Kuulumisia

Tajusin äskettäin, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan blogia. Tuntuu siltä, että puutetta on niin aiheista kuin ajastakin.Tulevan kevään aikana olen suunnitellut kirjoittavani 14 blogia, mutta ne tulevat käsittelemään politiikkaa sillä olen Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana Turussa.

“Poliitikko-Markon” facebook-sivu löytyy täältä:

https://www.facebook.com/ReininMarko/

Vaikka tässä on pidetty hiljaiseloa, ei se tarkoita sitä ettenkö ole painanut töitä niska limassa. Joulukuu meni ulkopuolisen töissä sillä kuukausi oli samanmoinen kuin aina ennenkin vanhan tavaran kaupassa. Myyntimäärät olivat pieniä ja ihmisten huomio muualla. Edelliseen vuoteen verrattuna yllätyksenä meni kalliimpaa esinettä. Vaikka myyntimäärät oli vähäiset, niin tulos kukkaroon olikin yllättävän hyvä. Saattoi olla urani joulumyynnin ennätys.

Näin vuoden alkuun on hyvä hiukan katsella mitä sitä on suunnitelmissa ja onko toteutuskelpoisia ideoita. Pitkään oli muutama idea tapetilla ja niiden kohdalla jouduttiin siirtämään suunnitelma “myöhemmin mappiin”. Siitä mapista ilmestyy tai kaivetaan esiin silloin tällöin ideoita, kun ajankohta on parempi tai tilanne on muuttunut.

Rompetorit, jotka järjestin viime vuonna olivat ihan kelvollisesti onnistuneita, mutta en usko, että jaksan lähteä uudestaan tekemään samaa hommaa. En ainakaan yksin. Aikaa kuluu liikaa siihen nähden mitä siitä saa. Kyllä voittoa siinä tavoitellaan, mutta tulos kun jää aika lähelle “pullakaffe” palkkaa, ei vain kannata järjestää rompetoria. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että byrokratia kasvoi selkeästi kun Liedon kunta otti Tarvashovin haltuun lopullisesti. “Ennen oli kaikki paremmin” tulee mieleen usein, kun muistelee millaista Tarvasjokea ennen kuntaliitosta.

Tässä Tammikuun aikana aloittelin tavaran alennusmyynnit, koska varastossa on aivan liikaa “särkyvää”. Jatkuvasti saa siirrellä ja ihmetellä, että mihin nämä saan mahtumaan. Myöskin se pelko, että tapahtuu vahinko ja tonnilla hajoaa esineitä, on kasvanut. Ei ole hyvä, että joka pöydän päällä on jo kahdessa kerroksessa lasi- ja keramiikkaesineitä. Kannattaa ennemmin myydä vaikka hiukan halvemmalla kuin todeta: “lasinkeräykseen se sitten meni”. Tämä alennusmyynti jatkuu sen aikaa, että saan varastoa hiukan järkevämpään tilaan. Lampun lasikupuja en sisällytä mukaan, kun niiden menekki on tasainen ympäri vuoden. Eli kannattaa seurailla näitä meidän huuto.net ilmoituksiani, sillä kohta tulee taas uusia kohteita matalalla lähdöllä. Toki siellä on jo huudossa 5€ lähdöllä ja 1€ korotuksella ihan kivoja esineitä ja lisää tulee ;)

Voi olla että yritän tässä kirjoittaa jotain lähiaikoina, mutta pelkään, että aikani ei riitä ennen kuin kesä on ovella. Toivon kyllä, että tulee jotain aihetta kirjoittaa sillä se on yleensä sitten sen merkki, että jotain positiivista tapahtuu.

Tästä kuvasta pääset "politiikon" facesivulle :) 

Tästä kuvasta pääset "politiikon" blogiin :)

Linkki vielä Tammikuun 2017 'kuumiin' huutokauppoihini on tässä:

http://www.huuto.net/hakutulos/words/ale/sellernro/534427/wordsfrom/title

Älkää pelätkö palaan astialle varmana myöhemmin.

'Romukauppias' kiittää ja kuittaa, me näemme vielä :)

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Yksi työviikonloppu.

Viikonloput ovat usein niitä työtäyteisiä päiviä tällä alalla. Eri kirppikset, rompetorit ja markkinat ajoittuvat viikonlopuille. Huutokaupat yleensä myös ovat viikonloppuisin. Suurin osa asiakkaista on myös kotona silloin, eli noudot tapahtuu usein lauantai- ja sunnuntaipäivinä. Samoin on myynnillisesti vilkkaimmat päivät.

