Rompeloimaa

Käytiin sitten emännän kanssa Loimaan rompetorilla.

http://www.rompepaivat.fi/

Päivähän oli lauantai 6.8.2016 ja täytyy sanoa, että tämä kerta oli hieman erilainen verrattuna aikaisempiin Loimaan rompepäiviini. Yleensä kun olen ollut siellä myymässä. Tällä kertaa oli tarkoitus markkinoida omaa rompetoriani, joka on 14.8. Tarvashovilla (Tarvasjoella). Toisarvoisena tehtävänä oli etsiä tiettyjä esineitä, joita tarvitsen ehdottomasti (ei löydetty yhtäkään tästä listasta, mutta nämä ovatkin todella erikoisia ja vaikeasti saatavia).

Emäntä oli kuulemma kuullut Loimaan rompetorista jo ihan riittävästi. Olin katsos hyvä lukijani mainostanut jo semmoisen pari vuotta Loimaan rompepäiviä isona ja laadukkaana. Draaman kaari kulki lauantaina siihen malliin, että kun ajettiin sillan yli ja rompetori alue alkoi näkyä niin emäntä totes siihen, että hän on pääkaupunkiseudulta ja siellä on isoja kirppis tapahtumia. Vallilan makasiini esimerkiksi oli iso (tosin sitä ei tänä vuonna ole järjestetty). Hietalahden torikin on kuulemma iso.

Parkkeerattiin auto ja maksettiin kolmen euron sisäänpääsymaksu (joka on mielestäni kohtuullinen). Käveltiin sitten alueelle ja ruvettiin bongailemaan listan tavaroita sekä hyvän oloisia myyjiä rompetoriini. Hetken päästä alkoi emäntä toteamaan, että kyllä tämä itseasiassa on aika iso. Kuluikohan sitten semmoinen puoli tuntia ja “iso” oli muuttunut muotoon “perkeleen iso”. Taas käveltiin eteenpäin poukkoillen sivuille, kun alueella on “siipiä” sivuun “pääkäytävästä”. Päästiin sitten puoleen väliin ja emännän mielipide, oli muuttunut muotoon “eikö tämä lopu koskaan!!!!!!!!!” Toki asiaan vaikutti sekin, että ostokset oli tehty listan ulkopuolelta ja ostokset olivat paljon painavampia kuin mitä oli tarkoitus.

Ikävä kyllä siinä sitten iski sade, joka haittasi hetken meidän reissuamme. Jatkoimme heti kun sade lakkasi ja iloiseksi yllätykseksi vain aniharva myyjä pakkasi myyntipöytänsä ekan sadekuuron takia. Toki asiaan vaikutti myös se, että ostajat eivät lähteneet kotiin vaan jatkoivat kojujen koluamista sateen tauottua. Liian usein alkaa se hättäisten pakkaus, joka karkoittaa asiakkaat. Ota siis huomioon kirppiksillä ja rompetoreilla, että jos aloitat pakkaamisen liian aikaisin ryssit muiden myyjien myynnin aika herkästi. Asennoidu siten, että olet tullut tänne ja olet loppuun asti, kun olet torilla. Näin toimimalla olen itse usein tehnyt ihan viimeisellä vartilla parhaat kauppani koko päivänä. Usein jopa vuoden parhaat kaupat ovat tulleet viime hetkillä.

Tarjonta oli laaja ja hyvä, mutta ostoslistan ykköset, joita haen nyt puuttuivat. Eli etsin tuoteluetteloita melkein minkä suomalaisen tehtaan osalta: Riihimäen lasin, Arabian,  huonekalutehtaiden, lampputehtaiden yms tuoteluetteloita joita oli ko. esineitä myyvissä kaupoissa. Toisena listalla oli liekkilasit öljylamppuihin ja niitäkin “laatikoittain”. Muutama vuosi sitten minulla oli kolme - neljä laatikollista liekkilaseja ja voin kertoa, että niitä kysellään usein, että onko sitä ja sitä liekkilasia. Huhu katsos on kulkenut, että minulla on ja kun ne tuli sitten myytyä loppuun, eikä uutta erää ole löytynyt niin on myyty “ei oota”. Näitä siis voi tarjota, mutta huom. olen aika tarkka rahan kanssa ;)

Tällä kertaa ostokset olivat 7kpl piisamin rautoja, kaksi Arabian seinälautasta, kamera, kamera laukussa sekä kaksi objektia ja viimeisenä kolme kappaletta sidontaliinoja. Näistä sidontaliinat olivat se merkittävin löytö, sillä ostaessani isoja eriä on kuljetuksia sidottava ja nykyiset liinat olivat ihan loppuun kulutettuja. Juu, juu liinoja saa joka rautakaupasta, mutta minä ostinkin yksien liinojen hinnalla kolmet :D

