Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.

Retro esineen luokittelu:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Retro

“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.

Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.

Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:

Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).

Retrolautapelit:

Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:

C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.

Retro huonekalu:

Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:

Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:

Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)

Joulutori 9-10.12

Kello on 20:02, kun kirjoitan tätä blogia. En ole ihan suoraan kotiin saapumisen jälkeen aloittanut, mutta melkein. Kastike, jonka eilen tein, on ehtinyt lämpimäksi ja pastavesi kuumenee hellalla tällä hetkellä. Kyseessä on päivän ensimmäinen kunnollinen lämmin ateria. Ei  mitenkään poikkeuksellista tämmöiselle romukauppiaalle syödä hyvin myöhään päivän pääateria (järkevintä se ei kuitenkaan ole tiedän sen). Joulutorilla ollaan aamu kymmeneltä ja luukut laitetaan kiinni kello 19:00. Toki siinä tulee se kevyt kenttälounas syötyä eväiden muodossa ja tänään extrana oli ilmaiseksi makkaratarjoilu Kauppatorilla.

Se täytyy kyllä kertoa, että järjestelyt ovat olleet todella mainiot Joulutorilla. Kerrankin on lukittava koppi käytössä. On melkein outoa, ettei tarvitse aamulla ajella myyntipisteelle ja kerätä laatikkotolkulla tavaraa esille ja ajella autoa parkkiin toisaalle. Yksin ollessa aamuisin on aina riskinä, että osa tavaroista lähtisi ns. oman käden oikeudella. Tosin kertaakaan näin ei yli kymmenen vuoden urallani ole käynyt. Illalla edessä oleva paikan purku ja pakkaus autoon puuttuu nyt myös kokonaaan. Osaan arvostaa kiinteää lukittavaa myyntipistettä :)

Tokihan tuolla on ollut osalla kopeissa jotain ovi ongelmia sekä sähköjen kanssa jotain propleemaa, mutta näyttäis ainakin olevan järjestäjän puolesta huolto ja korjaus aika sujuvaa. Ihan tarkkaan en osaa sanoa miten on, kun itsellä ei mitään ongelmia ole ollut. Sekin on miellyttänyt, että järjestäjäporukan edustajista vähintään yksi on joka päivä käynyt kyselemässä miten hommat menee. Meiltä annettiin ainakin noottia musiikin kappalevalintojen osalta ja ilmeisesti muiltakin oli tullut. Tämä otettiin vastaan hyvässä hengessä ja asia on korjattu. Ikävä kyllä tuo suomalainen tapa tehdä kaikista lauluista mollivoittoisia on ikävä. Jopa joululaulut saadaan kuulostamaan ikävän mollivoittoisilta. Tottakai on niitä iloisia, mutta tämmöiseen ikävään ja ei niin jouluiseen säähän “itkuvirret” eivät oikein sovi. Nyt soi ne iloiset joululaulut Joulutorilla, eli iso plussa järjestyksestä vastaaville :)

No tässä sitten kävikin näin, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia loppuun. Jatkan siis kirjoitustani tässä Kauppatorilla 10.12 myyntikojusta käsin. Sinänsä tässä tulee mieleen, että kyllä maailma on muuttunut. Silloin kun aloitin tori- ja markkinamyyjänä, kännykästä pystyi vain soittamaan ja lähettämään viestejä. Nykyään pystyy tekemään varsin monipuolista työtä näillä mustilla pikku laatikoilla, joita löytyy melkein jokaisen taskusta. Esimerkiksi voi tulla puhelu, että “sulla on huutonetissä ilmoitus siitä ja siitä esineestä”. Voin sopia kaupan siinä suoraan, sulkea huutonet ilmoituksen ja lähettäää maksutiedot. Sitten on vielä tuo maksupääte, joka tuli hankittua edellisenä kesänä. Olen tosi rakastunut siihen, sillä kun saa maksuja joita ei ennen ole saanut, kun käteinen on puuttunut asiakkailta ja otto-automaatti matkalle on moni jäänyt. Sisäpiiri vitsinä kauppiailla on tuo sanonta “joka otto-automaatin edessä on kuoppa, jonne rahan hakija tippuu).

