Rompetorista Hoviromppeeseen.

Vaikka ollaan vasta toista kertaa, vuosien tauon jälkeen järjestämässä rompetoria Tarvasjoella, Tarvashovin parkkipaikalla katseet on jo siirretty tulevaan.

Loppukesästä tai alkusyksystä on alustava suunnitelma järjestää kaksi rompetoria lisää. Silloin myös tapahtumalle tulee nimeksi “Hovirompe” ja tulemme panostamaan tapahtuman tasoon selkeästi lisää. Minulla on siis koko kesä aikaa kiertää eri tapahtumissa jakamassa tietoa hoviromppeesta. Myyjät ovat ehdottomasti tärkein asia, jotta tapahtuma saavuttaa oikeanlaisen suosion. Eli tulen panostamaan korkeaan laatuun, siten että etsin mahdollisimman monipuolisen valikoiman erityyppisiä myyjiä mahdollisimman monelta eri erikoistumisalueelta. En myöskään unohda ns. kodin kirppismyyjiä. Tavoite on siis, että myynnissä olisi ihan kunnon rompetta, sekä lasten vaatteita, jotta Hovirompe olisi kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta tapahtuma jonne kannattaa tulla kauempaakin.

Toinen rompetori menee enemmän ensimmäisen rompetorin virheiden ja niistä tulleiden palautteiden korjauskokeiluissa. Eli ei mitään uutta vaan kehitystyötä jatketaan. Kolmas ja neljäs rompetori, eli Hovirompe tulee olemaan sitten paljon kehittyneempi versio alkukesän rompetoreihin verrattuna.

Totta kai tässä arjessa tapahtuu paljon muutakin, kuin pelkästään rompetori, mutta se on se ulospäin näkyvin asia. Varaston suursiivous on seuraavana projektina. 200 neliömetriä varastoa ja ihan kelen monta kuutiometriä sekalaista seurakuntaa on järjestettävä uudestaan. En tiedä vielä kuinka paljon täytyy kuljettaa kaatopaikalle, mutta paljon kuitenkin. Tavaraa, jolle ei ole mitään järkevää syytä varastoida, kerääntyy vuosien varrella uskomattomia määriä. Ennen kuin kaatopaikalle kuljetetaan pidetään kuitenkin jonkinmoinen “Tule ja hae ilmaiseksi”-päivä. On paljon mukavampi, että lähtee käyttöön kuin kaatopaikalle. Tottakai se myös on taloudellisesti paljon järkevämpää, sillä kaatopaikka kustannuksia on syytä minimoida keinolla millä hyvänsä.

Turun tienoo. 

Turun tienoo.  

Auranmaan Viikkolehti 

 Auranmaan Viikkolehti 

Auranmaan Viikkolehti  

Auranmaan Viikkolehti verkkojulkaisu

http://www.avl.fi/2016/06/romukauppias-tuo-rompetorin-tarvashoviin/

Tässä uutena kutsumanimenä näemmä sitten tuli eräässä lehtiartikkelissa “Tarvasjoen romukeisari”. No ihan keisariksi en välttämättä ala, mutta huvittaa tuo kutsumanimi kehitys. Silloin kun aloitin kirppismyynti hommat, ostin tavarat pääosin huutokaupoista ja silloin muut myyjät kutsuivat minua “pojaksi”. Pari vuotta myöhemmin kun olin kerännyt kokemusta ja olin tullut jäädäkseni tähän ah niin ihanaan kaupanalan harrastukseen, minua ruvettiin kutsumaan etunimelläni eli “Marko”. Tätäkin nimitystä kesti oman aikansa ja sitten alkoi nimitys “Tarvasjoen julli”, “Tarvasjoen kauppias”, “Tarvasjoen huijari” jne. Nämä nimitykset toki olivat sitä sisäpiiriläisten huumoria. Samaan aikaan kun nimitys muuttui koskemaan paikkakuntaa, minulta alettiin kyselemään enemmän eri esineistä. Ilmeisesti minun tietotaitooni alettiin luottamaan ja huomaamaan, että poika tietääkin jotain. Jollain tasolla kai kehityskaari oppipoika, kisälli ja mestari siis olisi nähtävissä muiden mielipiteessä minua kohtaan. Itse tosin en koe olevani mestari vaan korkeintaan kisälli. Opittavaa on enemmän kuin opittua ja opittu tieto pitää aina silloin tällöin tarkistaa, sillä virheellistä tietoa on päänupissa ihan haitaksi asti.

