Joka vuotinen flunssa....

Ärrin murrin… eipä ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan tästä aiheesta nimittäin flunssasta. Ketorin hot, ibumax ja coldrex -ravinnolla tätä sitten koetan hillitä. Toki tuo perinteinen vicks voidekkin on käytössä. Lepoa vaan, nyt ei kerkee hoitamaan sairautta siinä mittakaavassa mitä olo vaatis. Sitä se on yrittäjän arki flunssassa. Jos olisin tuolla normi työelämässäni edelleen, eli telakalla väsäämässä purkkeja, (laivoiksikin kutsutaan), olisin hakenut tämän viikon saikkua ja lepuuttelisin kotona. Yrittäjänä on pakko hoitaa velvoitteet sairaanakin, eli käyn katsomassa tavaraeriä, joissa ilmoitan heti kärkeen, että tänään en kättele kun on flunssa. Lisäksi pakkaan ja lähetän paketteja siinä tahdissa kuin normaalistikin.

Yrityskoulutus, jossa käyn noin kerran kuussa tai jopa harvemmin, oli sitten tottakai tällä viikolla. Koulutus kun on tosi hyvää ja asiantuntevaa, niin en ihan pikku syystä ole poissa. Sitä on tullut käytyä monen moisessa yrittäjä- sekä myyntikoulutuksissa. Tunnistan nykyään jo heti kättelyssä osaavan opettajan sekä sen, että onko ajan hermolla vai muutaman vuoden takaisessa tiedossa. Toki ongelmia on, kun koulutuksen aihe siirtyy paperialviverobyrokratialakisääteinen-A4 osastolle. Voin kertoa että on kuiva ja pottumainen aihe, jonka ymmärtäminen on yhtä H*******Ä!!!!!

No joo elämä on. Onneksi on siunaantunut emäntä, joka näistä sitten ymmärtää sitäkin enemmän.

Onneksi tässä näyttää olevan hiukan tuuria sillä parit hyvät erät olen käynyt katsomassa tässä flunssaa potiessa ja voipi olla, että kun oon terve, niin rupiaa selkä kolottamaan urakalla romun rehaamisesta varastoon. Juu, ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa, sillä flunssan ja joulu/tammikuun heikon myynnin takia olen hiukan joutunut aikataulutusta venyttämään viikon päähän, jolloin ajattelen rehaavani “uudet” tavarat varastoon. Sitten on toki kuvausta, mittausta, korjaamista, luettelointia, siirtämistä ja hinnoittelua viikkokirppikselle yms. perus hommaa.

Nyt on vähän semmonen lyhyt blogipäivitys, ihan sen takia että ei oo oikeen kunnon aihetta, mutta pikkasen pitäisi kirjoitella kuitenkin aina silloin tällöin, vaikka olo ei ois se paras mahdollinen.

Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.

Retro esineen luokittelu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Retro

“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.

Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.

Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:

Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).

Retrolautapelit:

Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:

C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.

Retro huonekalu:

Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:

Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:

Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)

Pop-up neljäs päivä.

Tänään onkin sitten semmoinen päivä että teen “kävelevääkylttiä”. Niille jotka eivät tiedä mikä tai mitä se on niin menen saapastelemaan kadulle kyltin kanssa. Hyvin usein nähty ulkomailla, mutta suomessa hyvin harvinainen. Eilenkin tein pienen kierroksen siinä viiden paikkeilla, mutta oli selkeästi liian myöhään kun ihmisillä oli selvästi kiire kotiin. Tänään pyörähdän yhden paikkeilla kadulle herättämään huomiota. Markkinointi on huomion hakemista ja käveleväkyltti on todella toimiva siihen.

Liiketilamme on muuten esteetön. Oven edessä on tukeva ja näyttävä ramppi. Tuo esteettömyys on muuten todella mukava myös meille itselle. On paljon helpompi kuljettaa kärryillä tavaroita kuin rehailla kynnysten yli raskaita taakkoja. Olen henkilökohtaisesti aina esteettömän kulun kannalla. Eikä nyt edes ole mielessä liikuntarajoitteisten etu vaan ihan ns. tervejalkaisillekin se on suuri helpotus kun pääsee liikkumaan helpommin. Esimerkiksi tori, jonka kiveys on uusittu esteettömyys silmällä pitäen keventää merkittävästi myyjän elämään kun jalat eivät ole kipeät illalla.

Muijan kanssa tuli eilen mieleen, että samalla kun kävelen kyltin kanssa voitaisiin järjestää leikkimielinen kilpailu. Jos törmää minuun kyltin kanssa ja sanoo “Osaatko sanoa mustan kissan paksut posket?”, saa lahjakortin, jonka voi sitten lunastaa liikkeestämme. Lahjana on retroesine eli kannattaa sitten metsästää Turun keskustassa kävelevää kylttiä.

