Nettikaupankäynnin sudenkuopat.

Jokainen on varmaan kuullut lauseen “Jos se on liian hyvä ollakseen totta, niin yleensä se ei ole sitä”.

Tämä lause voidaan esittää monella tavalla, mutta pääasiassa tarkoittaa aina samaa. Itselläni kauppahistoria on kohtuu hyvä, kun tutkii taustat. Eli miten se tapahtuu? No tietenkin KVG (Kato V*** Googlesta). En löydä omalle kohdalle mitään negatiivista, kun teen haun. Huutonet-tunnukseni eli “arhael” palautteita kun vilkaisee, niin voi todeta, että aika hyvältä näyttää.

Mihin tämä sitten vaikuttaa? No lähetän särkyvää usein ja voin oikeasti kehua itseäni, että lasikupu lähtee ehjänä ja saapuu ehjänä (piste). Eli minun pakkaamiseeni uskalletaan luottaa ja siitä veloitankin aina hieman pakkaus lisää. Toimitukset ovat myös usein onnistuneet hyvin. Toki olen muutaman kerran mokannut osoitteen kanssa, mutta sen virheen kehtaan myöntää ja nämä virheet olen saanut korjattua.

Kaikenlaiset huijarit vaikuttavat myös omaan kaupankäyntiini netissä. Mutta miten se huijareiden aiheuttama vaikutus sitten näkyy? Kauppapäätöksessä mennään helposti “halvin hinta voittaa” ajatuksella. Sitten myöhemmin itketään somessa, kun pakettia ei ole tullut tai lautaset on palasina. “Oma moka” on minulta kylmä tuomio. Sinulla on laite naaman edessä, jolla voit tarkistaa myyjän taustat, sillä sama huijari usein tekee sarjassa näitä petoksia. “Tulee R-pakettina” on yksi lause mitä kannattaa miettiä. Kyllä saat edullisimman toimitustavan, kun lähetetään R-pakettina, mutta se laatikko on aivan pirun huono lähetyksiin. Älkää hyvät ihmiset menkö sen parin euron perässä, jos paketin sisältö maksaa useita kymppejä. Se on kirjaimellisesti tyhmää. Itse käytän Matkahuoltoa ihan sen takia, että se on paras mahdollinen. Postitusvirheisiini lukeutuu noin viisi omaa mokaa ja viisi minulle annettua väärää osoitetietoa eli matkahuolto ei ole mokannut kertaakaan. Vien tuonne Turun Matkahuoltoon paketit ja mielestäni siellä työporukka suhtautuu oikein työhönsä. Ripeästi ja huolellisesti paketit rullakoihin siten, ettei rikkoja tapahdu. Halvin ei ole se paras ainakaan minulle sillä Matkahuolto huolehtii minun maineestani takuu varmana toimittajana. Olen oikeasti laiska sillä minua ei kiinnosta ihmetellä myöhemmin missä paketti on tai se onko tavara rikkoontunut matkalla. Ahkerat saavat näitä hommia selvitellä laiska menee sieltä mistä aita on matalin ja helpoin kulkea.

Monesti törmää erinäisissä nettikeskusteluissa siihen, että me alan työmyyrät olemme sitä alinta pohjasakkaa, kun kehtaamme ostaa edullisimman mukaan ja myydä korkeimman mahdollisen mukaan. Viisaat kommentoivat tähän, että yrittäjällä on iso liuta velvoitteita ja maksuja. Harvemmin tulee mieleen asia, jonka takia kannattaa ostaa yksityisen sijaan ammattilaiselta. Nimittäin se, että me ‘trokarit’ varjelemme mainettamme loppuun asti. Jos vahinko käy ja se paketti tulee perille rikkonaisena, on viisaampaa korvata menetys asiakkaalle, kuin vaarantaa maine. Yksityishenkilöiltä on aivan turha tätä vaatia. Eli tässä kohtaa takuu ja taattu toimitus nostavat hieman tuotteen hintaa. Maine on meille alan kauppialle se ainoa asia, joka erottaa onnistuneen myyjän epäonnisesta. Voi oikeastaan sanoa että “kuluttajansuoja maksaa”.

