Ongelma vain on, että Tarvasjoki liittyi Lietoon kuntaliitoksessa. No rupesin käyttämään sitten sanontaa “Meillä ei kuntaliitoksille kumarrella ja pysymme Osto- ja myyntiliike Tarvasjokena”. Eli rupesin käyttämään hurttia huumoria markkinoinnissa kunnan osalta.

Sitten tuli tuo pop-up ja oli kehitettävä nopeasti nimi liikkeelle. Pop-up Arhael oli luonteva, sillä olen käyttänyt jo 13-14 vuotta huutonetissä nimimerkkiä Arhael.

Nyt kun toiminta on muutenkin muuttumassa enemmän retro ja “vanhasta uutta” valmistukseen on taas edessä isompi nimen muuttaminen. Nimi Arhael tulee ilmeisesti nimen rungoksi. “Retro Arhael” tai “Arhael Retro” on ollut päällimmäisenä. Toki selkeyden takia pelkkä “Arhael” olisi helpoin vaihtoehto ja sitten aloittaa brändin rakentaminen tuotenimikkeelle ja retrokaupalle.

Kuten huomaatte valmistelujen ongelma ei aina ole se tavaroiden siirtely, rakentaminen, puhdistus tms. Vaan hyvin yksinkertaisen kuuloinen asia niin kuin nimi. Mutta kun nimi ei ole yksinkertainen asia. Logo ei ole yksinkertainen asia. Brändin luonti ei ole yksinkertainen asia. Nimi on hyvin vaikea ja vakava asia, sillä virhe nimessä on helppo tehdä.

Olisi tietenkin kiva kuulla lukijankin mielipide, tai ehdotus sillä kaikki hyvät ideat ovat tarpeen :)

Tässä ovat tämän hetken hahmotelmat uudeksi logoksi, joista olisi kiva kuulla mielipiteitä :)

Suo nimeltään "Mainonta".

Tässä kun on tehnyt mainoskierroksen Facebookissa, niin pitäisi aloittaa siivoamaan kämppää. No aloitinkin sitten kirjoittamaan blogia aiheesta “mainonta”. Siivoaminen ei siis ole mitään lempipuuhaani ja se näkyy tässä läävässä :)

Mitä tuo mainonta sitten on?

Se on tärkein asia mitä teen.

Ilman mainontaa ei tule kolikkoakaan kassaan. Tokihan sitä kuulee aina silloin tällöin, että asiakas on minusta kuullut kaveriltaan, mutta tämä vihjeen antanut on minut löytänyt jonkin mainokseni kautta.

Se on suurin kuluerä mikä minulla on.

Tosin tällä hetkellä ei niinkään kulu paljoa käteistä, mutta aikaa kuluu paljon ja aika on minulle yksi tärkeimmistä omaisuuksista mitä minulla on. Ajan voi aina muuttaa käteiseksi, mutta käteisen muuttaminen ajaksi onkin vaikeaa, tai jopa hyvin, hyvin, hyvin kallista.

Se on tylsin asia mitä teen.

Ketä jaksaa kiinnostaa käyttää päivässä paria tuntia siihen, että jakaa joko lappusia kaupan ilmoitustauluihin, facen ryhmiin, lippusia lappusia postilaatikoihin yms.

Se on asia missä teen kokeiluja eniten.

Kokeiluja täytyy tehdä jatkuvasti. Uudistaa lappusia, alueita minne jakaa, kokeilla eri väreillä ja eri teksteillä yms.

Se on asia missä teen eniten virheitä.

Joka kymmenes tunti tai kolikko tuo sen mitä toivon saavuttavani mainonnassa eli kaupan. Virheisiin siis tuhlaantuu paljon kalliita resursseja.

