Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Tärkeimmät työkalut.

Hieman yli viikko sitten tapahtui melkein pahin asia mikä voi vaan käydä. Luuri sanoi heippatirallaati ja näyttö meni hassun näköiseksi. Nykyään, kun kaikki liiketoiminta tapahtuu mobiili laitteen kautta, tilanne on pahin mahdollinen. Sen päälle, oli vielä kaikki katastrofin ainekset valmiina, eli kännykän herätykello oli pois laskuista. Seuraavana päivänä oli tietenkin normaalia aikaisempi herätys, koska kuolinpesän siirto oli aamusta. Kaikeksi onnekseni löysin vanhan herätyskellon, johon sitten laitoin paristot kaukosäätimestä. Ja juu juu,  on mulla varaherätyskellokin käytössä, mutta se meni kappaleiks, eli nyt oli käytössä varavaravara herätyskello.

Ensi tilassa kävin hakemassa Samsung S5 mallisen luurin. Tosin ei ollut hyllyssä vaan Samsung S5 Neo, joka sitten on ns. karvalakkimalli siitä mikä oli tarkoitus hankkia. Eikä haittaa loppupeleissä yhtään, sillä kaikkein tärkeintä oli se, että sain itseni takaisin mobiiliyhteyteen. Nykyään kaikki mitä teen on oikeasti tuon laitteen varassa. Sosiaalinen elämä, vapaa-aika, kaupankäynti jne. on täysin tuon kapulan ympärille sidottu. Kenellä tilanne ei olisi loppupeleissä vastaava? Minä kehtaan myöntää sen tosiasian. Elämäni on tuon taskukokoisen laitteen varassa. Miksi sitten juuri tuo merkki? No se on yksi niistä, jotka takuulla toimivat Izettlen eli maksupäätteeni kanssa.

Silloin kun aloittelin kirppiksellä myymään ja hankkimaan tavaraa huutokaupoista, Käytössä olevat laitteet olivat kännykkä ja pöytätietokone. Omistuksessani oli silloin filmikamera ja lainasin digikameraa tuttavalta. Vuosi oli siis jotain 2002-03. Hankin melko nopeasti käytetyn digikameran, jolla kuvaaminen oli hyvin erilaista kuin nykylaitteillani. 10-20 kuvaa ja kuvaaminen keskeytyi kun neljän pariston setti oli tyhjä. Nykyään käy liian usein sama asia, eli kameran akku loppuu kesken kuvauksen, tosin syy on ihan eri. Akku kestää niin hyvin, että saan otettua (oikeasti emäntä kuvaa 90% kuvista, kun on koulutuskin ja kaikkea) sen 250-500 kuvaa ja kirjaimellisesti ei vain muista, että kameran akku pitää silloin tällöin ladata.

Kiinteää nettiliittymääkään en ole omistanut aikoihin, sillä mokkulaan siirryin melko varhain. Mokkulastakin luovuin noin vuosi pari sitten ja aloitin jakamaan älyluurista läppäriin nettiyhteyden. Lähitulevaisuudessa luovun läppäristä ja siirryn tikkutietokoneeseen

( http://www.itviikko.fi/uutiset/2015/04/07/intelin-tikku-pcn-myynti-alkoi/20154308/7 ). Järkevähintaisissa läppäreissä on aivan liian pieni näyttö omiin tarkoituksiini. Tikkutietokone ja useampi näyttö sekä hiirinäppis yhdistelmällä on paras minun käyttötarkoituksiini, sekä käyttötapoihini.

Tässä kun vertaa alkuaikojen myyntiä nykymyyntiin erona on se, että aikoinaan myynnistä 10-15% tapahtui netin välityksellä, kun nykyään 70-80% myynnistä tapahtuu verkon kautta. Osittain se helpottaa myyntiä, mutta se varjopuoli mikä siitä tulee on se, että tätä romukauppaa tulee tehtyä joka ainoa valveilla olo hetki. Tietenkin olen luonut sen takia arjen katkaisevia rutiineja, jotka ehkä saattavat tuntua hölmöiltä. Yksi sellainen on, että haen neljä karjalanpiirakkaa, suklaapatukan ja vadelma limpparin LIDL:stä ja menen kirjastoon lukemaan Historia-lehteä tai sitten Tiede-lehteä. Ja se on lähes mahdoton tilanne ratkaistavaksi, kun karjalanpiirakat ovat jostain syystä loppu. Silloin näkyy kaupassa hyvin epätietoinen romukauppias, joka ei tiedä mitä tehdä ja millä ratkaista tämä propleema ;)

Kännykkävalikoima vasemmalta oikealle, vanhimmasta uusimpaan. 

Käytän kännykät yleensä ihan loppuun ja ulkokuori on aika "teippinen".