Kylttinä muuten käytetään kahta valkotaulua. Tehty vanhoihin kehyksiin ja emäntä niitä tuunaili pitsin ja värien avulla. Liitutaulujakin on ja niitä mietittiin käytettäväksi kavelevänäkylttinä, mutta ovat liian painavat, jotta niitä voisi käyttää. Syy on ilmeinen. Liitutaulut on tehty ikkunanpokiin jotka painavat paljon enemmän kuin valkotaulut. Liitutaulumalleja on kolme yksiruutuinen, kaksiruutuinen ja neliruutuinen ikkunanpoka. Taulu pohjatkin on kierrätetystä materiaalista tehtyjä. Rautakaupasta ei siis ostettu vaikka se olisi ollut helpompi vaihtoehto. Eli kierrätystä siinä parhaassa muodossaan kun ei mennä sieltä missä aita olisi matalin.

Lisäkehitys idea tuli yhdeltä asiakkaalta. Magneettiominaisuus taidetaan lisätä ensi kerralla, jos teemme lisää liitutauluja ja valkotauluja. Sitä miten se toteutetaan ei tiedetä vielä ja mitä se tulisi maksamaan. Kustannustehokkuutta täytyy aina tarkkailla, jotta ei sitten valmiiseen tuotteeseen joudu laittamaan isoa hintaa. Pyrimme pitämään hintatasoa kohtuullisena ja realistisena jopa niin, että osa tuotteista on hyvin kilpailukykyinen Ikeaan verrattuna.

Valokuva-albumin tarina romukauppiaan myyntiluettelossa.

Kävin Turun Sarjakuvakerhon kanssa Tukholman sarjakuvafestivaaleilla toukokuussa. Viimeisenä päivänä eli sunnuntaina 10. toukokuuta sain yhdeltä kerholaiselta vihjeen, että olisi hyvä kirpputori aika lähellä. No eipä siinä kauaa tullut mietittyä lähdenkö katsomaan valikoimaa kun tiedän, että Ruotsissa on antiikkiesineistö paljon laadukkaampaa kuin Suomessa. Syyt tähän ovat tietenkin ilmeiset. Ruatti oli suurvalta ja idän läänitykset mettäläisten ja talonpoikien maita (nykyinen Suomi). Vasta 1800-luvulla esineistö täällä laajeni vaurastumisen myötä. Suomen käymä pitkä ja uuvuttava sota vaikutti merkittävästi myöskin. Esimerkiksi kuparipannut kerättiin kuparin takia hylsyjen raaka-aineeksi. Toki paljon jäi koteihin, mutta paljon sulatettiin raaka-aineiksi rintamalle. Tosin me saimme esineistöömme erikoisuuden, jota ruattalaisilla ei oo eikä tule: puhdetyöt eli "korsutaide", joita rintamalla tehtiin ajan kuluksi.

Mikkelin Jalkaväkimuseon vitriinissä muutama kaunokainen rintamalta.

Pikainen silmäys kirpputorin tarjontaan ja sitten bongaamaan se esine minkä pystyy Suomen puolella myymään helpoiten. Rahaa nyt oli vain semmoinen 100-120 kruunua tähän käyttöön eli pikkutarkkuutta vaadittiin,  jotta voitto tulisisi maksimoitua. Ruotsin antiikkipiireissä on muuten semmoinen erikoisuus, että ruotsinkieltä taitamatonkin pärjää mainiosti. Lähes kaikki puhuvat melkein virheetöntä suomea.

Valikoima oli kyllä hyvä, mutta liian moni esine oli taloustilanteen takia saavuttamattomissa tai muuten vain hieman epäilin voiton mahdollisuutta. Huomasin sitten mustan kirjan.

Luulin sitä ensin raamatuksi, jotka ovat varsin arvottomia, oli sitten ikää sata vuotta tai yli. Onnekseni avasin kannen, sillä siinäpä oli valokuva-albumi 1800-luvulta. Se oli jotain semmoista mitä ei ikuna ole ollut käsissäni. Intuitioni huusi tuossa kohtaa, että nyt löytys jotain millä tehdä Suomen puolella noin satanen euroina. Minulla siis ei ollut mitään hajua oikeasta arvosta oli vain luotettava vaistoon tai vainuun, joka on kehittynyt vuosien varrella.

Pikainen kuvaus albumista tähän kohtaan: noin 30-40 valokuvaa,  jotka on kuvattu 1860-1880 välisenä aikana. Selkeästi ovat varakkaan suvun kuvia. Jokainen kuva on otettu valokuvausliikkeessä eli kuvat ovat todella korkealaatuisia. Itse albumi ei ole hemaisevassa kunnossa. Kuntoluokka taitaa olla 1-10 asteikolla jotain 3-4 luokkaa. Pelkkien kuvien arvo yksittäin myytynä olisi noin 5-10€/kpl.

Koetin tinkiä, mutta myyjä oli tiukka ja satasen setelin kruunuina kaivoin kukkarosta...

Jatkuu seuraavassa blogissa :)

Tuo viulunsoittaja HYMYILEE!!!!!!!!