Teknologian kehitys on siis tehnyt tästä työstä monella tapaa helpomman ja näppärämmän. Ikävä kyllä toinen kääntöpuoli on se tosiasia, että monet ostavat lahjat nettikaupoista ja lahjaostokset jäävät torilta ostamatta. Toiselta kannalta katsottuna torikauppa toimii näppärämmin teknologian kehityksen kautta, mutta toiselta kantilta katsottuna torikauppa kuoloo teknologian kehityksen myötä.

Asiakas virtaa kun katselee tästä myyjän vinkkelistä ei ole valittamista.  Ikävä kyllä ne “aukeevat kukkarot puuttuu” ja se ratkaisee tori- ja markkinamyyjän tuloksen. Miinukselle taitaa tämä reissu mennä, mutta ilolla etiäppäi, sillä kyllä se jossain kohtaa harmaakin kivi murtuu, kun siihen otsaansa hakkaa :)

https://www.facebook.com/TurunKauppatorinJoulutori/?fref=ts

Turun kauppatorille... kulttuurirakennus?

Turunsanomien verkko uutinen 10.10.2015

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/820985/Taiteilija+Andersson+toisi+kauppatorille+kulttuuria

Kannattaa tosin käydä etsimässä käsiinsä Turun sanomat kyseiseltä lauantailta. Lehtiartikkeli on kattavampi kuin verkkouutinen.

Ikävä kyllä herra Andersson saa minun mielestäni tunkea ajatuksensa pääosin sinne roskikseen. Ajatuksena tällä herralla on, että kauppatorille rakennettaisiin kulttuurirakennus ja torikauppiaat pois. Kyllä, kyllä on hyviä esimerkkejä maailmalta siitä, että kulttuurikeskus torille ja torikaupankäynti sivukujille. Kyllä, kyllä se on onnistunut malli, mutta ei Suomessa eikä Turussa.

Ajatuksena on ihan hyvä, että kävelykadulla olisi torikauppiaden paikka sekä jokirannassa. Toteutuminen on ihan mahdoton. Ensinnäkin logistiikka on aika karmea. Aamulla siinä klo 6-9.00 kävelykatu täynnä torikauppiaiden autoja sekä sitten 15-17.00 toisen kerran sama touhu. Kävelykatu on tällä hetkellä toimimaton tälle eli penkit, istutukset yms pitäisi poistaa. Kiveyskin on suunniteltu jalankululle ei jokapäiväiselle autoliikenteelle. Koko kävelykatu pitäisi siis pistää remonttiin ja tämä ei tule onnistumaan.

Jokiranta taas toimii hyvin rakenteellisesti. Aamulla toriautot eivät ruuhkauttaisi kovin pahasti kävelykatua mutta iltapäivällä tilanne on toki eri. Katurakenne on suunniteltu selkeästi rankempaan liikenteeseen ja istutukset, penkit yms ei luo samaa ongelmaa kuin kävelykadulla. Asiakkaat vaan taitavat pyöriä keskustassa kevään, kesän ja syksyn, sillä jokiranta on kauttakulkureitti niille, joita toriostokset kiinnostaisivat. Toinen asia on se, että kaupankäyntialue venyisi pitkäksi ilman keskittymää ja harva kävelisi päästä päähän.

Turunsanoman lehtiversiossa oleva taiteilijan kuvakin on niin päin persettä kuin vain voi olla. Ne muutamat autot jotka kuvassa ovat kulkevat nykyistä kulkusuuntaa vastaan. Eli eipä taiteilija taida edes tuntea ympäristöä. Missä muuten ovat bussipysäkit? Onko turussa lopetettu bussiliikenne tai siirretty pois keskustasta? Näin ilmeisesti herra Andersson haluaisi.

