Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauppatori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauppatori. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. syyskuuta 2016

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.


Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.


Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.


Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.


Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”


Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?


Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.


Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.


Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.


Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.


Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.








"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?


Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Rompetorista Hoviromppeeseen.

Vaikka ollaan vasta toista kertaa, vuosien tauon jälkeen järjestämässä rompetoria Tarvasjoella, Tarvashovin parkkipaikalla katseet on jo siirretty tulevaan.


Loppukesästä tai alkusyksystä on alustava suunnitelma järjestää kaksi rompetoria lisää. Silloin myös tapahtumalle tulee nimeksi “Hovirompe” ja tulemme panostamaan tapahtuman tasoon selkeästi lisää. Minulla on siis koko kesä aikaa kiertää eri tapahtumissa jakamassa tietoa hoviromppeesta. Myyjät ovat ehdottomasti tärkein asia, jotta tapahtuma saavuttaa oikeanlaisen suosion. Eli tulen panostamaan korkeaan laatuun, siten että etsin mahdollisimman monipuolisen valikoiman erityyppisiä myyjiä mahdollisimman monelta eri erikoistumisalueelta. En myöskään unohda ns. kodin kirppismyyjiä. Tavoite on siis, että myynnissä olisi ihan kunnon rompetta, sekä lasten vaatteita, jotta Hovirompe olisi kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta tapahtuma jonne kannattaa tulla kauempaakin.


Toinen rompetori menee enemmän ensimmäisen rompetorin virheiden ja niistä tulleiden palautteiden korjauskokeiluissa. Eli ei mitään uutta vaan kehitystyötä jatketaan. Kolmas ja neljäs rompetori, eli Hovirompe tulee olemaan sitten paljon kehittyneempi versio alkukesän rompetoreihin verrattuna.


Totta kai tässä arjessa tapahtuu paljon muutakin, kuin pelkästään rompetori, mutta se on se ulospäin näkyvin asia. Varaston suursiivous on seuraavana projektina. 200 neliömetriä varastoa ja ihan kelen monta kuutiometriä sekalaista seurakuntaa on järjestettävä uudestaan. En tiedä vielä kuinka paljon täytyy kuljettaa kaatopaikalle, mutta paljon kuitenkin. Tavaraa, jolle ei ole mitään järkevää syytä varastoida, kerääntyy vuosien varrella uskomattomia määriä. Ennen kuin kaatopaikalle kuljetetaan pidetään kuitenkin jonkinmoinen “Tule ja hae ilmaiseksi”-päivä. On paljon mukavampi, että lähtee käyttöön kuin kaatopaikalle. Tottakai se myös on taloudellisesti paljon järkevämpää, sillä kaatopaikka kustannuksia on syytä minimoida keinolla millä hyvänsä.

Turun tienoo. 

Turun tienoo.  

Auranmaan Viikkolehti 

 Auranmaan Viikkolehti 

Auranmaan Viikkolehti  

Auranmaan Viikkolehti verkkojulkaisu


Tässä uutena kutsumanimenä näemmä sitten tuli eräässä lehtiartikkelissa “Tarvasjoen romukeisari”. No ihan keisariksi en välttämättä ala, mutta huvittaa tuo kutsumanimi kehitys. Silloin kun aloitin kirppismyynti hommat, ostin tavarat pääosin huutokaupoista ja silloin muut myyjät kutsuivat minua “pojaksi”. Pari vuotta myöhemmin kun olin kerännyt kokemusta ja olin tullut jäädäkseni tähän ah niin ihanaan kaupanalan harrastukseen, minua ruvettiin kutsumaan etunimelläni eli “Marko”. Tätäkin nimitystä kesti oman aikansa ja sitten alkoi nimitys “Tarvasjoen julli”, “Tarvasjoen kauppias”, “Tarvasjoen huijari” jne. Nämä nimitykset toki olivat sitä sisäpiiriläisten huumoria. Samaan aikaan kun nimitys muuttui koskemaan paikkakuntaa, minulta alettiin kyselemään enemmän eri esineistä. Ilmeisesti minun tietotaitooni alettiin luottamaan ja huomaamaan, että poika tietääkin jotain. Jollain tasolla kai kehityskaari oppipoika, kisälli ja mestari siis olisi nähtävissä muiden mielipiteessä minua kohtaan. Itse tosin en koe olevani mestari vaan korkeintaan kisälli. Opittavaa on enemmän kuin opittua ja opittu tieto pitää aina silloin tällöin tarkistaa, sillä virheellistä tietoa on päänupissa ihan haitaksi asti.