Tässä listattuna yhden viikonlopun tapahtumat:

Lauantai:

• Herätys 10:00
• Töihin lähtö 10:40
• Töihin saapuminen Giganttiin (teen keikkatyötä tuote-esittelijänä Epsonilla tässä kohtaa).
• Puhelu isältä siinä puolenpäivän kohdilla, sillä oli hiukan kysyttävää erään esineen osalta.
• Työpäivä Gigantissa päättyy 17:00 ja siitä sitten kotiin.
• Ruoka mikroon ja tietokone päälle.
• Viestirumpaa tunti pari.
• Leffa pyörimään ja se työpäivä oli sitten siinä, muutamia illan aikana tulleita viestejä lukuun ottamatta.

Sunnuntai:

• Herätys siinä 10.-11:00 välissä ja pikainen vilkaisu viestien tilanteeseen.
• Liikkeelle lähtö ja suuntana Mimminkirppis.
• Mimminkirppiksellä tyhjennän myyntipaikan, sillä aika ei riitä tämän myyntipisteen ylläpitämiseen.
• Matka jatkuu kohti Pöytyää, sillä ala/ylä-aste koulukaverilta saan kattovalaisimen paria kaffepakettia vastaan.
• Kaffepakettien ojennus ja kuitti, sillä näitä vaihtokauppoja alkaa olemaan vuotuisesti niin paljon, että semmoinen 500€ taitaa tänä vuonna tulla loppusaldoksi, joka on aika iso osa hankintabudjettia.
• Saapuminen Tarvasjoelle noin 14.-14:30
• Juon kaffet ja keskustelen isäni kanssa pikaisesti, mitä on liikkeen puolella la ja su tapahtunut.
• Lajittelua DVD osastolla, koska olen päätynyt luopua leffakaupasta. Kannattavuus on vain tippunut liikaa. Eli myyn loput leffat käytännössä siihen hintaan, että pääsen vain niistä eroon.
• Äitini samalla sitten testaa Signer ompelukoneen, sillä itse en ymmärrä näistä mitään ja äiti on nuorempana ollut ompelijana Kestilässä.
• Lajittelun jälkeen 5 banaanilaatikollista elokuvia jää varastoon odottamaan. Seuraavaksi allkaa pikkuhilkkujen etsiminen varastosta. Muutaman euron esineitä on nyt etsinnässä “hyvin organisoidusta varastosta”. En siis käytä pitkää aikaa etsimiseen, sillä aika on rahaa. Löytyy sitten ehkä myöhemmin. Tällä kertaa kaikki esineet löytyivät helposti. (Kannattaa muistutella viestillä eri pikkuhilkuista, sillä niitä tuppaa löytymään silloin tällöin).
• Kuvaan muutaman esineen huutonettiä varten ja lähden kotia kohti.
• Saavun kotini lähellä olevan LIDL:in valoihin ja huomaan, että on aika tehdä suunnanvaihto, sillä kauppa on kiinni. Hups heijaa kello on näemmä 19:30
• Salen kautta siis kotiin.
• Taas alkaa viestien läpikäyminen ja kuvien latailu koneelle.
• Ruoka mikroon ja tupakalle.
• Tupakin jälkeen vastaan muutamaan viestiin ja teen pikaisesti muutaman huutonet ilmoituksen.
• Vilkaisu kelloon 20:58 ja ruoka uudestaan lämpiämään, sillä unohtus syöminen (taas kerran).
• Leffa pyörimään ja koetan olla vastaamatta enää viesteihin (siinä onnistumatta).

Työpäivä siis koostuu hyvin monesta asiasta ja pelkästään koneen ääressä tulee aikaa vietettyä useita tunteja päivästä.

Mölli niminen kissa aiheutti hieman hankaluutta kun koetin kuvata lasikupuja.

Kuvaaminen on hieman haasteellista jos kuvauspöydän ja sylin väliä mennään jatkuvasti.

Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.

Retro esineen luokittelu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Retro

“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.

Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.

Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:

Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).

Retrolautapelit:

Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:

C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.