Tämä herra Andersson voi tunkea suunnitelmansa sinne minne ei aurinko paista. Meillä on hyvä kirjasto Turussa. Pääkirjasto ja sen ympäristön kehitys kulttuurille olisi minun mielestäni se oikea tapa. Jokirantaan pientä performanssitaidetta kesän ajaksi ihan kaupungin toimesta ja maksamana, samoin kävelykadulle. Tämä toisi syyn tulla keskustaan hengailemaan. Toriparkki myönteinen olen. jos suunnitelma toteutetaan siten, että torikauppiaita ja heidän toiveitaan kuunneltaisiin. Ei pelkästään Forumia, Hansaa, Wikkeä yms. isoja vaikuttajia. Näille isoille on mielestäni suuri etu, että torikauppiailla, keskustan ravintoloilla, pikkuliikkeillä menisi hyvin, sillä nämä tuovat keskustaan väkeä. Ei kulttuurikeskus tuo yksin keskustaan väkeä. Terve ja hyvin toimiva tori on mielestäni oma kulttuurinähtävyytensä. Tori kaupankäynnin ohella voi olla hyvää ja viihdyttävää kulttuuritoimintaa. Katusoittajat ja erilaiset katuesitykset sopivat torille hienosti. Ehdottomasti myös taide ja taidenäyttelyt ovat loistava lisä terveessä ja hyvinvoivassa tori-ilmapiirissä. Tori on koko Turun omaisuutta ja hyvin toimiva tori on ylpeyden aihe.

En muuten edes tiedä missä tilanteessa koko toriparkki nykyään on. Siitä on väännetty ikuisuus. Oma kokemus ja oma myyntityö kauppatorilla on luonut näkemyksen minulle mitä Kauppatorille on nyt tehtävä.

Toriparkki pitäisi rakentaa siten, että parkkihallista ei rakenneta suoraa yhteyttä kauppakeskuksiin vaan “pakotetaan” ihmiset maanpinnalta kävelemään siten, että näkevät myös kauppatorin. Kauppatori tulisi kattaa reunoilta siten, että katoksen alla on valaistus pimeään aikaan, mutta valoisalla auringonvalo tulee esteettä torille. Jopa olen ajatellut, että tori voisi olla kaksi kerroksinen niin, että siellä olisi pikkuputiikkeja ihan kiinteästi eikä vain pelkästään normaalin torikaupan tavoin päivän ajan. Tätä ajatusta on vaikea kuvailla tekstillä. Osaisimpa piirtää ajatukseni paperille.

Nykyään kauppatori on PERKELEEN KAMALASSA KUNNOSSA!!! Rumat rakennukset reunoilla (osa jopa suojeltu, joka on jokin aivopieru), kiveys on kuin perunapelto ja valtavat roskikset sijaitsevat kahvilan lähellä. Oikein lämpimänä päivänä voi kahvileipää syödessä maistaa mätänevän banaanin. Lisäksi keskellä toria on ruma tolppahässäkkä ja pöydän jalat uppoavat kesäkuumalla kiviä sitovaan pikeen. Vain muutamalla kauppiaalla menee hyvin, muilla aivan suolesta koko myynti. Suoraan sanoen häpeän kauppatoria. Se on Suomen surkeimmassa kunnossa oleva tori!!!

Jotain tarttis tehä tänään!!!!

Ei miettiä miten lähdetään miettimään niin kuin turkulainen päätöksenteko yleensä on!!!

Joten päättäjät. Tekoja SAAAAAATANA!!!!!!!!!!!

Kiitos ei "jättikalusteille" ja epäterve kilpailuetu.

Tämän blogin alku on kirjoitettu aiemmin niin sanotusti “varastoon” ja nyt ajattelin julkaista sen, sillä viime viikolla tuli vastaan aiheeseen liittyvä Turun Sanomien juttu.

“Kiitos ei” jättikalusteille:

Otsikon “‘Kiitos ei’ jättikalusteille” oli otsikkona Päivän teemassa (Turun Sanomat keskiviikkona 5.8.15) Kannattaa lukea, jos on mahdollista. Kirjastosta ainakin löytynee.

