Paskoja kauppoja.

Oli pakko tulla kirjoitustauolta sen takia, että kaupankäynnissä kävi kaksi varsin eriskummallista tapahtumaa. Kumpikin oli veemäisiä, mutta ihan eri syistä.

Ensimmäinen oli tämmöinen tapaus, jossa huutonetissä “pilahuutaja” teki pelleilytarjouksen kohteeseeni. Tarjous oli 240 000€. Huutokohteen reaaliarvo on muutamassa kympissä. Pila ei ehkä kuulosta kovin pahalta… mutta kun se on asia, joka tuottaa itselleni paljon vaivaa. Verottajaa ei välttämättä kiinnosta reaaliarvo, jos he jostain löytävät kaupan, jonka kokoluokka on edellä mainittua. Verottaja kun on tunnetusti tehnyt aika hulvattomia päätöksiä, joiden rwalistisuus ei ole mistään kotoisin. Tämä pilanpäiten tehty jekku voi tulla kalliiksi, jollei siihen reagoi vakavuudella. Aina on se mahdollisuus, että viiden vuoden päästä verottajalta tulee kirje: tiedossamme on, että olet tehnyt 240 000€ edestä kauppaa, josta ei ole maksettu veroja. Sen jälkeen “jekkutarjouksen” todistusvelvollisuus on minulla. Uskomattomalta kuulostaa, mutta tämä mahdollisuus on liian iso, jotta voisin kuitata “pilan” olankohautuksella.

Toinen kauppa oli sitten yksi urani hankalimmista, jonka hetki sitten lopetin tuloksettomana. Tässä kohtaa haluan täsmentää, että tarkoitukseni ei ole naureskella ostajan huonolle kirjoitustaidolle eikä kyseessä ole maahanmuuttaja vaan kielivirheet johtunevat jostain muusta syystä. Vuoropuhelu on alkuperäismuodossaan, jotta hahmottuu kokonaisvaltainen sekavuus, joka kauppaa varjosti. Olen käynyt onnistunutta kauppaa niin kuuromykän kuin henkilöiden kanssa, joilla ei ole ollut yhteistä kieltä kanssani. Kun kumpikin osapuoli pyrkii selkeään kommunikaatioon, niin mistä tahansa kielellisistä esteistä päästään yli. Puhelimessa vaikutti vielä ihan normaaliin kommunikointiin kykenevältä.

Mutta nyt itse kauppaan. Vuoropuhelu meni lyhennettynä tällä tavalla:

Ostaja:

KAU.NIS K PPI OLEN IINOTUSNU

Minä:

Voitte tehdä tarjouksen, koska kohde on huutokaupan (huuto.net).

Ostaja:

MAKA SEoN 199€ JA KULJETA SE TÄNNE (huudon lähtö oli 199€ ja korotus 1€ en kerro tähän minne piti kuljettaa).

Minä:

Kohteeseen voi tehdä tarjouksen ja kuljetus maksaa 150€. En omista tällä hetkellä pakettiautoa ja se minun on tätä varten vuokrattava.

-- Tässä kohtaa tuotteeseen tuli virallinen tarjous 200€ viestien lähettäjältä.--

Ostaja:

KU LJETUS SAMMAAN HIiNTAAN 19 9€ MUUTEN EI KAUPA

Minä:

Joudun käyttämään kuljetukseen koko päivän, vuokraamaan pakettiauton, maksamaan polttoaineet ja teitte tarjouksen sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kuljetuskustannukset. Se tarkoittaa silloin sitä, että olette pystyneet tutustumaan kaupan ehtoihin etukäteen ja hyväksyneet ne.

____

Väliin tuli monia sekavia viestejä joiden tulkkaukseen minulla kului aina pitkähkö aika. Viikkoa myöhemmin ostaja pyysi soittamaan, joten soitin hänelle. Tässä kohtaa hän ehdotti vaihtokauppaa esineihin, joiden ulosmyyntiarvo oli “kaatopaikalle” tai muutama kymppi. En tähän tietenkään suostunut ja ilmoitin, että kauppa on aloitettu rahasopimuksella, joten siinä pysytään ja vaihtokauppa ei ole mahdollinen. Olin aiemmin jo ilmoittanut, että kuljetuskustannus on minun saatava etukäteen tilille, muuten en lähde liikkeelle.

_____

Viikkoa myöhemmin sain viestin:

50€ ON TIL I JOTTA VOIT LUTTAA MINÄ. MINÄ MAKA AINA SE MITÄ LUPA. Lo PU ENSI KUSA KUN SAA RAHAT.

