Romukauppiaan työpäivä.

Tässä romukauppiaan arjessa yksikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Toki hyvin samaa kaavaa toistavat, mutta hyvin harvassa ovat ne päivät jotka olisivat täysin identtisiä. Teen yleensä kaksi pitkää päivää viikossa eli keskiviikon ja lauantain. Muut päivät viikossa ovat sitten ääripäästä ääripäähän joko hyvin vähätöisiä tai sitten aamusta iltaan.

Otan nyt yhden päivän esimerkiksi eli keskiviikko 21.10 meni näin:

Herään siinä kympin paikkeilla puhelinsoittoon. Vastaan kaikkiin puheluihin usein jopa siten, että herään puheluun. Ei ole ollenkaan harvinaista, että sovin kaupan unenpöppörössä ja puhelun jälkeen ihmettelen mitä tuli sovittua. Nyt oli kuitenkin puhelinmyyjä puhelimen toisessa päässä. En ollut kovin ystävällinen ja olisin taas saanut emännältä satikutia, jos olisi kuullut töykeän puhelinkeskustelun.

Mietin, että nousenko ylös vai koetanko nukkua hetken vielä, sillä suunnitelma oli, että vasta siinä puolenpäivän pintaan aloitan työpäivän. No pää tyynyyn ja unta kuulaan.

Nukuin parisen tuntia ja aloitin työpäivän. Normaaliin tapaan kahvi tulemaan ja tupakalle. Samalla kun polttelin tupakkaa aloitin purkamaan viestejä joita on tullut. Toistakymmentä s.postia tai facekommenttia jotka vaativat reagointia. Ei tosin sovittavissa olevaa uutta kauppaa vaan pari käytännön järjestelyä s.postin kautta. Eli aika leppoisa päivän alku.

Kaffen juotuani otin uuden kupillisen mukaan autoon ja soittelin ennen lähtöä päivän ensimmäisen työkeikan varmistuspuhelun. Eli hain lampun raadon lahjoituksena. Osoite oli ihan helppo löytää siitä syystä, että olen joskus aiemmin pyörähtänyt samalla alueella jonkin työkeikan osalta. Osoite oli näitä joita ei löydä helpolla ellei tämä osoitteen metsästys ole joka päiväistä.

Lamppu autoon ja siinä sitten huomaan, että kamera on jäänyt matkasta eli kotiin takaisin. Otin siinä sitten samalla yhteyttä emäntään ja kyselin tuleeko mukaan tänään Tarvasjoelle vai otanko pelkästään koirat. Emäntä jäi sitten hoitamaan Sarjakuvakerhon asiota ja koirat tulivat minun seurakseni. Soittelin emäntää odotellessa päivän toisen noudon käytännön järjestelyistä. Sovin sen illemmalle ilman tarkkaa aikaa sillä on kuulemma loppu päivän kotona.

Ajelin Tarvasjoelle kuunnellen silloin tällöin Kafkan haukkumista ja Okan ulinaa. Ovat kuin pikkulapsia, jotka kyselevät “Koska ollaan perillä? Koska ollaan perillä? Koska…”. Viimeiset sadat metrit en edes yritä huudella koiria hiljenemään sillä parempi, että ilmoittavat tulostaan sillä silloin talon kissat ehtivät piiloon. Enkä minä kissojen takia pelkää vaan koirat saattaisivat kohdata naskalihanskan, joka repii kuonoo haavoja. Olen irroitellut ennenkin kissoja koiran lihasta ja se ei ole hauskaa homma.

Tällä kertaa ensimmäisenä työnä oli asuntoauton siirtäminen huoltoasemalle. Tuulettajan remmi oli viime reissulla mennyt poikki. Onneksi ei tarvinnut ajella kovin kauas kuitenkaan. Tarvasjoella on yksi viimeisistä oikeista huoltoasemista. SEO:lla on oikea huolto ja korjaamopalvelu olemassa!!! Semmoinen klassinen 80-luvun tyyppinen huoltoasema. Ei moderni ABC missään nimessä vaan kunnon huoltoasema. Erikoisuutena pihalla vanhat traktorit ja puimurit.

