Suomalainen design?????

Fiskars päätti sitten kertoa mikä suomalaista designia vaivaa:

Suomi sata vuotta juhlasarjat = suomalaista designia. Eli samat vanhat romppeet eri väreissä. Niitä osti jo mun mummo, niitä osti jo mun äiti, mutta minua ne eivät yhtään kiinnosta. Niitä on pilvin pimein. Esimerkiksi Aalto-malja, eli “Eskimon nahkahousut” (oli se ensimmäinen nimi tälle kipolle) on suunniteltu vuonna 1936.

Suomalaista designia vaivaa se, että suuryritykset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen desingniin eli kierrätetään vanhaa. Eräällä tapaa suomalainen design jämähti kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka meillä on omaa nuorta polvea teollisen muotoilun saralla. Mutta saavatko he oikeasti mahdollisuuden kasvaa isoiksi?

http://koti.ts.fi/sisusta/mista-loytyvat-tulevaisuuden-suomalaiset-muotoilun-klassikot/

Made in "muualla kuin suomessa".

Itse kuulun Turun Sarjakuvakerhoon ja voin kertoa, että siinä porukassa on taiteilija jos toinenkin. Elantoa taiteella ei kuitenkaan moni tee, jos yksikään. Rahat elämiseen tehdään muualta. Suomessa on oikeasti taiteilijoita ja designereita korkeatasoiseen muotoiluun, mutta he saavat työssään tehdä pieniä uudistuksia muotoiluun, joka on kauan sitten muuttunut vanhan aikaiseksi (eli tekevät hieman erilaisen sinisen Aalto-maljan). Uutta innovatiivista ja jopa todella kaunista designia Suomeen on kyllä tullut, mutta ei sitä kautta mitä toivoisimme. Swenssonien putiikki Ikea on rohkea design liike jossa asiakkaat käyvät ostamassa uutta ja rohkeaa muotoilua.

Viime aikojen tapahtumien eli “Make america great again” lauseen innoittamana (mutta ei missään nimessä takana olevan ideologian kannattajana) haluan tuoda esille oman versioni miten “Suomi nousuun” tapahtuu. Ainakin designin osalta.

Antakaamme siis mahdollisuus uudelle designille. Kokeilut olivat se Aallon tapa tehdä uutta, niin kuin monissa dokumenteissa on käynyt ilmi. Aalto varmaan teki jokaista toimivaa tuotetta kohden kymmenen epäonnistunutta. Siten luodaan uutta. Kokeiluille on annettava mahdollisuus. Uuden ajattoman suomalaisen designin edellytys on, että kaupan hyllyllä on kymmenen uutta, joista yksi saavuttaa suosion. Epäonnistumiset kuuluvat uuden luomiseen, siitä ei pääse eroon millään.

Toki täytyy tässä ottaa esille kuuluisat ‘vihaiset linnut’, sillä pelialalla suomalainen design on pärjännyt hyvin. Luovuus ja se taiteellinen silmä, sekä toki pelin rakennustaidot, ovat olleet se millä he loivat oman pienen peli-imperiuminsa. Siis Suomalaista designia parhaimmillaan.

Ennen kuin tuosta design sanan käytöstä aletaan huomauttelemaan, niin design tarkoittaa muutakin, kuin kalliita maljakoita tai tuoleja. Design on teollista muotoilua ja se Ikean halvin patalappukin on jonkun suunnittelema ja muotoilema. Onhan se toki totuus, että ne halvimmat ja aripäiväisimmät 70-luvun esineet ja tuotteet ovat tämän päivän kuuminta hottia ja designia.

Toki uuden tuotteen tuonti markkinoille on kallista sillä alkuun tuotantoerät ovat pieniä ja kulut isoja tuottoon nähden. Tärkeä on myös muistaa, että se joka on tuotteen suunnitellut tarvitsee palkan jonain muunakin kuin “näkyvyytenä”. Tuki ja sijoittaminen suomalaiseen uuteen muotoiluun on sijoitus Suomen tulevaisuudelle, joka pitkällä juoksulla korvaa moninkertaisesti ne kokeiluihin satsatut rahat.

Tehdään siis suomen designille palvelus ja annetaan mahdollisuus uusille kyvyille. Vaaditaan Fiskarssilta suunnan muutos ja äänestetään jaloilla. Annetaan ja vaaditaan uudelle Suomalaiselle muotoilulle ja taiteelle tilaa sekä mahdollisuus. Näin saadaan suomi nousuun, sillä uudet innovaatiot, ovat avain huomiselle ei vanhojen ‘mestarien’ eriväriset maljakot.

Emännän Jellona sarjan joulupostikortti malleja.

Muitakin malleja toki on ja graaffinen työ on tuttua mun emännälle :)

Made in Finland.

