Suomalainen design?????

Fiskars päätti sitten kertoa mikä suomalaista designia vaivaa:

Suomi sata vuotta juhlasarjat = suomalaista designia. Eli samat vanhat romppeet eri väreissä. Niitä osti jo mun mummo, niitä osti jo mun äiti, mutta minua ne eivät yhtään kiinnosta. Niitä on pilvin pimein. Esimerkiksi Aalto-malja, eli “Eskimon nahkahousut” (oli se ensimmäinen nimi tälle kipolle) on suunniteltu vuonna 1936.

Suomalaista designia vaivaa se, että suuryritykset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen desingniin eli kierrätetään vanhaa. Eräällä tapaa suomalainen design jämähti kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka meillä on omaa nuorta polvea teollisen muotoilun saralla. Mutta saavatko he oikeasti mahdollisuuden kasvaa isoiksi?

http://koti.ts.fi/sisusta/mista-loytyvat-tulevaisuuden-suomalaiset-muotoilun-klassikot/

Made in "muualla kuin suomessa".

Itse kuulun Turun Sarjakuvakerhoon ja voin kertoa, että siinä porukassa on taiteilija jos toinenkin. Elantoa taiteella ei kuitenkaan moni tee, jos yksikään. Rahat elämiseen tehdään muualta. Suomessa on oikeasti taiteilijoita ja designereita korkeatasoiseen muotoiluun, mutta he saavat työssään tehdä pieniä uudistuksia muotoiluun, joka on kauan sitten muuttunut vanhan aikaiseksi (eli tekevät hieman erilaisen sinisen Aalto-maljan). Uutta innovatiivista ja jopa todella kaunista designia Suomeen on kyllä tullut, mutta ei sitä kautta mitä toivoisimme. Swenssonien putiikki Ikea on rohkea design liike jossa asiakkaat käyvät ostamassa uutta ja rohkeaa muotoilua.

Viime aikojen tapahtumien eli “Make america great again” lauseen innoittamana (mutta ei missään nimessä takana olevan ideologian kannattajana) haluan tuoda esille oman versioni miten “Suomi nousuun” tapahtuu. Ainakin designin osalta.

Antakaamme siis mahdollisuus uudelle designille. Kokeilut olivat se Aallon tapa tehdä uutta, niin kuin monissa dokumenteissa on käynyt ilmi. Aalto varmaan teki jokaista toimivaa tuotetta kohden kymmenen epäonnistunutta. Siten luodaan uutta. Kokeiluille on annettava mahdollisuus. Uuden ajattoman suomalaisen designin edellytys on, että kaupan hyllyllä on kymmenen uutta, joista yksi saavuttaa suosion. Epäonnistumiset kuuluvat uuden luomiseen, siitä ei pääse eroon millään.

Toki täytyy tässä ottaa esille kuuluisat ‘vihaiset linnut’, sillä pelialalla suomalainen design on pärjännyt hyvin. Luovuus ja se taiteellinen silmä, sekä toki pelin rakennustaidot, ovat olleet se millä he loivat oman pienen peli-imperiuminsa. Siis Suomalaista designia parhaimmillaan.

Ennen kuin tuosta design sanan käytöstä aletaan huomauttelemaan, niin design tarkoittaa muutakin, kuin kalliita maljakoita tai tuoleja. Design on teollista muotoilua ja se Ikean halvin patalappukin on jonkun suunnittelema ja muotoilema. Onhan se toki totuus, että ne halvimmat ja aripäiväisimmät 70-luvun esineet ja tuotteet ovat tämän päivän kuuminta hottia ja designia.

Toki uuden tuotteen tuonti markkinoille on kallista sillä alkuun tuotantoerät ovat pieniä ja kulut isoja tuottoon nähden. Tärkeä on myös muistaa, että se joka on tuotteen suunnitellut tarvitsee palkan jonain muunakin kuin “näkyvyytenä”. Tuki ja sijoittaminen suomalaiseen uuteen muotoiluun on sijoitus Suomen tulevaisuudelle, joka pitkällä juoksulla korvaa moninkertaisesti ne kokeiluihin satsatut rahat.

