Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuohikori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuohikori. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kaupankäynti on pysähtynyt.

Eräs tuttu laittoi facebookissa kysymyksen ilmoille että onko pääministerin puheilla näin voimallinen vaikutus kaupankäyntiin. On kuulemma kauppa tyrehtynyt huolestuttavissa merkeissä.

Ikävä kyllä täytyy todeta, että omalta osaltani vahvistan tuon kaupankäynnin kuolemisen. Ei ole kovinkaan hauskaa käydä tilittämässä viikkokirppistä ja todeta että kafferahat jää kouraan. Muutkin myyntikanavat, joita käytän ovat kohtuu heikoilla tuloksilla tällä hetkellä. Enkä ole ilmeisesti ihan ainoa jolla on sama “itkuvirsi”. Taitaa olla enemmänkin tilanne se, että liian moni pienyrittäjä sanoo samaa. Eikä se ole jokaisella osaamattomuudesta, asiakaspalvelusta, markkinoinnista, hinnoittelusta yms. kiinni vaan kukkarot tuntuvat olevan joka suunnassa naulattu umpeen. Sentään eletään kautta kun kaupankäynti yleensä vilkastuu ns. syksy- ja talvimyynnin osa-alueillani.

Turun sanomissa keskiviikkona 23.9 käsiteltiin Turun torin tilannetta. Täytyy hieman sanoa, että toimittaja kaunisteli asioita vaikka koko juttu oli melko mollivoittoinen. Eli hyvin moni ilmaisi, että kauppa ei käy tällä hetkellä. Kesän sateet aiheuttivat varsin kylmän kyydin torikauppiaille. Eikä se ole ainoa syy mollivoittoisille ajatuksille. Suunta on ollut jo vuosia torikauppiaalle hyvin heikko.

Suuntaus ainakin oman tiedon mukaan on koko Suomessa sama. Isot kauppakeskukset ja marketit imevät ostovoiman kokonaan ja pienet kärvistelevät. Enkä oikein usko, että se ihan hinnastakaan on kiinni. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi hyötykasvien taimet ovat laadukkaampia ja edullisempiakin torilla kuin isoissa myymälöissä. Myöskin yllättäen valikoima on parempi. Hyvin harvassa marketissa on kymmentä eri vaihtoehtoa eri viherkasveille mutta torilla näin näyttää olevan. Kotimaiset vihannekset ja kasvikset voi ostaa kasvattajilta tai yhden väliportaan kautta kun taas marketista ostaessa niitä väliportaita on taatusti ollut enemmän.

Toki käsitöissä tulee se vastaan, että vastaavan saa marketista halvemmalla. Ikeasta saat muutamalla kolikolla korin, kun käsin tehty pärekori torilta on monin verroin kalliimpi. Näitä ikealaisia sitten löytyy kyllä roskalavoilta ihan riesaksi asti. Variksenmarja luuta kunnolla tehtynä kestää vuosikymmenen jos toisenkin rankkaakin käyttöä ja maksaa heti monin kertaisesti Bilteman harjan verran. Kauniin käsintehdyn puulelun hinta on toinen kuin vaikkapa muovisen vastineensa. Siskon pojalla nämä muoviset lelut kestävät vartin ennen kuin osa jos toinen on irti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tuotteista joissa hinta ja laatu ovat ihan eri kategoriassa torilla ja marketissa. Taannoin kuulin erään herran haukkuvan torilla myydyt käsityöt aivan liian kalliiksi ja seuraavassa lauseessa totesi, ettei marketti tavara kestä vain hetken ja vihaa kuulemma kertakäyttökulttuuria. En oikein ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa kun lauseet kumoavat toisensa. Olisiko “sitä saa mitä tilaa” lausahdus tälle herralle se sopiva?

Elävän torin edellytys on, että myyjät saavat oikeasti palkan tekemästään työstä. Jos tuntipalkaksi jää jokunen ropo, niin  kai moni ymmärtää, että leikki on jossain kohtaa lopetettava kannattamattomana. Torilla kun katselette hetken miten kauppa käy eri toimijoilla huomaatte, että osa myy ihan kivasti, mutta moni pyörittelee peukaloitaan. Varsinkin Turun torilla on muutama iso, joilla se kauppa sentään kohtuullisesti käy. Mitä muuten veikkaatte mitä miettivät ne myyjät joilla kauppa käy? Ovatko iloisia, että oma myynti toimii edes kelvollisesti vai ovat hieman peloissaan siitä, että muilla kauppa kangertelee? Fakta kun on, että jokainen torikauppias toimii toisensa myyntitukena. Jos torilla olisi pelkästään kahvila, niin kuka sinne tulisi kaffelle? Jos torilla olisi yksi iso vihanneskoju, niin kuka sinne jaksaisi mennä kun marketistakin saa? Jos torilla olisi vain yksi kirjamyyjä, niin kuka jaksaisi vaivautua katsomaan valikoimaa kun kirjasto on kivenheiton päässä?