Retro huonekalu:

Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:

Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:

Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)

Turun Kauppatorin Joulutori 11.12

Pari päivää jäljellä enää, eli pakkaamme sunnuntaina. Hiukan ollaan mietitty, että olisikohan mahdollista ennen joulua vielä ehtiä mihinkään myymään. Näyttää kyllä siltä, että eipä oikeen ehdi, sillä olemme joulukuun viimeisen viikonlopun päivä Tukholmaristeilyllä. Joku arkipäivä tietenkin olisi mahdollinen, mutta missä, niin sitä ei nyt oikein osaa sanoa. No katsotaan saadaanko tämmöinen arkimyyntipäivä aikaiseksi joulukuuhun.

Kokemuksena tämä joulutori on ollut ihan ok, sillä muutamat kokeilut ovat menneet paremmin kaupaksi kuin toiset. Korut esimerkkinä tulevat olemaan tästä lähtien valikoimassa mukana. LP-kipot ja niistä tehdyt variantit taas ovat menneet liiankin heikosti verrattuna siihen minkä pöytätilan vaativat. Piikkilankalamppu on sitten taas herättänyt varsin runsaasti huomiota. Myyty sitä ei ole, mutta huomion kautta uskon että alkavat menemään kaupaksi. Toki muuta kautta noita piikkilankalamppuja on mennyt kaupaksi. Eräs rouva kertoikin, että mulla on kilpailija. Ongelma vain on, että on minun myyntipaikka kirppiksellä, missä oli nähnyt piikkilankalampun. Uusiakin ideota on jo mutta katsotaan nyt, mikä tulee tuotantoon, sillä jokaisessa ideassa on omat tuotannolliset ongelmansa. Onneksi on youtube, sillä hulluhan sitä koettaa keksiä ratkaisun ongelmaan, joka on jo ratkaistu :)

Yksi asia sinänsä kismittää aina kun sen kuulee. Ihan suoraan ei toivoisi, että asiakas sanoo varastavan idean meiltä miten olemme luoneet vanhasta uutta. Se nyt on vähän sellaista, ettei sitä halua kuulla, sillä myymässä täällä ollaan ei jakamassa hyviä ideoita ilmaiseksi. Se nyt vaan on epäkohteliasta.

Huomenna eli lauantaina itse en ole joulutorilla, sillä olen päivän “oikeissa palkka töissä”, mutta tulen siinä viime hetkellä kuulemaan miten päivä on mennyt. Eli emäntä päivystää yssisseen melkein koko päivän. Parhaassa tapauksessa käy niin, että törmäät minuun muualla aamupäivästä ja iltapäivästä Kauppatorilla, sillä asiakaspalvelutyössä olen aamupäivän. Toki on tuo torimyyjän työ myös asiakaspalvelutyötä mutta erilaista kuin useimmat asiakaspalvelutyöt.

Eli huomenna lauantaina, sekä sunnuntaina voi tulla moikkaamaan meitä ja mahdollisesti ostamaan erilaisen joululahjan.

Joulutori 9-10.12

Kello on 20:02, kun kirjoitan tätä blogia. En ole ihan suoraan kotiin saapumisen jälkeen aloittanut, mutta melkein. Kastike, jonka eilen tein, on ehtinyt lämpimäksi ja pastavesi kuumenee hellalla tällä hetkellä. Kyseessä on päivän ensimmäinen kunnollinen lämmin ateria. Ei  mitenkään poikkeuksellista tämmöiselle romukauppiaalle syödä hyvin myöhään päivän pääateria (järkevintä se ei kuitenkaan ole tiedän sen). Joulutorilla ollaan aamu kymmeneltä ja luukut laitetaan kiinni kello 19:00. Toki siinä tulee se kevyt kenttälounas syötyä eväiden muodossa ja tänään extrana oli ilmaiseksi makkaratarjoilu Kauppatorilla.

Se täytyy kyllä kertoa, että järjestelyt ovat olleet todella mainiot Joulutorilla. Kerrankin on lukittava koppi käytössä. On melkein outoa, ettei tarvitse aamulla ajella myyntipisteelle ja kerätä laatikkotolkulla tavaraa esille ja ajella autoa parkkiin toisaalle. Yksin ollessa aamuisin on aina riskinä, että osa tavaroista lähtisi ns. oman käden oikeudella. Tosin kertaakaan näin ei yli kymmenen vuoden urallani ole käynyt. Illalla edessä oleva paikan purku ja pakkaus autoon puuttuu nyt myös kokonaaan. Osaan arvostaa kiinteää lukittavaa myyntipistettä :)