Helppo tapa testata onko paketti riittävän hyvin pakattu on kysyä itseltään “uskallanko minä pudottaa tämän metrin korkeudesta”. Jollet uskalla, niin se on huonosti pakattu. Minut jos kohtaa liikkeessä pakkaamassa särkyvää tavaraa voi kuka tahansa milloin tahansa haastaa pudottamaan paketin metrin korkeudesta. Minun pakkaamani esine ei mene rikki.

Eli jos ostat netistä, niin google on hyvä työkalu. Jos esine X on liian halpa, niin älä osta (varsinkin kodin elektroniikka on hyvin, hyvin, hyvin vaarallista aluetta). Vertaa myyjien taustoja, sillä se, jolla on puhdas tausta, voi ja saa pyytää enemmän kuin se jolla paketit lähtee vasta kun on useita kertoja muistutettu ja lopulta saapuu rikkonaisena. “En vastaa postin rikkomista lähetyksistä” ei ole lause, jolla selitetään huono pakkaus (piste).

Ja kyllä se on tulossa se ensimmäinen lähetys, joka hajoaa minun takiani. Se on vain ajan kysymys, mutta silloin en syytä logistiikkayritystä ellei pakkauksen ulkopuoli ole selkeästi kärsinyt.

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Joka vuotinen flunssa....

Ärrin murrin… eipä ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan tästä aiheesta nimittäin flunssasta. Ketorin hot, ibumax ja coldrex -ravinnolla tätä sitten koetan hillitä. Toki tuo perinteinen vicks voidekkin on käytössä. Lepoa vaan, nyt ei kerkee hoitamaan sairautta siinä mittakaavassa mitä olo vaatis. Sitä se on yrittäjän arki flunssassa. Jos olisin tuolla normi työelämässäni edelleen, eli telakalla väsäämässä purkkeja, (laivoiksikin kutsutaan), olisin hakenut tämän viikon saikkua ja lepuuttelisin kotona. Yrittäjänä on pakko hoitaa velvoitteet sairaanakin, eli käyn katsomassa tavaraeriä, joissa ilmoitan heti kärkeen, että tänään en kättele kun on flunssa. Lisäksi pakkaan ja lähetän paketteja siinä tahdissa kuin normaalistikin.

Yrityskoulutus, jossa käyn noin kerran kuussa tai jopa harvemmin, oli sitten tottakai tällä viikolla. Koulutus kun on tosi hyvää ja asiantuntevaa, niin en ihan pikku syystä ole poissa. Sitä on tullut käytyä monen moisessa yrittäjä- sekä myyntikoulutuksissa. Tunnistan nykyään jo heti kättelyssä osaavan opettajan sekä sen, että onko ajan hermolla vai muutaman vuoden takaisessa tiedossa. Toki ongelmia on, kun koulutuksen aihe siirtyy paperialviverobyrokratialakisääteinen-A4 osastolle. Voin kertoa että on kuiva ja pottumainen aihe, jonka ymmärtäminen on yhtä H*******Ä!!!!!

No joo elämä on. Onneksi on siunaantunut emäntä, joka näistä sitten ymmärtää sitäkin enemmän.

Onneksi tässä näyttää olevan hiukan tuuria sillä parit hyvät erät olen käynyt katsomassa tässä flunssaa potiessa ja voipi olla, että kun oon terve, niin rupiaa selkä kolottamaan urakalla romun rehaamisesta varastoon. Juu, ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa, sillä flunssan ja joulu/tammikuun heikon myynnin takia olen hiukan joutunut aikataulutusta venyttämään viikon päähän, jolloin ajattelen rehaavani “uudet” tavarat varastoon. Sitten on toki kuvausta, mittausta, korjaamista, luettelointia, siirtämistä ja hinnoittelua viikkokirppikselle yms. perus hommaa.

Nyt on vähän semmonen lyhyt blogipäivitys, ihan sen takia että ei oo oikeen kunnon aihetta, mutta pikkasen pitäisi kirjoitella kuitenkin aina silloin tällöin, vaikka olo ei ois se paras mahdollinen.

Romukauppiaan työpäivä.

Tässä romukauppiaan arjessa yksikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Toki hyvin samaa kaavaa toistavat, mutta hyvin harvassa ovat ne päivät jotka olisivat täysin identtisiä. Teen yleensä kaksi pitkää päivää viikossa eli keskiviikon ja lauantain. Muut päivät viikossa ovat sitten ääripäästä ääripäähän joko hyvin vähätöisiä tai sitten aamusta iltaan.