Odottelin muutaman päivän ja totesin että tämä kauppa taitaa olla tässä kunnes tuli viesti:

OLE E TSINY SINÄ KSSA J.A KOIRRAA. MAKSAN 250€ ALKU KUU KUN S AA’N RAHAA.

Ilmoitin tilitietoni (jotka olin jo aikapäiviä sitten antanut) ja sain siinä kohtaa ukaasin paremmalta puoliskolta ja isältäni: “Olen ollut tässä kohtaa aivan liian anteeksiantava ja pitkämielinen. Jollei kuljetuksesta sovittua summaa ole tilillä sovittuun päivään mennessä, on minun lopetettava tämä kauppa.” No en jaksanut laittaa viestiä perjantaina, koska minulla oli sen verran paljon parempaakin tekemistä, enkä halunnut “itkuvirsiviestejä”. Tänään, ennen tämän kirjoittamista, päätin kyseisen kaupan ja tämä parin kuukauden setti on ohi - palkkana menetettyjä työtunteja.

Turkulaisille sitten tiedoksi, olen ehdolla Turussa Vihreiden listoilla numerolla 189.

Lahjoitukset vaalikampanjaani:

https://civicrm.vihreat.fi/civicrm/contribute/transact?id=2&reset=1&pcpId=368

Facebook: https://www.facebook.com/ReininMarko/

"Poliittinen" blogini

http://markoreini.blogspot.fi/

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Rompeloimaa

Käytiin sitten emännän kanssa Loimaan rompetorilla.

http://www.rompepaivat.fi/

Päivähän oli lauantai 6.8.2016 ja täytyy sanoa, että tämä kerta oli hieman erilainen verrattuna aikaisempiin Loimaan rompepäiviini. Yleensä kun olen ollut siellä myymässä. Tällä kertaa oli tarkoitus markkinoida omaa rompetoriani, joka on 14.8. Tarvashovilla (Tarvasjoella). Toisarvoisena tehtävänä oli etsiä tiettyjä esineitä, joita tarvitsen ehdottomasti (ei löydetty yhtäkään tästä listasta, mutta nämä ovatkin todella erikoisia ja vaikeasti saatavia).

Emäntä oli kuulemma kuullut Loimaan rompetorista jo ihan riittävästi. Olin katsos hyvä lukijani mainostanut jo semmoisen pari vuotta Loimaan rompepäiviä isona ja laadukkaana. Draaman kaari kulki lauantaina siihen malliin, että kun ajettiin sillan yli ja rompetori alue alkoi näkyä niin emäntä totes siihen, että hän on pääkaupunkiseudulta ja siellä on isoja kirppis tapahtumia. Vallilan makasiini esimerkiksi oli iso (tosin sitä ei tänä vuonna ole järjestetty). Hietalahden torikin on kuulemma iso.

Parkkeerattiin auto ja maksettiin kolmen euron sisäänpääsymaksu (joka on mielestäni kohtuullinen). Käveltiin sitten alueelle ja ruvettiin bongailemaan listan tavaroita sekä hyvän oloisia myyjiä rompetoriini. Hetken päästä alkoi emäntä toteamaan, että kyllä tämä itseasiassa on aika iso. Kuluikohan sitten semmoinen puoli tuntia ja “iso” oli muuttunut muotoon “perkeleen iso”. Taas käveltiin eteenpäin poukkoillen sivuille, kun alueella on “siipiä” sivuun “pääkäytävästä”. Päästiin sitten puoleen väliin ja emännän mielipide, oli muuttunut muotoon “eikö tämä lopu koskaan!!!!!!!!!” Toki asiaan vaikutti sekin, että ostokset oli tehty listan ulkopuolelta ja ostokset olivat paljon painavampia kuin mitä oli tarkoitus.

Ikävä kyllä siinä sitten iski sade, joka haittasi hetken meidän reissuamme. Jatkoimme heti kun sade lakkasi ja iloiseksi yllätykseksi vain aniharva myyjä pakkasi myyntipöytänsä ekan sadekuuron takia. Toki asiaan vaikutti myös se, että ostajat eivät lähteneet kotiin vaan jatkoivat kojujen koluamista sateen tauottua. Liian usein alkaa se hättäisten pakkaus, joka karkoittaa asiakkaat. Ota siis huomioon kirppiksillä ja rompetoreilla, että jos aloitat pakkaamisen liian aikaisin ryssit muiden myyjien myynnin aika herkästi. Asennoidu siten, että olet tullut tänne ja olet loppuun asti, kun olet torilla. Näin toimimalla olen itse usein tehnyt ihan viimeisellä vartilla parhaat kauppani koko päivänä. Usein jopa vuoden parhaat kaupat ovat tulleet viime hetkillä.

