Keikkajulisteita lavatanssien kulta-ajoilta.

Onpas sitä kulunut aikaa edellisestä blogista. Viimeinen julkaistu blogi on yli puolen vuoden takaa. Kyllä tässä välissä on aloitettu kirjoittamaan ja kirjoitettu melkein valmiiksi blogeja, mutta eivät ole valmiiksi asti päässeet. Aika vaan on ollut kortilla, eikä sitä kirjoitusintoa ole ollut. Aiheita toki olisi ollut vaikka muille jakaa. Alkukesästä esimerkiksi tehtiin projekti, joka on maannut vuosikymmenen tai pari aloittamatta. Eli Tarvashovin vanhat keikkajulisteet laitettiin myyntiin.

Kaikki alkoi kun olin vahtimassa siskon lapsia. Ihan normaalia settiä: DVD päälle ja “vahti” tietokoneen ääressä. Pärjäävät hyvin pari tuntia siinä lasten leffaa katsellen. Tällä kertaa sain pienen sydänkohtauksen. Leffa ei kiinnostanut vaan iso piirustuspaperi, jonka mummi oli tuonut mukanaan edellisellä käynnillä. Eino Grönin juliste 70/80-luvulta!!!

En napannut tätä julistetta lapsilta vaan kysyin onko noita lisää? Ja kyllä oli. Lasten jo piirtämät jätin ja koskemattomat pelastin. Soittelin sitten äidilleni kertoakseni, että ei tuo enää julisteita piirustuspaperiksi.Sanoin käyväni ostamassa piirustuspaperia. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun äitini ei usko minua, että jokin esine tai esineryhmä on myytävissä hyvään hintaan. Kuinka usein onkaan käyty keskustelu “Kyllä se on Arabiaa mutta arvo on kolikko kaksi.” tai “Ei kukaan tuosta mitään maksa.” seuraavaksi ihmetellään kun sanon “Parisataa siitä nyt sitten maksettiin.” Ei sitä voi tietää mikä on arvokas ja mikä ei ole, ellei ole asialle “vihkiytynyt” (eikä edes silloinkaan kaikkea voi tietää).

Keikkajulisteiden tarina on minulle hyvin tuttu lapsuudestani. Niitä oli säkki tolkulla aikoinaan ja ne olivat piirustuspaperia minulle, siskolleni ja veljelleni 80/90-luvulla. Aikoinaan Tarvasjoen Tarvashovi oli suosittu tanssipaikka. Silloin lavatanssien kulta-aikoina. Useiden vuosikymmenien aikana eli 60-, 70- ja 80-lukujen aikana lähes kaikki suomen kärki artistit ja yhtyeet kävivät keikalla juuri Tarvashovissa. 80-luvulla alkoi disko kausi ja 90-luvun alkupuolella se päättyi.

Isäni oli juuri tuon iskelmä ja lavatanssi ajan vastuussa artisti hankinnasta sekä oli Hovin isännöitsijä. Diskokauden julisteita ei meillä ole koskaan ollut, sillä isäni disko-kautena ollut vastuussa artisteista. Mainontaan tarkoitetut keikkajulisteet lähetettiin siis isälleni, eikä niitä jaettu montaakaan esille. Usei yksi tai kaksi laitettiin Tarvashovin seinälle ja nekin otettiin pois kohtuu siisteinä. Usein artistit lähettivät julisteita kymmenen, kaksikymmentä tai enemmän, mutta vain harva käytettiin. Isäni keräsi julisteet kotitilamme vintille apulanta- ja kananrehusäkkeihin. Säkkejä oli 80-luvun puolessa välissä useita kymmeniä, jokaisessa säkissä oli kymmeniä artisteja ja satoja julisteita. Puhumme siis tuhansista jopa kymmenistä tuhansista keikkajulisteista. Hovin kulta-aikojen keikkamäärä oli huikea. Viiden vuosikymmenen yksittäisten keikkojen määrä lasketaan parissa kolmessa tuhannessa. Kaikkein kuuluisin taitaa olla Metallica, joka kävi Tarvashovissa vuonna 1984. Tarkkaa lukua keikkojen lukumäärästä ei kukaan tiedä, eikä tule sitä koskaan tietämään. Mitään kattavaa kirjaa ei esiintymisistä pidetty. Montaa ei ole enää elossa niistä, jotka tietävät Tarvashovin tarinan kokonaisuudessaan. Omaksi onneksi isäni on yksi niistä harvoista.