Otan nyt yhden päivän esimerkiksi eli keskiviikko 21.10 meni näin:

Herään siinä kympin paikkeilla puhelinsoittoon. Vastaan kaikkiin puheluihin usein jopa siten, että herään puheluun. Ei ole ollenkaan harvinaista, että sovin kaupan unenpöppörössä ja puhelun jälkeen ihmettelen mitä tuli sovittua. Nyt oli kuitenkin puhelinmyyjä puhelimen toisessa päässä. En ollut kovin ystävällinen ja olisin taas saanut emännältä satikutia, jos olisi kuullut töykeän puhelinkeskustelun.

Mietin, että nousenko ylös vai koetanko nukkua hetken vielä, sillä suunnitelma oli, että vasta siinä puolenpäivän pintaan aloitan työpäivän. No pää tyynyyn ja unta kuulaan.

Nukuin parisen tuntia ja aloitin työpäivän. Normaaliin tapaan kahvi tulemaan ja tupakalle. Samalla kun polttelin tupakkaa aloitin purkamaan viestejä joita on tullut. Toistakymmentä s.postia tai facekommenttia jotka vaativat reagointia. Ei tosin sovittavissa olevaa uutta kauppaa vaan pari käytännön järjestelyä s.postin kautta. Eli aika leppoisa päivän alku.

Kaffen juotuani otin uuden kupillisen mukaan autoon ja soittelin ennen lähtöä päivän ensimmäisen työkeikan varmistuspuhelun. Eli hain lampun raadon lahjoituksena. Osoite oli ihan helppo löytää siitä syystä, että olen joskus aiemmin pyörähtänyt samalla alueella jonkin työkeikan osalta. Osoite oli näitä joita ei löydä helpolla ellei tämä osoitteen metsästys ole joka päiväistä.

Lamppu autoon ja siinä sitten huomaan, että kamera on jäänyt matkasta eli kotiin takaisin. Otin siinä sitten samalla yhteyttä emäntään ja kyselin tuleeko mukaan tänään Tarvasjoelle vai otanko pelkästään koirat. Emäntä jäi sitten hoitamaan Sarjakuvakerhon asiota ja koirat tulivat minun seurakseni. Soittelin emäntää odotellessa päivän toisen noudon käytännön järjestelyistä. Sovin sen illemmalle ilman tarkkaa aikaa sillä on kuulemma loppu päivän kotona.

Ajelin Tarvasjoelle kuunnellen silloin tällöin Kafkan haukkumista ja Okan ulinaa. Ovat kuin pikkulapsia, jotka kyselevät “Koska ollaan perillä? Koska ollaan perillä? Koska…”. Viimeiset sadat metrit en edes yritä huudella koiria hiljenemään sillä parempi, että ilmoittavat tulostaan sillä silloin talon kissat ehtivät piiloon. Enkä minä kissojen takia pelkää vaan koirat saattaisivat kohdata naskalihanskan, joka repii kuonoo haavoja. Olen irroitellut ennenkin kissoja koiran lihasta ja se ei ole hauskaa homma.

Tällä kertaa ensimmäisenä työnä oli asuntoauton siirtäminen huoltoasemalle. Tuulettajan remmi oli viime reissulla mennyt poikki. Onneksi ei tarvinnut ajella kovin kauas kuitenkaan. Tarvasjoella on yksi viimeisistä oikeista huoltoasemista. SEO:lla on oikea huolto ja korjaamopalvelu olemassa!!! Semmoinen klassinen 80-luvun tyyppinen huoltoasema. Ei moderni ABC missään nimessä vaan kunnon huoltoasema. Erikoisuutena pihalla vanhat traktorit ja puimurit.

Tarkistan taas kerran viestit ja vastaan niihin. Vastaan yleensä kaikkiin viesteihin alle 6 tunnin sisällä, mutta pyrin siihen ettei yli 12 tuntia yksikään viesti makaa ilman vastausta. Niitäkin käy, mutta viestiliikenne on ihan tolkuton minulla. Yli 20 viestiä päivässä mutta parhaimmillaan lähes 100 viestiä päivässä.