Joka tapauksessa, 12.6 Rompetori Tarvasjoella, Tarvashovin parkkiksella ja sitten pidetään kesätaukoa (tauko on hassu sanoa tähän, kun hommia tehdään koko kesä).

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Rompetorin jälkeiset tunnelmat.



Kuntaliitoksen myötä teiden varsilta kadonnut kuntavaakuna :(
Nykyään Tarvasjoki kuuluu Liedon kuntaan.



SEURAAVA ROMPETORI SUNNUNTAINA 12.6.2016 TARVASHOVIN
PARKKIALUEELLA

Ne jotka ovat järjestäneet yleisötapahtumia, jotka ovat laajuudeltaan samaa luokkaa kuin tämä minkä minä ja me järjestimme, tietävät mitä se on. Nyt ja eilen oli kyllä fiilis se, että ei jaksa enää ensi sunnuntaina järjestää. Tiedän, että loppuviikosta tilanne on toinen ja rompetori tulee taas Hovin mäkeen sunnuntaiksi. Ihan knoppitietona vuonna 1984 Metallica oli keikalla samaisessaTarvashovissa.




Kuva poimittu http://www.metlists.com/Setlists1984.htm sivulta. 


Kuva poimittu alla olevasta artikkelista.




Eli jos Tarvashovi käy Metallicalle, niin kyllä se sopii rompetorille ;)


Sitten se tärkein asia, eli itsekritiikki ja pohdiskelu miten homma meni. Saan silloin tällöin noottia emännältä, että olen hiukan turhan kriittinen itseäni kohtaan, mutta se on vain oma tapani tutkiskella omaa toimintaani.


Paikoitus:
-Epäonnistuin aika pahasti ja muutan sen totaalisesti.
-Ruudut 3x3 ja 4x4 muuttuvat vähintään 4x5 ja 6x6 ruuduiksi. Hinnoittelu 10€ ja 15€ jää voimaan.
-Arvosana itselle välttävä tai hylätty.


Kahvio:
-Makkaraa oli puolet liikaa, mutta päiväystä on ihan loppukuuhun ja makkarat ovat
olleet koko ajan kylmässä. Nyt pakkasessa varmuudeksi, eli ei ongelmaa.
- Maito loppui kesken eli ensi kerralla on enemmän.
-Munkit loppuivat kesken tosi pahasti ja kokemuksesta varattiin vain 50kpl, joka ylittyi reilusti. Yleensä pullaa ja munkkia menee juuri se määrä minkä varasin.
-Yleisarvosana itselle tyydyttävä ja henkilökunnalleni kiitettävä.


Yleinen järjestys:
-Polliisit muistivat tapahtuman ja olivatkin pitämässä puhallusratsian.
-Kortillisia JV-henkilöitä oli hyväksytyssä lupahakemuksessa 1kpl, mutta tapahtumassa
oli 3kpl kortillisia JV-henkilöitä. Jos ensi kerralla tulee enemmän autoja, voi olla, että
tarvitaan lisätyövoimaa liikenteen ohjaukseen. Toivon siis poliisien läsnäoloa
uudestaan ja syyn kerron myöhemmin.
-Yleisarvosana itselle hyvä ja samoin henkilökunnalleni.


Mainonta ja markkinointi:
-Google ja Facemarkkinointi onnistui hyvin.
-Tienvarsimainonta onnistui hyvin.
-Lehtimainonta onnistui yli odotuksen, sillä lehtiartikkeli Auranmaan Viikkolehdestä oli
mainittu radiossa. Tätä muuten en tiennyt, eli onnistuminen on oikeasti yli odotusten.
-Jaetut pikku lappuset on ainoa iso epäonnistuminen. Nyt vain ei ollut aikaa, eikä
sopivia tapahtumia missä jakaa lappusia. Teho on nähty usein hyväksi ja vain 200 lapun jakaminen on minulta surkea tulos.1000 olisi hyvä ja enemmän parempi.
-Yleisarvosana minulle kiitettävä ja pikku lappusten osalta hylätty.
Nyt siis alkaa mainonta taas ihan alusta ja aikaa on vain vajaa viikko onnistua. Jokainen jako Facessa ja viidakkorummun kumina on minulle arvokas asia. Minulla ei ole aikaa nyt tehdä laajaa markkina kierrosta (tosin se mitä minä pidän maltillisena markkinointina on monen tapahtuman osalta yhden kuukauden työ “täysillä”). Sain muuten taas sitä mainintaa että, “olit sitten jakanut tuonne…” ja “ihmeteltiin ihan, että näinkö kauas tuot kylttejä”.


