Tässä romukauppiaan arjessa yksikään työpäivä ei ole täysin samanlainen. Toki hyvin samaa kaavaa toistavat, mutta hyvin harvassa ovat ne päivät jotka olisivat täysin identtisiä. Teen yleensä kaksi pitkää päivää viikossa eli keskiviikon ja lauantain. Muut päivät viikossa ovat sitten ääripäästä ääripäähän joko hyvin vähätöisiä tai sitten aamusta iltaan.
Otan nyt yhden päivän esimerkiksi eli keskiviikko 21.10 meni näin:
Herään siinä kympin paikkeilla puhelinsoittoon. Vastaan kaikkiin puheluihin usein jopa siten, että herään puheluun. Ei ole ollenkaan harvinaista, että sovin kaupan unenpöppörössä ja puhelun jälkeen ihmettelen mitä tuli sovittua. Nyt oli kuitenkin puhelinmyyjä puhelimen toisessa päässä. En ollut kovin ystävällinen ja olisin taas saanut emännältä satikutia, jos olisi kuullut töykeän puhelinkeskustelun.
Mietin, että nousenko ylös vai koetanko nukkua hetken vielä, sillä suunnitelma oli, että vasta siinä puolenpäivän pintaan aloitan työpäivän. No pää tyynyyn ja unta kuulaan.
Nukuin parisen tuntia ja aloitin työpäivän. Normaaliin tapaan kahvi tulemaan ja tupakalle. Samalla kun polttelin tupakkaa aloitin purkamaan viestejä joita on tullut. Toistakymmentä s.postia tai facekommenttia jotka vaativat reagointia. Ei tosin sovittavissa olevaa uutta kauppaa vaan pari käytännön järjestelyä s.postin kautta. Eli aika leppoisa päivän alku.
Kaffen juotuani otin uuden kupillisen mukaan autoon ja soittelin ennen lähtöä päivän ensimmäisen työkeikan varmistuspuhelun. Eli hain lampun raadon lahjoituksena. Osoite oli ihan helppo löytää siitä syystä, että olen joskus aiemmin pyörähtänyt samalla alueella jonkin työkeikan osalta. Osoite oli näitä joita ei löydä helpolla ellei tämä osoitteen metsästys ole joka päiväistä.
Lamppu autoon ja siinä sitten huomaan, että kamera on jäänyt matkasta eli kotiin takaisin. Otin siinä sitten samalla yhteyttä emäntään ja kyselin tuleeko mukaan tänään Tarvasjoelle vai otanko pelkästään koirat. Emäntä jäi sitten hoitamaan Sarjakuvakerhon asiota ja koirat tulivat minun seurakseni. Soittelin emäntää odotellessa päivän toisen noudon käytännön järjestelyistä. Sovin sen illemmalle ilman tarkkaa aikaa sillä on kuulemma loppu päivän kotona.
Ajelin Tarvasjoelle kuunnellen silloin tällöin Kafkan haukkumista ja Okan ulinaa. Ovat kuin pikkulapsia, jotka kyselevät “Koska ollaan perillä? Koska ollaan perillä? Koska…”. Viimeiset sadat metrit en edes yritä huudella koiria hiljenemään sillä parempi, että ilmoittavat tulostaan sillä silloin talon kissat ehtivät piiloon. Enkä minä kissojen takia pelkää vaan koirat saattaisivat kohdata naskalihanskan, joka repii kuonoo haavoja. Olen irroitellut ennenkin kissoja koiran lihasta ja se ei ole hauskaa homma.
Tällä kertaa ensimmäisenä työnä oli asuntoauton siirtäminen huoltoasemalle. Tuulettajan remmi oli viime reissulla mennyt poikki. Onneksi ei tarvinnut ajella kovin kauas kuitenkaan. Tarvasjoella on yksi viimeisistä oikeista huoltoasemista. SEO:lla on oikea huolto ja korjaamopalvelu olemassa!!! Semmoinen klassinen 80-luvun tyyppinen huoltoasema. Ei moderni ABC missään nimessä vaan kunnon huoltoasema. Erikoisuutena pihalla vanhat traktorit ja puimurit.