Joka tapauksessa, 12.6 Rompetori Tarvasjoella, Tarvashovin parkkiksella ja sitten pidetään kesätaukoa (tauko on hassu sanoa tähän, kun hommia tehdään koko kesä).

Kausivaihtelu ja rompetori.

KAUSIVAIHTELU

Olen käynyt monessa eri myyntikoulutuksessa ja eräässä koulutuksessa opetettiin, että ei ole huonoa aikaa tehdä kauppaa. “Vuoden voi käydä kahdella tavalla. Tammikuu on huono myyntikuukausi koska…, helmikuu on huono myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on huono myyntikuukausi, koska…, jne.” tai sitten “Tammikuu on hyvä myyntikuukausi koska…, helmikuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, maaliskuu on hyvä myyntikuukausi, koska…, jne.”

Tämä oppi on muuten ihan hyvä pitää mielessä vaikka kausivaihtelu on jatkuvaa. Joulu- tammikuu on kyllä vuoden heikointa aikaa. Helmikuussa piristyy ja sitten keväällä keleistä riippuen taas hiljenee. Kesä menee vaihtelevasti riippuen mitä myyntikanavaa käyttää. Syksy taas piristyy ja kun jouluvalot ilmestyvät kauppoihin alkaa hiljaiselo. Nyt siis mennään hiljaisempaa kautta vuodesta myynnillisesti. Siitä syystä rompetori projekti sopii hyvin tähän kohtaan. Saan sitä kautta toimintaani liikevaihtoa sekä uusia mahdollisuuksia.

Hankintapuolella eletään ns. kevätsiivous aikaa ja täytyy olla tarkkana, että saa erät haltuun. Tosin näissä tulee joskus vastaan niitä surkuhupaisia tilanteita. Pyydetään katsomaan tavaroita, joista on pakko päästä eroon. Kyselen pyyntiä ja paukahtaa 50-100% suurempi hinta, kuin niistä esineistä on mahdollista saada. Siinä sitten käyn esine esineeltä läpi, mikä on mahdollinen ulosmyyntihinta perusteluina tulevalle tarjoukselleni. No joskus menee läpi, joskus ei. Pahimmillaan sanotaan suoraan, että ottaa ennemmin takkiin ja vie kaatopaikalle kuin myy polkuhintaan. No jokaisella on oikeus tehdä laillisella omaisuudellaan mitä lystää. Minua enemmän harmittaa aika, joka meni hukkaan ja huvittaa ihmisten kateus ‘trokaria’ kohtaan.

Kausivaihtelulle ei siis voi mitään, mutta siihen pitää valmistautua ja luovia sen mukaan. Pitää vaikka vapaata tai kehittää jotain, joka toimii siihen hetkeen paremmin. Lause “Ei saa jäädä tuleen makaamaan.” toimii tässä kohtaa hyvin.

Eriä siis saa tarjota ja nyt olis etsinnässä piikkilankaa. Piikkilanka saa olla käytöstä poistettua, mutta ei ihan hirmu ruosteista. Tulee omaan valaisin valmistukseen, kun teen piikkilanka lamppuja. Ihmeitä en maksele, mutta haen hyötykäyttöön piikkilankakerät.

ROMPETORI

Rompetorin tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä. Keskeneräisten töiden lista on seuraava:

-Kahvion ostokset

Ostoksilla käynti ihan viime tipassa, eli päivää kahta ennen tapahtumaa.

-Kahvion rakenteet

Grilli, ok

Katos, kesken (hankinta vai lainaan)

Kalusteet, ok

Palontorjuntakalusto, ok.

-EA-henkilö(t)

Ok (SPR marttilasta tulee parina)

-Hygieniapassi, eli kahvio vastuu.

Ok.

-Järjestyksenvalvoja

Kesken. Minulla eli Marko Reinillä koulutus kesken ja väliaikainen todistus tulee 30.5.

Riittääkö yksi, vai tuleeko poliisilta ilmoitus että tarvitaan kaksi???

-Mainonta

Facebook, ok ja jatkuu.

Google mainonta alkaa ensi viikolla.

Mainos laput tulostettu ja jakaminen aloitettu.