Minulla on esimerkiksi  tällä hetkellä kaksi viikkokirppistä, jossa kummassakin on vihdoin viimein A4 lappuset mainoksena. Hassisella on ollut pitkään, mutta Mimmissä ei ole ollut ihan siitä syystä, että ei ole vain muistanut tehdä uusia lappusia. Näissä mainoslappusissa on tullut tehtyä se havainto, että yksi ei riitä koskaan. On oltava kaksi, jotta yksi huomataan. Tässä kirppismainonnassa minulla on kyllä petrattavaa paljon, sillä siellä on paljon potenttiaalisia asiakkaita. Kauppojen ja kirppisten ilmoitustauluja pitäisi kiertää myös taas. On ollut mielessä jatkuvasti, mutta koko vuonna en ole sitä tehnyt ja se on ihan omaa laiskuutta. Tämä on sellainen asia mistä sietäisin saada kyllä isommin kokkareita. Ei voi olla ollenkaan tyytyväinen itseensä. Varsinkin siitä syystä, että ei ole harvinaista, että ilmoitustaulu jossa olen käynyt parisen vuotta sitten tuo minulle asiakkaan. Miksi sitten tiedän, että mainoslappu on vielä siellä? Kysyn asiakkaalta mistä on minut löytänyt. Helppoa mainonnan teho tiedustelua kysyä suoraan asiakkaalta mistä on löytänyt tiedon. Tieto on minulle arvokasta jotta voin mainontaa tehostaa.

Some-mainonta taas onkin ihan toisella mittakaavalla. Varmaan hyvä lukijani olet huomannut minut facessa. Jopa sillä mittakaavalla, että ei jaksaisi katsoa enää yhtään minun mainostani. Some-mainoksissa olen nyt viimeiset parisen viikkoa keskittynyt huutonetin matala lähtö kamppanjaan. Kokeilen saanko oikeaa näkyvyyttä, kun laitan 3€ lähtö ja 50cent korotuksella kohteita. Tulokset taloudellisesti ovat olleet… no pettymyksiä, mutta selviä viitteitä on, että muu kaupankäynti olisi vilkastunut. Tappiot kohteiden hinnassa ovat siis markkinointikuluja. Hoen sitä koko ajan mielessäni, mutta 50€ esine kun menee alta lipan, eli 3,5€:lla, on vaikea pitää mieli korkeana. Näkyvyys siinä on hakusessa ei lyhyen aikavälin voitto.

Somen osalta kuulen aina silloin tällöin sen, että miksi markkinoin vain facen kautta? No yksinkertaisesti siksi, että suurin osa potenttiaalisista asiakkaistani on facessa. Toinen syy on se, että käytän nyt noin 10-20h viikossa face-mainontaan ja jos vielä aloittaisin muiden kanavien käytön samassa mittakaavassa oma vapaa aika jäisi vähemmälle tai joutuisin vähentämään face-aikaa.

Tällä viikolla en enää ehdi tekemään uusia 3€ lähtö kohteita, mutta tarkoitus on, että teen niitä ensi viikolla lisää. Tässä kuitenkin linkit blogin julkaisuhetkellä avoimiin huutokohteisiin joissa on lähtö 3€ ja korotus 50cent.

https://www.huuto.net/kohteet/sorvattuja-lampun-jalkoja-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383423486

https://www.huuto.net/kohteet/pyoran-runko-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383121764

https://www.huuto.net/kohteet/kilimantsaro-26-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383121492

https://www.huuto.net/kohteet/sarda-eldorado-26-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383120954

https://www.huuto.net/kohteet/tunturi-savannah-runko-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383122154

https://www.huuto.net/kohteet/palapelitaulu-nro3-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383531328

https://www.huuto.net/kohteet/palapelitaulu-nro1-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383531402

https://www.huuto.net/kohteet/palapelitaulu-nro10-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383531486

https://www.huuto.net/kohteet/palapelitaulu-nro9-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383531200

https://www.huuto.net/kohteet/3kpl-silitysrautoja-ja-puulaatikko-settina/383799303

https://www.huuto.net/kohteet/maljakko-setti-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383798740

https://www.huuto.net/kohteet/setti-arabiaa-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383798176

https://www.huuto.net/kohteet/haluatko-miljonaariksi-ei-hv-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/383752042

https://www.huuto.net/kohteet/laatikollinen-kirjoja-ei-hv-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/382697411

Valaisimien korjaaminen ja rakentaminen.

Kuinka vaikeaa on löytää tiettyjä valaisimen runkoja? Todella vaikeaa. Ei tarvitsisi olla edes kunnossa sillä puran ja kokoan uusiksi valaisimiksi. Tietoa ja taitoa on, mutta osia puuttuu. Eikä se jää kiinni siitä etteikö sähköpuolen paperit olis kunnossa. Tosin lampun sähköissä tai sähköistämisessä ei ole mitään kovin hankalaa. Kaksi karvaa lampun kantaan ja maadoitus niin siinä se on. Muut asiat ovat niitä hankalia.