Tehdään siis suomen designille palvelus ja annetaan mahdollisuus uusille kyvyille. Vaaditaan Fiskarssilta suunnan muutos ja äänestetään jaloilla. Annetaan ja vaaditaan uudelle Suomalaiselle muotoilulle ja taiteelle tilaa sekä mahdollisuus. Näin saadaan suomi nousuun, sillä uudet innovaatiot, ovat avain huomiselle ei vanhojen ‘mestarien’ eriväriset maljakot.

Emännän Jellona sarjan joulupostikortti malleja.

Muitakin malleja toki on ja graaffinen työ on tuttua mun emännälle :)

Made in Finland.

Minun eli "Kapteeni Retron" tekosia. Muotoilu ja valmistus "Made in Finland".

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Nettikaupankäynnin sudenkuopat.

Jokainen on varmaan kuullut lauseen “Jos se on liian hyvä ollakseen totta, niin yleensä se ei ole sitä”.

Tämä lause voidaan esittää monella tavalla, mutta pääasiassa tarkoittaa aina samaa. Itselläni kauppahistoria on kohtuu hyvä, kun tutkii taustat. Eli miten se tapahtuu? No tietenkin KVG (Kato V*** Googlesta). En löydä omalle kohdalle mitään negatiivista, kun teen haun. Huutonet-tunnukseni eli “arhael” palautteita kun vilkaisee, niin voi todeta, että aika hyvältä näyttää.

Mihin tämä sitten vaikuttaa? No lähetän särkyvää usein ja voin oikeasti kehua itseäni, että lasikupu lähtee ehjänä ja saapuu ehjänä (piste). Eli minun pakkaamiseeni uskalletaan luottaa ja siitä veloitankin aina hieman pakkaus lisää. Toimitukset ovat myös usein onnistuneet hyvin. Toki olen muutaman kerran mokannut osoitteen kanssa, mutta sen virheen kehtaan myöntää ja nämä virheet olen saanut korjattua.

Kaikenlaiset huijarit vaikuttavat myös omaan kaupankäyntiini netissä. Mutta miten se huijareiden aiheuttama vaikutus sitten näkyy? Kauppapäätöksessä mennään helposti “halvin hinta voittaa” ajatuksella. Sitten myöhemmin itketään somessa, kun pakettia ei ole tullut tai lautaset on palasina. “Oma moka” on minulta kylmä tuomio. Sinulla on laite naaman edessä, jolla voit tarkistaa myyjän taustat, sillä sama huijari usein tekee sarjassa näitä petoksia. “Tulee R-pakettina” on yksi lause mitä kannattaa miettiä. Kyllä saat edullisimman toimitustavan, kun lähetetään R-pakettina, mutta se laatikko on aivan pirun huono lähetyksiin. Älkää hyvät ihmiset menkö sen parin euron perässä, jos paketin sisältö maksaa useita kymppejä. Se on kirjaimellisesti tyhmää. Itse käytän Matkahuoltoa ihan sen takia, että se on paras mahdollinen. Postitusvirheisiini lukeutuu noin viisi omaa mokaa ja viisi minulle annettua väärää osoitetietoa eli matkahuolto ei ole mokannut kertaakaan. Vien tuonne Turun Matkahuoltoon paketit ja mielestäni siellä työporukka suhtautuu oikein työhönsä. Ripeästi ja huolellisesti paketit rullakoihin siten, ettei rikkoja tapahdu. Halvin ei ole se paras ainakaan minulle sillä Matkahuolto huolehtii minun maineestani takuu varmana toimittajana. Olen oikeasti laiska sillä minua ei kiinnosta ihmetellä myöhemmin missä paketti on tai se onko tavara rikkoontunut matkalla. Ahkerat saavat näitä hommia selvitellä laiska menee sieltä mistä aita on matalin ja helpoin kulkea.

Monesti törmää erinäisissä nettikeskusteluissa siihen, että me alan työmyyrät olemme sitä alinta pohjasakkaa, kun kehtaamme ostaa edullisimman mukaan ja myydä korkeimman mahdollisen mukaan. Viisaat kommentoivat tähän, että yrittäjällä on iso liuta velvoitteita ja maksuja. Harvemmin tulee mieleen asia, jonka takia kannattaa ostaa yksityisen sijaan ammattilaiselta. Nimittäin se, että me ‘trokarit’ varjelemme mainettamme loppuun asti. Jos vahinko käy ja se paketti tulee perille rikkonaisena, on viisaampaa korvata menetys asiakkaalle, kuin vaarantaa maine. Yksityishenkilöiltä on aivan turha tätä vaatia. Eli tässä kohtaa takuu ja taattu toimitus nostavat hieman tuotteen hintaa. Maine on meille alan kauppialle se ainoa asia, joka erottaa onnistuneen myyjän epäonnisesta. Voi oikeastaan sanoa että “kuluttajansuoja maksaa”.