Aloitan ne “oikeat” työt latolauta pirttipöydän rakenteen tukemisella. Saan valmiiksi ja aloitan kokoamaan pöytää kasaan. Viimeisenä lyön kiilan kiinni ja “poks!”. Hahlo halkeaa. Mietin vain siinä, että “pitihän tämä arvata”. On ollut aika murheenkryyni tämä pöytä. Lyön kiilaa syvemmälle, että saan halkeamaa levitettyä ja toivon ettei tule lisävauriota. Onneksi ei tule. Syy miksi näin tein on ihan se, että siten saan liimaa tikulla laitettua halkeamaan kunnolla. Kiila ylös ja puristin paikoilleen. Halkeaman koko mitalla puristuu ylimääräistä liimaa eli onnistumiselta vaikuttaa. No tämä pöytä tekee varmaan vielä jonkin tepposen minulle.

Juon pikaisen kaffen ja aloitan tämän päivän tärkeimmän työn eli kuvaamisen ja kohteiden luetteloinnin. 18 eri kohdetta joista teen myöhemmin huutonettiin ilmoituksen. Isäni auttaa tässä toimien kirjurina. Pyrin kuvatessa olemaan niin tarkka kuin vain osaan ja varsinkin mitoissa täytyy toleranssi pitää alle 5mm puoleensa. Valaisimien lasikuvuissa ja muissa sellaisissa joissa parikin millä ratkaisee toleranssia pyrin pitämään alle 2mm. Onneksi tällä kertaa ei ollut noita tarkimpia kohteita suunnitelmassa kuvata.

Noin kello 18 lopettelen ja lähden kohti Paimiota hakemaan piikkilankaa sillä teen sitten niistä piikkilanka lamppuja. Löydän perille helposti sillä osoite oli helppo ja autotallin oveen nojaa noin 200-300 metriä piikkilankaa (voi olla enemmänkin). Maksan sovitun kaksi kaffepaketti eli tätä vanhan aikaista oravannahkakauppaa. Lastaan pikaiseen autoon takapenkeille laittaen väliin pahvia. Takalaatikkoon ei oikein voi laittaa, koska siellä on kaksi koiraa ja emäntä voisi suuttua, jos palautan koirat piikkilankaan sotkeentuneena.

Vien koirat emännälle ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti.

Kotiin palatessa kiroan sitä, että tiskit on tekemättä ja kellon ollessa jo yli kahdeksan ei ole kiva huomata olevansa hyvin nälkäinen. Päivän ensimmäinen kunnollinen ateria kello kahdeksan jälkeen on minulle hyvin normaalia. Tiskaan nopeasti kattilan ja laitan kastikkeen lämpiämään. Pastaa pekonikastikkeella on tämän illan ruokana.

Veden kiehumista odotellessa aloitan tekemään ilmoituksia. En kuitenkaan tee kuin pari sillä ei vain huvita eli pidän hetken taukoa ja katselen youtubesta videoita.

Siinä kello 23 aloitan tekemään ilmoituksia. Ilmoitusten tekoon menee hiukan runsas tunti, joka on minulle aika keskiverto aika kun teen 15-25 ilmoitusta. En yleensä vaivaudu tekemään alle viittä ilmoitusta kerrallaan. On paljon tehokkaampaa tehdä kerralla enemmän kuin muutama silloin tällöin.

Työpäiväni siis alkavat hyvin harvoin kukonlaulun aikaan sillä yleensä asikaskäynnit eivät ole tosiaan aamuvarhaisella. Aikaisintaan olen liikkeellä kello kympin paikkeilla, mutta silloinkin se työpäivä venyy helposti siihen puoleen yöhön. Tori- ja markkinapäivät ovat sitten asia erikseen sillä siellä ollaan useimmiten jo yhdeksältä aamulla. Tosin tori- tai markkinapäivän valmistelut edellisenä päivänä ovat usein päättyneet pimeän aikaan.

Tämähän on aika semmoista yrittäjän arkea, jossa ei niitä tunteja lasketa…. :)

Turun kauppatorille... kulttuurirakennus?

Turunsanomien verkko uutinen 10.10.2015

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/820985/Taiteilija+Andersson+toisi+kauppatorille+kulttuuria

Kannattaa tosin käydä etsimässä käsiinsä Turun sanomat kyseiseltä lauantailta. Lehtiartikkeli on kattavampi kuin verkkouutinen.