Tokihan tuolla on ollut osalla kopeissa jotain ovi ongelmia sekä sähköjen kanssa jotain propleemaa, mutta näyttäis ainakin olevan järjestäjän puolesta huolto ja korjaus aika sujuvaa. Ihan tarkkaan en osaa sanoa miten on, kun itsellä ei mitään ongelmia ole ollut. Sekin on miellyttänyt, että järjestäjäporukan edustajista vähintään yksi on joka päivä käynyt kyselemässä miten hommat menee. Meiltä annettiin ainakin noottia musiikin kappalevalintojen osalta ja ilmeisesti muiltakin oli tullut. Tämä otettiin vastaan hyvässä hengessä ja asia on korjattu. Ikävä kyllä tuo suomalainen tapa tehdä kaikista lauluista mollivoittoisia on ikävä. Jopa joululaulut saadaan kuulostamaan ikävän mollivoittoisilta. Tottakai on niitä iloisia, mutta tämmöiseen ikävään ja ei niin jouluiseen säähän “itkuvirret” eivät oikein sovi. Nyt soi ne iloiset joululaulut Joulutorilla, eli iso plussa järjestyksestä vastaaville :)

No tässä sitten kävikin näin, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia loppuun. Jatkan siis kirjoitustani tässä Kauppatorilla 10.12 myyntikojusta käsin. Sinänsä tässä tulee mieleen, että kyllä maailma on muuttunut. Silloin kun aloitin tori- ja markkinamyyjänä, kännykästä pystyi vain soittamaan ja lähettämään viestejä. Nykyään pystyy tekemään varsin monipuolista työtä näillä mustilla pikku laatikoilla, joita löytyy melkein jokaisen taskusta. Esimerkiksi voi tulla puhelu, että “sulla on huutonetissä ilmoitus siitä ja siitä esineestä”. Voin sopia kaupan siinä suoraan, sulkea huutonet ilmoituksen ja lähettäää maksutiedot. Sitten on vielä tuo maksupääte, joka tuli hankittua edellisenä kesänä. Olen tosi rakastunut siihen, sillä kun saa maksuja joita ei ennen ole saanut, kun käteinen on puuttunut asiakkailta ja otto-automaatti matkalle on moni jäänyt. Sisäpiiri vitsinä kauppiailla on tuo sanonta “joka otto-automaatin edessä on kuoppa, jonne rahan hakija tippuu).

Teknologian kehitys on siis tehnyt tästä työstä monella tapaa helpomman ja näppärämmän. Ikävä kyllä toinen kääntöpuoli on se tosiasia, että monet ostavat lahjat nettikaupoista ja lahjaostokset jäävät torilta ostamatta. Toiselta kannalta katsottuna torikauppa toimii näppärämmin teknologian kehityksen kautta, mutta toiselta kantilta katsottuna torikauppa kuoloo teknologian kehityksen myötä.

Asiakas virtaa kun katselee tästä myyjän vinkkelistä ei ole valittamista.  Ikävä kyllä ne “aukeevat kukkarot puuttuu” ja se ratkaisee tori- ja markkinamyyjän tuloksen. Miinukselle taitaa tämä reissu mennä, mutta ilolla etiäppäi, sillä kyllä se jossain kohtaa harmaakin kivi murtuu, kun siihen otsaansa hakkaa :)

https://www.facebook.com/TurunKauppatorinJoulutori/?fref=ts

Turun Kauppatorin Joulutori 7.12

Tänään näyttäisi ainakin keli olevan paljon parempi, kuin se mitä on ollut tähän mennessä, täällä Kauppatorilla. Pikkaisen tulee noita tuulen puuskia, mutta sen sietää verrattuna jatkuvaan viime päivien sateeseen. Aamulla tosin olin jo hetken hyvin masis, kun heräsin tuntia liian aikaisin. Kello oli jotain kahdeksan paikkeilla, kun satoi aika rankastikkin. Totesin vain siinä että “jahas se sitten menee tämäkin päivä sateessa”.