Jaa niin ja sitten se rakas IZettle, joka on nyt Turun pikkuvarastossa. On ollut jo turhan kauan, siellä tai ainakin toivon, että se on siellä, sillä muuten se on aika pahasti kadoksissa. Tähän astihan oli ongelmana se, että tuo Windows puhelin, joka minulla oli, ei toiminut yhteen tämän laitteen kanssa. Nyt tilanne on toinen. Sitten toki on tarkoitus hankkia mahdollisimman edullinen tabletti ja siihen mahdollisimman edullinen ja takuuvarma toiminen datayhteys. Tabletti jäisi Tarvasjoen liikkeelle maksupäätteen käyttölaitteeksi. IZettle on pienyrittäjälle suunnattu kortinlukija. Perustuu käyttöveloitukseen, joka on varsin edullinen. Kortinlukijan ja käyttökustannukset normaalisti ovat kuukaudessa 50€ luokkaa plus rahaliikenteestä lisäkulu. Eli aika kova kuluerä, jota peruskuluttaja tuskin edes tietää. IZettle taas on maksimissaan 2,5% rahaliikenteestä ja tuo prosentti laskee asteittain mitä enemmän maksuja on kuukaudessa. Eikä siis muita juoksevia maksuja. Itse laite on ilmainen yrityskäyttöön ja maksaa hieman yksityiseen käyttöön. Jokaiselle PK-sektorin yrittäjälle ehdottoman tärkeä hankinta ja yksityisellekin suosittelen.

https://www.izettle.com/fi?gclid=COaY6IygicwCFUqdGwod2J8P2A&gclsrc=aw.ds



Kannattaa muuten vilkuilla mitäs on myynnissä, kun viidensadan tykkäyksen takia voi tulla tarjouksia ;)

http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/534427

Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.

Yksi työviikonloppu.

Viikonloput ovat usein niitä työtäyteisiä päiviä tällä alalla. Eri kirppikset, rompetorit ja markkinat ajoittuvat viikonlopuille. Huutokaupat yleensä myös ovat viikonloppuisin. Suurin osa asiakkaista on myös kotona silloin, eli noudot tapahtuu usein lauantai- ja sunnuntaipäivinä. Samoin on myynnillisesti vilkkaimmat päivät.

Tässä listattuna yhden viikonlopun tapahtumat:

Lauantai:

• Herätys 10:00
• Töihin lähtö 10:40
• Töihin saapuminen Giganttiin (teen keikkatyötä tuote-esittelijänä Epsonilla tässä kohtaa).
• Puhelu isältä siinä puolenpäivän kohdilla, sillä oli hiukan kysyttävää erään esineen osalta.
• Työpäivä Gigantissa päättyy 17:00 ja siitä sitten kotiin.
• Ruoka mikroon ja tietokone päälle.
• Viestirumpaa tunti pari.
• Leffa pyörimään ja se työpäivä oli sitten siinä, muutamia illan aikana tulleita viestejä lukuun ottamatta.

Sunnuntai:

• Herätys siinä 10.-11:00 välissä ja pikainen vilkaisu viestien tilanteeseen.
• Liikkeelle lähtö ja suuntana Mimminkirppis.
• Mimminkirppiksellä tyhjennän myyntipaikan, sillä aika ei riitä tämän myyntipisteen ylläpitämiseen.
• Matka jatkuu kohti Pöytyää, sillä ala/ylä-aste koulukaverilta saan kattovalaisimen paria kaffepakettia vastaan.
• Kaffepakettien ojennus ja kuitti, sillä näitä vaihtokauppoja alkaa olemaan vuotuisesti niin paljon, että semmoinen 500€ taitaa tänä vuonna tulla loppusaldoksi, joka on aika iso osa hankintabudjettia.
• Saapuminen Tarvasjoelle noin 14.-14:30
• Juon kaffet ja keskustelen isäni kanssa pikaisesti, mitä on liikkeen puolella la ja su tapahtunut.
• Lajittelua DVD osastolla, koska olen päätynyt luopua leffakaupasta. Kannattavuus on vain tippunut liikaa. Eli myyn loput leffat käytännössä siihen hintaan, että pääsen vain niistä eroon.
• Äitini samalla sitten testaa Signer ompelukoneen, sillä itse en ymmärrä näistä mitään ja äiti on nuorempana ollut ompelijana Kestilässä.
• Lajittelun jälkeen 5 banaanilaatikollista elokuvia jää varastoon odottamaan. Seuraavaksi allkaa pikkuhilkkujen etsiminen varastosta. Muutaman euron esineitä on nyt etsinnässä “hyvin organisoidusta varastosta”. En siis käytä pitkää aikaa etsimiseen, sillä aika on rahaa. Löytyy sitten ehkä myöhemmin. Tällä kertaa kaikki esineet löytyivät helposti. (Kannattaa muistutella viestillä eri pikkuhilkuista, sillä niitä tuppaa löytymään silloin tällöin).
• Kuvaan muutaman esineen huutonettiä varten ja lähden kotia kohti.
• Saavun kotini lähellä olevan LIDL:in valoihin ja huomaan, että on aika tehdä suunnanvaihto, sillä kauppa on kiinni. Hups heijaa kello on näemmä 19:30
• Salen kautta siis kotiin.
• Taas alkaa viestien läpikäyminen ja kuvien latailu koneelle.
• Ruoka mikroon ja tupakalle.
• Tupakin jälkeen vastaan muutamaan viestiin ja teen pikaisesti muutaman huutonet ilmoituksen.
• Vilkaisu kelloon 20:58 ja ruoka uudestaan lämpiämään, sillä unohtus syöminen (taas kerran).
• Leffa pyörimään ja koetan olla vastaamatta enää viesteihin (siinä onnistumatta).