Tarjonta oli laaja ja hyvä, mutta ostoslistan ykköset, joita haen nyt puuttuivat. Eli etsin tuoteluetteloita melkein minkä suomalaisen tehtaan osalta: Riihimäen lasin, Arabian,  huonekalutehtaiden, lampputehtaiden yms tuoteluetteloita joita oli ko. esineitä myyvissä kaupoissa. Toisena listalla oli liekkilasit öljylamppuihin ja niitäkin “laatikoittain”. Muutama vuosi sitten minulla oli kolme - neljä laatikollista liekkilaseja ja voin kertoa, että niitä kysellään usein, että onko sitä ja sitä liekkilasia. Huhu katsos on kulkenut, että minulla on ja kun ne tuli sitten myytyä loppuun, eikä uutta erää ole löytynyt niin on myyty “ei oota”. Näitä siis voi tarjota, mutta huom. olen aika tarkka rahan kanssa ;)

Tällä kertaa ostokset olivat 7kpl piisamin rautoja, kaksi Arabian seinälautasta, kamera, kamera laukussa sekä kaksi objektia ja viimeisenä kolme kappaletta sidontaliinoja. Näistä sidontaliinat olivat se merkittävin löytö, sillä ostaessani isoja eriä on kuljetuksia sidottava ja nykyiset liinat olivat ihan loppuun kulutettuja. Juu, juu liinoja saa joka rautakaupasta, mutta minä ostinkin yksien liinojen hinnalla kolmet :D

Tähän loppuun on kyllä annettava iso kehu Loimaan rompetorin järjestävälle eli Peltoisten kyläyhdistykselle. Työmäärä on iso. Huolta ja murhetta on paljon ennen rompetoripäivää. En osaa edes ajatella kuinka usein tapahtuman ydinhekilöille tulee mieleen, että antaa olla ja sitten vain puristaa itsestään sen, että hoitaa oman hommansa valmiiksi. Byrokratian osalta tulee varmaan joka vuosi jotain pientä murhetta. Oma tapahtumani kun on paljon pienempi ja murheeni siis paljon pienemmät, mutta se kokemus puuttuu, mikä Peltoisten kyläyhdistyksellä on. Iso peukku siis kaikille, jotka ovat tehneet töitä Loimaan rompepäivien eteen.

Joka tapauksessa tervetuloa Hovirompe-rompetorille Tarvasjoelle 14.8 hyvä lukijani.


https://www.facebook.com/Hovirompe/

Laatu lehdyköitä trakstereista.

Tutun myyjän kanssa turisemassa ja näytän juuri mistä asti näin hänen esineensä.

Kaffe hetki.

Muutama vuosi sitten joku P****N K****Ä oli virittänyt tämmöisen minun myynti pisteellä. Meinas paukahtaa asiakkaan sormille kun tutkis piisaminrauta laatikon sisältöä.

Rompetorin loppusuora.

Viimeinen byrokraattinen asia, joka piti hommata on nyt taskussa. Ainoastaan omavalvontasuunnitelma ja muutama muu paperi tarvitsee tulostaa, sillä pyydettäessä ne on Suomen lain mukaan näytettävä, oli kysyjä kuka tahansa. Eli byrokratia on voitettu :D

Väsymys vaan on iskenyt ja tänään oli jätettävä kurssipäivä välistä, jotta sai tarpeeksi lepoa Asiaa ei helpota yhtään se tosiasia, että kämpässäni on 27 astetta lämpöä siinä kolmen aikaan yöllä. Valvoin viime yönä ilmeisesti neljään, kun ei saanut tuskan hieltä unta. Herätyksen ollessa kahdeksan kohdalla löin vain herätyskellon hiljaiselle ja totesin etten vain jaksa. Onneksi lauantai-sunnuntai välisen yön nukumme emännän kanssa Tarvasjoella vanhassa piian kammarissa, joka on selvästi viileämpi nukkumapaikka kuin Turun asuntoni.