Tarkistan taas kerran viestit ja vastaan niihin. Vastaan yleensä kaikkiin viesteihin alle 6 tunnin sisällä, mutta pyrin siihen ettei yli 12 tuntia yksikään viesti makaa ilman vastausta. Niitäkin käy, mutta viestiliikenne on ihan tolkuton minulla. Yli 20 viestiä päivässä mutta parhaimmillaan lähes 100 viestiä päivässä.

Aloitan ne “oikeat” työt latolauta pirttipöydän rakenteen tukemisella. Saan valmiiksi ja aloitan kokoamaan pöytää kasaan. Viimeisenä lyön kiilan kiinni ja “poks!”. Hahlo halkeaa. Mietin vain siinä, että “pitihän tämä arvata”. On ollut aika murheenkryyni tämä pöytä. Lyön kiilaa syvemmälle, että saan halkeamaa levitettyä ja toivon ettei tule lisävauriota. Onneksi ei tule. Syy miksi näin tein on ihan se, että siten saan liimaa tikulla laitettua halkeamaan kunnolla. Kiila ylös ja puristin paikoilleen. Halkeaman koko mitalla puristuu ylimääräistä liimaa eli onnistumiselta vaikuttaa. No tämä pöytä tekee varmaan vielä jonkin tepposen minulle.

Juon pikaisen kaffen ja aloitan tämän päivän tärkeimmän työn eli kuvaamisen ja kohteiden luetteloinnin. 18 eri kohdetta joista teen myöhemmin huutonettiin ilmoituksen. Isäni auttaa tässä toimien kirjurina. Pyrin kuvatessa olemaan niin tarkka kuin vain osaan ja varsinkin mitoissa täytyy toleranssi pitää alle 5mm puoleensa. Valaisimien lasikuvuissa ja muissa sellaisissa joissa parikin millä ratkaisee toleranssia pyrin pitämään alle 2mm. Onneksi tällä kertaa ei ollut noita tarkimpia kohteita suunnitelmassa kuvata.

Noin kello 18 lopettelen ja lähden kohti Paimiota hakemaan piikkilankaa sillä teen sitten niistä piikkilanka lamppuja. Löydän perille helposti sillä osoite oli helppo ja autotallin oveen nojaa noin 200-300 metriä piikkilankaa (voi olla enemmänkin). Maksan sovitun kaksi kaffepaketti eli tätä vanhan aikaista oravannahkakauppaa. Lastaan pikaiseen autoon takapenkeille laittaen väliin pahvia. Takalaatikkoon ei oikein voi laittaa, koska siellä on kaksi koiraa ja emäntä voisi suuttua, jos palautan koirat piikkilankaan sotkeentuneena.

Vien koirat emännälle ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti.

Kotiin palatessa kiroan sitä, että tiskit on tekemättä ja kellon ollessa jo yli kahdeksan ei ole kiva huomata olevansa hyvin nälkäinen. Päivän ensimmäinen kunnollinen ateria kello kahdeksan jälkeen on minulle hyvin normaalia. Tiskaan nopeasti kattilan ja laitan kastikkeen lämpiämään. Pastaa pekonikastikkeella on tämän illan ruokana.

Veden kiehumista odotellessa aloitan tekemään ilmoituksia. En kuitenkaan tee kuin pari sillä ei vain huvita eli pidän hetken taukoa ja katselen youtubesta videoita.

Siinä kello 23 aloitan tekemään ilmoituksia. Ilmoitusten tekoon menee hiukan runsas tunti, joka on minulle aika keskiverto aika kun teen 15-25 ilmoitusta. En yleensä vaivaudu tekemään alle viittä ilmoitusta kerrallaan. On paljon tehokkaampaa tehdä kerralla enemmän kuin muutama silloin tällöin.