Ja silti kuulen lauseen “Miksei tätä tapahtumaa ole mainostettu” ;)
Mainonta ja markkinointi on suo, joka ei ikinä saavuta kaikkia.


Ja sitten tuo polliisien käyminen paikan päällä. Kuulin toiselta JV:ltä, että näki sinivalkoisen miekkawolkkarin ja siinä samassa minä lähdin katsomaan, että mikäs on homman nimi. En heti hoksannut polliiseja, mutta olivat käyneet vain kurkkaamassa ja sen jälkeen laittaneet puhallusratsian Hovin mäen alle. Sopivastihan siinä sitten puhalluttivat kummastakin suunnasta tulijat. Alkuun olin hiukan harmistunut, liikenne kun oli aika kaaottisen oloista sillä hetkellä. Huomasin kuitenkin, että tämä puhallusratsia oli meille hyvä asia. Rajoitti liikennettä sopivasti ja rytmitti alueelle saapuvan liikenteen helpommin hallittavaksi. Oli meinaan jokainen isompi ja pienempi parkkialue käytössä. Täytyy vissiin kiittää Lounais-Suomen poliisilaitosta siitä, että tulivat apuun kun tilanne oli vaikein mahdollinen. Autoliikenne ja jalankulku samalla alueella on aina suuri riski ja nyt tilanne oli helppo hallita.


Seuraavan rompetorin fasebook eventti:


Kiitos vielä myyjille ja asiakkaille, jotka kävivät paikalla ja ensi sunnuntaina uudestaan :)


ps. Jokin lehtiartikkeli tehtiin minusta rompetorin aikana ja saattaapi olla, että sen kerron myöhemmin, mihin lehteen se tehtiin ;)


pps. Kävi hiukan nolosti ja unhottus ottaa kuvia, eli jos jollakulla on kuvia niin voipi lähetellä meille s.postiin ostojamyynti.tarvasjoki@gmail.com. Eli tämän osalta tuli hylätty ;)


torstai 2. kesäkuuta 2016

Rompetorin loppusuora.

Viimeinen byrokraattinen asia, joka piti hommata on nyt taskussa. Ainoastaan omavalvontasuunnitelma ja muutama muu paperi tarvitsee tulostaa, sillä pyydettäessä ne on Suomen lain mukaan näytettävä, oli kysyjä kuka tahansa. Eli byrokratia on voitettu :D


Väsymys vaan on iskenyt ja tänään oli jätettävä kurssipäivä välistä, jotta sai tarpeeksi lepoa Asiaa ei helpota yhtään se tosiasia, että kämpässäni on 27 astetta lämpöä siinä kolmen aikaan yöllä. Valvoin viime yönä ilmeisesti neljään, kun ei saanut tuskan hieltä unta. Herätyksen ollessa kahdeksan kohdalla löin vain herätyskellon hiljaiselle ja totesin etten vain jaksa. Onneksi lauantai-sunnuntai välisen yön nukumme emännän kanssa Tarvasjoella vanhassa piian kammarissa, joka on selvästi viileämpi nukkumapaikka kuin Turun asuntoni.


Perjantaina tulee tiukka ostospäivä. Käyn hankkimassa kaiken tarpeellisen rompetoria varten, pois lukien elintarvikkeet. Ne haen lauantaina aamulla ja vien suoraan Tarvashovin kylmiöön. Tarvashovissa on aivan mahtavat tilat ja voin kertoa, että on hintalaatusuhteeltaan tosi mahtava vaikka häiden viettopaikkana. Lähistöllä on jäähalli ja Hovin toisessa päässä on uimahalli. Tarvasjoki oli noin 1700 asukkaan kunta ennen kuntaliitosta Liedon kanssa. Siellä oli pieneksi kunnaksi aika mahtavat puitteet urheiluharrastuksiin.