Perjantaina tulee tiukka ostospäivä. Käyn hankkimassa kaiken tarpeellisen rompetoria varten, pois lukien elintarvikkeet. Ne haen lauantaina aamulla ja vien suoraan Tarvashovin kylmiöön. Tarvashovissa on aivan mahtavat tilat ja voin kertoa, että on hintalaatusuhteeltaan tosi mahtava vaikka häiden viettopaikkana. Lähistöllä on jäähalli ja Hovin toisessa päässä on uimahalli. Tarvasjoki oli noin 1700 asukkaan kunta ennen kuntaliitosta Liedon kanssa. Siellä oli pieneksi kunnaksi aika mahtavat puitteet urheiluharrastuksiin.

Oli muuten mahtava tiistai, kun sain semmoisen 7-8 heittokuutiollista polkupyöriä hommattua. Täytyyhän sitä hankkia jotain myytävää varastoon. Ihan mielenkiintoisena faktana: tämän pyörä erän valmistamiseen tarvittava energia vastaa yhden 80-luvulla rakennetun keskiverron omakotitalon koko vuoden energian tarvetta. Kyllä, tämä on ihan omakehua. Meidän, jotka kierrätämme vanhaa, työtä ei osata arvostaa tarpeeksi. Me kaikki jotka hankimme osan elannosta tai koko elantomme vanhan tai kierrätetyn tavaran kaupasta, säästämme vuodessa useita tuhansia tonneja fossiilisia polttoaineita.

Jaa niin, haastateltiinhan minut keskiviikkona Auranmaan Viikkolehteen. Saa sitten nähdä millainen valokuva tuli ja millainen juttu siihen kirjoitetaan.

Laadun valvoja :)

Kuvattavat kohteet on levitetty kuvaamista ja tietojen kirjaamista varten.

Varjossa 28 astetta lämpöä joten hommat etenevät verkkaisesti.

Nämä ovat aina kivoja löytöjä. Yleensä menevät siskon-, veljen- tai kummilapselle lahjaksi.

Tunturi Yellow Violet. Aika sopiva nimi pyörällä :D

Face Eventit 5. ja 12.6 rompetoreille.

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Kausivaihtelu ja rompetori.

KAUSIVAIHTELU

Olen käynyt monessa eri myyntikoulutuksessa ja eräässä koulutuksessa opetettiin, että ei ole huonoa aikaa tehdä kauppaa. “Vuoden voi käydä kahdella tavalla. Tammikuu on huono myyntikuukausi koska…, helmikuu on huono myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on huono myyntikuukausi, koska…, jne.” tai sitten “Tammikuu on hyvä myyntikuukausi koska…, helmikuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, jne.”

Tämä oppi on muuten ihan hyvä pitää mielessä vaikka kausivaihtelu on jatkuvaa. Joulu- tammikuu on kyllä vuoden heikointa aikaa. Helmikuussa piristyy ja sitten keväällä keleistä riippuen taas hiljenee. Kesä menee vaihtelevasti riippuen mitä myyntikanavaa käyttää. Syksy taas piristyy ja kun jouluvalot ilmestyvät kauppoihin alkaa hiljaiselo. Nyt siis mennään hiljaisempaa kautta vuodesta myynnillisesti. Siitä syystä rompetori projekti sopii hyvin tähän kohtaan. Saan sitä kautta toimintaani liikevaihtoa sekä uusia mahdollisuuksia.

Hankintapuolella eletään ns. kevätsiivous aikaa ja täytyy olla tarkkana, että saa erät haltuun. Tosin näissä tulee joskus vastaan niitä surkuhupaisia tilanteita. Pyydetään katsomaan tavaroita, joista on pakko päästä eroon. Kyselen pyyntiä ja paukahtaa 50-100% suurempi hinta, kuin niistä esineistä on mahdollista saada. Siinä sitten käyn esine esineeltä läpi, mikä on mahdollinen ulosmyyntihinta perusteluina tulevalle tarjoukselleni. No joskus menee läpi, joskus ei. Pahimmillaan sanotaan suoraan, että ottaa ennemmin takkiin ja vie kaatopaikalle kuin myy polkuhintaan. No jokaisella on oikeus tehdä laillisella omaisuudellaan mitä lystää. Minua enemmän harmittaa aika, joka meni hukkaan ja huvittaa ihmisten kateus ‘trokaria’ kohtaan.

Kausivaihtelulle ei siis voi mitään, mutta siihen pitää valmistautua ja luovia sen mukaan. Pitää vaikka vapaata tai kehittää jotain, joka toimii siihen hetkeen paremmin. Lause “Ei saa jäädä tuleen makaamaan.” toimii tässä kohtaa hyvin.