Mahdollisissa kirppis/rompetori tapahtumissa jalkautuminen aikatauluni puitteissa.

-Byrokratia

Omavalvontasuunnitelma, ok.

Pelastussuunnitelma, kartta ja ilmoitus EA-henkilöistä vain eli lähes ok.

Ilmoitus poliisille tehty.

-Ensimmäiset pakolliset kysymykset käsitelty.

“Miksei ole mainostettu” tulee aina.

“Liian kallis” tulee aina, kun vertaillaan esim. Turunsanomien peräkonttikirppikseen, joka on ilmainen.

“Saako tuoda leivonnaisia” tämä pitäisi muistaa kertoa, ettei saa. Oma tulos kun on kahvion varassa, niin en oikein välitä kilpailusta. Lisäksi vaadittava byrokratia ei ole yleensä  ole oikein hoidettu elintarvikkeiden osalta.

Eli on kesken, mutta aika hyvin aikataulussa. JV homma on tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki tai huoli. Muut ongelmat ovat aika hyvin saatu karsittua. Toki pienemmälläkin vaivalla olisi päässyt, kun ei olisi tehnyt sääntöjen ja asetusten mukaan. Tiedän, että useimmat vastaavat tapahtumat vain järjestetään ja tuota byrokratiaa ei tehdä niin kuin kuuluu. Nyt kun byrokratia on kertaalleen tehty, niin se on helppo tehdä uudestaan. Voi vain tehdä mahdolliset muutokset uuteen ilmoitukseen. Ne jotka eivät byrokratiaa hoida, niin mikäli poliisi, palokunta tai vaikkapa terveysviranomainen vierailee tapahtumassa, tulee pikkuisen rapsuja. Ja esimerkiksi pelastussuunnitelman pääasiallinen tarkoitus, että järjestäjä on muistanut miettiä kaikki asiat läpi. Muuten pahimmillaanhan kun jotain käy, niin sitten jälkikäteen ihmetellään kenellä on vastuu.


Facebook Event kummallekkin kerralle:

https://www.facebook.com/events/1573950969564032/

https://www.facebook.com/events/1192007957476572/

Tärkeimmät työkalut.

Hieman yli viikko sitten tapahtui melkein pahin asia mikä voi vaan käydä. Luuri sanoi heippatirallaati ja näyttö meni hassun näköiseksi. Nykyään, kun kaikki liiketoiminta tapahtuu mobiili laitteen kautta, tilanne on pahin mahdollinen. Sen päälle, oli vielä kaikki katastrofin ainekset valmiina, eli kännykän herätykello oli pois laskuista. Seuraavana päivänä oli tietenkin normaalia aikaisempi herätys, koska kuolinpesän siirto oli aamusta. Kaikeksi onnekseni löysin vanhan herätyskellon, johon sitten laitoin paristot kaukosäätimestä. Ja juu juu,  on mulla varaherätyskellokin käytössä, mutta se meni kappaleiks, eli nyt oli käytössä varavaravara herätyskello.

Ensi tilassa kävin hakemassa Samsung S5 mallisen luurin. Tosin ei ollut hyllyssä vaan Samsung S5 Neo, joka sitten on ns. karvalakkimalli siitä mikä oli tarkoitus hankkia. Eikä haittaa loppupeleissä yhtään, sillä kaikkein tärkeintä oli se, että sain itseni takaisin mobiiliyhteyteen. Nykyään kaikki mitä teen on oikeasti tuon laitteen varassa. Sosiaalinen elämä, vapaa-aika, kaupankäynti jne. on täysin tuon kapulan ympärille sidottu. Kenellä tilanne ei olisi loppupeleissä vastaava? Minä kehtaan myöntää sen tosiasian. Elämäni on tuon taskukokoisen laitteen varassa. Miksi sitten juuri tuo merkki? No se on yksi niistä, jotka takuulla toimivat Izettlen eli maksupäätteeni kanssa.