Yksi ensimmäisistä korjaamistani kattovalaisimista oli oikea murheenkryyni. Komea 30-luvun kattokruunu kuudella S:n muotoisella kaarella ja viittä erilaista kristalliprismaa, joista osa oli laatikon pohjalla kun aloitin homman. Jouduin itse asiassa irrottamaan kaikki sillä koko lamppu piti laittaa alkutekijöihinsä. Vanhat johdot oli uusittava, koska kuparijohto vasten messinkiä ei ole ihan hyvä asia. Purkaminen oli ensikertalaiselle oma hommansa, joka nykyään sujuu aika kivuttomasti. Suurin ongelma tuli sitten S:n muotoisten haarojen kanssa. Johdot eivät tulleet ulos vetämällä. Siinä sitten pyörittelin valaisimen haaroja ja poltin puoli askia tupakkaa. Luovutin sitten viiden tuskaisen työtunnin jälkeen. Toki purkamiseen meni se pari tuntia.

Seuraavana päivänä sain ahaa elämyksen ja kävin ostamassa pienen tilan putkileikkurin. Päätin kokeilla katkaisemalla S:n puoliksi jos saisin näin johdot pois. Homma onnistui helposti. Haaran sitten kokosin takaisin tekemällä kierteet haaran puolikkaisiin ja päälle laitoin putken pätkän johon tein myös kierteet. Toki jotkut sanovat että “tuhosin” antiikkivalaisimen mutta sähköturvallisuus ajaa ohitte ja kovaa, sillä siinä tehdyt oikaisut vievät linnaan.

Johtohässäkän jälkeen aloitin valaisimen kokoamis urakan. Jos nyt oikein muistan meni kohtuu jouhevasti. Yleensä jos jotain jää mieleen, niin ne hankaluudet, ei se että jokin menee jouhevasti. Prismatkin menivät aika kivasti järjestykseen. Osasta toki oli kiinnityskoukku rikki ja korvasin sen kullan värisellä rautalangalla. Liitoksia ei edes näkynyt ja olin hyvin ylpeä itsestäni, kun lamput syttyivät ja valaisin oli valmis. Työtunteja toki meni aika paljon.

Harjoitustöinä rakentelin muutaman kristallikruunun ja barokkivalaisimen. Ajatus oli, että ihan työnä tekisin, kun noita valaisimen osia tuli ostettua Sariolan lampputehtaan lopetushuutokaupasta. Sitten aloin laskemaan kuinka kannattavaa on korjaaminen. Otetaan esimerkiksi barokkivalaisin kahdeksalla haaralla. Purkuun menee tunti tai kaksi, jokaisen haaran uudestaan johdotus vie puolesta tunnista tuntiin ja haaroja on kahdeksan. Kokoaminen vie tunnin tai pikkaisen päälle. Eli 6 tuntia siis menee vähintään ja tälle sitten alvillinen hinta. Yrittäjän työtunnin arvo pitäisi olla 50€ paikkeilla varsinkin, kun puhutaan työstä,  jossa tarvitaan ammattipätevyys. Vaikka laskisi 25€ mukaan, niin hintaa tulee enemmän kuin ihmisillä on halua maksaa. Totesin silloin, että myyn varaosia, en työtä. Enkä korjaa mitään, kun sen kannattavuus on vähän niin ja näin.

Tämä siis joitakin vuosia sitten.

Nykyään olen aloittanut valaisimien rakentelun uudestaan sillä tuli idea rakentaa uusia valaisimia valmiiden runkojen päälle. Hyvin lähti liikkeelle ja kiinnostusta oli, mutta nyt ovat rungot loppu, joiden ympärille rakentaa. Eilen kiersi kahdeksan kirppistä läpi. Ekotorilta tuli “ystävällinen” ilmaisu kun kyselin raatojen perään. Eivät myy viallisia tai testaamattomia sähkölaitteita. Menee siis hyvä runkoja roskiin. Ei auttanut se, että olen sähköasentaja. Ei auttanut se, että olen yritys, jolloin kuluttajansuoja ei ole este. Olen ennenkin haukkunut Ekotoria ja voin kertoa, että koko lafka saisi mennä konkurssiin. Punaisen ristin Kontissa sentään tajuttiin asia ja otettiin yhteystiedot ylös ja lupaus, että laittavat sivuun raatoja ja ostan sitten laatikoittain. Käyn jossain vaiheessa kyselemässä ihan sen takia, että osoitan olevani tosissani ja olen valmis maksamaan rungoista.