Minun eli "Kapteeni Retron" tekosia. Muotoilu ja valmistus "Made in Finland".

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.

Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.

Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.

Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”

Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?

Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.

Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.

Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.

Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.

Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.

"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?

Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

Porvoo 10.8.2016

TJ 4 (jäljellä neljä aamua) Hoviromppeeseen ja olen käymässä Porvoossa. Valmistelut ovat siis hallinnassa ja voin hieman ottaa rennosti ennen “myrskyä”.

Tänään tuli kierreltyä Porvoon vanhassa kaupungissa ja täytyy kyllä sanoa, että on aikas kaunis miljöö. Jos oikein muistan, niin olin myymässä Raatihuoneen torilla loppukesästä 2009 (vuoden heitto voi olla suuntaansa). Oli muuten aika hyvä myynti silloin, sillä myin Turun hinnalla Porvoossa ja silloinhan hinta oli ostajalle edukkaampi. Torilla oleva kahvio oli silloin se, joka osti minulta eniten. Sen sijainti vanhassa rakennuksessa vaatii hieman sellaisia vanhoja esineitä rekvisiitaksi. Vanhoja pulloja, puinen kaljakoppa, komukka ja muutamia muita esineitä osti kahvilan pitäjä. Sai muuten silloin ostosten lisäksi myös vakio asiakkaan, eli käyn aina samassa kahvilassa, kun käyn Porvoossa. Toinen vakio paikka missä käyn on Suomipuoti. Jostain syystä olen tykästynyt heidän paitakuoseihinsa. Suomi aiheisia, mutta hyvällä maulla eikä liika nationalistisia. Toki siellä on traksteri- ja muumipaitoja, joita mietinkin ostavani siskon pojalle, mutta kun heillä taitaa tulla ihan huoleksi asti kaikkea vaatetta vähän joka suunnasta.

Joka tapauksessa suosittelen kiertelemään vanhassa kaupungisssa, jos satut olemaan Porvoossa. Kaunis kaupunki ja merkittävä osa suomen historiaa sillä Porvoosta piti tulla Suomen pääkaupunki kun Ruattin valta päättyi suomessa ja venäläisten (Tsaari Aleksanteri I) aika alkoi. Pidettiinhän valtiopäivät 1809 Porvoossa. Ikävä, että tuo tuppukylä Helssinki sitten sai piäkaupunki oikeudet.

Kaffe on tärkeä elintarvike ;)

Rompetorin jälkeiset tunnelmat.

Kuntaliitoksen myötä teiden varsilta kadonnut kuntavaakuna :(

Nykyään Tarvasjoki kuuluu Liedon kuntaan.

SEURAAVA ROMPETORI SUNNUNTAINA 12.6.2016 TARVASHOVIN

PARKKIALUEELLA

Ne jotka ovat järjestäneet yleisötapahtumia, jotka ovat laajuudeltaan samaa luokkaa kuin tämä minkä minä ja me järjestimme, tietävät mitä se on. Nyt ja eilen oli kyllä fiilis se, että ei jaksa enää ensi sunnuntaina järjestää. Tiedän, että loppuviikosta tilanne on toinen ja rompetori tulee taas Hovin mäkeen sunnuntaiksi. Ihan knoppitietona vuonna 1984 Metallica oli keikalla samaisessaTarvashovissa.

Kuva poimittu http://www.metlists.com/Setlists1984.htm sivulta. 

Kuva poimittu alla olevasta artikkelista.

http://yle.fi/uutiset/metallica_soitti_vaikut_korvista_tarvasjoella_1984__ilman_tappeluita_ja_tulipaloa/6951534

Eli jos Tarvashovi käy Metallicalle, niin kyllä se sopii rompetorille ;)

Sitten se tärkein asia, eli itsekritiikki ja pohdiskelu miten homma meni. Saan silloin tällöin noottia emännältä, että olen hiukan turhan kriittinen itseäni kohtaan, mutta se on vain oma tapani tutkiskella omaa toimintaani.

Paikoitus:

-Epäonnistuin aika pahasti ja muutan sen totaalisesti.

-Ruudut 3x3 ja 4x4 muuttuvat vähintään 4x5 ja 6x6 ruuduiksi. Hinnoittelu 10€ ja 15€ jää voimaan.

-Arvosana itselle välttävä tai hylätty.

Kahvio:

-Makkaraa oli puolet liikaa, mutta päiväystä on ihan loppukuuhun ja makkarat ovat

olleet koko ajan kylmässä. Nyt pakkasessa varmuudeksi, eli ei ongelmaa.

- Maito loppui kesken eli ensi kerralla on enemmän.

-Munkit loppuivat kesken tosi pahasti ja kokemuksesta varattiin vain 50kpl, joka ylittyi reilusti. Yleensä pullaa ja munkkia menee juuri se määrä minkä varasin.