Tähän loppuun on kyllä annettava iso kehu Loimaan rompetorin järjestävälle eli Peltoisten kyläyhdistykselle. Työmäärä on iso. Huolta ja murhetta on paljon ennen rompetoripäivää. En osaa edes ajatella kuinka usein tapahtuman ydinhekilöille tulee mieleen, että antaa olla ja sitten vain puristaa itsestään sen, että hoitaa oman hommansa valmiiksi. Byrokratian osalta tulee varmaan joka vuosi jotain pientä murhetta. Oma tapahtumani kun on paljon pienempi ja murheeni siis paljon pienemmät, mutta se kokemus puuttuu, mikä Peltoisten kyläyhdistyksellä on. Iso peukku siis kaikille, jotka ovat tehneet töitä Loimaan rompepäivien eteen.

Joka tapauksessa tervetuloa Hovirompe-rompetorille Tarvasjoelle 14.8 hyvä lukijani.


https://www.facebook.com/Hovirompe/

Laatu lehdyköitä trakstereista.

Tutun myyjän kanssa turisemassa ja näytän juuri mistä asti näin hänen esineensä.

Kaffe hetki.

Muutama vuosi sitten joku P****N K****Ä oli virittänyt tämmöisen minun myynti pisteellä. Meinas paukahtaa asiakkaan sormille kun tutkis piisaminrauta laatikon sisältöä.

Rompetorista Hoviromppeeseen.

Vaikka ollaan vasta toista kertaa, vuosien tauon jälkeen järjestämässä rompetoria Tarvasjoella, Tarvashovin parkkipaikalla katseet on jo siirretty tulevaan.

Loppukesästä tai alkusyksystä on alustava suunnitelma järjestää kaksi rompetoria lisää. Silloin myös tapahtumalle tulee nimeksi “Hovirompe” ja tulemme panostamaan tapahtuman tasoon selkeästi lisää. Minulla on siis koko kesä aikaa kiertää eri tapahtumissa jakamassa tietoa hoviromppeesta. Myyjät ovat ehdottomasti tärkein asia, jotta tapahtuma saavuttaa oikeanlaisen suosion. Eli tulen panostamaan korkeaan laatuun, siten että etsin mahdollisimman monipuolisen valikoiman erityyppisiä myyjiä mahdollisimman monelta eri erikoistumisalueelta. En myöskään unohda ns. kodin kirppismyyjiä. Tavoite on siis, että myynnissä olisi ihan kunnon rompetta, sekä lasten vaatteita, jotta Hovirompe olisi kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta tapahtuma jonne kannattaa tulla kauempaakin.

Toinen rompetori menee enemmän ensimmäisen rompetorin virheiden ja niistä tulleiden palautteiden korjauskokeiluissa. Eli ei mitään uutta vaan kehitystyötä jatketaan. Kolmas ja neljäs rompetori, eli Hovirompe tulee olemaan sitten paljon kehittyneempi versio alkukesän rompetoreihin verrattuna.

Totta kai tässä arjessa tapahtuu paljon muutakin, kuin pelkästään rompetori, mutta se on se ulospäin näkyvin asia. Varaston suursiivous on seuraavana projektina. 200 neliömetriä varastoa ja ihan kelen monta kuutiometriä sekalaista seurakuntaa on järjestettävä uudestaan. En tiedä vielä kuinka paljon täytyy kuljettaa kaatopaikalle, mutta paljon kuitenkin. Tavaraa, jolle ei ole mitään järkevää syytä varastoida, kerääntyy vuosien varrella uskomattomia määriä. Ennen kuin kaatopaikalle kuljetetaan pidetään kuitenkin jonkinmoinen “Tule ja hae ilmaiseksi”-päivä. On paljon mukavampi, että lähtee käyttöön kuin kaatopaikalle. Tottakai se myös on taloudellisesti paljon järkevämpää, sillä kaatopaikka kustannuksia on syytä minimoida keinolla millä hyvänsä.

Turun tienoo. 

Turun tienoo.  