Toki Facebook on ilmoiteltu ja sieltä pari runkoa onkin jo tullut. Tori…. v***n tori-ilmoitukset ja niihin vastaajat. Ilmoitukseen kirjoitan selkeästi “En hae kaukaa. Turku-Lieto väliltä”. S-postiin tupsahtaa viesti: “Tervetuloa Ouluun…..”

Eli hyvä lukijani, jos teillä on valaisimia joista saan rakenneltua uutta, niin lähetäppä viestiä ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com

Kunnon ei tarvitse olla hyvä, homeisetkin käy. vaikka harvemmin valaisimen runko homeeseen menee. Eli etsinnässä olevat kattovalaisimen rungot ovat:

-Ketjun varassa roikkuva monihaarainen 80-luku ja nuorempi. Nämä otan lahjoituksina vastaan sillä ketju ja kiinnikkeet ovat käyttökelposia osia.

-Ketjun tai metalli putken varassa roikkuva valaisin jossa on puolikkaan pallon muotoinen metallirunko. Yleensä 6-8 lasinpuolikasta metallirungon välissä. Lasit voivat olla kaikki rikki, sillä niitä ei tarvita. Olen valmis maksamaan 5-15€ riippuen käytettävyydestä, ei kunnosta. Eli, jos on täysin ruosteessa, mutta suoraviivainen, niin 15€ on kauppa summa. Jos on ala-osassa muotoja ja lamppu on hyväkuntoinen, niin kauppasumma on 5€

-Johdon varassa roikkuva kangasvarjostin iso puolipyöreä. Otan vastaan lahjoituksena.

-Kangasvajostimen kupuja myös otan vastaan lahjoituksena tyyliin mitä homeisenpi sen parempi.

Rakennan siis piikkilankalamppuja ja niiden rungot on tällä hetkellä loppu. Piikkilankaa on kolmisen sataa metriä :)

Turun kauppatorille... kulttuurirakennus?

Turunsanomien verkko uutinen 10.10.2015

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/820985/Taiteilija+Andersson+toisi+kauppatorille+kulttuuria

Kannattaa tosin käydä etsimässä käsiinsä Turun sanomat kyseiseltä lauantailta. Lehtiartikkeli on kattavampi kuin verkkouutinen.

Ikävä kyllä herra Andersson saa minun mielestäni tunkea ajatuksensa pääosin sinne roskikseen. Ajatuksena tällä herralla on, että kauppatorille rakennettaisiin kulttuurirakennus ja torikauppiaat pois. Kyllä, kyllä on hyviä esimerkkejä maailmalta siitä, että kulttuurikeskus torille ja torikaupankäynti sivukujille. Kyllä, kyllä se on onnistunut malli, mutta ei Suomessa eikä Turussa.

Ajatuksena on ihan hyvä, että kävelykadulla olisi torikauppiaden paikka sekä jokirannassa. Toteutuminen on ihan mahdoton. Ensinnäkin logistiikka on aika karmea. Aamulla siinä klo 6-9.00 kävelykatu täynnä torikauppiaiden autoja sekä sitten 15-17.00 toisen kerran sama touhu. Kävelykatu on tällä hetkellä toimimaton tälle eli penkit, istutukset yms pitäisi poistaa. Kiveyskin on suunniteltu jalankululle ei jokapäiväiselle autoliikenteelle. Koko kävelykatu pitäisi siis pistää remonttiin ja tämä ei tule onnistumaan.

Jokiranta taas toimii hyvin rakenteellisesti. Aamulla toriautot eivät ruuhkauttaisi kovin pahasti kävelykatua mutta iltapäivällä tilanne on toki eri. Katurakenne on suunniteltu selkeästi rankempaan liikenteeseen ja istutukset, penkit yms ei luo samaa ongelmaa kuin kävelykadulla. Asiakkaat vaan taitavat pyöriä keskustassa kevään, kesän ja syksyn, sillä jokiranta on kauttakulkureitti niille, joita toriostokset kiinnostaisivat. Toinen asia on se, että kaupankäyntialue venyisi pitkäksi ilman keskittymää ja harva kävelisi päästä päähän.