Olen siis koko elämäni tiennyt näistä julisteista ja ne ovat olleet pitkään työlistalla. Nyt kun äitini päätti viedä piirustuspaperia lastenlapsilleen, niin aktivoiduin. Keikkajulisteet ovat huonoa piirustuspaperia ja aivan liian kalliita. Omassa lapsuudessani piirsin kymmenien ja taas kymmenien keikkajulisteiden etu- ja takapuolelle jos jonkinlaista taideteosta. Saman teki siskoni ja veljeni. Siskonlapsilta tämän hauskuuden päätin estää ja hommasin muuta piirustuspaperia.

Tuhansia keikkajulisteita on hävinnyt aikojen saatossa muullakin tavalla kuin lasten piirtämänä. Joskus vuosituhannen vaihteessa isäni vei säkkitolkulla julisteita paperinkeräykseen. Eihän isäni ollut tietoinen niiden arvosta. Toinen iso hävikki kävi kun päärakennuksen vintillä oli tulipalo. Päärakennus säästyi täydeltä tuholta, mutta tuhannet ja taas tuhannet keikkajulisteet kärsivät palossa ja heitettiin jätelavalle. Mutta kiitos, kotitalon laajojen säilytystilojen 1000-1500 keikkajulistetta säästyi kuin vahingossa. Ja ne laitettiin nyt myyntiin.

Olet mahdollisesti lukija nyt kauhun sekaisessa tunteissa sen takia, että tuhansia ja taas tuhansia keikkajulisteita on menetetty lopullisesti. Mutta on hyvä muistaa, että on suuri tuuri ettei kaikkia ole menetetty, vaan ne mitä on nyt myynnissä, ovat säilyneet jopa painotuoreessa kunnossa. Reilusti yli puolet ovat hyvä tai upea kuntoisia. Useissa kymmenissä on postileiman, sillä ennen keikkajulisteet oli tapana lähettää rullassa ja päällimmäiseen julisteeseen kirjoitettiin osoite sekä liimattiin postimerkki. Totta kai minua ja isääni harmittaa nyt se, että paljon upeita keikkajulisteita on menetetty, mutta kaatunutta maitoa on turha itkeä. Minä keskityn etsimään niitä julisteita mitä on olemassa ja on mahdollista, että voin vielä löytää ne Hovin disko aikakauden julisteet. Minä keskityn siihen mitä on olemassa ja minkä voin pelastaa. Sillähän minä tienaan elannon. Tuhoutuneet ovat tuhoutuneita ja sille ei voi mitään.

Ja tietenkin: kaikki vihjeet vinteistä, joita koluta, otetaan vastaan. Ollaan kiinnostuneita ostamaan tai vastaanottamaan “uutta” (vanhaa) tavaraa myyntiin :)

Linkki kaikkiin keikkajulisteisiin :)

https://www.huuto.net/haku/sellernro/534427/page/1/category/213

Paskoja kauppoja.

Oli pakko tulla kirjoitustauolta sen takia, että kaupankäynnissä kävi kaksi varsin eriskummallista tapahtumaa. Kumpikin oli veemäisiä, mutta ihan eri syistä.

Ensimmäinen oli tämmöinen tapaus, jossa huutonetissä “pilahuutaja” teki pelleilytarjouksen kohteeseeni. Tarjous oli 240 000€. Huutokohteen reaaliarvo on muutamassa kympissä. Pila ei ehkä kuulosta kovin pahalta… mutta kun se on asia, joka tuottaa itselleni paljon vaivaa. Verottajaa ei välttämättä kiinnosta reaaliarvo, jos he jostain löytävät kaupan, jonka kokoluokka on edellä mainittua. Verottaja kun on tunnetusti tehnyt aika hulvattomia päätöksiä, joiden rwalistisuus ei ole mistään kotoisin. Tämä pilanpäiten tehty jekku voi tulla kalliiksi, jollei siihen reagoi vakavuudella. Aina on se mahdollisuus, että viiden vuoden päästä verottajalta tulee kirje: tiedossamme on, että olet tehnyt 240 000€ edestä kauppaa, josta ei ole maksettu veroja. Sen jälkeen “jekkutarjouksen” todistusvelvollisuus on minulla. Uskomattomalta kuulostaa, mutta tämä mahdollisuus on liian iso, jotta voisin kuitata “pilan” olankohautuksella.