Ikävä kyllä herra Andersson saa minun mielestäni tunkea ajatuksensa pääosin sinne roskikseen. Ajatuksena tällä herralla on, että kauppatorille rakennettaisiin kulttuurirakennus ja torikauppiaat pois. Kyllä, kyllä on hyviä esimerkkejä maailmalta siitä, että kulttuurikeskus torille ja torikaupankäynti sivukujille. Kyllä, kyllä se on onnistunut malli, mutta ei Suomessa eikä Turussa.

Ajatuksena on ihan hyvä, että kävelykadulla olisi torikauppiaden paikka sekä jokirannassa. Toteutuminen on ihan mahdoton. Ensinnäkin logistiikka on aika karmea. Aamulla siinä klo 6-9.00 kävelykatu täynnä torikauppiaiden autoja sekä sitten 15-17.00 toisen kerran sama touhu. Kävelykatu on tällä hetkellä toimimaton tälle eli penkit, istutukset yms pitäisi poistaa. Kiveyskin on suunniteltu jalankululle ei jokapäiväiselle autoliikenteelle. Koko kävelykatu pitäisi siis pistää remonttiin ja tämä ei tule onnistumaan.

Jokiranta taas toimii hyvin rakenteellisesti. Aamulla toriautot eivät ruuhkauttaisi kovin pahasti kävelykatua mutta iltapäivällä tilanne on toki eri. Katurakenne on suunniteltu selkeästi rankempaan liikenteeseen ja istutukset, penkit yms ei luo samaa ongelmaa kuin kävelykadulla. Asiakkaat vaan taitavat pyöriä keskustassa kevään, kesän ja syksyn, sillä jokiranta on kauttakulkureitti niille, joita toriostokset kiinnostaisivat. Toinen asia on se, että kaupankäyntialue venyisi pitkäksi ilman keskittymää ja harva kävelisi päästä päähän.

Turunsanoman lehtiversiossa oleva taiteilijan kuvakin on niin päin persettä kuin vain voi olla. Ne muutamat autot jotka kuvassa ovat kulkevat nykyistä kulkusuuntaa vastaan. Eli eipä taiteilija taida edes tuntea ympäristöä. Missä muuten ovat bussipysäkit? Onko turussa lopetettu bussiliikenne tai siirretty pois keskustasta? Näin ilmeisesti herra Andersson haluaisi.

Tämä herra Andersson voi tunkea suunnitelmansa sinne minne ei aurinko paista. Meillä on hyvä kirjasto Turussa. Pääkirjasto ja sen ympäristön kehitys kulttuurille olisi minun mielestäni se oikea tapa. Jokirantaan pientä performanssitaidetta kesän ajaksi ihan kaupungin toimesta ja maksamana, samoin kävelykadulle. Tämä toisi syyn tulla keskustaan hengailemaan. Toriparkki myönteinen olen. jos suunnitelma toteutetaan siten, että torikauppiaita ja heidän toiveitaan kuunneltaisiin. Ei pelkästään Forumia, Hansaa, Wikkeä yms. isoja vaikuttajia. Näille isoille on mielestäni suuri etu, että torikauppiailla, keskustan ravintoloilla, pikkuliikkeillä menisi hyvin, sillä nämä tuovat keskustaan väkeä. Ei kulttuurikeskus tuo yksin keskustaan väkeä. Terve ja hyvin toimiva tori on mielestäni oma kulttuurinähtävyytensä. Tori kaupankäynnin ohella voi olla hyvää ja viihdyttävää kulttuuritoimintaa. Katusoittajat ja erilaiset katuesitykset sopivat torille hienosti. Ehdottomasti myös taide ja taidenäyttelyt ovat loistava lisä terveessä ja hyvinvoivassa tori-ilmapiirissä. Tori on koko Turun omaisuutta ja hyvin toimiva tori on ylpeyden aihe.

En muuten edes tiedä missä tilanteessa koko toriparkki nykyään on. Siitä on väännetty ikuisuus. Oma kokemus ja oma myyntityö kauppatorilla on luonut näkemyksen minulle mitä Kauppatorille on nyt tehtävä.