Tarkistan taas kerran viestit ja vastaan niihin. Vastaan yleensä kaikkiin viesteihin alle 6 tunnin sisällä, mutta pyrin siihen ettei yli 12 tuntia yksikään viesti makaa ilman vastausta. Niitäkin käy, mutta viestiliikenne on ihan tolkuton minulla. Yli 20 viestiä päivässä mutta parhaimmillaan lähes 100 viestiä päivässä.
Aloitan ne “oikeat” työt latolauta pirttipöydän rakenteen tukemisella. Saan valmiiksi ja aloitan kokoamaan pöytää kasaan. Viimeisenä lyön kiilan kiinni ja “poks!”. Hahlo halkeaa. Mietin vain siinä, että “pitihän tämä arvata”. On ollut aika murheenkryyni tämä pöytä. Lyön kiilaa syvemmälle, että saan halkeamaa levitettyä ja toivon ettei tule lisävauriota. Onneksi ei tule. Syy miksi näin tein on ihan se, että siten saan liimaa tikulla laitettua halkeamaan kunnolla. Kiila ylös ja puristin paikoilleen. Halkeaman koko mitalla puristuu ylimääräistä liimaa eli onnistumiselta vaikuttaa. No tämä pöytä tekee varmaan vielä jonkin tepposen minulle.
Juon pikaisen kaffen ja aloitan tämän päivän tärkeimmän työn eli kuvaamisen ja kohteiden luetteloinnin. 18 eri kohdetta joista teen myöhemmin huutonettiin ilmoituksen. Isäni auttaa tässä toimien kirjurina. Pyrin kuvatessa olemaan niin tarkka kuin vain osaan ja varsinkin mitoissa täytyy toleranssi pitää alle 5mm puoleensa. Valaisimien lasikuvuissa ja muissa sellaisissa joissa parikin millä ratkaisee toleranssia pyrin pitämään alle 2mm. Onneksi tällä kertaa ei ollut noita tarkimpia kohteita suunnitelmassa kuvata.
Noin kello 18 lopettelen ja lähden kohti Paimiota hakemaan piikkilankaa sillä teen sitten niistä piikkilanka lamppuja. Löydän perille helposti sillä osoite oli helppo ja autotallin oveen nojaa noin 200-300 metriä piikkilankaa (voi olla enemmänkin). Maksan sovitun kaksi kaffepaketti eli tätä vanhan aikaista oravannahkakauppaa. Lastaan pikaiseen autoon takapenkeille laittaen väliin pahvia. Takalaatikkoon ei oikein voi laittaa, koska siellä on kaksi koiraa ja emäntä voisi suuttua, jos palautan koirat piikkilankaan sotkeentuneena.
Vien koirat emännälle ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti.
Kotiin palatessa kiroan sitä, että tiskit on tekemättä ja kellon ollessa jo yli kahdeksan ei ole kiva huomata olevansa hyvin nälkäinen. Päivän ensimmäinen kunnollinen ateria kello kahdeksan jälkeen on minulle hyvin normaalia. Tiskaan nopeasti kattilan ja laitan kastikkeen lämpiämään. Pastaa pekonikastikkeella on tämän illan ruokana.
Veden kiehumista odotellessa aloitan tekemään ilmoituksia. En kuitenkaan tee kuin pari sillä ei vain huvita eli pidän hetken taukoa ja katselen youtubesta videoita.
Siinä kello 23 aloitan tekemään ilmoituksia. Ilmoitusten tekoon menee hiukan runsas tunti, joka on minulle aika keskiverto aika kun teen 15-25 ilmoitusta. En yleensä vaivaudu tekemään alle viittä ilmoitusta kerrallaan. On paljon tehokkaampaa tehdä kerralla enemmän kuin muutama silloin tällöin.
Työpäiväni siis alkavat hyvin harvoin kukonlaulun aikaan sillä yleensä asikaskäynnit eivät ole tosiaan aamuvarhaisella. Aikaisintaan olen liikkeellä kello kympin paikkeilla, mutta silloinkin se työpäivä venyy helposti siihen puoleen yöhön. Tori- ja markkinapäivät ovat sitten asia erikseen sillä siellä ollaan useimmiten jo yhdeksältä aamulla. Tosin tori- tai markkinapäivän valmistelut edellisenä päivänä ovat usein päättyneet pimeän aikaan.
Tämähän on aika semmoista yrittäjän arkea, jossa ei niitä tunteja lasketa…. :)