Helppo tapa testata onko paketti riittävän hyvin pakattu on kysyä itseltään “uskallanko minä pudottaa tämän metrin korkeudesta”. Jollet uskalla, niin se on huonosti pakattu. Minut jos kohtaa liikkeessä pakkaamassa särkyvää tavaraa voi kuka tahansa milloin tahansa haastaa pudottamaan paketin metrin korkeudesta. Minun pakkaamani esine ei mene rikki.

Eli jos ostat netistä, niin google on hyvä työkalu. Jos esine X on liian halpa, niin älä osta (varsinkin kodin elektroniikka on hyvin, hyvin, hyvin vaarallista aluetta). Vertaa myyjien taustoja, sillä se, jolla on puhdas tausta, voi ja saa pyytää enemmän kuin se jolla paketit lähtee vasta kun on useita kertoja muistutettu ja lopulta saapuu rikkonaisena. “En vastaa postin rikkomista lähetyksistä” ei ole lause, jolla selitetään huono pakkaus (piste).

Ja kyllä se on tulossa se ensimmäinen lähetys, joka hajoaa minun takiani. Se on vain ajan kysymys, mutta silloin en syytä logistiikkayritystä ellei pakkauksen ulkopuoli ole selkeästi kärsinyt.

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.

Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.

Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.

Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”

Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?

Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.

Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.

Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.

Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.

Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.

"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?

Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

Rompetorista Hoviromppeeseen.

Vaikka ollaan vasta toista kertaa, vuosien tauon jälkeen järjestämässä rompetoria Tarvasjoella, Tarvashovin parkkipaikalla katseet on jo siirretty tulevaan.

Loppukesästä tai alkusyksystä on alustava suunnitelma järjestää kaksi rompetoria lisää. Silloin myös tapahtumalle tulee nimeksi “Hovirompe” ja tulemme panostamaan tapahtuman tasoon selkeästi lisää. Minulla on siis koko kesä aikaa kiertää eri tapahtumissa jakamassa tietoa hoviromppeesta. Myyjät ovat ehdottomasti tärkein asia, jotta tapahtuma saavuttaa oikeanlaisen suosion. Eli tulen panostamaan korkeaan laatuun, siten että etsin mahdollisimman monipuolisen valikoiman erityyppisiä myyjiä mahdollisimman monelta eri erikoistumisalueelta. En myöskään unohda ns. kodin kirppismyyjiä. Tavoite on siis, että myynnissä olisi ihan kunnon rompetta, sekä lasten vaatteita, jotta Hovirompe olisi kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta tapahtuma jonne kannattaa tulla kauempaakin.

Toinen rompetori menee enemmän ensimmäisen rompetorin virheiden ja niistä tulleiden palautteiden korjauskokeiluissa. Eli ei mitään uutta vaan kehitystyötä jatketaan. Kolmas ja neljäs rompetori, eli Hovirompe tulee olemaan sitten paljon kehittyneempi versio alkukesän rompetoreihin verrattuna.

Totta kai tässä arjessa tapahtuu paljon muutakin, kuin pelkästään rompetori, mutta se on se ulospäin näkyvin asia. Varaston suursiivous on seuraavana projektina. 200 neliömetriä varastoa ja ihan kelen monta kuutiometriä sekalaista seurakuntaa on järjestettävä uudestaan. En tiedä vielä kuinka paljon täytyy kuljettaa kaatopaikalle, mutta paljon kuitenkin. Tavaraa, jolle ei ole mitään järkevää syytä varastoida, kerääntyy vuosien varrella uskomattomia määriä. Ennen kuin kaatopaikalle kuljetetaan pidetään kuitenkin jonkinmoinen “Tule ja hae ilmaiseksi”-päivä. On paljon mukavampi, että lähtee käyttöön kuin kaatopaikalle. Tottakai se myös on taloudellisesti paljon järkevämpää, sillä kaatopaikka kustannuksia on syytä minimoida keinolla millä hyvänsä.

Turun tienoo. 

Turun tienoo.  