Turunsanoman lehtiversiossa oleva taiteilijan kuvakin on niin päin persettä kuin vain voi olla. Ne muutamat autot jotka kuvassa ovat kulkevat nykyistä kulkusuuntaa vastaan. Eli eipä taiteilija taida edes tuntea ympäristöä. Missä muuten ovat bussipysäkit? Onko turussa lopetettu bussiliikenne tai siirretty pois keskustasta? Näin ilmeisesti herra Andersson haluaisi.

Tämä herra Andersson voi tunkea suunnitelmansa sinne minne ei aurinko paista. Meillä on hyvä kirjasto Turussa. Pääkirjasto ja sen ympäristön kehitys kulttuurille olisi minun mielestäni se oikea tapa. Jokirantaan pientä performanssitaidetta kesän ajaksi ihan kaupungin toimesta ja maksamana, samoin kävelykadulle. Tämä toisi syyn tulla keskustaan hengailemaan. Toriparkki myönteinen olen. jos suunnitelma toteutetaan siten, että torikauppiaita ja heidän toiveitaan kuunneltaisiin. Ei pelkästään Forumia, Hansaa, Wikkeä yms. isoja vaikuttajia. Näille isoille on mielestäni suuri etu, että torikauppiailla, keskustan ravintoloilla, pikkuliikkeillä menisi hyvin, sillä nämä tuovat keskustaan väkeä. Ei kulttuurikeskus tuo yksin keskustaan väkeä. Terve ja hyvin toimiva tori on mielestäni oma kulttuurinähtävyytensä. Tori kaupankäynnin ohella voi olla hyvää ja viihdyttävää kulttuuritoimintaa. Katusoittajat ja erilaiset katuesitykset sopivat torille hienosti. Ehdottomasti myös taide ja taidenäyttelyt ovat loistava lisä terveessä ja hyvinvoivassa tori-ilmapiirissä. Tori on koko Turun omaisuutta ja hyvin toimiva tori on ylpeyden aihe.

En muuten edes tiedä missä tilanteessa koko toriparkki nykyään on. Siitä on väännetty ikuisuus. Oma kokemus ja oma myyntityö kauppatorilla on luonut näkemyksen minulle mitä Kauppatorille on nyt tehtävä.

Toriparkki pitäisi rakentaa siten, että parkkihallista ei rakenneta suoraa yhteyttä kauppakeskuksiin vaan “pakotetaan” ihmiset maanpinnalta kävelemään siten, että näkevät myös kauppatorin. Kauppatori tulisi kattaa reunoilta siten, että katoksen alla on valaistus pimeään aikaan, mutta valoisalla auringonvalo tulee esteettä torille. Jopa olen ajatellut, että tori voisi olla kaksi kerroksinen niin, että siellä olisi pikkuputiikkeja ihan kiinteästi eikä vain pelkästään normaalin torikaupan tavoin päivän ajan. Tätä ajatusta on vaikea kuvailla tekstillä. Osaisimpa piirtää ajatukseni paperille.

Nykyään kauppatori on PERKELEEN KAMALASSA KUNNOSSA!!! Rumat rakennukset reunoilla (osa jopa suojeltu, joka on jokin aivopieru), kiveys on kuin perunapelto ja valtavat roskikset sijaitsevat kahvilan lähellä. Oikein lämpimänä päivänä voi kahvileipää syödessä maistaa mätänevän banaanin. Lisäksi keskellä toria on ruma tolppahässäkkä ja pöydän jalat uppoavat kesäkuumalla kiviä sitovaan pikeen. Vain muutamalla kauppiaalla menee hyvin, muilla aivan suolesta koko myynti. Suoraan sanoen häpeän kauppatoria. Se on Suomen surkeimmassa kunnossa oleva tori!!!

Jotain tarttis tehä tänään!!!!

Ei miettiä miten lähdetään miettimään niin kuin turkulainen päätöksenteko yleensä on!!!

Joten päättäjät. Tekoja SAAAAAATANA!!!!!!!!!!!