Lyhennettynä: hyväntekeväisyyskirpputoreille tarjotaan liikaa esineitä, joita ei vain saa myytyä. Eli näitä kirjahyllyjä sekä kirjoituspöytiä, joille ei nykyään ole vain käyttöä. Kirjat ovat myös eräänlainen riesa. Suuria määriä tietosanakirjoja tarjotaan eteenpäin ja niiden tarpeellisuuden ohi on esim. google ajanut. Tietotekniikka siis on tehnyt monet tutut huonekalut tarpeettomiksi. Kaatopaikallehan nämä siis joutuvat. Toivottavasti nyt sentään energiajätteeksi.

“Kiitos ei” siis on vastaus usein kun tarjolla on näitä esineitä, mikäli SPR:n Konttiin soitetaan.

Kuolinpesätkin, joita näille hyväntekeväisyys kirpputoreille tarjotaan, joutuvat odottamaan kuukausia, että haku onnistuu. Miksei sitten yksityisyrittäjään oteta yhteyttä? Hänhän tekee käytännössä samaa kierrätystyötä.

Tietenkin on hienoa ja mahtavaa tehdä hyväntekeväisyyttä ja päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tupla hyvä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä hyvää siitä seuraa, jos lahjoittaakin yksityisyrittäjälle eli osto- ja myyntiliikettä pyörittävälle taholle? No vaikkapa ihan esinevalikoiman kierto ja variaatiot ovat aika erilaiset. Romukauppias nappaa aina ruosteisenkin romun ja myy sen kun hyväntekeväisyyskirpputorit heittävät ne keräyslavalle. Esimerkiksi ruosteinen Petro-max on minulle myyntituote, mutta Kontille jäte. Samoin on umpiruostunut työkalu, hunajakennolinko, pappatunturin-osat, lampun-osat, vanhat sanomalehdet, vanhojen täyspuisten huonekalujen palaset jne. Nämä minä kerään pölyisiltä vinteiltä, ladoista, päärakennuksesta sekä toki puuliiteristä (ihme aarre-aitta tuo polttopuupino). Hyväntekeväisyyskirpputorit ovat keskittyneet enemmän käyttötavaraan ja tuo erikoisempi ja silmää vaativampi antiikki sekä vanhat esineet menee roskiin.

Jos minut asetattaisiin samalle viivalle ja saisin lahjoituksia samoin kuin hyväntekeväisyyskirpputorit, olisi leipä pöydällä helpommalla. Sillä usein se on hyvin tiukassa ja muutakin työtä on tehtävä, jotta ei ihan nälkään kuole. “Tue suomalaista työtä.” lause on varmaan monelle tuttu. Työstä saatavan ansion lisäksi lahjoittajat saisivat takuun, että markkinoilla ja toreilla olisi myyjiä. Ainahan sitä tällä alalla kuulee, että toreilla kaivataan monipuolisia myyjiä. Itse en enää jaksa niin paljoa viettää rompetoreilla, kirppiksillä ja toreilla aikaa, kun se on hiukan tuota “tavaroiden ulkoiluttamista”. Ikävä kyllä tämä kesä, joka oli nyt hyvin kehno ulkoilmatapahtumille, vie monelta entiseltä myyjältä puhdin pois kun kauppaa ei ole voinut tehdä millään. Tyhjiä toreja kukaan ei halua.

Oliko se muuten viime viikolla kun myin hunajakennolingon? Sillä erotellaan noista hunajakennoista hunaja. Myin aloittelevalle hunajantuottajalle. Lahjoituksena tuo tuli kuolinpesästä aikoinaan ja oli muuten tosi pitkään varastossa keräämässä pölyä. Eli tämä lahjoitus päätyi lopulta uuden sukupolven torikauppiaan ensimmäisen pesän hunajasadon korjuutyökaluksi. Monet muut olisivat todenneet, että metallinkeräykseen, kun kukaan ei enää tommosta tarvii. Tämä romukauppias on sitkeä ja uskoo, että se tarvitsija löytyy lopulta.