Auranmaan Viikkolehti 

 Auranmaan Viikkolehti 

Auranmaan Viikkolehti  

Auranmaan Viikkolehti verkkojulkaisu

http://www.avl.fi/2016/06/romukauppias-tuo-rompetorin-tarvashoviin/

Tässä uutena kutsumanimenä näemmä sitten tuli eräässä lehtiartikkelissa “Tarvasjoen romukeisari”. No ihan keisariksi en välttämättä ala, mutta huvittaa tuo kutsumanimi kehitys. Silloin kun aloitin kirppismyynti hommat, ostin tavarat pääosin huutokaupoista ja silloin muut myyjät kutsuivat minua “pojaksi”. Pari vuotta myöhemmin kun olin kerännyt kokemusta ja olin tullut jäädäkseni tähän ah niin ihanaan kaupanalan harrastukseen, minua ruvettiin kutsumaan etunimelläni eli “Marko”. Tätäkin nimitystä kesti oman aikansa ja sitten alkoi nimitys “Tarvasjoen julli”, “Tarvasjoen kauppias”, “Tarvasjoen huijari” jne. Nämä nimitykset toki olivat sitä sisäpiiriläisten huumoria. Samaan aikaan kun nimitys muuttui koskemaan paikkakuntaa, minulta alettiin kyselemään enemmän eri esineistä. Ilmeisesti minun tietotaitooni alettiin luottamaan ja huomaamaan, että poika tietääkin jotain. Jollain tasolla kai kehityskaari oppipoika, kisälli ja mestari siis olisi nähtävissä muiden mielipiteessä minua kohtaan. Itse tosin en koe olevani mestari vaan korkeintaan kisälli. Opittavaa on enemmän kuin opittua ja opittu tieto pitää aina silloin tällöin tarkistaa, sillä virheellistä tietoa on päänupissa ihan haitaksi asti.

Joka tapauksessa, 12.6 Rompetori Tarvasjoella, Tarvashovin parkkiksella ja sitten pidetään kesätaukoa (tauko on hassu sanoa tähän, kun hommia tehdään koko kesä).

Rompetorin jälkeiset tunnelmat.

Kuntaliitoksen myötä teiden varsilta kadonnut kuntavaakuna :(

Nykyään Tarvasjoki kuuluu Liedon kuntaan.

SEURAAVA ROMPETORI SUNNUNTAINA 12.6.2016 TARVASHOVIN

PARKKIALUEELLA

Ne jotka ovat järjestäneet yleisötapahtumia, jotka ovat laajuudeltaan samaa luokkaa kuin tämä minkä minä ja me järjestimme, tietävät mitä se on. Nyt ja eilen oli kyllä fiilis se, että ei jaksa enää ensi sunnuntaina järjestää. Tiedän, että loppuviikosta tilanne on toinen ja rompetori tulee taas Hovin mäkeen sunnuntaiksi. Ihan knoppitietona vuonna 1984 Metallica oli keikalla samaisessaTarvashovissa.

Kuva poimittu http://www.metlists.com/Setlists1984.htm sivulta. 

Kuva poimittu alla olevasta artikkelista.

http://yle.fi/uutiset/metallica_soitti_vaikut_korvista_tarvasjoella_1984__ilman_tappeluita_ja_tulipaloa/6951534

Eli jos Tarvashovi käy Metallicalle, niin kyllä se sopii rompetorille ;)

Sitten se tärkein asia, eli itsekritiikki ja pohdiskelu miten homma meni. Saan silloin tällöin noottia emännältä, että olen hiukan turhan kriittinen itseäni kohtaan, mutta se on vain oma tapani tutkiskella omaa toimintaani.

Paikoitus:

-Epäonnistuin aika pahasti ja muutan sen totaalisesti.

-Ruudut 3x3 ja 4x4 muuttuvat vähintään 4x5 ja 6x6 ruuduiksi. Hinnoittelu 10€ ja 15€ jää voimaan.

-Arvosana itselle välttävä tai hylätty.

Kahvio:

-Makkaraa oli puolet liikaa, mutta päiväystä on ihan loppukuuhun ja makkarat ovat

olleet koko ajan kylmässä. Nyt pakkasessa varmuudeksi, eli ei ongelmaa.

- Maito loppui kesken eli ensi kerralla on enemmän.

-Munkit loppuivat kesken tosi pahasti ja kokemuksesta varattiin vain 50kpl, joka ylittyi reilusti. Yleensä pullaa ja munkkia menee juuri se määrä minkä varasin.

-Yleisarvosana itselle tyydyttävä ja henkilökunnalleni kiitettävä.

Yleinen järjestys:

-Polliisit muistivat tapahtuman ja olivatkin pitämässä puhallusratsian.

-Kortillisia JV-henkilöitä oli hyväksytyssä lupahakemuksessa 1kpl, mutta tapahtumassa

oli 3kpl kortillisia JV-henkilöitä. Jos ensi kerralla tulee enemmän autoja, voi olla, että

tarvitaan lisätyövoimaa liikenteen ohjaukseen. Toivon siis poliisien läsnäoloa

uudestaan ja syyn kerron myöhemmin.

-Yleisarvosana itselle hyvä ja samoin henkilökunnalleni.

Mainonta ja markkinointi:

-Google ja Facemarkkinointi onnistui hyvin.

-Tienvarsimainonta onnistui hyvin.

-Lehtimainonta onnistui yli odotuksen, sillä lehtiartikkeli Auranmaan Viikkolehdestä oli

mainittu radiossa. Tätä muuten en tiennyt, eli onnistuminen on oikeasti yli odotusten.