Auranmaan Viikkolehti 

 Auranmaan Viikkolehti 

Auranmaan Viikkolehti  

Auranmaan Viikkolehti verkkojulkaisu

http://www.avl.fi/2016/06/romukauppias-tuo-rompetorin-tarvashoviin/

Tässä uutena kutsumanimenä näemmä sitten tuli eräässä lehtiartikkelissa “Tarvasjoen romukeisari”. No ihan keisariksi en välttämättä ala, mutta huvittaa tuo kutsumanimi kehitys. Silloin kun aloitin kirppismyynti hommat, ostin tavarat pääosin huutokaupoista ja silloin muut myyjät kutsuivat minua “pojaksi”. Pari vuotta myöhemmin kun olin kerännyt kokemusta ja olin tullut jäädäkseni tähän ah niin ihanaan kaupanalan harrastukseen, minua ruvettiin kutsumaan etunimelläni eli “Marko”. Tätäkin nimitystä kesti oman aikansa ja sitten alkoi nimitys “Tarvasjoen julli”, “Tarvasjoen kauppias”, “Tarvasjoen huijari” jne. Nämä nimitykset toki olivat sitä sisäpiiriläisten huumoria. Samaan aikaan kun nimitys muuttui koskemaan paikkakuntaa, minulta alettiin kyselemään enemmän eri esineistä. Ilmeisesti minun tietotaitooni alettiin luottamaan ja huomaamaan, että poika tietääkin jotain. Jollain tasolla kai kehityskaari oppipoika, kisälli ja mestari siis olisi nähtävissä muiden mielipiteessä minua kohtaan. Itse tosin en koe olevani mestari vaan korkeintaan kisälli. Opittavaa on enemmän kuin opittua ja opittu tieto pitää aina silloin tällöin tarkistaa, sillä virheellistä tietoa on päänupissa ihan haitaksi asti.

Joka tapauksessa, 12.6 Rompetori Tarvasjoella, Tarvashovin parkkiksella ja sitten pidetään kesätaukoa (tauko on hassu sanoa tähän, kun hommia tehdään koko kesä).

Kausivaihtelu ja rompetori.

KAUSIVAIHTELU

Olen käynyt monessa eri myyntikoulutuksessa ja eräässä koulutuksessa opetettiin, että ei ole huonoa aikaa tehdä kauppaa. “Vuoden voi käydä kahdella tavalla. Tammikuu on huono myyntikuukausi koska…, helmikuu on huono myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on huono myyntikuukausi, koska…, jne.” tai sitten “Tammikuu on hyvä myyntikuukausi koska…, helmikuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, jne.”

Tämä oppi on muuten ihan hyvä pitää mielessä vaikka kausivaihtelu on jatkuvaa. Joulu- tammikuu on kyllä vuoden heikointa aikaa. Helmikuussa piristyy ja sitten keväällä keleistä riippuen taas hiljenee. Kesä menee vaihtelevasti riippuen mitä myyntikanavaa käyttää. Syksy taas piristyy ja kun jouluvalot ilmestyvät kauppoihin alkaa hiljaiselo. Nyt siis mennään hiljaisempaa kautta vuodesta myynnillisesti. Siitä syystä rompetori projekti sopii hyvin tähän kohtaan. Saan sitä kautta toimintaani liikevaihtoa sekä uusia mahdollisuuksia.

Hankintapuolella eletään ns. kevätsiivous aikaa ja täytyy olla tarkkana, että saa erät haltuun. Tosin näissä tulee joskus vastaan niitä surkuhupaisia tilanteita. Pyydetään katsomaan tavaroita, joista on pakko päästä eroon. Kyselen pyyntiä ja paukahtaa 50-100% suurempi hinta, kuin niistä esineistä on mahdollista saada. Siinä sitten käyn esine esineeltä läpi, mikä on mahdollinen ulosmyyntihinta perusteluina tulevalle tarjoukselleni. No joskus menee läpi, joskus ei. Pahimmillaan sanotaan suoraan, että ottaa ennemmin takkiin ja vie kaatopaikalle kuin myy polkuhintaan. No jokaisella on oikeus tehdä laillisella omaisuudellaan mitä lystää. Minua enemmän harmittaa aika, joka meni hukkaan ja huvittaa ihmisten kateus ‘trokaria’ kohtaan.