Toinen kauppa oli sitten yksi urani hankalimmista, jonka hetki sitten lopetin tuloksettomana. Tässä kohtaa haluan täsmentää, että tarkoitukseni ei ole naureskella ostajan huonolle kirjoitustaidolle eikä kyseessä ole maahanmuuttaja vaan kielivirheet johtunevat jostain muusta syystä. Vuoropuhelu on alkuperäismuodossaan, jotta hahmottuu kokonaisvaltainen sekavuus, joka kauppaa varjosti. Olen käynyt onnistunutta kauppaa niin kuuromykän kuin henkilöiden kanssa, joilla ei ole ollut yhteistä kieltä kanssani. Kun kumpikin osapuoli pyrkii selkeään kommunikaatioon, niin mistä tahansa kielellisistä esteistä päästään yli. Puhelimessa vaikutti vielä ihan normaaliin kommunikointiin kykenevältä.

Mutta nyt itse kauppaan. Vuoropuhelu meni lyhennettynä tällä tavalla:

Ostaja:

KAU.NIS K PPI OLEN IINOTUSNU

Minä:

Voitte tehdä tarjouksen, koska kohde on huutokaupan (huuto.net).

Ostaja:

MAKA SEoN 199€ JA KULJETA SE TÄNNE (huudon lähtö oli 199€ ja korotus 1€ en kerro tähän minne piti kuljettaa).

Minä:

Kohteeseen voi tehdä tarjouksen ja kuljetus maksaa 150€. En omista tällä hetkellä pakettiautoa ja se minun on tätä varten vuokrattava.

-- Tässä kohtaa tuotteeseen tuli virallinen tarjous 200€ viestien lähettäjältä.--

Ostaja:

KU LJETUS SAMMAAN HIiNTAAN 19 9€ MUUTEN EI KAUPA

Minä:

Joudun käyttämään kuljetukseen koko päivän, vuokraamaan pakettiauton, maksamaan polttoaineet ja teitte tarjouksen sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kuljetuskustannukset. Se tarkoittaa silloin sitä, että olette pystyneet tutustumaan kaupan ehtoihin etukäteen ja hyväksyneet ne.

____

Väliin tuli monia sekavia viestejä joiden tulkkaukseen minulla kului aina pitkähkö aika. Viikkoa myöhemmin ostaja pyysi soittamaan, joten soitin hänelle. Tässä kohtaa hän ehdotti vaihtokauppaa esineihin, joiden ulosmyyntiarvo oli “kaatopaikalle” tai muutama kymppi. En tähän tietenkään suostunut ja ilmoitin, että kauppa on aloitettu rahasopimuksella, joten siinä pysytään ja vaihtokauppa ei ole mahdollinen. Olin aiemmin jo ilmoittanut, että kuljetuskustannus on minun saatava etukäteen tilille, muuten en lähde liikkeelle.

_____

Viikkoa myöhemmin sain viestin:

50€ ON TIL I JOTTA VOIT LUTTAA MINÄ. MINÄ MAKA AINA SE MITÄ LUPA. Lo PU ENSI KUSA KUN SAA RAHAT.

Odottelin muutaman päivän ja totesin että tämä kauppa taitaa olla tässä kunnes tuli viesti:

OLE E TSINY SINÄ KSSA J.A KOIRRAA. MAKSAN 250€ ALKU KUU KUN S AA’N RAHAA.

Ilmoitin tilitietoni (jotka olin jo aikapäiviä sitten antanut) ja sain siinä kohtaa ukaasin paremmalta puoliskolta ja isältäni: “Olen ollut tässä kohtaa aivan liian anteeksiantava ja pitkämielinen. Jollei kuljetuksesta sovittua summaa ole tilillä sovittuun päivään mennessä, on minun lopetettava tämä kauppa.” No en jaksanut laittaa viestiä perjantaina, koska minulla oli sen verran paljon parempaakin tekemistä, enkä halunnut “itkuvirsiviestejä”. Tänään, ennen tämän kirjoittamista, päätin kyseisen kaupan ja tämä parin kuukauden setti on ohi - palkkana menetettyjä työtunteja.

Turkulaisille sitten tiedoksi, olen ehdolla Turussa Vihreiden listoilla numerolla 189.