Eriä siis saa tarjota ja nyt olis etsinnässä piikkilankaa. Piikkilanka saa olla käytöstä poistettua, mutta ei ihan hirmu ruosteista. Tulee omaan valaisin valmistukseen, kun teen piikkilanka lamppuja. Ihmeitä en maksele, mutta haen hyötykäyttöön piikkilankakerät.

ROMPETORI

Rompetorin tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Keskeneräisten töiden lista on seuraava:

-Kahvion ostokset

Ostoksilla käynti ihan viime tipassa, eli päivää kahta ennen tapahtumaa.

-Kahvion rakenteet

Grilli, ok

Katos, kesken (hankinta vai lainaan)

Kalusteet, ok

Palontorjuntakalusto, ok.

-EA-henkilö(t)

Ok (SPR marttilasta tulee parina)

-Hygieniapassi, eli kahvio vastuu.

Ok.

-Järjestyksenvalvoja

Kesken. Minulla eli Marko Reinillä koulutus kesken ja väliaikainen todistus tulee 30.5.

Riittääkö yksi, vai tuleeko poliisilta ilmoitus että tarvitaan kaksi???

-Mainonta

Facebook, ok ja jatkuu.

Google mainonta alkaa ensi viikolla.

Mainos laput tulostettu ja jakaminen aloitettu.

Mahdollisissa kirppis/rompetori tapahtumissa jalkautuminen aikatauluni puitteissa.

-Byrokratia

Omavalvontasuunnitelma, ok.

Pelastussuunnitelma, kartta ja ilmoitus EA-henkilöistä vain eli lähes ok.

Ilmoitus poliisille tehty.

-Ensimmäiset pakolliset kysymykset käsitelty.

“Miksei ole mainostettu” tulee aina.

“Liian kallis” tulee aina, kun vertaillaan esim. Turunsanomien peräkonttikirppikseen, joka on ilmainen.

“Saako tuoda leivonnaisia” tämä pitäisi muistaa kertoa, ettei saa. Oma tulos kun on kahvion varassa, niin en oikein välitä kilpailusta. Lisäksi vaadittava byrokratia ei ole yleensä  ole oikein hoidettu elintarvikkeiden osalta.

Eli on kesken, mutta aika hyvin aikataulussa. JV homma on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki tai huoli. Muut ongelmat ovat aika hyvin saatu karsittua. Toki pienemmälläkin vaivalla olisi päässyt, kun ei olisi tehnyt sääntöjen ja asetusten mukaan. Tiedän, että useimmat vastaavat tapahtumat vain järjestetään ja tuota byrokratiaa ei tehdä niin kuin kuuluu. Nyt kun byrokratia on kertaalleen tehty, niin se on helppo tehdä uudestaan. Voi vain tehdä mahdolliset muutokset uuteen ilmoitukseen. Ne jotka eivät byrokratiaa hoida, niin mikäli poliisi, palokunta tai vaikkapa terveysviranomainen vierailee tapahtumassa, tulee pikkuisen rapsuja. Ja esimerkiksi pelastussuunnitelman pääasiallinen tarkoitus, että järjestäjä on muistanut miettiä kaikki asiat läpi. Muuten pahimmillaanhan kun jotain käy, niin sitten jälkikäteen ihmetellään kenellä on vastuu.


Facebook Event kummallekkin kerralle:

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.

Retro esineen luokittelu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Retro

“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.

Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.

Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:

Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).

Retrolautapelit:

Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:

C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.

Retro huonekalu:

Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:

Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:

Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)

Kirppisralli ja hinnoittelu

Viime sunnuntaina eli 16.8 oli Tarvasjoella kirppisralli. Tämmöiselle Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle se on yksi vuoden ehdottomasti tärkeimmistä päivistä. Rahallisesti ei niinkään, mutta paikallisille se on päivä kun käydään katsomassa mitä on tarjolla romukauppiaalla. Uskon, että myöhemmin kotiutuu kolikot ja setelit. Viime vuonna ainakin oli hyvinkin positiivinen kotiutuma kirppisrallin osalta jälkikäteen ja samaa toivon nytkin. Tosin tapahtuma oli kaksipäiväinen viime vuonna. Lauantaina oli enemmän kiertelijöitä ja sunnuntaina tulivat ostajat. Enpä sinänsä tämän vuoden yksi päiväisestä tapahtumasta odottanut mitään ihmeitä, sillä lämpimän ilman tiesin olevan este loisto tulokselle. Ymmärrettäväähän tuo on, kun kuumassa autossa harvempi jaksaa koko päivää kierrellä ympäri pitäjää. Alkukesän ilmat olis saanu nyt olla minun puolestani ;).