Työpäivä siis koostuu hyvin monesta asiasta ja pelkästään koneen ääressä tulee aikaa vietettyä useita tunteja päivästä.

Mölli niminen kissa aiheutti hieman hankaluutta kun koetin kuvata lasikupuja.

Kuvaaminen on hieman haasteellista jos kuvauspöydän ja sylin väliä mennään jatkuvasti.

Joulu, uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitä onkin tovi, kun olen istahtanut kirjoittamaan blogia. On kai ollut vain niin kiire eikä ole ollut oikein hyvää aihettakaan. Tietenkin tässä pidettiin pientä lomaakin, jotta sitten taas jaksaa painaa töitä.

Joulu meni taas kerran työn merkeissä, eli olin esiintymiskierroksella. Kyllä, se on esiintymistä, kun menet talosta toiseen punanuttuisena ja valkopartaisena. Joulupukkina siis meni jouluaatto. Toki kävin siinä seiskan jälkeen joulupöydässä vanhempieni luona. Olihan sielläkin kollega käynyt, koska siskonpoika on siinä iässä, että joulupukki on iso juttu. Itse aattoilta oli sellainen perinteinen, jossa ei nyt ihmeempiä sattunut tai tapahtunut. Huvitti vaan tuossa Turun maamerkin, eli maailman rumimmaksikin äänestetyn patsaan, kohdalla. Kolme autoa odottamassa valojen vaihtumista ja jokaisessa ratin takana joulupukki. Posankkahan tuo tottakai on, tuo turun maamerkki, jos sitä mietitte :)

Uuden vuoden osalta ei ole mitään isoja suunnitelmia. Ehkä hyvä ruoka ja hyvä juoma tyylillä ilman isompia pippaloita. Enkä edes ajatellut yhtäkään rakettia tai papattia ostaa. Ei ole enää se ikä, että ne kiinnostaisivat. Nuorempana olinkin aika innoissani noista uuden vuoden paukuista ja taisi se terveyskin olla muutaman kerran vaarassa, kun erilaisia pommivirityksiä tuli tehtyä. Jos vanhemmat olisivat tienneet mitä teipillä ja isokinuilla tuli tehtyä, olisi ollut kyllä kovempi saarna kotona. No ne ovat menneitä ja kai sitä on viisastunut. Ehkä?

Sitten ne uudet kujeet. Tammikuu tulee olemaan aika pelottava, sillä uusien kujeiden suunnittelua tulee olemaan liikaakin. On ihan perus osto- ja myyntiliikkeen toiminnan muuttamista vastaamaan tämän päivän tarpeita. On tuon “vanhasta uutta” malliston uusien esineiden kehittelyä, sekä vanhojen kokeilujen uusien versioiden suunnittelua ja tekemistä. Brändin eli tuotemerkki “Arhael” rakentaminen, on yksi oleellinen asia. Haave on, että “Arhael” on jonain päivänä tunnettu ja arvostettu tuotemerkki. Projekti, joka viekin pitkään, eli useita vuosia. Eikä se siihen lopu, sillä Jellona-mallistoakin kehitellään samalla, jotta päästään leveämpään ja laajempaan tuotevalikoimaan. Eli alkuvuosi tulee olemaan hyvinkin vaiherikasta aikaa.