Lahjoitukset vaalikampanjaani:

https://civicrm.vihreat.fi/civicrm/contribute/transact?id=2&reset=1&pcpId=368

Facebook: https://www.facebook.com/ReininMarko/

"Poliittinen" blogini

http://markoreini.blogspot.fi/

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Rompeloimaa

Käytiin sitten emännän kanssa Loimaan rompetorilla.

http://www.rompepaivat.fi/

Päivähän oli lauantai 6.8.2016 ja täytyy sanoa, että tämä kerta oli hieman erilainen verrattuna aikaisempiin Loimaan rompepäiviini. Yleensä kun olen ollut siellä myymässä. Tällä kertaa oli tarkoitus markkinoida omaa rompetoriani, joka on 14.8. Tarvashovilla (Tarvasjoella). Toisarvoisena tehtävänä oli etsiä tiettyjä esineitä, joita tarvitsen ehdottomasti (ei löydetty yhtäkään tästä listasta, mutta nämä ovatkin todella erikoisia ja vaikeasti saatavia).

Emäntä oli kuulemma kuullut Loimaan rompetorista jo ihan riittävästi. Olin katsos hyvä lukijani mainostanut jo semmoisen pari vuotta Loimaan rompepäiviä isona ja laadukkaana. Draaman kaari kulki lauantaina siihen malliin, että kun ajettiin sillan yli ja rompetori alue alkoi näkyä niin emäntä totes siihen, että hän on pääkaupunkiseudulta ja siellä on isoja kirppis tapahtumia. Vallilan makasiini esimerkiksi oli iso (tosin sitä ei tänä vuonna ole järjestetty). Hietalahden torikin on kuulemma iso.

Parkkeerattiin auto ja maksettiin kolmen euron sisäänpääsymaksu (joka on mielestäni kohtuullinen). Käveltiin sitten alueelle ja ruvettiin bongailemaan listan tavaroita sekä hyvän oloisia myyjiä rompetoriini. Hetken päästä alkoi emäntä toteamaan, että kyllä tämä itseasiassa on aika iso. Kuluikohan sitten semmoinen puoli tuntia ja “iso” oli muuttunut muotoon “perkeleen iso”. Taas käveltiin eteenpäin poukkoillen sivuille, kun alueella on “siipiä” sivuun “pääkäytävästä”. Päästiin sitten puoleen väliin ja emännän mielipide, oli muuttunut muotoon “eikö tämä lopu koskaan!!!!!!!!!” Toki asiaan vaikutti sekin, että ostokset oli tehty listan ulkopuolelta ja ostokset olivat paljon painavampia kuin mitä oli tarkoitus.

Ikävä kyllä siinä sitten iski sade, joka haittasi hetken meidän reissuamme. Jatkoimme heti kun sade lakkasi ja iloiseksi yllätykseksi vain aniharva myyjä pakkasi myyntipöytänsä ekan sadekuuron takia. Toki asiaan vaikutti myös se, että ostajat eivät lähteneet kotiin vaan jatkoivat kojujen koluamista sateen tauottua. Liian usein alkaa se hättäisten pakkaus, joka karkoittaa asiakkaat. Ota siis huomioon kirppiksillä ja rompetoreilla, että jos aloitat pakkaamisen liian aikaisin ryssit muiden myyjien myynnin aika herkästi. Asennoidu siten, että olet tullut tänne ja olet loppuun asti, kun olet torilla. Näin toimimalla olen itse usein tehnyt ihan viimeisellä vartilla parhaat kauppani koko päivänä. Usein jopa vuoden parhaat kaupat ovat tulleet viime hetkillä.

Tarjonta oli laaja ja hyvä, mutta ostoslistan ykköset, joita haen nyt puuttuivat. Eli etsin tuoteluetteloita melkein minkä suomalaisen tehtaan osalta: Riihimäen lasin, Arabian,  huonekalutehtaiden, lampputehtaiden yms tuoteluetteloita joita oli ko. esineitä myyvissä kaupoissa. Toisena listalla oli liekkilasit öljylamppuihin ja niitäkin “laatikoittain”. Muutama vuosi sitten minulla oli kolme - neljä laatikollista liekkilaseja ja voin kertoa, että niitä kysellään usein, että onko sitä ja sitä liekkilasia. Huhu katsos on kulkenut, että minulla on ja kun ne tuli sitten myytyä loppuun, eikä uutta erää ole löytynyt niin on myyty “ei oota”. Näitä siis voi tarjota, mutta huom. olen aika tarkka rahan kanssa ;)