Työpäiväni siis alkavat hyvin harvoin kukonlaulun aikaan sillä yleensä asikaskäynnit eivät ole tosiaan aamuvarhaisella. Aikaisintaan olen liikkeellä kello kympin paikkeilla, mutta silloinkin se työpäivä venyy helposti siihen puoleen yöhön. Tori- ja markkinapäivät ovat sitten asia erikseen sillä siellä ollaan useimmiten jo yhdeksältä aamulla. Tosin tori- tai markkinapäivän valmistelut edellisenä päivänä ovat usein päättyneet pimeän aikaan.

Tämähän on aika semmoista yrittäjän arkea, jossa ei niitä tunteja lasketa…. :)

Pop-up kolmas päivä.

Eilen päivällä olin paikassa missä en pystynyt vastaamaan puhelimeen, joten pidin kännykän hiljaisella jotten häiritsisi muita. Tauolla sitten vilkaisin kännykästä puhelut ja viestit. Ensimmäisenä luin viestin ja huudahdin “jes” ääneen. Muut paikalla olijat kysyivät tuliko kauppa? Vastasin ettei tullut vaan viesti Auranmaan viikkolehdeltä. Viestissä pyydettiin ottamaan yhteyttä pikaisesti sopiakseni haastatteluajan. Soitinkin heti sillä haastattelupyyntöön en vastaa kieltävästi ikinä. Sovittiin kello neljään haastattelu.

Ilmoitin kouluttajalle, että nyt tuli kiireellinen lähtö haastatteluun. Sain iloiset kannustukset muilta kurssilaisilta ja hiukan oli ajelu normaalia vauhdikkaampaa, koska olin ehkä liikaakin innoissani. Kävin ensin ulkoiluttamassa emännän koirat. En tehnyt pitkää lenkkiä, mutta onneksi koirilla on viime viikko on ollut jatkuvaa ulkoilua Tarvasjoella. Eli eipä niillä nyt ollut edes suurempia menohaluja vaan olivat selkeästi normaalia rauhallisempia. Viikko maalla väsyttää vanhempia koiria ja palautuminen kestää muutaman päivän.

Liikkeeseen saapuessa Turun sarjakuvakerhon tuttuja ol useampi katsomassa mitä meillä on menoillaan ja siinä sitten juteltiin niitä näitä kahvin ja teen lomassa. Asiakkaitakin kävi muutama sentään. Kellon tullessa neljä saapuikin haastattelija. Kovasti sain kehuja liikkeen valikoimasta ja istuttiin sitten pöydän ääreen. Pöytä on minun itse tekemäni latolaudasta ja tuolit 1800-luvulta. Valaisin on moniulotteinen historialtaan, sillä runko on rintamapuhdetyö, valaisimen osat lampputehtaan lopetushuutokaupasta ja piikkilankakupu on omin käsin tehty. Nämä piikkilankalamput ainakin ovat herättäneet hyvää kiinnostusta. Myyty ei ole vielä yhtäkään, mutta hiukan on ollut katuvaa kiroomista kun on ostanut lampun kalliimmalla kuin millä itse myyn käsityölampetit. Eli ei ainakaan ole hinnalla pilattuja ja takuuvarmasti uniikkeja.

En osaa sanoa kuinka hyvin haastattelu meni sillä minua jännitti aika lailla ja muutamat kysymykset olivat hirmu vaikeita omalla tavallaan. Ehkä, jos olisi useammin haastateltu osaisi varautua kysymyksiin ja vastata rennommin. Jutun pitäisi ehtiä perjantain lehteen, joka olisi minulle hirmu tärkeää, sillä tämä on parasta mainosta.

Ehdin jopa haastattelun jälkeen kasaamaan hyllyt ja asettelemaan hieman ilmavammin pöydillä olevat esineet. Pöydät näkyvät nyt paremmin sillä nekin olisi tarkoitus myydä. Onhan niihin sentään panostettu varsin paljon.