Ja tähän tulee sitten se ostoskanavan legendaarinen lause “eikä tässäkään vielä kaikki vaan…”

Lisäksi on alustavana suunnitelmana liikeidea, josta en viitsi liikoja kertoa, sillä olen oppinut pitämään liikesalaisuudet aika tarkkaan omana tietona. Tämä suunnitelma tosin vaatii edetessään sen, että paljastetaan yhdessä emännän kanssa oikeille tahoille siinä järjestyksessä kun on pakko. Unelma tässä on kyllä aika lennokas. Paikka mihin tullaan varta vasten pitkänkin matkan takaa. Jotain hyvin erilaista, mutta sellaista jolle näkisin olevan tässä maailman ajassa tilausta. Vastaveto nyky markettikulttuuria vastaan, voin kai sanoa sellaisena vihjeenä, joka ei kerro mitään mutta herättää uteliaisuuden. Tosin suunnitelma voi kaatua jo ensimmäisessä vaiheessa taikka paremminkin siirtyy “ideavarastooni” odottamaan sitä oikeaa hetkeä.

Ai niin tuli tässä taas mieleen, että olisi kai minun hyvä järkkäillä TARVASJOELLE (ei lietoon kun se kuntaliitokselle kumartelu ei vieläkään onnistu) rompetori ensi kesänä. Emäntä tosin saattaa pyöritellä silmiään, kun oikolukee tätä, sillä tässä on aika paljon kaikkea touhua. Eli niille joille Tarvasjoki on hyvä rompetoripaikka ottakaas yhteyttä vaan, mää rupian suunnittelemaan aikataulua ja muita järjestelyjuttuja.

Eikä tässä pahitteeksi olisi kuolinpesä tai kaksi. Eikä niitä varastojen ja vajojen tyhjennyksiäkään ole ruuhkaksi alkuvuodesta. Pistetään ylimääräiset tavarat kiertoon pölyä keräämästä :)

Linkki lampun osiin huutonetissä: http://www.huuto.net/hakutulos/words/lampun+osa/sellernro/534427

Joulu yllätti Romukauppiaan.

Tuli hiukan puun takaa kysely, että kiinnostaisiko minua peruutuspaikka Turun Kauppatorin joulutorille. Vastasin myöntävästi sillä hinta oli ihan kohtuullinen ja ilmeisesti syy tähän oli, että olin jäänyt mieleen positiivisessa mielessä Pop-upin ajalta. No kiireeksi se vetää taas kerran, kun valmistelut ovat kesken ja säät eivät ole ihan eduksi ulkotöihin. Ne ongelmat tosin pystyy sietämään ja järjestelemään siten, että saan valmistelut tehtyä.

Ongelmaksi vaan on tullut logo, sillä meillä, eli emännällä ja minulla on eriävät mielipiteet (Saas nähä mitä saa kuulla, kun emäntä toimii oikolukijana).

Olen toiminnassani käyttänyt monia nimiä ja virallinen nimi on Arhael Antics & Antiques. Juu tiedän, on aivan kaamea sana hirviö. Vie ihan pirusti tilaa mainonnassa. Kukaan ei muista. Itsellekin oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Oli vain silloin aikoinaan niin siistin oloinen, mutta eii ole enää.

Siksi siirryin nimeen Osto- ja myyntiliike Tarvasjoki. Helppo muistaa, helppo markkinoida. Kertoo sijainninkin ja toiminta-alueen. Ongelma vain on, että Tarvasjoki liittyi Lietoon kuntaliitoksessa. No rupesin käyttämään sitten sanontaa “Meillä ei kuntaliitoksille kumarrella ja pysymme Osto- ja myyntiliike Tarvasjokena”. Eli rupesin käyttämään hurttia huumoria markkinoinnissa kunnan osalta.

Sitten tuli tuo pop-up ja oli kehitettävä nopeasti nimi liikkeelle. Pop-up Arhael oli luonteva, sillä olen käyttänyt jo 13-14 vuotta huutonetissä nimimerkkiä Arhael.

Nyt kun toiminta on muutenkin muuttumassa enemmän retro ja “vanhasta uutta” valmistukseen on taas edessä isompi nimen muuttaminen. Nimi Arhael tulee ilmeisesti nimen rungoksi. “Retro Arhael” tai “Arhael Retro” on ollut päällimmäisenä. Toki selkeyden takia pelkkä “Arhael” olisi helpoin vaihtoehto ja sitten aloittaa brändin rakentaminen tuotenimikkeelle ja retrokaupalle.

Kuten huomaatte valmistelujen ongelma ei aina ole se tavaroiden siirtely, rakentaminen, puhdistus tms. Vaan hyvin yksinkertaisen kuuloinen asia niin kuin nimi. Mutta kun nimi ei ole yksinkertainen asia. Logo ei ole yksinkertainen asia. Brändin luonti ei ole yksinkertainen asia. Nimi on hyvin vaikea ja vakava asia, sillä virhe nimessä on helppo tehdä.

Olisi tietenkin kiva kuulla lukijankin mielipide, tai ehdotus sillä kaikki hyvät ideat ovat tarpeen :)

Tässä ovat tämän hetken hahmotelmat uudeksi logoksi, joista olisi kiva kuulla mielipiteitä :)