Silloin kun aloittelin kirppiksellä myymään ja hankkimaan tavaraa huutokaupoista, Käytössä olevat laitteet olivat kännykkä ja pöytätietokone. Omistuksessani oli silloin filmikamera ja lainasin digikameraa tuttavalta. Vuosi oli siis jotain 2002-03. Hankin melko nopeasti käytetyn digikameran, jolla kuvaaminen oli hyvin erilaista kuin nykylaitteillani. 10-20 kuvaa ja kuvaaminen keskeytyi kun neljän pariston setti oli tyhjä. Nykyään käy liian usein sama asia, eli kameran akku loppuu kesken kuvauksen, tosin syy on ihan eri. Akku kestää niin hyvin, että saan otettua (oikeasti emäntä kuvaa 90% kuvista, kun on koulutuskin ja kaikkea) sen 250-500 kuvaa ja kirjaimellisesti ei vain muista, että kameran akku pitää silloin tällöin ladata.

Kiinteää nettiliittymääkään en ole omistanut aikoihin, sillä mokkulaan siirryin melko varhain. Mokkulastakin luovuin noin vuosi pari sitten ja aloitin jakamaan älyluurista läppäriin nettiyhteyden. Lähitulevaisuudessa luovun läppäristä ja siirryn tikkutietokoneeseen

( http://www.itviikko.fi/uutiset/2015/04/07/intelin-tikku-pcn-myynti-alkoi/20154308/7 ). Järkevähintaisissa läppäreissä on aivan liian pieni näyttö omiin tarkoituksiini. Tikkutietokone ja useampi näyttö sekä hiirinäppis yhdistelmällä on paras minun käyttötarkoituksiini, sekä käyttötapoihini.

Tässä kun vertaa alkuaikojen myyntiä nykymyyntiin erona on se, että aikoinaan myynnistä 10-15% tapahtui netin välityksellä, kun nykyään 70-80% myynnistä tapahtuu verkon kautta. Osittain se helpottaa myyntiä, mutta se varjopuoli mikä siitä tulee on se, että tätä romukauppaa tulee tehtyä joka ainoa valveilla olo hetki. Tietenkin olen luonut sen takia arjen katkaisevia rutiineja, jotka ehkä saattavat tuntua hölmöiltä. Yksi sellainen on, että haen neljä karjalanpiirakkaa, suklaapatukan ja vadelma limpparin LIDL:stä ja menen kirjastoon lukemaan Historia-lehteä tai sitten Tiede-lehteä. Ja se on lähes mahdoton tilanne ratkaistavaksi, kun karjalanpiirakat ovat jostain syystä loppu. Silloin näkyy kaupassa hyvin epätietoinen romukauppias, joka ei tiedä mitä tehdä ja millä ratkaista tämä propleema ;)

Kännykkävalikoima vasemmalta oikealle, vanhimmasta uusimpaan. 

Käytän kännykät yleensä ihan loppuun ja ulkokuori on aika "teippinen".

Jaa niin ja sitten se rakas IZettle, joka on nyt Turun pikkuvarastossa. On ollut jo turhan kauan, siellä tai ainakin toivon, että se on siellä, sillä muuten se on aika pahasti kadoksissa. Tähän astihan oli ongelmana se, että tuo Windows puhelin, joka minulla oli, ei toiminut yhteen tämän laitteen kanssa. Nyt tilanne on toinen. Sitten toki on tarkoitus hankkia mahdollisimman edullinen tabletti ja siihen mahdollisimman edullinen ja takuuvarma toiminen datayhteys. Tabletti jäisi Tarvasjoen liikkeelle maksupäätteen käyttölaitteeksi. IZettle on pienyrittäjälle suunnattu kortinlukija. Perustuu käyttöveloitukseen, joka on varsin edullinen. Kortinlukijan ja käyttökustannukset normaalisti ovat kuukaudessa 50€ luokkaa plus rahaliikenteestä lisäkulu. Eli aika kova kuluerä, jota peruskuluttaja tuskin edes tietää. IZettle taas on maksimissaan 2,5% rahaliikenteestä ja tuo prosentti laskee asteittain mitä enemmän maksuja on kuukaudessa. Eikä siis muita juoksevia maksuja. Itse laite on ilmainen yrityskäyttöön ja maksaa hieman yksityiseen käyttöön. Jokaiselle PK-sektorin yrittäjälle ehdottoman tärkeä hankinta ja yksityisellekin suosittelen.

https://www.izettle.com/fi?gclid=COaY6IygicwCFUqdGwod2J8P2A&gclsrc=aw.ds



Kannattaa muuten vilkuilla mitäs on myynnissä, kun viidensadan tykkäyksen takia voi tulla tarjouksia ;)

http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/534427

Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.