-Jaetut pikku lappuset on ainoa iso epäonnistuminen. Nyt vain ei ollut aikaa, eikä

sopivia tapahtumia missä jakaa lappusia. Teho on nähty usein hyväksi ja vain 200 lapun jakaminen on minulta surkea tulos.1000 olisi hyvä ja enemmän parempi.

-Yleisarvosana minulle kiitettävä ja pikku lappusten osalta hylätty.

Nyt siis alkaa mainonta taas ihan alusta ja aikaa on vain vajaa viikko onnistua. Jokainen jako Facessa ja viidakkorummun kumina on minulle arvokas asia. Minulla ei ole aikaa nyt tehdä laajaa markkina kierrosta (tosin se mitä minä pidän maltillisena markkinointina on monen tapahtuman osalta yhden kuukauden työ “täysillä”). Sain muuten taas sitä mainintaa että, “olit sitten jakanut tuonne…” ja “ihmeteltiin ihan, että näinkö kauas tuot kylttejä”.

Ja silti kuulen lauseen “Miksei tätä tapahtumaa ole mainostettu” ;)

Mainonta ja markkinointi on suo, joka ei ikinä saavuta kaikkia.

Ja sitten tuo polliisien käyminen paikan päällä. Kuulin toiselta JV:ltä, että näki sinivalkoisen miekkawolkkarin ja siinä samassa minä lähdin katsomaan, että mikäs on homman nimi. En heti hoksannut polliiseja, mutta olivat käyneet vain kurkkaamassa ja sen jälkeen laittaneet puhallusratsian Hovin mäen alle. Sopivastihan siinä sitten puhalluttivat kummastakin suunnasta tulijat. Alkuun olin hiukan harmistunut, liikenne kun oli aika kaaottisen oloista sillä hetkellä. Huomasin kuitenkin, että tämä puhallusratsia oli meille hyvä asia. Rajoitti liikennettä sopivasti ja rytmitti alueelle saapuvan liikenteen helpommin hallittavaksi. Oli meinaan jokainen isompi ja pienempi parkkialue käytössä. Täytyy vissiin kiittää Lounais-Suomen poliisilaitosta siitä, että tulivat apuun kun tilanne oli vaikein mahdollinen. Autoliikenne ja jalankulku samalla alueella on aina suuri riski ja nyt tilanne oli helppo hallita.

Seuraavan rompetorin fasebook eventti:

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Kiitos vielä myyjille ja asiakkaille, jotka kävivät paikalla ja ensi sunnuntaina uudestaan :)

ps. Jokin lehtiartikkeli tehtiin minusta rompetorin aikana ja saattaapi olla, että sen kerron myöhemmin, mihin lehteen se tehtiin ;)

pps. Kävi hiukan nolosti ja unhottus ottaa kuvia, eli jos jollakulla on kuvia niin voipi lähetellä meille s.postiin ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com. Eli tämän osalta tuli hylätty ;)

Rompetori ja sen järjestelyt.

Jahas ja sitten on rompetorin järjestelyjen operatiivinen vaihe aloitettu.

Perjantaina 6.5 tuli tehtyä ja lähetettyä pelastuslaitokselle ‘pelastussuunnitelma’, sekä Liedon kunnalle ‘omavalvontasuunnitelma kahviota varten’. Polliiseille lähtee sitten lappu myös, kunhan saadaan näistä ensimmäisistä hyväksymiset sekä lappunen Tarvashovilta, että maankäyttölupa olis meillä.

Byrokratia on siis melko pitkällä ja sen osalta ei suuria ylläreitä ole tulossa, sillä emäntä osaa nuo asiat ihan kivasti hoitaa kuntoon. Olihan tuo viime vuoden Kulttuurikirppiksen luvat yms hiukan vaikeammat, kun paikkana oli Turun Vanha Suurtori. Kävijämääräkin kun on ihan eri luokkaa tällä kertaa, niin pitäis mennä aika kivuttomasti.

Maanantaina 9.5 tuli sitten hyväksytty ilmoitus omavalvontasuunnitelmasta :)

Päivät ovat siis sunnuntait 5 ja 12 kesäkuuta. Alkaa siinä kello 11.00 ja päättyy siinä kello 16.00. Myyjille ohjeistan, että siinä kello yhdeksän aikaan aloitellaan jakamaan paikkoja, eikä mitään ennakkovarauksia ole.