Epäterve kilpailuetu:

Muistaakseni viime viikolla tuli luettua Turun sanomista, että kierrätyskeskuksilla on työvoimapula kun tukirahat on lopetettu. Tämä “epäterve kilpailuetu”, josta ovat nauttineet tähän päivään asti on sitten lyöty jäihin talousleikkauksien takia. Tämmöiset pienyrittäjät niin kuin minä, joka ei pysty tietenkään kilpailemaan isoja vastaan, hiukan hymyilee. Iso joutuu ongelmiin, kun rahahanat suljetaan.

Ekotorien toiminta on mielestäni hyvin kieroutunutta. Myyntihinnat ovat poskettomat verrattuna yleiseen hintatasoon käytetyn tavaran markkinoilla. Tukirahoja on ilmeisesti nautittu varsin makeasti sillä aina käydessäni isoimmassa Ekotorissa Turussa tupakkipaikalla on ollut täys miehitys. Ekotorit saavat ison tukipotin, työllistämistuen ja ilmeisesti kasan muita tukia, joista en tiedä…. mutta eivät enää niin helposti kuin ennen. Kilpailu siis tasapuolistuu.

Kontti… ihan toinen toimintatapa. Hintataso on hyvinkin kilpailukykyinen sillä käyn itse ostamassa sieltä myyntiin silloin tällöin. Toiminta ainakin ulospäin näyttää siltä kuin kuuluukin eli lasketaan kuinka monta kuutiota menee päivässä läpi eikä haeta sitä maxi hintaa jokaisesta esineestä niin kuin ekotorilla. Palvelu Kontissa on samanlaista kuin missä tahansa vähittäismyymälässä tai jopa parempaa. Kilpailuetu Kontilla on minuun nähden aivan hirmuinen. Mutta se on iso ja hyvin toimiva ilman selkeää epätervettä kilpailuetua. Ja SPR:hän vain maksimissaan 10% avustusrahoista menee hallintokuluihin.

UFF:lla oli viime viikolla “kolikkoviikot” jonka sitten missasin ikävä kyllä. UFF on paikka josta ostan vaatteeni käytännössä aina. Laatu tosi hyvä (bloggaavat kaiken hiukankin huonon pois), lajittelu erinomainen, hinnoittelu normaali aikaan normi kirppishintaa ylempi mutta selkeämpi hyllytys helpottaa löytämistä, “kolikkoviikot”..... aika hiton halpaa ja helppoa. UFF siis toimii niin kuin kuuluukin kierrätyksen maailmassa. En huomaa mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle semmoista “epäterve kilpailuetu” oloa.

Toivon kuitenkin, että mahdolliset asiakkaat huomaavat pienyrittäjätkin, sillä meille tavaroiden lahjoitukset olisivat iso apu, jotta toiminta kehittyisi eteenpäin. Varsinkin nyt kun viime kuu oli hyvin heikko ja kuluvakin kuu on ollut hyvin mollivoittoinen. Yleensä tässä kohtaa vuotta kauppa piristyy ja alkaa “talvikausi” myynti. Nyt ei. Ei kauppaa missään sektorilla samassa suhteessa kuin totutusti. Suurin syy ilmeisesti on tuo hallituksen leikkaukset ja suuri mediahuuto vaikeista ajoista. “Itseään toteuttava ennuste”. Toki tuo pop-up viikko, jonka vietin, toi näkyvyyttä meille ja uutta kauppaa ja varsinkin loi uuden tukijalan. Toiminta siis nykyään perustuu tai siis tulee perustumaan Tarvasjoen myymälästä, viikkokirppiksistä, huutonetistä, torit.fi:stä ja markkinoista. Uutena lisätään pop-upin takia oma nettikauppa. Sanonta “useampi tukijalka pitää pöydän pystyssä” tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että myyntiä on monella eri rintamalla ja jos joku ei vedä, toinen paikkaa tilanteen.