-Yleisarvosana itselle tyydyttävä ja henkilökunnalleni kiitettävä.

Yleinen järjestys:

-Polliisit muistivat tapahtuman ja olivatkin pitämässä puhallusratsian.

-Kortillisia JV-henkilöitä oli hyväksytyssä lupahakemuksessa 1kpl, mutta tapahtumassa

oli 3kpl kortillisia JV-henkilöitä. Jos ensi kerralla tulee enemmän autoja, voi olla, että

tarvitaan lisätyövoimaa liikenteen ohjaukseen. Toivon siis poliisien läsnäoloa

uudestaan ja syyn kerron myöhemmin.

-Yleisarvosana itselle hyvä ja samoin henkilökunnalleni.

Mainonta ja markkinointi:

-Google ja Facemarkkinointi onnistui hyvin.

-Tienvarsimainonta onnistui hyvin.

-Lehtimainonta onnistui yli odotuksen, sillä lehtiartikkeli Auranmaan Viikkolehdestä oli

mainittu radiossa. Tätä muuten en tiennyt, eli onnistuminen on oikeasti yli odotusten.

-Jaetut pikku lappuset on ainoa iso epäonnistuminen. Nyt vain ei ollut aikaa, eikä

sopivia tapahtumia missä jakaa lappusia. Teho on nähty usein hyväksi ja vain 200 lapun jakaminen on minulta surkea tulos.1000 olisi hyvä ja enemmän parempi.

-Yleisarvosana minulle kiitettävä ja pikku lappusten osalta hylätty.

Nyt siis alkaa mainonta taas ihan alusta ja aikaa on vain vajaa viikko onnistua. Jokainen jako Facessa ja viidakkorummun kumina on minulle arvokas asia. Minulla ei ole aikaa nyt tehdä laajaa markkina kierrosta (tosin se mitä minä pidän maltillisena markkinointina on monen tapahtuman osalta yhden kuukauden työ “täysillä”). Sain muuten taas sitä mainintaa että, “olit sitten jakanut tuonne…” ja “ihmeteltiin ihan, että näinkö kauas tuot kylttejä”.

Ja silti kuulen lauseen “Miksei tätä tapahtumaa ole mainostettu” ;)

Mainonta ja markkinointi on suo, joka ei ikinä saavuta kaikkia.

Ja sitten tuo polliisien käyminen paikan päällä. Kuulin toiselta JV:ltä, että näki sinivalkoisen miekkawolkkarin ja siinä samassa minä lähdin katsomaan, että mikäs on homman nimi. En heti hoksannut polliiseja, mutta olivat käyneet vain kurkkaamassa ja sen jälkeen laittaneet puhallusratsian Hovin mäen alle. Sopivastihan siinä sitten puhalluttivat kummastakin suunnasta tulijat. Alkuun olin hiukan harmistunut, liikenne kun oli aika kaaottisen oloista sillä hetkellä. Huomasin kuitenkin, että tämä puhallusratsia oli meille hyvä asia. Rajoitti liikennettä sopivasti ja rytmitti alueelle saapuvan liikenteen helpommin hallittavaksi. Oli meinaan jokainen isompi ja pienempi parkkialue käytössä. Täytyy vissiin kiittää Lounais-Suomen poliisilaitosta siitä, että tulivat apuun kun tilanne oli vaikein mahdollinen. Autoliikenne ja jalankulku samalla alueella on aina suuri riski ja nyt tilanne oli helppo hallita.

Seuraavan rompetorin fasebook eventti:

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Kiitos vielä myyjille ja asiakkaille, jotka kävivät paikalla ja ensi sunnuntaina uudestaan :)

ps. Jokin lehtiartikkeli tehtiin minusta rompetorin aikana ja saattaapi olla, että sen kerron myöhemmin, mihin lehteen se tehtiin ;)

pps. Kävi hiukan nolosti ja unhottus ottaa kuvia, eli jos jollakulla on kuvia niin voipi lähetellä meille s.postiin ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com. Eli tämän osalta tuli hylätty ;)

Rompetori ja sen järjestelyt.

Jahas ja sitten on rompetorin järjestelyjen operatiivinen vaihe aloitettu.

Perjantaina 6.5 tuli tehtyä ja lähetettyä pelastuslaitokselle ‘pelastussuunnitelma’, sekä Liedon kunnalle ‘omavalvontasuunnitelma kahviota varten’. Polliiseille lähtee sitten lappu myös, kunhan saadaan näistä ensimmäisistä hyväksymiset sekä lappunen Tarvashovilta, että maankäyttölupa olis meillä.

Byrokratia on siis melko pitkällä ja sen osalta ei suuria ylläreitä ole tulossa, sillä emäntä osaa nuo asiat ihan kivasti hoitaa kuntoon. Olihan tuo viime vuoden Kulttuurikirppiksen luvat yms hiukan vaikeammat, kun paikkana oli Turun Vanha Suurtori. Kävijämääräkin kun on ihan eri luokkaa tällä kertaa, niin pitäis mennä aika kivuttomasti.