Tällä kertaa ostokset olivat 7kpl piisamin rautoja, kaksi Arabian seinälautasta, kamera, kamera laukussa sekä kaksi objektia ja viimeisenä kolme kappaletta sidontaliinoja. Näistä sidontaliinat olivat se merkittävin löytö, sillä ostaessani isoja eriä on kuljetuksia sidottava ja nykyiset liinat olivat ihan loppuun kulutettuja. Juu, juu liinoja saa joka rautakaupasta, mutta minä ostinkin yksien liinojen hinnalla kolmet :D

Tähän loppuun on kyllä annettava iso kehu Loimaan rompetorin järjestävälle eli Peltoisten kyläyhdistykselle. Työmäärä on iso. Huolta ja murhetta on paljon ennen rompetoripäivää. En osaa edes ajatella kuinka usein tapahtuman ydinhekilöille tulee mieleen, että antaa olla ja sitten vain puristaa itsestään sen, että hoitaa oman hommansa valmiiksi. Byrokratian osalta tulee varmaan joka vuosi jotain pientä murhetta. Oma tapahtumani kun on paljon pienempi ja murheeni siis paljon pienemmät, mutta se kokemus puuttuu, mikä Peltoisten kyläyhdistyksellä on. Iso peukku siis kaikille, jotka ovat tehneet töitä Loimaan rompepäivien eteen.

Joka tapauksessa tervetuloa Hovirompe-rompetorille Tarvasjoelle 14.8 hyvä lukijani.


https://www.facebook.com/Hovirompe/

Laatu lehdyköitä trakstereista.

Tutun myyjän kanssa turisemassa ja näytän juuri mistä asti näin hänen esineensä.

Kaffe hetki.

Muutama vuosi sitten joku P****N K****Ä oli virittänyt tämmöisen minun myynti pisteellä. Meinas paukahtaa asiakkaan sormille kun tutkis piisaminrauta laatikon sisältöä.

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Rompetori ja polkupyörät.

Näin kun kevät on päässyt vauhtiin täytyykin tuo ajatus olla jo keskikesässä. Suunnitteilla Rompetori tahi kaksi… ehkä jopa neljä, jos aikataulu vaan antaa myöden. En ole sitten vuoden 2011 (vai oliko se 2010?) järjestänyt rompetoria ja nyt pistän semmosen kasaan, kun sitä ihan on kyselty multa. Ilmeisesti olen ihan ok järkkäämään rompetoria, kun sain kehuja viimeksi.

Viime keväänä olin yksi järjestäjistä Turun Sarjakuvakerhon “Kulttuurikirppis” tapahtumassa. Kaksi tuommoista erilaisempaa tapahtumaa oli tuolla Turun vanhalla Suurtorilla. Eli Suomen yksi vanhimmista dokumentoiduista markkinapaikoista oli tapahtumapaikkana. Rompetori on kyllä pikkujuttu järjestellä verrattuna edelliskevään Kulttuurikirppikseen vaikken siinä yksi ollut.

Nyt markkinointisuunnitelmaan kuuluu kierros ympäri maakuntaa ja stradekisesti oikeisiin paikkoihin muutama mainoskyltti. SOME-markkinointi tulee toki näyttelemään tärkeää osaa. Ainoa suuri uhka tosin on sellainen, johon en voi vaikuttaa, eli sade. Se saattaa tuhota hyvänkin markkinointikamppanjan tyystin. Lehtimainontaan en tuhlaa rahaa, kun siitä vain ei nykyään ole hyötyä.

Tarvasjoellehan tuo rompetori tulis. Tosin nykyään Lieto on kyseessä, kun kuntaliitos tuli. 3x3 eli 9 neliön paikkoja tulis varmaan semmoinen 20-30 ja 4x4 eli 16 neliön paikkoja semmoinen 10-20. Toki tämä on alustavaa funtsailua ja mahdollinen kiinnostus sitten hiukan muokkaa tapahtumaa. Hinnat varmaan asettuu pienemmissä paikoissa 10€ ja isommissa 15€.  Ikävä kyllä tuota otto-automaattia ei kirkonkyläl ole, mutta fiksut asiakkaat ottaa käteistä mukaan. Sen päälle toki fiksut myyjät muistaa, että on olemassa IZettle, josta oon maininnu pariin otteeseen. On oikeesti hyötylaite, jolla kauppaan tulee pikkaisen virkeyttä lisää. Voi olla oikeesti sellainen asia, että lähitulevaisuudessa on pakko olla maksupääte valmius kaikilla, sillä käteistä ei moni enää kanna mukanaan. On elettävä ajan hengen mukaan ja unohdettava “hyvien vanhojen aikojen” haikailu. Kortti on tätä päivää ja mikäli useimmilla myyjillä, jopa ns. siviileillä olisi tuo laite, niin jokaisen myyjän kauppa piristyisi.