Oli muuten mahtava tiistai, kun sain semmoisen 7-8 heittokuutiollista polkupyöriä hommattua. Täytyyhän sitä hankkia jotain myytävää varastoon. Ihan mielenkiintoisena faktana: tämän pyörä erän valmistamiseen tarvittava energia vastaa yhden 80-luvulla rakennetun keskiverron omakotitalon koko vuoden energian tarvetta. Kyllä, tämä on ihan omakehua. Meidän, jotka kierrätämme vanhaa, työtä ei osata arvostaa tarpeeksi. Me kaikki jotka hankimme osan elannosta tai koko elantomme vanhan tai kierrätetyn tavaran kaupasta, säästämme vuodessa useita tuhansia tonneja fossiilisia polttoaineita.

Jaa niin, haastateltiinhan minut keskiviikkona Auranmaan Viikkolehteen. Saa sitten nähdä millainen valokuva tuli ja millainen juttu siihen kirjoitetaan.




Laadun valvoja :)
Kuvattavat kohteet on levitetty kuvaamista ja tietojen kirjaamista varten.



Varjossa 28 astetta lämpöä joten hommat etenevät verkkaisesti.


Nämä ovat aina kivoja löytöjä. Yleensä menevät siskon-, veljen- tai kummilapselle lahjaksi.


Tunturi Yellow Violet. Aika sopiva nimi pyörällä :D


Face Eventit 5. ja 12.6 rompetoreille.


perjantai 29. huhtikuuta 2016

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?


Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.


Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.


Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.


Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.


Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)



Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?


Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta


Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)


Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)



Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.


Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Rompetori ja polkupyörät.

Näin kun kevät on päässyt vauhtiin täytyykin tuo ajatus olla jo keskikesässä. Suunnitteilla Rompetori tahi kaksi… ehkä jopa neljä, jos aikataulu vaan antaa myöden. En ole sitten vuoden 2011 (vai oliko se 2010?) järjestänyt rompetoria ja nyt pistän semmosen kasaan, kun sitä ihan on kyselty multa. Ilmeisesti olen ihan ok järkkäämään rompetoria, kun sain kehuja viimeksi.


Viime keväänä olin yksi järjestäjistä Turun Sarjakuvakerhon “Kulttuurikirppis” tapahtumassa. Kaksi tuommoista erilaisempaa tapahtumaa oli tuolla Turun vanhalla Suurtorilla. Eli Suomen yksi vanhimmista dokumentoiduista markkinapaikoista oli tapahtumapaikkana. Rompetori on kyllä pikkujuttu järjestellä verrattuna edelliskevään Kulttuurikirppikseen vaikken siinä yksi ollut.


Nyt markkinointisuunnitelmaan kuuluu kierros ympäri maakuntaa ja stradekisesti oikeisiin paikkoihin muutama mainoskyltti. SOME-markkinointi tulee toki näyttelemään tärkeää osaa. Ainoa suuri uhka tosin on sellainen, johon en voi vaikuttaa, eli sade. Se saattaa tuhota hyvänkin markkinointikamppanjan tyystin. Lehtimainontaan en tuhlaa rahaa, kun siitä vain ei nykyään ole hyötyä.


Tarvasjoellehan tuo rompetori tulis. Tosin nykyään Lieto on kyseessä, kun kuntaliitos tuli. 3x3 eli 9 neliön paikkoja tulis varmaan semmoinen 20-30 ja 4x4 eli 16 neliön paikkoja semmoinen 10-20. Toki tämä on alustavaa funtsailua ja mahdollinen kiinnostus sitten hiukan muokkaa tapahtumaa. Hinnat varmaan asettuu pienemmissä paikoissa 10€ ja isommissa 15€.  Ikävä kyllä tuota otto-automaattia ei kirkonkyläl ole, mutta fiksut asiakkaat ottaa käteistä mukaan. Sen päälle toki fiksut myyjät muistaa, että on olemassa IZettle, josta oon maininnu pariin otteeseen. On oikeesti hyötylaite, jolla kauppaan tulee pikkaisen virkeyttä lisää. Voi olla oikeesti sellainen asia, että lähitulevaisuudessa on pakko olla maksupääte valmius kaikilla, sillä käteistä ei moni enää kanna mukanaan. On elettävä ajan hengen mukaan ja unohdettava “hyvien vanhojen aikojen” haikailu. Kortti on tätä päivää ja mikäli useimmilla myyjillä, jopa ns. siviileillä olisi tuo laite, niin jokaisen myyjän kauppa piristyisi.