Pöytien kannet on tehty latolaudasta ja jalat ovat suurelta osin kierrätetty erilaisista pöydistä tai jopa säkkikangaspuiden jalustasta. Latolaudat ovat muuten saatu hyvässä nipussa, naulattomana ja kotiin tuotuna.Tein vaihtokaupan lapsuuden ystäväni kanssa. Hän sai mun(!) vanhan mopon ja minä nipun lautaa. PV-50 on siis nykyään rekisterissä ja kunnostettu uuteen (toivottavasti pitkään) elämään. Kahdessa pöydässä on lasikansi, sillä minulla oli muutama varastossa. Helpottaa pöydän pitämistä puhtaana tuo lasi. Kolmannessakin pöydässä oli, mutta siskon mies p******e sen rikkoi. Hioin kaikkien pöytien kannet hyvin kevyesti, jotta latolauta olisi mahdollisimman autenttisessa kunnossa. Päät petsattiin niistä, joissa sahattu pää oli häiritsevä. Pyöreät ja ovaalipöytä jätettiin petsaamatta, sillä näyttivät sen verran hyviltä ilman petsausta. Eli pyrittiin pysymään viimeistelyssä maltillisena eikä lähdetty ylituunaamaan.

Pukkisängyn jalat uusio käytössä. Tätä pöytää kehtaa käyttää vaikka kirppispöytänä kun lähtee itse myymään toreille ja turuille. Itsellä on ollut vastaava kokonaisuus käytössä vuosia.

Tämän pöydän jalkana on kansakouluaikanen karttajalusta.

Tämän pöydän pöytälevy oli jäänyt matkan varrelle joten tehtiin uusvanha pöytälevy.

Tarkkaa tietoa ei ole minkä jalusta tässä pöydässä on mutta oli todella mukavan kokoinen ja tukeva.

Tämän pöydän jalka on vanhan säkkikangaspuiden runko.

Tulkaapa katsomaan mitä romukauppias on tehnyt. Eikä minua haittaa jos tilaus töitäkin saisin. Tulkaa vaikka kaffelle tai teelle. Keksejäkin on :) Liike on auki vielä sununtaihin. Nyt viikolla ajalla 12-19 ja la-su 12-17.30. Ja paikkanahan siis Turun Forumissa liiketila Ricoa vastapäätä.

Pop-up toinen aamu.

Pop-up liikkeen toinen päivä tai paremminkin aamu alkaa omalta kohdalta ennen kuin herätyskello edes soi. Ensi kertaa yli viikkoon pääsin kotiin inhimilliseen aikaan. Viimeiset viisi iltaa olivat venyneet siihen yhteentoista kahteentoista ennen kuin viimeiset päivän työt olivat tehty. Eilen illalla pääsin kotiin ennen kahdeksaa ja ilmeisesti siinä puoli kymmenen aikaan oli pää tyynyssä ja taju kankaalla. Kunnon rauhallinen ja pitkä yöuni teki kyllä hyvää. Heräsin kahdeksan aikoihin ja herätykseen oli puolisen tuntia. Sai siis aamun aloittaa omaan verkkaiseen tahtiin ensi kertaa yli viikkoon.

Aamupäivät vietän koko viikon ajan muissa velvoitteissa ja emäntä päivystää liikkeessä yksin kolmeen asti. Tosin tänään ja torstaina emäntä käy ensin koulussa ja sitten kello 12.00 avaa liikkeen ovet. Eli pitkiä päiviä tulee kummallekin. Toivottavasti se ei näy vaan jaksetaan hymyillä jokaiselle asiakkaalle.