Mutta, älkääkä hirttäkö minua, jos suunnitelma ei toteudukaan :)

Rompetorin lisäksi on tullut asetettua tälle vuodelle toinenkin tavoite. Se olisi 200 pyörän hankkiminen ja myyminen. Aika kova tavoite vai mitä? Ehkä kuulostaa isolta urakalta, mutta tässä hommassa on kyllä tullut opittua se, että kun tekee järjestelmällisesti työtä, saavuttaa myös jotakin. Viime vuonna tuli hankittua 40 kpl pyöriä suurinpiirtein ja varasto lukumäärä on tällä hetkellä pyöreät nolla. Ehkä erikoiselta kuulostaa se, että yhtäkään ei myyty kunnossa olevana, vaan kaikki lähti kuntoluokassa “kunnostettava”. Monesta tiedän kyllä, että ne laitettiin kuntoon, tai oli vain kumit tyhjät ja kunto oli kuulemma parempi kuin olin antanut ymmärtää. Hinnoittelu oli ilmeisesti ihan ok ja samalla hintatasolla meinaan jatkaa (toki jos hukun pyöriin hinnat tippuu, jotta saan tilaa).

Sinä lukijani, jos asut Turku-Lieto-Aura sektorilla ja sinulla on ylimääräisiä pyöriä, haen kyllä ne pois. Kerään siis lähes kaikki pyörät kuntoon katsomatta, sen mukaan miten ehdin tai kuljetuskapasiteetti antaa myöden. En siis maksa mitään, sillä keräämäni pyörät kuuluvat luokkaan “kaatopaikalle matkalla”. Niille jotka pyöriä korjaavat harrastuksena, tai ammatillisesti toimin tukkuportaana. Tietenkin niitä menee yksityisillekin hyvin paljon. Hyvä esimerkki on se, että vakioasiakkaita ovat sellaiset tahot, jotka hommaavat edullisia pyöriä vaihto-oppilaille.

Sitten vielä sellainen pikku asia kuin tuo vihreä arvo toiminnassani. Jokainen pyörä, jonka pelastan, merkitsee 260 kg vähemmän hiilidioksidipäästöjä (Lähdetieto kyseenalainen, sillä löytyy parista blogista, jotka ketjuuntuvat eikä alkuperäistä tutkimustietoa löydy. Luku on tosin uskottavan kokoinen.). Tuo 200 kpl pyöriä, joka on tavoiteenani, on siis 52 tonnia vähemmän hiilidioksidi päästöjä ilmakehään!!!

Kävin taas tänään hakemassa parit lampunrungot,  jotka olin löytänyt Facebookin lahjoitetaan ryhmästä. Normi kysymyksenä esitin, että onko muuta mistä haluaa päästä eroon. Oli mummon jäämistö, mutta ihan liian kaukana ja kuulemma jo merkittävä osa oli viety “tiedätte kyllä minne”. Hyvät ihmiset pelastakaa niitä tavaroita ottamalla yhteyttä paikalliseen kollegaani, tai minuun jos ‘ongelmanne’ sijaitsee logistisella alueellani, eli Lieto-Turku ja lähiseutu alueella!!!!!!!!!!!!!!

Roskalavan hankkiminen pihaan maksaa ja voi olla hyvinkin turha kustannus erä, kun paikallinen ‘romukauppiaan’ kutsuu paikalle!!!!!!!!!!

Puhdetyö ja veteraanit.

Militari luokitukseen kuuluu aika laaja esineluettelo sekä keräilyaihepiirejä. On dokumenttien kerääjiä, valokuvien kerääjiä, oman sukutaustansa kautta keräily (jos isoisä palveli tykistössä, niin tykistön artikkelit keräily kohteena), sekalaisen kerääjät ja totta kai ihan pienistä isoihin sotilaskäyttöesineihin eli useimmiten aseet tai asepukuun liittyvät osat. Tankkejakin, jotkut taloudellisesti siihen kykenevät, keräävät ja kunnostavat (tosin mielestäni tuppaavat yli hienostella sen restauroinnin, kun usein ne tehtiin aikalailla krouvilla kädellä ja nopeasti).