Flunssan kiusa romukauppiaalle :(

Yksityisyrittäjälle perus flunssa on riesa, joka voi vaikeuttaa elämää uskomattoman paljon. Saikkua ei oikein voi ottaa, kun totuus vain on se, että hommat on hoidettava vaikka ei yhtään tee mieli lähteä kotoa.

Tänään eli perjantaina 9.10 (laitan tämän päiväyksen ihan sen takia koska saattaa olla, että julkaisen blogin tuonnempana ja silloin tarina ei koske kuluvaa päivää) aamu oli hyvin ankea. Iski pikku flunssa ja ilmeisesti tähän flunssaan liittyy huonosti nukuttu yö eli tuli heräiltyä vähän väliä. Puolenpäivän paikkeille oli katselmus sovittuna tavara erästä ja kävinkin katsastamassa sen. Erä vain oli hiukan heikko kaupallisessa mielessä. Rehellisesti sanottuna olisi pitänyt jättää tarjous “50€ tuohon käteen niin vien nämä pois”. En sitten ollut niin ‘hereillä’, että olisin sanonut ettei kiinnosta. Flunssa pistää aivot käymään hitaalla ja eipä tuo huonosti nukuttu yökään auta asiaa. Ei kannata lähteä hakemaan erää, joka on myyntiarvoltaan 250-300€ reaalimaailmassa. Kuljetuskustannukseksi on arvioitava 50€, sillä polttoaine yms. ei ole ilmaista. Varastokustannukseksi on asetettava toinen 50€. Sohvasta ja sängystä on oletuslaskelmaan asetettava 100€ ‘topinoja-riski’ eli kaatopaikkamaksu, joka lankeaa liian helposti sohvien ja sänkyjen kohdalla. Tuohon sataan euroon siis sisältyyy se, ettei ne tuo omaansa takaisin, kuljetus Topinojalle ja kaatopaikkamaksu, joka on 10€/esine. Romukauppiaan riskianalyysi on aika kylmä. Tähän kohtaan flunssa vain esti sen asiallisen ja kohteliaan kieltäytymisen. Flunssa on hankala asia, koska silloin ajatus ei vain juokse niin kuin kuuluu.

Huomenna eli lauantaina taas olisi se viikon tärkein työpäivä. Teen yleensä keskiviikkona ja lauantaina suurimman osan töistä. Tilanteesta riippuu onko pakkauksia, kuljetuksia, hinnoitteluja, korjauksia, rakentamisia, kuittien järjestämistä, kuvaamista, netti-ilmoitusten tekoa jne. Teen pääosin näitä töitä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Huomiseksi on vain luvattu viileää ilmaa ja kaikki listalla olevat työt ovat ulkotöitä. Tämä onkin dilemma. Flunssa ja ulkohommat eivät ole viisas temppu, mutta jollei käsillä olevia töitä tee nyt, on ensi kuussa sitten köyhä olo. Työt on tehtävä tietyn aikataulun puitteissa, jotta sitten työpalkka kotiutuu kaupan muodossa myöhemmin. Nyt siis saan palkan siitä työstä mitä olen tehnyt kesän aikana, viime talvena tai jopa viime syksynä. Jos siis haluaa viettää leppoisampaa joulua, on tehtävä töitä flunssaisena ulkona. Yrittäjän ongelma, jota ei ehkä perus palkansaaja tule ajatelleeksi.

Kuluva viikko on muutenkin ollut hiukan kiireisempi, sillä selviä viitteitä on, että “pesänrakennuskuukausi” on alkanut. Suomeksi tarkoittaa sitä, että puhelin soi ja viestejä tulee ihan kivasti. Tätä kestää kuukauden ja sitten hiljenee. Joululahjoja ei minulta osteta vaikka monet esineet mitä minulta voi ostaa sopisivat lahjana annettavaksi. Olisihan sitä kiva saada oma osansa joululahjabisneksestä, mutta käytetty esine ei kuulu lahjaostoksiin.