Kausivaihtelulle ei siis voi mitään, mutta siihen pitää valmistautua ja luovia sen mukaan. Pitää vaikka vapaata tai kehittää jotain, joka toimii siihen hetkeen paremmin. Lause “Ei saa jäädä tuleen makaamaan.” toimii tässä kohtaa hyvin.

Eriä siis saa tarjota ja nyt olis etsinnässä piikkilankaa. Piikkilanka saa olla käytöstä poistettua, mutta ei ihan hirmu ruosteista. Tulee omaan valaisin valmistukseen, kun teen piikkilanka lamppuja. Ihmeitä en maksele, mutta haen hyötykäyttöön piikkilankakerät.

ROMPETORI

Rompetorin tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Keskeneräisten töiden lista on seuraava:

-Kahvion ostokset

Ostoksilla käynti ihan viime tipassa, eli päivää kahta ennen tapahtumaa.

-Kahvion rakenteet

Grilli, ok

Katos, kesken (hankinta vai lainaan)

Kalusteet, ok

Palontorjuntakalusto, ok.

-EA-henkilö(t)

Ok (SPR marttilasta tulee parina)

-Hygieniapassi, eli kahvio vastuu.

Ok.

-Järjestyksenvalvoja

Kesken. Minulla eli Marko Reinillä koulutus kesken ja väliaikainen todistus tulee 30.5.

Riittääkö yksi, vai tuleeko poliisilta ilmoitus että tarvitaan kaksi???

-Mainonta

Facebook, ok ja jatkuu.

Google mainonta alkaa ensi viikolla.

Mainos laput tulostettu ja jakaminen aloitettu.

Mahdollisissa kirppis/rompetori tapahtumissa jalkautuminen aikatauluni puitteissa.

-Byrokratia

Omavalvontasuunnitelma, ok.

Pelastussuunnitelma, kartta ja ilmoitus EA-henkilöistä vain eli lähes ok.

Ilmoitus poliisille tehty.

-Ensimmäiset pakolliset kysymykset käsitelty.

“Miksei ole mainostettu” tulee aina.

“Liian kallis” tulee aina, kun vertaillaan esim. Turunsanomien peräkonttikirppikseen, joka on ilmainen.

“Saako tuoda leivonnaisia” tämä pitäisi muistaa kertoa, ettei saa. Oma tulos kun on kahvion varassa, niin en oikein välitä kilpailusta. Lisäksi vaadittava byrokratia ei ole yleensä  ole oikein hoidettu elintarvikkeiden osalta.

Eli on kesken, mutta aika hyvin aikataulussa. JV homma on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki tai huoli. Muut ongelmat ovat aika hyvin saatu karsittua. Toki pienemmälläkin vaivalla olisi päässyt, kun ei olisi tehnyt sääntöjen ja asetusten mukaan. Tiedän, että useimmat vastaavat tapahtumat vain järjestetään ja tuota byrokratiaa ei tehdä niin kuin kuuluu. Nyt kun byrokratia on kertaalleen tehty, niin se on helppo tehdä uudestaan. Voi vain tehdä mahdolliset muutokset uuteen ilmoitukseen. Ne jotka eivät byrokratiaa hoida, niin mikäli poliisi, palokunta tai vaikkapa terveysviranomainen vierailee tapahtumassa, tulee pikkuisen rapsuja. Ja esimerkiksi pelastussuunnitelman pääasiallinen tarkoitus, että järjestäjä on muistanut miettiä kaikki asiat läpi. Muuten pahimmillaanhan kun jotain käy, niin sitten jälkikäteen ihmetellään kenellä on vastuu.


Facebook Event kummallekkin kerralle:

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Muumimuki

Mikään suuri salaisuus lähipiirilleni ei ole se miten suhtaudun muumimukeihin. “Piakkarimaaleiksi sopii hyvin” mietelause on yleisesti käytössä. Toki se nykyinen myyntiarvo näkyy kaupallisessa suhtautumisessani. Myyn kyllä siihen hintaan kuin ne menevät, jos käsiini saan. Henkilökohtainen mielipide on eri asia, kuin se kaupallisen hyödyn hakeminen. Raha siis ajaa henkilökohtaisen mielipiteen ohitse tässä asiassa.