Myyjiä sitten varmaan kiinnostaa kannattaakos sitä Tarvasjoelle lähteä? No jokainen tekee sen oman päätöksen ja arvion. Minä kyllä laitan nyt ISOOOOOOOON pyörän pyörimään ja aloitan markkinoinnin vanhalla hyväksi havaitulla tavalla. Tienvarsikylttejä tulen jakamaan jotain 30-50 kpl, niin kuin edellisellä kerralla. Sain viimeksi semmoista hiukan huvittunutta huomauttelua kuinka laajasti kylttejä oli jaettu. Loimaa-Salo-Turku kolmio, oli kyltitetty siihen malliin, että minulle naurettiin hieman (otan sen kehuna). Sanomalehti mainontaan en tuhlaa pennostakaan!!!! Siitä ei ole mitään hyötyä vain pelkkää kulua. Lehtimainonnan korvaan facebook- ja google-markkinoinnilla. Toki on myös tämä blogi. Itseasiassa näitä blogeja tulee varmaan parikin, joissa käsitellään sitä missä kohtaa ollaan järjestelyissä.

Jaa niin viime kerralla sattui viileämpi päivä ja meillä tuli ongelmia kahvion osalta. Myytiin makkarat loppuun ja haettiin lähiseudun kaupoista kaikki makkarat, kun mikään ei tuntunut riittävän. Nyt kun järjestetään kaksi peräkkäistä rompetoria, voidaan ylimitoittaa ensimmäisen rompetorin kahvio hankinnat ja hiukan paremmin ennakoida sitten seuraavan viikonlopun kahvion tarvehankinnat. Jälleen yksi hyvä syy miksi kannattaa pitää kaksi peräkkäistä rompetoria yhden sijaan.

Hyvä syy pitää kaksi peräkkäin on myös se, että jos tuleekin tuo sadekeli. Luulisi ettei kahtena peräkkäisenä viikonloppuna sataisi. Viime kesää kun ajattelee tässä kohtaa, niin tuo turva ajattelu ei oikeen ole perusteltu. Niitä hyviä viikonloppuja taisi silloin olla yksi kymmenestä, mutta viime kesä olikin poikkeus.

Oppia on myös tullut yhteystietojen osalta. Jälkikäteen kyseltiin olisiko minulla sen ja sen myyjän yhteystietoja (oli jäänyt ostopäätös tekemättä ja myöhemmin kadutti). Otan siis jokaisen myyjän yhteystiedot (jos halutaan antaa, kun ei lähdetä pakottamaan) ja jos tulee yhteydenottoja osto mielessä, niin jaan sitten yhteystiedot etiäppäi.

Toki muu toiminta jatkuu entiseen malliin, eli ostellaan ja otetaan vastaan vaihtelevia eri ja niitä sitten koetellaan myydä. Polkupyöriä olen koettanut metsästää ja pikkueriä onkin tullut, mutta asettamastani kahdensadan yksikön tavoitteesta ollaan kaukana. Eli jos on pyöriä, jotka on tarkoitus heittää romunkeräykseen, niin otappas yhteyttä. Ehkäpä minä pystyn pelastamaan ne uudestaan liikenteeseen.

Kuvia viime kesän myyntireissusta.

Hieman surullisempi uutinen on se, että yksi on lopullisesti vahvuudesta poissa. Maatiaiskissa Skipperi on ollut kadoksissa jo parisen viikkoa. Ikää oli jo kunnioitettavat 17 vuotta vanhalla herralla ja yleensä hän pyöris piha alueella eikä tehnyt päivää pidempiä reissuja. Epäilys heräsi siinä kohtaa kun vanhaa herraa ei ollut nähty päivään pariin ja nuorempi kissa Jalo vaikutti hieman oudolta käytökseltään. Näillä kahdella oli piha-alueen herruudesta aina kismaa, mutta kyllä se selvästi vaikutti Jaloon, kun paikan pomo oli kadoksissa.

R.I.P SKIPPERI

Jos tulee jotain kysymystä Rompetorin osalta tai huomautettavaa, niin ottakaa yhteyttä, sillä siitä on tässä kohtaa iso apu.

Puhdetyö ja veteraanit.

Militari luokitukseen kuuluu aika laaja esineluettelo sekä keräilyaihepiirejä. On dokumenttien kerääjiä, valokuvien kerääjiä, oman sukutaustansa kautta keräily (jos isoisä palveli tykistössä, niin tykistön artikkelit keräily kohteena), sekalaisen kerääjät ja totta kai ihan pienistä isoihin sotilaskäyttöesineihin eli useimmiten aseet tai asepukuun liittyvät osat. Tankkejakin, jotkut taloudellisesti siihen kykenevät, keräävät ja kunnostavat (tosin mielestäni tuppaavat yli hienostella sen restauroinnin, kun usein ne tehtiin aikalailla krouvilla kädellä ja nopeasti).