Onneksi tämä päivä ei mene sateessa. Kuutta astetta näyttää lämpömittari eli ei ainakaan ole mikään liian kylmä ilma Joulutorilla kiertelyyn. Jos on siis keskustaan asiaa, kannattaa käydä kurkkaamassa mitäs on tarjolla. Joululahjathan voi ihan hyvin käydä ostamassa täältä ja oikeasti tukea suomalaista käsityötä. Esimerkiksi vastapäätä meidän putiikkiamme saa käsin tehtyjä kuppeja. Vähän matkan päässä sepät myyvät omia tekeleitään. Sieltä seppien ahjosta tuleekin kiva tuoksu omalle kopilleni. Jostain syystä tuo palavan kivihiilen tuoksu miellyttää. Naapuri kopperosta voi ostaa lahjaksi kodin siivouksen. Vähän kauempana on myynnissä hunajaa. Toki niitä jouluherkkujakin saa, eli suu makiaksi käsin tehdyillä karkeilla. Luomutuotteitakin löytyy. Kynttilöitäkin tämmöiseen synkkään aikaan voi hankkia täältä meiltä tai muilta kojuilta.

Omista myytävistä voisin ottaa esille vaikkapa piikkilankakranssit. Varsin nättejä niistä tuli vaikka itse sanonkin, mikäli väri ei ole sopiva saan kyllä maalattua asiakkaan mieltymyksen mukaiseksi. Emännän designista nuo korut, joihin hän istutti vanhoja valokuvia, ovat erityisen nättejä. Nuo meidän Jellona-sarjan joulukortitkin ovat todella kauniita. Eli jos haluat antaa hiukan erilaisen joululahjan, meiltä semmoinen kyllä löytyy. Toki saa niitä itsellekin ostaa onhan tuo huosukassimme käytännöllinen esine käyttöön kuin käyttöön.

Tulevasta tai uudesta ideastamme on kyllä pakko kertoa jo, sillä olisi kiva kuulla mielipiteitä, tai ehdotuksia mallista. Eli olemme tässä pohtineet, että tekisimme vanhoista puvun housuista tablettilaukkuja. Tällä hetkellä design on vasta ajatuksella, mutta ehkä tammikuussa alkaa koeversioden valmistus. Yksinkertaisesti ei vain ole aikaa ennen sitä sillä 15 päivä alkaa “operaatio valaisin”, josta kerroin aikaisemmin. No katsotaan nyt sitten käykö sitten kuitenkin niin, että homma venyy ja vanuu pidemmälle. Toivottavasti ei sillä keskustelujen pohjalta tablettilaukku olisi tuote, jota kaivattaisiin.

Tässä on tehnyt havainnon, että nuo piikkilankalamput ovat ainakin sellaisia, että herättävät paljon huomiota. Juuri äsken käännyttiin oikein osoittamaan piikkilankalamppua. Yhtäkään ei ole tosin mennyt kaupaksi, mutta fiilis olisi sellainen, että se on vain siitä kiinni koska se oikea ostaja saapuu paikalle :)

Tuttuja on tässä tullut jonkin verran vastaan, sillä aika moni tietää kyllä, että täällähän me päivystämme. Ihan varta vasten minun takiani on ainakin muutama tullut Turun Kauppatorin Joulutorille. On ollut kyselyä olenkos saanut myytyä erän jonka ostin heiltä sekä yleisiä kuulumisia miten menee. Kyselty on myös onkos löytynyt esineitä, joita olen luvannut katsella ja ilmoitella kun löydän.

Toivottavasti tästä blogista ei nyt ihan tule yhteen koottua tilkkutäkkiä, josta ei saa mitään selvää, sillä teen tämän tässä ohimennen. Tyylillä katse parin sanan välein ohi kulkeviin asiakkaisiin ja pikainen tervehdys. Jos ei asiakas pysähdy, pari sanaa lisää kirjoittaen blogiin. Välillä jää siksi kirjoittaminen kesken ja olen pahoillani, jos blogin  teksti hiukan “hyppii”. Monen asian samanaikainen hallitseminen on hiukan vaikeeta :)

Operaatio "Valaisin".

Operaation päämäärä:

-Kuvata valaisimen osat ja luetteloida ne.

-Tehdä Huuto.nettiin ilmoitukset jokaisesta luetteloidusta esineestä.

Operaation aikataulu:

-Suunniteltu aloitus päivä 15.12.2015, tai vaihtoehtoisesti vuoden alusta 2016. Aikataulua siirretään vain jos on muuta kiireellistä toimenpidettä.

-Operaatiota jatketaan kunnes merkittävä osa valaisimen-osista on ilmoitettu netissä.

-Oletettu kesto 2-6 viikkoa, ellei muuta työtä ilmene.