Turun torin peruskorjaus olisi kiireellinen asia. Jos kuitenkin toriparkki aloitetaan, on kuitenkin keksittävä vaihtoehto toritoiminnalle rakennustyömaan ajaksi. Nämä toimet ovat jo pikaista aloitusta vajaat sillä tuo “perunapelto”, jota Kauppatorin kiveykseksi kutsutaan on häpeällisessä kunnossa.

Tosin uutena tuttavuutena Kauppatorille on tullut tuo vihreä kahvila-auto, joka on varsin miellyttävä kokemus ja varsin hauska idea. Myyjät mukavia ja tarjoilu ehdottoman kohteliasta. Penkit tuppaa olemaan aina täynnä. Uutta väriä ja ehkä sitä uutta tulemista on Kauppatorin tulevaisuudessa näkyvissä.

Tori on yhteisö koostuen kauppiaista ja asiakkaista, joka elää ja voi hyvin toistensa menestyksestä :)

torstai 16. heinäkuuta 2015

Museoita ja Puumalaa

Ai että on komea aamu täällä Puumalassa. Jäi sentään hetki kirjoitella ennen kuin alkaa rankka työpäivä romumyyjänä :)

Aamulla olimme aika ajoissa liikkeellä ja paikkamme tänne Puumalan rantaan kasasimme. Heti alkuun vanhempi pariskunta huomasi tuohikassin. Herra tokaisi "Jos hinta on tuo, niin se on sitten mun". Vanhaa tuohta lähti sitten Kanadaan, kun sieltä päin olivat. No joka tapauksessa kerron myöhemmin miten täällä Puumalassa on mennyt, sillä reissumme tämä kohta on vielä alkutekijöissä ja siitä kertominen ei kata ihan kaikkea viellä.

Eilen kävimme Mikkelissä Jalkaväkimuseossa. Oli kannattava käynti, sillä museo on oikean kokoinen. Ei liian iso eikä liian pieni. Komeaa esineistöä oli esillä ja kuvia kenraaleista sekä Mannerheim ristinritareista. Etsin Juutilaisen kuvaa, mutta eihän ilmavoimien ritaria sitten esitellä jalkaväenmuseossa. Törni kuva sekä Häyhän kuvat olivat ehdottomasti esillä. Häyhäähän ei ritaririvistössä ole, mutta muuten on kyllä jokaisessa SA museossa esillä.

Pari puutetta oli kyllä. SK:ta ei ole Mikkelissä esillä. Oli oikein tiskiltä käytävä kysymässä kun omia silmiä epäiltiin. Toinen puute oli se, ettei näkynyt asemasota-ajan rintamalehtisiä. Lentolehtisiä naapurilta oli esillä ja niitä en muuten ennen ole nähnytkään. Alkupäässä on pitkä rivi pystykorvia eri vuosilta ja nyt ei tarkoiteta koirulaisia.

Yleis arvosana museolle on semmoinen 8-9 ja suosittelen jokaista käyttämään 8€ parin tunnin kierrokseen Jalkaväkimuseossa.

 Sotakoiran kanssa.


 Maastoajoneuvo rankempaan maastoon.
 Kahvion terassi.


 Ritarit jalkaväen.


 Mahtava kuva kuvaamaan karjalankannaksen tilannetta.
 Häpeäpilkku suomen historiassa. Osasimme tappaa omiamme enemmän kuin itä-naapuri :(

 Huomatkaa rautaisannoslaatikon päältä hevosen kaasunaamari.

 Puhdetöitä. Keskellä on teos joka kuvastaa sotilaan kodin kaipuuta vällyjen välistä ;)

 Käsityönä tehty tykki sisällis-sodan ajalta jolla on ollut hiukan heikko onni. 

 Tankin tuhoajan varusteita.
 Panssarinyrkkejä. Alemman kantomatka 30 metriä ylemmän 60 metriä!!!!
 Itä-naapurin kalustoa.
HYMYILEVÄ KENRAALI O.O


Seuraavaksi kun olen sähköissä kerron siitä kuinka tulimme tänne Puumalaan ja miten torilla meni. Saimaan maisemat ovat muuten kadehdittavan komeat :)