Laitan tänään kaksi hyllyä kasaan ja myytäviä tuotteita hyllyyn, jotta myytävät pöydät näkee paremmin. Tällä hetkellä on aivan liikaa esineitä pöydillä ja latolaudan kaunis muoto sekä monisävyinen väri jää ikävästi piiloon. Meillähän on melkein kaikki myynnissä mitä liikkeessä sijaitsee. Jopa lattialla olevat räsymatot voi ostaa :)

Onhan tässä jopa tullut mieleen että oman liikkeen perustaminen Turun keskustan alueelle olisi hienoa. Onko tämä tie siihen vai sitten viikko jonka jälkeen totean ettei kannata edes harkita vakituista toimipaikkaa Turussa? Eilisen myynnillä ainakin voi todeta ettei tule olemaan mahdollista vielä hetkeen ellei ihmeitä tapahdu. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin positiivinen olo sillä kuvat ja muu taustalla tapahtuva keskustelu on ollut hyvin positiivista. Aika näyttää miten hyvin tai huonosti käy.

Yhden esineen tai paremminkin esineryhmän haluan kuitenkin tuoda esiin. Sateenkaarikassit ja housukassit. Sateenkaarikassit ovat poikkeuksellinen esineryhmä liikkeessämme sillä ne ovat tehty kankaasta joka ei ole kierrätetty vaan hankittu uutena. Kolmisen viikkoa sitten tuli idea tehdä kasseja sateenkaarikankaasta ja maalata niihin suomen leijona. Yllättävintä oli se että kangasta sai sitten etsiä oikein urakalla. Mistään kangaskaupasta ei meinannut löytyä. Lopulta löytyi. Ovat vain vielä tulematta kun tulevat ulkomailta (ei ollut mainintaa tilausta tehdessä tai ei huomattu pientä pränttiä sillä oli suomalainen verkkokauppa). Onneksi kuitenkin lopulta löydettiin Kaarinan Jättirätistä ja saatiin tehtyä edes osittain kassi-idea. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin ideoitiin tai haluttiin.

Housukassit taas keksittiin kun avasin suuni ja kysyin emännältä mitä voisi keksiä noista vaatteista joita minulla on varastossa ihan riesaksi asti. Emäntä sitten keksi, että kasseja tai laukkuja niistä voi tehdä. Niihin olen kyllä hyvin tyytyväinen ja takaan ja alleviivaan, että ovat uniikkeja, sillä kahta samanlaista ei ole eikä tule. Koristeeksi tuli vanhoja vöitä tai liinoja ihan sen mukaan mikä sattui sopimaan ulkomuotoon. Näitä saattaa tulla myyntiin Tarvasjoen liikkeeseen sekä huutonet myyntiin. Ovat meinaan sen verran upeita.

Kannattaa tulla paikan päälle katsomaan ja kysellä jos vaikka voitaisiin tehdä teille sopiva tuote, jos nykyisestä valikoimasta ei löydy sitä oikeaa esinettä. Eihän sitä tiedä vaikka kaikki tarvittava löytyisi varastosta tai saatan tietää mistä saan loput tarpeelliset osaset :)

Keskiviikkona on varattu aika 15-18.30 siihen, että neuvotaan ja autetaan ihmisiä heidän omien ideoiden toteuttamisessa. Tuolloin on tarjolla myös kahvia ja ehkäpä jopa pullaa. Kannattaa siis pistäytyä Forumissa  huomenna.

Nyt v*****a!!!

Jep. Jep.

Aina tulee niitä tilanteita kun miettii, että olisiko viisaampi laittaa vaan pillit pussiin. Romut lavalle ja Topinojalle tai sitten bensaa ja tuli päälle.

Alamäkeä on näissä hinnoissa tultu jo muutama tovi ja tuntuu siltä, ettei millään saa muuta kuin kehut; “kivoi tavaroi sulla” tai “ai kun kivaa että täältä löytyy näitä”. Kaupallinen tapahtuma puuttuu.