Operaation tavoite ja tarkoitus:

-Saada nettimyyntiin yli 200 eri artikkelia valaisimen osia (koska samoja artikkeleita saattaa olla enemmän. Kappalemäärä saattaa olla useissa sadoissa jopa useissa tuhansissa).

-Saada käsitys varaston oikeasta laajuudesta ja sisällöstä.

-Saada myytyä mahdollisimman monta eri osaa mahdollisimman hyvään hintaan.

Operaation päätös::

- Valaisimien osien hankkiminen normaaliin tapaan jatkuu..

- Mahdollisesti aloitetaan operaatio “lasikupu” joka koskee valaisimien lasikupuja. Operaatio “lasikupu” noudattaa samaa kaavaa kuin operaatio “valaisin”.

-Operaatio “valaisinta” jatketaan. Operaatio “valaisimien osaluettelon täydennys” eli operaatio “v.o.t”.

Tämä ilmoitusten teko on ollut mielessä pitkään (useita vuosia) ja nyt se sitten alkaa.

Myyntiartikkelina on kyllä hyvä, sillä tämäntyyppiset osat eivät ole ihan joka myyjän erikoisalaa. Selvästi myös minulta käydään pidemmänkin matkan päästä hakemassa osia. Minulla kun niitä on ihan hyvä varasto. Itsekin kyllä rakentelen lamppuja ja ne osat joita eniten tarvitsen ovat tietenkin aikoja sitten jo loppuneet. Messinki osia on ilmeisesti sen verran että eri ilmoituksia tulee huutonettiin tehtyä kerralla isompi määrä. Toki ilmoitusten lopullinen luku selviää työn edistyessä. Myöskin on näitä erilaisia liittimiä, kytkimiä, ruuveja, muttereita, kierreputkia yms. osia jonkin verran.

Lasikupuja joskus laskettiin olevan yli 200 kpl ja siitä on muutama vuosi, kun tämä laskenta tehtiin. Todellinen luku on tällä hetkellä arvailujen varassa. Kangasvarjostimet, varsinkin nuo pienet, ovat tällä hetkellä sellainen ristiriitainen ongelma. Varastossa on kai vain kahdesta kolmeen laatikollista (mittayksikkö jonka mittana on banaanilaatikko). Viitisen vuotta sitten tilanne taisi olla lähempänä kymmentä laatikollista. Eikä se kysynnästä ole kiinni ettenkö näitä kangasvarjostimia lisää hankkisi. Viime aikoina vain ei ole tullut vastaan sopivia oikeita vanhoja varjostimia oikealla hankintahinnalla. Lasikupujenkin kohdalla on hieman ollut sama ongelma. Näille on kysyntää, mutta hankinta on hieman hankalaa, sillä yksittäisen varjostimen tai kuvun hankintahintaan lisätään noutaminen tai toimituskulut. Ne syövät tarvitsemani katteen kokonaisuudessaan. Kirppiksiltä löytyy silloin tällöin oikea hintaisia kupuja tai varjostimia. Tosin nykyään selvästi heikommin entiseen verrattuna. Hirveän iso rahasampo yksittäin varjostin ei ole, mutta määrä luo tässä kohtaa sen syyn, miksi ne ovat kannattavaa osto- ja myyntitoimintaa.

Valaisimien raatoja minulla on X määrä eri paikoissa varastoa. Oikeasti ei ole mitään kunnollista käsitystä paljonko niitä on, eikä edes oikeaa käsitystä siitä mitä niillä kaikilla voi edes tehdä. Osa on oikeasti siinä kunnossa, ettei kannata muuta kuin paloitella ja hyödyntää eri nippelit ja nappelit. Toki siellä on myös joukossa pienellä korjauksella kuntoon saatavia.

Eikä se homma tietenkään siihen lopu, että laitan ilmoitukset huutonettiin. Tiedän, että tulee kyselyjä tyyliin olisiko minulla sitä ja tätä. Yritän sitten “hyvin organisoidusta varastosta sitä sitten metsästää”. Eli mahdollinen tarvittava osa saattaa sijaita tuolla jossain käden osoittamassa suunnassa.

Ja mitä tulee siihen kysymykseen, joka minulta esitetään joskus; kyllä, kyllä ostan ja otan vastaan valaisimen osia hyvin mielelläni. Hinta ja missä tavarat sijaitsevat ratkaisee sen kannattaako asiasta keskustella pidempään.