Maanantaina 9.5 tuli sitten hyväksytty ilmoitus omavalvontasuunnitelmasta :)

Päivät ovat siis sunnuntait 5 ja 12 kesäkuuta. Alkaa siinä kello 11.00 ja päättyy siinä kello 16.00. Myyjille ohjeistan, että siinä kello yhdeksän aikaan aloitellaan jakamaan paikkoja, eikä mitään ennakkovarauksia ole.

Myyjiä sitten varmaan kiinnostaa kannattaakos sitä Tarvasjoelle lähteä? No jokainen tekee sen oman päätöksen ja arvion. Minä kyllä laitan nyt ISOOOOOOOON pyörän pyörimään ja aloitan markkinoinnin vanhalla hyväksi havaitulla tavalla. Tienvarsikylttejä tulen jakamaan jotain 30-50 kpl, niin kuin edellisellä kerralla. Sain viimeksi semmoista hiukan huvittunutta huomauttelua kuinka laajasti kylttejä oli jaettu. Loimaa-Salo-Turku kolmio, oli kyltitetty siihen malliin, että minulle naurettiin hieman (otan sen kehuna). Sanomalehti mainontaan en tuhlaa pennostakaan!!!! Siitä ei ole mitään hyötyä vain pelkkää kulua. Lehtimainonnan korvaan facebook- ja google-markkinoinnilla. Toki on myös tämä blogi. Itseasiassa näitä blogeja tulee varmaan parikin, joissa käsitellään sitä missä kohtaa ollaan järjestelyissä.

Jaa niin viime kerralla sattui viileämpi päivä ja meillä tuli ongelmia kahvion osalta. Myytiin makkarat loppuun ja haettiin lähiseudun kaupoista kaikki makkarat, kun mikään ei tuntunut riittävän. Nyt kun järjestetään kaksi peräkkäistä rompetoria, voidaan ylimitoittaa ensimmäisen rompetorin kahvio hankinnat ja hiukan paremmin ennakoida sitten seuraavan viikonlopun kahvion tarvehankinnat. Jälleen yksi hyvä syy miksi kannattaa pitää kaksi peräkkäistä rompetoria yhden sijaan.

Hyvä syy pitää kaksi peräkkäin on myös se, että jos tuleekin tuo sadekeli. Luulisi ettei kahtena peräkkäisenä viikonloppuna sataisi. Viime kesää kun ajattelee tässä kohtaa, niin tuo turva ajattelu ei oikeen ole perusteltu. Niitä hyviä viikonloppuja taisi silloin olla yksi kymmenestä, mutta viime kesä olikin poikkeus.

Oppia on myös tullut yhteystietojen osalta. Jälkikäteen kyseltiin olisiko minulla sen ja sen myyjän yhteystietoja (oli jäänyt ostopäätös tekemättä ja myöhemmin kadutti). Otan siis jokaisen myyjän yhteystiedot (jos halutaan antaa, kun ei lähdetä pakottamaan) ja jos tulee yhteydenottoja osto mielessä, niin jaan sitten yhteystiedot etiäppäi.

Toki muu toiminta jatkuu entiseen malliin, eli ostellaan ja otetaan vastaan vaihtelevia eri ja niitä sitten koetellaan myydä. Polkupyöriä olen koettanut metsästää ja pikkueriä onkin tullut, mutta asettamastani kahdensadan yksikön tavoitteesta ollaan kaukana. Eli jos on pyöriä, jotka on tarkoitus heittää romunkeräykseen, niin otappas yhteyttä. Ehkäpä minä pystyn pelastamaan ne uudestaan liikenteeseen.

Kuvia viime kesän myyntireissusta.

Hieman surullisempi uutinen on se, että yksi on lopullisesti vahvuudesta poissa. Maatiaiskissa Skipperi on ollut kadoksissa jo parisen viikkoa. Ikää oli jo kunnioitettavat 17 vuotta vanhalla herralla ja yleensä hän pyöris piha alueella eikä tehnyt päivää pidempiä reissuja. Epäilys heräsi siinä kohtaa kun vanhaa herraa ei ollut nähty päivään pariin ja nuorempi kissa Jalo vaikutti hieman oudolta käytökseltään. Näillä kahdella oli piha-alueen herruudesta aina kismaa, mutta kyllä se selvästi vaikutti Jaloon, kun paikan pomo oli kadoksissa.

R.I.P SKIPPERI

Jos tulee jotain kysymystä Rompetorin osalta tai huomautettavaa, niin ottakaa yhteyttä, sillä siitä on tässä kohtaa iso apu.

Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.