Aina siitä säästä täytyy valittaa, kun ikuna ei oo hyvä ilma myynnin kannalta. Totuus vaan on, että 18-19 astetta, puolipilvinen ja pikkuinen tihku kesken päivän on paras mahdollinen kokemukseni mukaan. Ei siis semmoinen tihku, että kastuu vaan semmoinen mikä puhdistaa ilman.

Isot kiitokset tapahtuman järjestäjille, jos sattuvat lukemaan sepustukseni. Ensi vuonna uudestaan (kaksi päiväisenä?).

Tänään sitten tuli tehtyä yhtä perushommaa oikein enemmänkin - nimittäin hinnoittelua. On muuten sitä työtä mitä joutuu usein tekemään. Tämän päivän epistolana oli ruuvi/mutteriosasto. Laatikoittain on tuota ruuvia, mutteria, naulaa yms. pikkutilpehööriä hyllyissä ja sitäkin on hyvä joskus hinnoitella myyntiin. Laitettiin emännän kanssa pöytä ulos ja alettiin pussittamaan kirppistä varten. Eli vien ihan Hassisen kirppikselle perus kodin ruuvia/naulaa/mutteria, huonekalunaulaa, valaisinruuvia/mutteria yms. Jopa laitoin pakaten kellojen veto-avaimia, jos joltakin puuttuu. Siis hopi hopi ostoksille paikalle 35 Hassisella. Löytyypä sieltä myös ikkunahakoja ja kaapelihakoja pussitettuna ja hinnoiteltuna..

Hinnoittelu on muuten semmoista hommaa josta sanon usein, että “harva tekee yhtä paljon hinnoittelu virheitä kuin minä”. Pitää paikkaansa kirjaimellisesti. Tänään hinnoiteltiin noin 150-170 tuotetta ja haitarin ollessa laaja tulee väkisinkin yli- ja alihintaa. Alihinta ei niinkään haittaa, koska se tuo rahaa. Mutta ylihinnoiteltu jää hyllyyn ja on uudestaan hinnoiteltava, joka on lisätyötä. Vaikein asia, mitä voi vain olla tässä työssä, on tuo hinnoittelu. Kannattaa siis kysellä hintoja kun kerron olevani surkea siinä ;).

Olen aikojen saatossa oppinut panostamaan laadukkaisiin tarvikkeisiin. Halvat (1€/100kpl) muovipussit hajoavat helposti tai tuotteita ei näe, koska pussista ei näe läpi. Kun ostaa laadukkaampaa (1,7€/100kpl),  niin ongelmat on ratkaistu. Teippiä kun sortuu ostamaan tarjouksesta (5€/12kpl), menee hermot, sormet verille, aikaa kuluu eikä siltikään tunnu tulevan valmista. Kun satsaa hieman (1,2€/kpl), homma sujuu nopeasti ja lähes ongelmitta. Sen huomaa varsinkin kun hinnoittelee isomman erän kerralla, että mikä merkitys on laadukkailla työvälineillä ja materiaaleilla. Tilityksissäkin sen huomaa, kun käy kirppiksellä hakemassa “viikkorahan”. Laatu vain maksaa, sille ei voi mitään. Mutta laadusta kannattaa maksaa.

Laadun valvoja.

"Mul on tylsää. Lopeta se istuminen."

Punnitse ja pussita.

Ensi viikonlopuksi olen muuten suunnitellut hiukan ohjelmaa Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle: kesäkeittotarjoilun lauantaille sekä sunnuntaille. Kahvia ja pullaa on kokeiltu sekä hernekeittoa jo ennestään. Jotain uutta ajattelin kokeilla tälläkertaa ja kesäkeitto tuli mieleen. Helppo ja vaikeahko epäonnistua… tai no miten sen nyt ottaa. Kauramaitoon ajattelin tehdä, jotta olisi täysin vegaani vaihtoehto. Se voi olla sitten se akilleen kantapää kun aikaisempaa kokemusta ei ole. Joten, jos on hyviä ohjeita kesäkeittoon kauramaidolla niin kuuntelen. Kutsun sinut myös lukijani tervetulleeksi maistamaan romukauppiaan keitosta Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle ensi viikonloppuna.