No miksi sitten en arvosta yhtään muumimukeja? Syitä on itseasiassa monia. Kupin design ei ole mikään erityisen mahtava tai edes poikkeuksellinen. Perus kaffekuppi ennemminkin. Muumiaiheiset kuvat ovat myös nykymuodin mukaisia, eivätkä niitä aitoja alkuperäisiä muumeja, joita löytyy Tove Janssonin alkuperäisteoksista. Lapsille ja lapsenmielisille siistittyä entistä kapinaa ja pottuillua silloisen yhteiskunnan käsitteitä vastaan. Kuvat ovat myös siirtokuvia, eli mitään ihmeellistä lisäarvoa ei tule käsityön muodossa kuppeihin. Yksinkertaisuudessaan kuppimuotti, aiheet, kantaaottavuus, aitous yms, mikä merkitsee minulle paljon, puuttuu muumimukeista. Pelkkää kaupallista huttua vähämielisille (oma mielipide).

Mikä sitten selittää muumimukien suuren maineen mahtavana keräilykohteena? Oma teoriani on sellainen, että 90-luvulla Arabia vahingossa iski kultasuoneen. Muumit ovat eräs sellainen kirja, jota minun lapsuudessani äitini luki minulle. Saman koki varmaan moni muukin ja siinä vuosituhannen vaihteessa äidit, joiden lapsuuteen muumi kirjat kuuluivat, lukivat niitä samoja kirjoja omille lapsilleen. Nämä äidit sitten törmäsivät kauppareissullaan muumimukeihin ja siitä se muumimuki buumi sai alkunsa. Oman teoriani mukaan eli olettamus. Arabia toki huomasi tämän ja aloitti luomaan muoti-ilmiötä järjestelmällisesti. Fiksu veto firmalta joka oli 80- 90-luvulla mennyt ajatuksella “70-luvulla tehtiin näitä ja nämä menivät kaupaksi. Kyllä ne tänäänkin menevät eikä uutta mallistoa tarvita.” Ei ole suuri salaisuus että Arabia oli kangistunut vanhojen mestarien “museotehtaaksi”.

Nykyiset muumimukit toki tehdään ihan jossain muualla kuin Suomessa. Henkilökohtaisesti myös ärsyttää tämä Arabian tietoinen valhe. Antaa hyvin kotimaisen kuvan, mutta totuus on jotain muuta. Muistaa kertoa sen ainoan Suomen tuotantonsa, kun kysellään tuotteiden alkuperää. Eli Arabia tuottaa erikoistuotteet vielä suomessa ja suunnittelun. Valheellisen mielikuvan ylläpitoon panostetaan paljon, mutta se työ alkaa vesittyä jokaisen uuden lehtiartikkelin myötä. Viime vuodelta on useitakin näitä kriittisen toimittajan artikkeleita Arabian kotimaisuudesta. “Made in Finland” mielikuva alkaa siis olla mennyt käsite koko Fiskars konsernissa, johon nämä kaikki suuret suomalaiset design tuotteet kuuluvat.

En saa millään päähäni mahtumaan sitä faktaa, että Fazer sarjan muumimuki on 5000€ arvoinen. Omassa tiedossa on tältä vuodelta 5025€ kauppasumma, eli ei mikään pyynti vaan ihka aito kauppa. Epäilen kyllä vahvasti, että osa Fazer sarjan muumimukeista on piraattikopiota. Ei ole mikään yksinkertainen homma tehdä kunnollista piraattikopiota, jonka värit ovat oikein, mutta yhden mukin tekemiseen voi käyttää vaikka sen tonnin tai kaksi ja silti jää hyvin voitolle kun myy keräilijälle. Kyllä tiedän, että on numeroitu, mutta en näe tässä estettä piraattikopioille.

Toinen mitä on nyt ilmestynyt markkinoille ovat nämä värikokeilu mukit. Eli ne mukit mitkä piti tuhota kokeilujen jälkeen. Tarina että nämä värivikaiset kokeilu kappaleet olisi lahjoitettu merkkihenkilöille tms ovat hyvin hassuja, sillä samoin kuin Kupittaalla aikoinaan työntekijät pistivät tuhottavia yksilöitä “taskuihinsa”. Saa näistä pyytää ja saa näistä maksaa, mutta kannattaa tietää totuus myös.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://naurunappula.com/

Tiedän myös, että tämä blogi tulee olemaan minulle paha moka tai hyvä mielipide. Muumimukit jakavat mielipiteitä. Yksi vihaa, toinen rakastaa ja kolmas ei välitä.