Toriparkki pitäisi rakentaa siten, että parkkihallista ei rakenneta suoraa yhteyttä kauppakeskuksiin vaan “pakotetaan” ihmiset maanpinnalta kävelemään siten, että näkevät myös kauppatorin. Kauppatori tulisi kattaa reunoilta siten, että katoksen alla on valaistus pimeään aikaan, mutta valoisalla auringonvalo tulee esteettä torille. Jopa olen ajatellut, että tori voisi olla kaksi kerroksinen niin, että siellä olisi pikkuputiikkeja ihan kiinteästi eikä vain pelkästään normaalin torikaupan tavoin päivän ajan. Tätä ajatusta on vaikea kuvailla tekstillä. Osaisimpa piirtää ajatukseni paperille.

Nykyään kauppatori on PERKELEEN KAMALASSA KUNNOSSA!!! Rumat rakennukset reunoilla (osa jopa suojeltu, joka on jokin aivopieru), kiveys on kuin perunapelto ja valtavat roskikset sijaitsevat kahvilan lähellä. Oikein lämpimänä päivänä voi kahvileipää syödessä maistaa mätänevän banaanin. Lisäksi keskellä toria on ruma tolppahässäkkä ja pöydän jalat uppoavat kesäkuumalla kiviä sitovaan pikeen. Vain muutamalla kauppiaalla menee hyvin, muilla aivan suolesta koko myynti. Suoraan sanoen häpeän kauppatoria. Se on Suomen surkeimmassa kunnossa oleva tori!!!

Jotain tarttis tehä tänään!!!!

Ei miettiä miten lähdetään miettimään niin kuin turkulainen päätöksenteko yleensä on!!!

Joten päättäjät. Tekoja SAAAAAATANA!!!!!!!!!!!

Pop-up neljäs päivä.

Tänään onkin sitten semmoinen päivä että teen “kävelevääkylttiä”. Niille jotka eivät tiedä mikä tai mitä se on niin menen saapastelemaan kadulle kyltin kanssa. Hyvin usein nähty ulkomailla, mutta suomessa hyvin harvinainen. Eilenkin tein pienen kierroksen siinä viiden paikkeilla, mutta oli selkeästi liian myöhään kun ihmisillä oli selvästi kiire kotiin. Tänään pyörähdän yhden paikkeilla kadulle herättämään huomiota. Markkinointi on huomion hakemista ja käveleväkyltti on todella toimiva siihen.

Liiketilamme on muuten esteetön. Oven edessä on tukeva ja näyttävä ramppi. Tuo esteettömyys on muuten todella mukava myös meille itselle. On paljon helpompi kuljettaa kärryillä tavaroita kuin rehailla kynnysten yli raskaita taakkoja. Olen henkilökohtaisesti aina esteettömän kulun kannalla. Eikä nyt edes ole mielessä liikuntarajoitteisten etu vaan ihan ns. tervejalkaisillekin se on suuri helpotus kun pääsee liikkumaan helpommin. Esimerkiksi tori, jonka kiveys on uusittu esteettömyys silmällä pitäen keventää merkittävästi myyjän elämään kun jalat eivät ole kipeät illalla.

Muijan kanssa tuli eilen mieleen, että samalla kun kävelen kyltin kanssa voitaisiin järjestää leikkimielinen kilpailu. Jos törmää minuun kyltin kanssa ja sanoo “Osaatko sanoa mustan kissan paksut posket?”, saa lahjakortin, jonka voi sitten lunastaa liikkeestämme. Lahjana on retroesine eli kannattaa sitten metsästää Turun keskustassa kävelevää kylttiä.

Kylttinä muuten käytetään kahta valkotaulua. Tehty vanhoihin kehyksiin ja emäntä niitä tuunaili pitsin ja värien avulla. Liitutaulujakin on ja niitä mietittiin käytettäväksi kavelevänäkylttinä, mutta ovat liian painavat, jotta niitä voisi käyttää. Syy on ilmeinen. Liitutaulut on tehty ikkunanpokiin jotka painavat paljon enemmän kuin valkotaulut. Liitutaulumalleja on kolme yksiruutuinen, kaksiruutuinen ja neliruutuinen ikkunanpoka. Taulu pohjatkin on kierrätetystä materiaalista tehtyjä. Rautakaupasta ei siis ostettu vaikka se olisi ollut helpompi vaihtoehto. Eli kierrätystä siinä parhaassa muodossaan kun ei mennä sieltä missä aita olisi matalin.