Mutta, älkääkä hirttäkö minua, jos suunnitelma ei toteudukaan :)


Rompetorin lisäksi on tullut asetettua tälle vuodelle toinenkin tavoite. Se olisi 200 pyörän hankkiminen ja myyminen. Aika kova tavoite vai mitä? Ehkä kuulostaa isolta urakalta, mutta tässä hommassa on kyllä tullut opittua se, että kun tekee järjestelmällisesti työtä, saavuttaa myös jotakin. Viime vuonna tuli hankittua 40 kpl pyöriä suurinpiirtein ja varasto lukumäärä on tällä hetkellä pyöreät nolla. Ehkä erikoiselta kuulostaa se, että yhtäkään ei myyty kunnossa olevana, vaan kaikki lähti kuntoluokassa “kunnostettava”. Monesta tiedän kyllä, että ne laitettiin kuntoon, tai oli vain kumit tyhjät ja kunto oli kuulemma parempi kuin olin antanut ymmärtää. Hinnoittelu oli ilmeisesti ihan ok ja samalla hintatasolla meinaan jatkaa (toki jos hukun pyöriin hinnat tippuu, jotta saan tilaa).


Sinä lukijani, jos asut Turku-Lieto-Aura sektorilla ja sinulla on ylimääräisiä pyöriä, haen kyllä ne pois. Kerään siis lähes kaikki pyörät kuntoon katsomatta, sen mukaan miten ehdin tai kuljetuskapasiteetti antaa myöden. En siis maksa mitään, sillä keräämäni pyörät kuuluvat luokkaan “kaatopaikalle matkalla”. Niille jotka pyöriä korjaavat harrastuksena, tai ammatillisesti toimin tukkuportaana. Tietenkin niitä menee yksityisillekin hyvin paljon. Hyvä esimerkki on se, että vakioasiakkaita ovat sellaiset tahot, jotka hommaavat edullisia pyöriä vaihto-oppilaille.


Sitten vielä sellainen pikku asia kuin tuo vihreä arvo toiminnassani. Jokainen pyörä, jonka pelastan, merkitsee 260 kg vähemmän hiilidioksidipäästöjä (Lähdetieto kyseenalainen, sillä löytyy parista blogista, jotka ketjuuntuvat eikä alkuperäistä tutkimustietoa löydy. Luku on tosin uskottavan kokoinen.). Tuo 200 kpl pyöriä, joka on tavoiteenani, on siis 52 tonnia vähemmän hiilidioksidi päästöjä ilmakehään!!!


Kävin taas tänään hakemassa parit lampunrungot,  jotka olin löytänyt Facebookin lahjoitetaan ryhmästä. Normi kysymyksenä esitin, että onko muuta mistä haluaa päästä eroon. Oli mummon jäämistö, mutta ihan liian kaukana ja kuulemma jo merkittävä osa oli viety “tiedätte kyllä minne”. Hyvät ihmiset pelastakaa niitä tavaroita ottamalla yhteyttä paikalliseen kollegaani, tai minuun jos ‘ongelmanne’ sijaitsee logistisella alueellani, eli Lieto-Turku ja lähiseutu alueella!!!!!!!!!!!!!!


Roskalavan hankkiminen pihaan maksaa ja voi olla hyvinkin turha kustannus erä, kun paikallinen ‘romukauppiaan’ kutsuu paikalle!!!!!!!!!!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Retron määrittely.

Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.


Retro esineen luokittelu:



“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.
Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein19501980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”

Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.

Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.

Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.
Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).

Retropeli:
Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).
Retrolautapelit:
Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.

Tallenteen luokitus retroksi:
C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.

VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.


Retro huonekalu:
Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.

Vanhat vaatteet, kengät yms:
Ei ole retroa vaan vintagea.

Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)

Retro erikoisuudet:
Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.

Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).

Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)

Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)