Jaa niin, tuli tuossa alkuviikosta haettua erä huonekaluja ja täytyy sanoa, että oli hyvin erilainen kokemus. Ensimmäisessä kontaktissa eli viestissä oli kuvat (selkeät, joka on harvinaista), mitat (tieto on kiva, mutta kokeneelle ei niin tarpeellinen heti alkuun) ja sijainti. Kaikki tiedot ja enemmänkin siihen mitä tarvitsen suunnitellakseni aikatuluani. Emäntä tuli mukaan, kun käytiin katsastamassa tavarat ja sopimassa kaikki käytännön järjestelyt. Perus tervehtimisien jälkeen esitin tärkeimmän kysymyksen eli aikataulun. Yllätys ei ollut iso, kun aikaa oli vain pari päivää. Aika semmoinen perus juttu tuo muutaman päivän aikataulu  ja siksi se kuuluu jopa tärkeämpänä tietona ottaa selville, kuin mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Aikataulua ei voi, muuttaa tavaran määrää ja hintaa voi. Loppu onkin sitten normaalia kaupan ehtojen kyselyä ja sopimista mitä tehdään ja miten.

Tietenkin kävin päärakennuksen yläpohjan/vintin läpi, sillä purujen seasta on usein löytynyt arvokkaimmat aarteet. Tällä kertaa oli vain 70/80-luvun sanomalehtiä, joille ei ole kysyntää. Inhottavia paikkoja nuo vintit. Selkä vääränä pölyssä ja pimeässä saa etsiä, mutta se kannattaa usein, sillä siellä ne aarteet ovat. Myöskin klapipinot kannattaa vilkaista, sillä sieltä niitä aarteita on tarpeeksi usein löytynyt. Olkkari on yllättäen useimmiten minulle niitä vähemmän kiinnostavia nurkkia taloudessa. Kokemus on opettanut mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja jopa niin, että ‘nokalla’ eli hajuaistilla saattaa ne parhaat aarteet löytyä. Miksi käyttää vain näköaistia kun ihmisellä on useita hyviä aisteja joita käyttää.

Eli hyvä lukija, jos jossain kohtaa tarjoat esineitä minulle, varaudu kysymyksiin jotka saattavat tuntua epäoleellisilta. Ne ovat kuitenkin hyvin tärkeitä minulle, sillä tavaroiden lisäksi minun on mietittävä logistiikka, aikataulu, pakkaus, kaatopaikalle menevien määrä, hävikki, varastointi, myyntikustannukset, jotka vaihtelevat esineryhmittäin, myyntihinta-tavoite, myynnin epäonnistuminen eli riskianalyysi jne. ja nämä kaikki mietin silloin kun jätän tarjouksen. Myyjälle tärkeitä tietoja ovat aikataulu, hinta ja mitä kauppaan kuuluu eli paljon pienempi osuus kuin ostajalla, joka yrittää myydä voitolla eteenpäin. Tarjoushetkellä siis voin olla pitkäänkin hiljaa ja vain laskea mielessäni kokonaiskuvaa sekä kaupan ehtoja, jotta voin turvallisesti nukkua yöni.

Kaupankäynti on pysähtynyt.

Eräs tuttu laittoi facebookissa kysymyksen ilmoille että onko pääministerin puheilla näin voimallinen vaikutus kaupankäyntiin. On kuulemma kauppa tyrehtynyt huolestuttavissa merkeissä.

Ikävä kyllä täytyy todeta, että omalta osaltani vahvistan tuon kaupankäynnin kuolemisen. Ei ole kovinkaan hauskaa käydä tilittämässä viikkokirppistä ja todeta että kafferahat jää kouraan. Muutkin myyntikanavat, joita käytän ovat kohtuu heikoilla tuloksilla tällä hetkellä. Enkä ole ilmeisesti ihan ainoa jolla on sama “itkuvirsi”. Taitaa olla enemmänkin tilanne se, että liian moni pienyrittäjä sanoo samaa. Eikä se ole jokaisella osaamattomuudesta, asiakaspalvelusta, markkinoinnista, hinnoittelusta yms. kiinni vaan kukkarot tuntuvat olevan joka suunnassa naulattu umpeen. Sentään eletään kautta kun kaupankäynti yleensä vilkastuu ns. syksy- ja talvimyynnin osa-alueillani.

Turun sanomissa keskiviikkona 23.9 käsiteltiin Turun torin tilannetta. Täytyy hieman sanoa, että toimittaja kaunisteli asioita vaikka koko juttu oli melko mollivoittoinen. Eli hyvin moni ilmaisi, että kauppa ei käy tällä hetkellä. Kesän sateet aiheuttivat varsin kylmän kyydin torikauppiaille. Eikä se ole ainoa syy mollivoittoisille ajatuksille. Suunta on ollut jo vuosia torikauppiaalle hyvin heikko.