Itsellä oli Dekottu Suomi-KP, mutta taloudellisen tilanteen takia oli pakko pistää se rahoiksi. Kyseessä oli talvisotamalli ja vanha dekotapa. Olin saanut KP:n alle sen hetkisen linjahinnan, joten teki kyllä kipeetä, mutta kaatunutta maitoa on turha itkeä. Kyllä se pystykorva taitaa olla se seuraava militariesine, joka löytyy mun henkilökohtaisesta kokoelmasta. Emäntä voi sanoa jotain tai sitten ei. Se on mun trofee kun se on seinällä :)

Yksi militari esine luokka on kuitenkin ylitse muiden eli rintamapuhdetyöt. Ne ovat tehty pääsääntöisesti asemasotavaiheessa jatkosodan aikana. Esinekirjo on laaja ihan sormuksista huonekaluihin, mutta pääosa esineistä on korulippaita tai muita pieniä puutöitä. Seuraavaksi yleisin on puukot ja “lentokonemetallista” tehdyt puukon tupet. Itseä hiukan huvittaa tuo määritelmä “lentokonemetalli” sillä se on ihan tavllista alumiinia, joka ei nyt ole niin ihmeellinen metalli. Yleisyys on kohtuullinen ja menet minne tahansa kirpputorille Suomessa, oli se sitten muutaman paikan kirppis tai isompi, niin vähintään yksi puutyö löytyy, jonka voi luokitella helposti puhdetyöksi.

Tunnistaminen onkin sitten se toinen asia. En osaa sanoa miten ja millä voi tunnistaa merkitsemättömän puhdetyön. Omakehuksi, jos saan sanoa, tunnistan ne perus puutöiden joukosta kokemuksen luomalla varmuudella. En siis osaa määritellä tähän tekstimuodossa miten se tapahtuu ja mikä se on mistä puhdetyön tunnistaa. Työn jälki ja puumateriaali on yleensä laadullisesti korkeaa. Tiettyä krouvia jälkeä on kuitenkin yleensä havaittavissa, ilmeisesti sen takia, ettei kaikkia tarvittavia työkaluja tai materiaaleja ollut saatavilla ihan jokaisella. Sekään ei ole aukoton totuus, sillä hätä keinot keksii ja Tuntemattomasta sotilaastahan voi sen huomata, että kyllä niitä kauppiaita on aina ollut ja ihan joka paikassa. Yksi hankkii materiaalit sekä työkalut ja toinen tekee.

Helpoin toki on jos löytyy kaiverrettuna vuosiluku ja paikkakunta. Yleisintä on kuitenkin lyijykynä merkkaus ja sen aitous on aina hyvä kyseenalaistaa. Täytyy näyttää vanhalta ja näivettyneeltä. Selkeä kuluma, jos sellaista on, on epäillystä herättävä, sillä silloin on yritetty ikäännyttää merkkaus. Kuulakärkikynämerkkaus on aina väärennös. Tuohon viestiosuuteen voi nopein kuitata, että miksi näin :)

Oman urani aikana olen kuullut erilaisia ja joskus hölmöjä lauseita. Yksi mielestäni törkeimpiä on kuitenkin lause, jonka kuulin monta vuotta sitten. “Noita ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Olisi pitänyt tuomita ammuttavaksi kaikki, jotka noita teki. Olisivat kaivaneet syvempiä juoksuhautoja.” Tämä lause kuului huutokaupassa takana olevalta herralta. Pidin tätä loukkauksena veteraaneja kohtaan ja onneksi minun ei tarvinnut tähän reagoida vaan kyseinen herra, tai paremminkin kuspiä, sai vierellä olevilta ripitystä. Puhdetöiden arvo rintamalla oli iso. Ei se sotilaan mielenterveys pysy kunnossa, jos koko ajan ollaan kaivamassa parempia asemia ja aseen kanssa tähyilemässä itään. Lepo ja harrastukset pitävät mielen ja sotilaallisen valmiuden korkealla.

On toki eräs asia mikä minua on viime aikoina ruvennut oikeasti pännimään. Veteraanien kunniaa tahrataan tänä päivänä. Oman poliittisen agendansa pönkittämiseksi kirjoitellaan “...vetaraanien....”, “...muistakaa veteraanit…”, “...mitä veteraanit…” jne. Kyllä te tiedätte. On mielestäni häpeällistä käyttää oman hyödyn takia veteraanien kunniaa omanaan. Ei se kunnia ole kenenkään meidän, jotka emme tuolla olleet, joten ei sitä meidän kuulu käyttää. Toinen on sitten veteraanikeräykset. Mikä teollisuudenala onkaan syntynyt veteraanien ympärille. Eri keräyksiä ja tuotteita joita myydään, “muista veteraaneja” lauserakenteen turvin. Tuotto vaan ei mene veteraaneille, vaan se katoaa ‘veteraaniteollisuuden’ kuluihin. Veteraaneja on nyt 2016 Suomessa jäljellä 21 838 ja keski-ikä on yli 91 vuotta (Tieto Sotiemme veteraanit sivustolta).  Veteraaneille on järjestetty parempi sairaanhoito, valtio antaa keskiverto eläkettä parempaa eläkettä, etuoikeuksia vähän siellä täällä, sekä veteraani järjestöillä on rahaa vielä ihan kivasti (ennen oli enemmän, mutta viime aikoina ovat avanneet hanat ja käyttäneet varojaan entistä ahkerammin). Veteraanien asiat ovat siis hyvin. Todella hyvin. Ja se on hyvä asia. Mutta ‘veteraaniteollisuudella’ on iso ongelma: mitä sitten kun ei ole enää veteraaneja?