Kokeeksi sitten vedin rankemman puoleisesti Huutonettiin muutaman kohteen alhaiseen lähtöön ja maltilliseen nousuun. Kaikkeahan voi kokeilla markkinointi mielessä. En nyt isoja kuvitellut. Arkusta odottelin 150-200€ kun on kuitenkin melko erikoinen ja iäkäs. Klaffi piironki…. juu u - tulos oli 160 ja risat kun sentään odottelin 250-350€. Kummankin odotusarvo oli hankinnallisesti jo tappiollinen, mutta näin päin persettä ei pitänyt mennä. Nyt ei tosiaan naurata.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Muutama iso talo taitaa jäädä ja pienet kuihtuu pois. Tosiaan tällä hetkellä fiilis ei ole se paras mahdollinen. Muuten jos sitten hokaatte mistä esineistä puhun ja satutte törmäämään samoihin esineisiin niin, että ne ovat myynnissä… älkää kertoko mulle. Mua ei kirjaimellisesti nyt kiinnosta pätkääkään.

Kesäkeittoa ja huutonettiä.

“Kaikkea saa kokeilla paitsi kansantansseja sekä sukurutsausta.” Sanoo eräs sanonta (ja sukurutsauskin on mahdollisesti poistumassa kieltojen joukosta )

Tuli sitten kokeiltua kesäkeitto tarjoilua, jotta väkeä olisi tullut enempi käymään liikkeen puolella. Homma maksoi 10,45€ ja meni sitten harakoille. Ei hirmuista ryntäystä ollut. Teenkö uudestaan kesäkeittoa? No tottakai teen. Ei sitä aina voi onnistua ja nyt vain miettii mikä oli syy siihen, että puolet jäi syömättä. Oliko markkinointi hyvä? Ei, sillä sitä voi aina lisätä. Oliko säät hyvät? Kyllä, kyllä säät olivat hyvät eli huonot. Näin lämpimillä keleillä on muutakin tekemistä kuin lähteä katsomaan osto- ja myyntiliikettä. Jahka kelit ovat synkemmät ja vaihtoehtoista tekemistä on vähemmän kokeillaan uudestaan.

Joka tapauksessa ne muutamat jotka kävivät kehuivat. Kokeeksi tehtiin kesäkeitto kaurajuomaan eli kansanomaisesti kauramaitoon. Oli sinänsä positiivinen kokemus, sillä se pienoinen makeampi maku ei haitannut yhtään. Äitini itse tekemä mehu oli semmoinen piste ii:n päälle. Vegaania ruokaa sekä oman maan mehua. Tulipahan kehut, että on hyvin modernia. Perinteinen kahvi ja pulla on kokeiltu eikä se niin ihmeellinen ollut tuloksellisesti. Hernekeitto taas oli ihan kiva tarjoilu, kun se tuotti paremmin sitten asiakaskäyntejä ja erityisesti ostajia. Ehkä ensi kerralla sitten jotain muuta, mutta luulen, että kesäkeittoa kokeilen uudestaan, koska vegaanista tarjoilusta saa helposti erityistä huomiota ja kiitosta. Ilmaisia ämpäreitä ei kyllä tulla koskaan jakamaan sisäänvetotuotteena ;)

Ei se nyt ollut ihan tyhjä viikonloppu kuitenkaan. Hyvä esimerkki viikonlopusta on asiakas, jonka kaveri oli ohjannut paikalle Facebook viestin jakamalla. Hän etsi 20-luvulla rakennettuun asuntoonsa lamppua. Hetken kyselyt ja haarukointi mitä on hakusessa ja sieltä hyllystä sitten löytyi se lasikupu, joka oli mieleen. Tai no oli hetken kaksi kädessä, mutta usein se eka kädessä on se oikea niin kuin nytkin. Johtosarja sitten vain piti etsiä ja tarkistaa tarvitseeko sovitepalan. Ei nyt tarvinnut, mutta johtosarjan väriä mietittiin. Teen itse vinyyli-valaisimia ja niihin sitten ostan johtosarjoja eri väreissä. Ei nyt ollut oikean väristä sarjaa, joten kerroin mistä voi käydä ostamassa.

Vinyyli-valaisimia.