Suuntaus ainakin oman tiedon mukaan on koko Suomessa sama. Isot kauppakeskukset ja marketit imevät ostovoiman kokonaan ja pienet kärvistelevät. Enkä oikein usko, että se ihan hinnastakaan on kiinni. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi hyötykasvien taimet ovat laadukkaampia ja edullisempiakin torilla kuin isoissa myymälöissä. Myöskin yllättäen valikoima on parempi. Hyvin harvassa marketissa on kymmentä eri vaihtoehtoa eri viherkasveille mutta torilla näin näyttää olevan. Kotimaiset vihannekset ja kasvikset voi ostaa kasvattajilta tai yhden väliportaan kautta kun taas marketista ostaessa niitä väliportaita on taatusti ollut enemmän.

Toki käsitöissä tulee se vastaan, että vastaavan saa marketista halvemmalla. Ikeasta saat muutamalla kolikolla korin, kun käsin tehty pärekori torilta on monin verroin kalliimpi. Näitä ikealaisia sitten löytyy kyllä roskalavoilta ihan riesaksi asti. Variksenmarja luuta kunnolla tehtynä kestää vuosikymmenen jos toisenkin rankkaakin käyttöä ja maksaa heti monin kertaisesti Bilteman harjan verran. Kauniin käsintehdyn puulelun hinta on toinen kuin vaikkapa muovisen vastineensa. Siskon pojalla nämä muoviset lelut kestävät vartin ennen kuin osa jos toinen on irti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tuotteista joissa hinta ja laatu ovat ihan eri kategoriassa torilla ja marketissa. Taannoin kuulin erään herran haukkuvan torilla myydyt käsityöt aivan liian kalliiksi ja seuraavassa lauseessa totesi, ettei marketti tavara kestä vain hetken ja vihaa kuulemma kertakäyttökulttuuria. En oikein ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa kun lauseet kumoavat toisensa. Olisiko “sitä saa mitä tilaa” lausahdus tälle herralle se sopiva?

Elävän torin edellytys on, että myyjät saavat oikeasti palkan tekemästään työstä. Jos tuntipalkaksi jää jokunen ropo, niin  kai moni ymmärtää, että leikki on jossain kohtaa lopetettava kannattamattomana. Torilla kun katselette hetken miten kauppa käy eri toimijoilla huomaatte, että osa myy ihan kivasti, mutta moni pyörittelee peukaloitaan. Varsinkin Turun torilla on muutama iso, joilla se kauppa sentään kohtuullisesti käy. Mitä muuten veikkaatte mitä miettivät ne myyjät joilla kauppa käy? Ovatko iloisia, että oma myynti toimii edes kelvollisesti vai ovat hieman peloissaan siitä, että muilla kauppa kangertelee? Fakta kun on, että jokainen torikauppias toimii toisensa myyntitukena. Jos torilla olisi pelkästään kahvila, niin kuka sinne tulisi kaffelle? Jos torilla olisi yksi iso vihanneskoju, niin kuka sinne jaksaisi mennä kun marketistakin saa? Jos torilla olisi vain yksi kirjamyyjä, niin kuka jaksaisi vaivautua katsomaan valikoimaa kun kirjasto on kivenheiton päässä?

Turun torin peruskorjaus olisi kiireellinen asia. Jos kuitenkin toriparkki aloitetaan, on kuitenkin keksittävä vaihtoehto toritoiminnalle rakennustyömaan ajaksi. Nämä toimet ovat jo pikaista aloitusta vajaat sillä tuo “perunapelto”, jota Kauppatorin kiveykseksi kutsutaan on häpeällisessä kunnossa.

Tosin uutena tuttavuutena Kauppatorille on tullut tuo vihreä kahvila-auto, joka on varsin miellyttävä kokemus ja varsin hauska idea. Myyjät mukavia ja tarjoilu ehdottoman kohteliasta. Penkit tuppaa olemaan aina täynnä. Uutta väriä ja ehkä sitä uutta tulemista on Kauppatorin tulevaisuudessa näkyvissä.

Tori on yhteisö koostuen kauppiaista ja asiakkaista, joka elää ja voi hyvin toistensa menestyksestä :)