Suosittelen että lahjoituksia alettaisiin suuntaamaan niille, joiden asiat eivät ole hyvin. Luin taannoin lehdestä, että eläkeläiset (ei siis veteraanit) jotka nauttivat huonointa mahdollista eläkettä eivät mene lääkäriin, kun lasku on käynyt liian kovaksi kuukausituloihin nähden. Huomattava osa uusista luotto-ongelmista on myös eläkeläisten, joka on mielestäni huolestuttava asia.

Veteraanien muistoa parhaiten vaalitaan siten, että me siirrymme auttamaan niitä, joiden puolesta veteraanit vuodattivat verta. Lasten puolesta he siellä olivat eivät itsensä takia.

Kuvat on otettu viime kesänä Mikkelin jalkaväkimuseossa.

Joulu yllätti Romukauppiaan.

Tuli hiukan puun takaa kysely, että kiinnostaisiko minua peruutuspaikka Turun Kauppatorin joulutorille. Vastasin myöntävästi sillä hinta oli ihan kohtuullinen ja ilmeisesti syy tähän oli, että olin jäänyt mieleen positiivisessa mielessä Pop-upin ajalta. No kiireeksi se vetää taas kerran, kun valmistelut ovat kesken ja säät eivät ole ihan eduksi ulkotöihin. Ne ongelmat tosin pystyy sietämään ja järjestelemään siten, että saan valmistelut tehtyä.

Ongelmaksi vaan on tullut logo, sillä meillä, eli emännällä ja minulla on eriävät mielipiteet (Saas nähä mitä saa kuulla, kun emäntä toimii oikolukijana).

Olen toiminnassani käyttänyt monia nimiä ja virallinen nimi on Arhael Antics & Antiques. Juu tiedän, on aivan kaamea sana hirviö. Vie ihan pirusti tilaa mainonnassa. Kukaan ei muista. Itsellekin oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Oli vain silloin aikoinaan niin siistin oloinen, mutta eii ole enää.

Siksi siirryin nimeen Osto- ja myyntiliike Tarvasjoki. Helppo muistaa, helppo markkinoida. Kertoo sijainninkin ja toiminta-alueen. Ongelma vain on, että Tarvasjoki liittyi Lietoon kuntaliitoksessa. No rupesin käyttämään sitten sanontaa “Meillä ei kuntaliitoksille kumarrella ja pysymme Osto- ja myyntiliike Tarvasjokena”. Eli rupesin käyttämään hurttia huumoria markkinoinnissa kunnan osalta.

Sitten tuli tuo pop-up ja oli kehitettävä nopeasti nimi liikkeelle. Pop-up Arhael oli luonteva, sillä olen käyttänyt jo 13-14 vuotta huutonetissä nimimerkkiä Arhael.

Nyt kun toiminta on muutenkin muuttumassa enemmän retro ja “vanhasta uutta” valmistukseen on taas edessä isompi nimen muuttaminen. Nimi Arhael tulee ilmeisesti nimen rungoksi. “Retro Arhael” tai “Arhael Retro” on ollut päällimmäisenä. Toki selkeyden takia pelkkä “Arhael” olisi helpoin vaihtoehto ja sitten aloittaa brändin rakentaminen tuotenimikkeelle ja retrokaupalle.

Kuten huomaatte valmistelujen ongelma ei aina ole se tavaroiden siirtely, rakentaminen, puhdistus tms. Vaan hyvin yksinkertaisen kuuloinen asia niin kuin nimi. Mutta kun nimi ei ole yksinkertainen asia. Logo ei ole yksinkertainen asia. Brändin luonti ei ole yksinkertainen asia. Nimi on hyvin vaikea ja vakava asia, sillä virhe nimessä on helppo tehdä.

Olisi tietenkin kiva kuulla lukijankin mielipide, tai ehdotus sillä kaikki hyvät ideat ovat tarpeen :)

Tässä ovat tämän hetken hahmotelmat uudeksi logoksi, joista olisi kiva kuulla mielipiteitä :)

Joululahja.

Tuo joulumyynti taitaa tässä alkaa pian. Lahjoja, koristeita ja herkkuja kaupitellaan varsin merkittävissä määrin vähän siellä ja täällä. Ikävä kyllä tuossa jo monen vuoden kokemuksella odotan aika hiljaista aikaa itselle. On meinaan hyvin harvinaista, että myyn mitään erityistä joulukuussa. Muutamia kertoja olen koettanut panostaa joululahjakauteen ja joka kerta on tullut nenille. Sitä voisi kuvitella että lahjojen ostaminen ajatuksella kirppareilta, osto- ja myyntiliikkeistä, antikvareista, divareista yms olisi yksi hyvä tapa hankkia joululahjat. Eipä se oikein ainakaan näy omassa myynnissä.