Lisäkehitys idea tuli yhdeltä asiakkaalta. Magneettiominaisuus taidetaan lisätä ensi kerralla, jos teemme lisää liitutauluja ja valkotauluja. Sitä miten se toteutetaan ei tiedetä vielä ja mitä se tulisi maksamaan. Kustannustehokkuutta täytyy aina tarkkailla, jotta ei sitten valmiiseen tuotteeseen joudu laittamaan isoa hintaa. Pyrimme pitämään hintatasoa kohtuullisena ja realistisena jopa niin, että osa tuotteista on hyvin kilpailukykyinen Ikeaan verrattuna.

Pop-up

No nyt se sitten on -  oma pop-up liike avoinna.

Liiketila on kalustettu. Tavarat ovat esillä. Hinnoittelu on valmis. Asiakkaat vaan puuttuu eli se oleellinen :)

Markkinointi sitten päälle oikein urakalla.

Tokihan meillä on kaffetarjoilu. Tässä vaiheessa koetetaan saada kutsuttua paikalle henkilöitä, joiden blogeja seurataan enemmänkin. Ehkäpä keskiviikkona olisi sopivin hetki kutsuvieraspäivälle. Tokihan tässä sosiaalisen median voimaan tukeutuu voimakkaasti, mutta ei sitä voi yhden kortin varaan jättää markkinointia. Tietää vain sitä “käveleväkyltti” reissua enemmänkin.

“Kävelevänäkylttinä” saapastelin keväällä Kulttuurikirppiksen takia, homaa on tuttua. Täytyy vaan muistaa pitää aurinkolaseja päässä sillä se antaa semmoisen turvallisemman olon, kun ohikulkijat tuijottavat kyltin tekstiä. On muuten alkuun todella hämmentävää tuo tuijotus. Täytyy koko ajan muistuttaa itselleen, että eivät ohikulkijat minua tuijota vaan kyltin tekstiä. Siksi aurinkolasit ovat ehdottomat. Kuulin muuten viime viikolla eräältä henkilöltä, että hänen kaverinsa oli nähnyt minut kyltin kanssa. Sitä en tiedä pidetäänkö kyltin kantoa naurettavana vai hyvänä ideana. Näkyvä markkinointi on se millä haluan edetä enkä vain hissutella hiljaa nurkassa. Eihän sillä hiljaisella puhinalla saa asiakkaita oven saranoita kuluttamaan.

Varsinkin nyt kun pop-up kestää viikon, on kaikki mahdolliset neuvot tarpeen, että saa väkeä ovesta sisälle ja ostoksille.

Täytyy tietenkin ensimmäisenä toivoa, että saa omat pois. Onhan tähän laitettu semmoista rahaa mikä olisi kiva saada viikonloppuun mennessä takaisiin. Muija laittoi osan vuokrarahoista ja minä koko tämän kuun hankintabudjetin. On eräällä tapaa olo, että kaikki munat on yhdessä korissa, mutta sitä se yrittäminen on. On vain kaksi vaihtoehtoa: miettiä ikkunan kadunpuolelta, että olisi pitäny tai sitten olla lasin tällä puolen miettimässä miten tuon tyypin ikkunan takaa saa ostoksille. Eräällä tapaa raaka ajatus, että tuolla ulkona kävelee vain käveleviä kukkaroita, mutta näin se vaan on kun katselee maailmaa tiskin tältä puolen.

Jaa niin. Tämä on sitä toimintaa millä Suomi saadaan nousuun - rohkealla yrittämisellä. Toki epäonnistumisia tulee, mutta tekemättä mitään ei voi saavuttaa mitään. Joten kaikki tukemaan suomalaista yrittäjää haastavassa tilanteessa vaikka vain kiittämällä ja toki voi ostaakin jotta saa edes ruokaa pöytään.

Turun Sarjakuvakerhon julkaisuja... jos haluaa uusimman antologian ensipainoksen on kiire sillä on myyty lähes loppuun parissa viikossa :)

Kukkakauppa Piia Jaala:sta tuli oikein mukavia kasveja koristeeksi.

Kukkakauppa löytyy osoitteesta Linnankatu 9-11 Turku.