Arabian maljakko (väittävät kovasti että olis Arabian kaffekannu)

Hyvin, hyvin väsynyt apulainen.

Jaa niin. Lauantai iltana sitten laskeskelin tulevan kuun tilannetta. Tämän kuun loppu on kiireinen ja samalta näyttää ensi kuun alku. Kiire kuun vaihteessa vain ikävä kyllä merkitsee tässä tapauksessa kassavajetta. Kuun keskivaiheessa sitten olisi parempi tilanne tai sitten tosi loistava, jos eräät ehkä myöhemmin kerrottavat asiat onnistuvat. Kassavajetta paikatakseni pistin sitten Huutonetissä rohkeampaan myyntiin klaffipiirongin ja arkun vuodelta 1777. Kolmen euron lähtö 0,5€ korotuksella ilman hintavarausta. Katotaan ny miten käy. Jos tulee kassaan kiva summa, saan hyviä eriä hankittua ja jos ei, niin “elämä on” ja “se ei pelaa joka pelkää” :) .

https://www.huuto.net/kohteet/arkku-vuodelta-1777-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/374336012

https://www.huuto.net/kohteet/klaffi-piironki-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/374334754

Kirppisrallin odotusta.

Yksi hienoin facebookin ilmiö on tämä “Tarvasjoen kirppisralli”. Niille jotka eivät tiedä, niin tässä lyhyt selostus: kirppisralli on tapahtuma, joka levitetään facen kautta ja siihen osallistutaan joko kotikirppiksenä tai tietyillä sovituilla paikoilla. Tapahtuman järjestäjä ainakin Tarvasjoella tekee isoimman työn listaamalla paikata, tekemällä kartan sekä jakamalla numerokyltin, joka noudetaan sovitusta paikasta. Kyltistä menee pieni kohtuullinen maksu, joka ei vastaa missään muotoa järjestäjän työpanosta. 3€ saa kyllä kyltin raaka-aineet, mutta eipä ihmeempää korvausta vapaa-ajasta. Tietenkin kyltit ovat edellisen vuoden kylttejä, mutta täytyyhän ne säilyttääkin. Eli kannustan tykäkkäämään Tarvasjoen kirppisrallista nyt Facessa, jotta järjestäjille tulee hyvä mieli. Talkoovoiminhan noita järjestetään ja kehu on ainoa palkka.

Tänä vuonna tapahtuma on yhden sunnuntaina mittainen, kun viime vuonna tapahtuma kesti sekä lauantain että sunnuntain. Se millainen tulos sitten tulee on ihan ilmoista kiinni. Hellettä en toivo, sillä autolla kiertäen paikasta toiseen kuumuudessa vie innostuksen. Sadekeli on myös pahasta. Unelmakeli on semmoinen 15-18 astetta lämpöä ja pikkuinen tihku silloin tällöin. Se tuo sen parhaan tuloksen minulle, sillä kaikki myytävä on sisätiloissa. Ulkomyynnille toki sade tai tihku on pahasta, sillä osa myyjistä on Tarvasjoen paikallisen K-kaupan (K-Exrta Taateli) pihalla. Itse harkitsen pääsenkö laittamaan kaksi myyntipistettä, toinen K-kaupalla ja toinen tietenkin omalla kaupalla Virolantiellä, mutta se selviää kun tiedän saanko lisäkäsiä sunnuntaiksi.

Nämä kirppisrallit ovat yleinen ilmiö täällä Varsinais-suomessa. Aura ja Marttila ainakin ovat olleet kirppistapahtumallisia kuntia. Missä muualla on samaa toimintaa, sitä en tiedä, mutta käsittääkseni on nouseva trendi järjestää kunnan sisällä kirppisralli.

Kannattaa siis tulla tutustumaan Tarvasjoen aktiiviseen talkootoimintaan kirppisrallin osilta ja tulla tutustumaan Tarvasjokilaisiin :)

Tästä klikkaamalla pääset Tarvasjoen Kirppisrallin FB-tapahtumaan.