Ainoat oikeat jouluaiheiset myynnit ovat keväältä ja syksyltä. 60- tai 70-luvun vanhoja jouluvalosarjoja tai isoja kokorautaisia joulukuusenjalkoja. Eli ei kannata ihmetellä jos mulla on myynnissä heinäkuussa joulukoristeita kun silloin ne saan myytyä, en joulukuussa.

Miksi sitten näin on? Kirppikseltä ostettu lahja ei monessa tapauksessa olisi ainakaan huono vaihtoehto. Syntymäpäivän sanomalehden antaminen lahjaksi on jotain mitä lahjan saaja takuulla arvostaa. Hankintahinta pyörii 0,5-5€ välissä riippuen mistä löytää ja mikä vuosi on. Tietenkin jos syntymäpäivä osuu päivään jolloin lehden pääotsikko on vaikkapa “Mainilan laukausten noottikriisi” niin tämä lehti sitten maksaakin aika kivasti. Hintakaan ei siis usein ole este vaan se, että etsiminen on aika työlästä ja nämä halvat, mutta hyvät lahjat on oikeasti etsittävä.

Arvostaisiko sitten lahjan saaja esim. syntymävuotensa kalenteripyyhettä? Hinnat pyörivät sillä tasolla, että se ei ainakaan ole este. Oikean vuoden etsiminen onkin taas se ongelma ja tietenkin se, että tämän hetkisen tiedon mukaan vanhempia kuin 1964 olisi turha etsiä sillä niitä ei kuulemma ole ja -64 on vanhin mitä minulla on koskaan ollut. Kalaenteripyyhkeissä 60-luku onkin tosi harvinainen. 70- ja 80-luku menee jotenkin hassusti siten, että 80-luvun lopun pyyhkeitä ei meinaa mistään löytää. 90-luvulla tuli muotiin taas kalenteripyyhkeet ja 2000-lukua on joka viidennessä kirppishyllyssä. Hankin siis näitä kalenteripyyhkeitä aina kun mahdollista ja niitä onkin jokunen myynnissä.

Eli, jos ajattelet pitää lahjabudjetin hallussa, mutta tason korkeana, kannattaa aloittaa ajoissa kiertämään kirppiksiä. Kannattaa kyllä sillä lahjan saajalle on varmana paljon mieltä ylentävämpää saada syntymäpäivän sanomalehti kuin jokin turhan aikainen tuikkukippo, joka sitten on avaamattomassa paketissa ensi kesänä kirppiksellä.

Eikä ne kierrätyslahjojen ideat tietenkään tähän merkkipäivä- tai merkkivuosiesineisiin lopu. Itselle, jos tulee lahjaksi esim. Petri Hiltusen alkupään tuotannon sarjakuva-albumi, niin olen oikein iloinen. Tiedän, että sellaisia on lähes mahdoton löytää ja hinta on sellainen, että kultasepänliikkeestä vastaavan hintainen lahja on sitä paremman vitriinin esinettä.

Lapsillekin on mielestäni viisasta ostaa lahjat kirpparilta. Pakkaa vain siten, että on kauniissa paketissa. Legot, joista siskonpoika on aina mielissään, ostan kirppikseltä ns. kilohintaan. Eipä pikkasen vajaa viisi vuotiasta haittaa, ettei ole uudessa paketissa legot, kun niitä on reilummin. Eihän noissa nykyajan leegopaketeissa niin ihmeen paljoa legopalikoita ole. “Määrä luo oma laatunsa” viisaus sopii tähän ihan hyvin.

Tässä muuten kirjoittaessa päähän putkahtelee aika paljon hyviä esimerkkejä, joita saa meiltä “kirppismyyjiltä”, jotka sopivat lahjoiksi paljon paremmin kuin marketista kiireessä ostettu lahja. Nes-pelit, vinyylit, sarjakuvat, kirjat, käyttö- ja koristeastiat, puuesineet, huonekalut, pyörät jne. Lista on loputon. Lahjan ongelma vain on tuo aika, joka kuluu oikean etsimiseen sekä se, että lahjan saaja pitää tuntea ja tietää mitä lahjan saaja arvostaa.

Itse tosin taidan tuon jouluaaton viettää ihan punanuttuna. Toivottavasti tänäkin vuonna käy niin, että ulko-ovelle juoksee todella iloinen lapsonen näyttäen joululahjaansa. Pinkki hiusharja tais olla se kaikkein tärkein joululahja, sillä joulupukki sai kunnon halauksen juuri ennen lähtöä.