Itsellä oli Dekottu Suomi-KP, mutta taloudellisen tilanteen takia oli pakko pistää se rahoiksi. Kyseessä oli talvisotamalli ja vanha dekotapa. Olin saanut KP:n alle sen hetkisen linjahinnan, joten teki kyllä kipeetä, mutta kaatunutta maitoa on turha itkeä. Kyllä se pystykorva taitaa olla se seuraava militariesine, joka löytyy mun henkilökohtaisesta kokoelmasta. Emäntä voi sanoa jotain tai sitten ei. Se on mun trofee kun se on seinällä :)

Yksi militari esine luokka on kuitenkin ylitse muiden eli rintamapuhdetyöt. Ne ovat tehty pääsääntöisesti asemasotavaiheessa jatkosodan aikana. Esinekirjo on laaja ihan sormuksista huonekaluihin, mutta pääosa esineistä on korulippaita tai muita pieniä puutöitä. Seuraavaksi yleisin on puukot ja “lentokonemetallista” tehdyt puukon tupet. Itseä hiukan huvittaa tuo määritelmä “lentokonemetalli” sillä se on ihan tavllista alumiinia, joka ei nyt ole niin ihmeellinen metalli. Yleisyys on kohtuullinen ja menet minne tahansa kirpputorille Suomessa, oli se sitten muutaman paikan kirppis tai isompi, niin vähintään yksi puutyö löytyy, jonka voi luokitella helposti puhdetyöksi.

Tunnistaminen onkin sitten se toinen asia. En osaa sanoa miten ja millä voi tunnistaa merkitsemättömän puhdetyön. Omakehuksi, jos saan sanoa, tunnistan ne perus puutöiden joukosta kokemuksen luomalla varmuudella. En siis osaa määritellä tähän tekstimuodossa miten se tapahtuu ja mikä se on mistä puhdetyön tunnistaa. Työn jälki ja puumateriaali on yleensä laadullisesti korkeaa. Tiettyä krouvia jälkeä on kuitenkin yleensä havaittavissa, ilmeisesti sen takia, ettei kaikkia tarvittavia työkaluja tai materiaaleja ollut saatavilla ihan jokaisella. Sekään ei ole aukoton totuus, sillä hätä keinot keksii ja Tuntemattomasta sotilaastahan voi sen huomata, että kyllä niitä kauppiaita on aina ollut ja ihan joka paikassa. Yksi hankkii materiaalit sekä työkalut ja toinen tekee.

Helpoin toki on jos löytyy kaiverrettuna vuosiluku ja paikkakunta. Yleisintä on kuitenkin lyijykynä merkkaus ja sen aitous on aina hyvä kyseenalaistaa. Täytyy näyttää vanhalta ja näivettyneeltä. Selkeä kuluma, jos sellaista on, on epäillystä herättävä, sillä silloin on yritetty ikäännyttää merkkaus. Kuulakärkikynämerkkaus on aina väärennös. Tuohon viestiosuuteen voi nopein kuitata, että miksi näin :)

Oman urani aikana olen kuullut erilaisia ja joskus hölmöjä lauseita. Yksi mielestäni törkeimpiä on kuitenkin lause, jonka kuulin monta vuotta sitten. “Noita ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Olisi pitänyt tuomita ammuttavaksi kaikki, jotka noita teki. Olisivat kaivaneet syvempiä juoksuhautoja.” Tämä lause kuului huutokaupassa takana olevalta herralta. Pidin tätä loukkauksena veteraaneja kohtaan ja onneksi minun ei tarvinnut tähän reagoida vaan kyseinen herra, tai paremminkin kuspiä, sai vierellä olevilta ripitystä. Puhdetöiden arvo rintamalla oli iso. Ei se sotilaan mielenterveys pysy kunnossa, jos koko ajan ollaan kaivamassa parempia asemia ja aseen kanssa tähyilemässä itään. Lepo ja harrastukset pitävät mielen ja sotilaallisen valmiuden korkealla.

On toki eräs asia mikä minua on viime aikoina ruvennut oikeasti pännimään. Veteraanien kunniaa tahrataan tänä päivänä. Oman poliittisen agendansa pönkittämiseksi kirjoitellaan “...vetaraanien....”, “...muistakaa veteraanit…”, “...mitä veteraanit…” jne. Kyllä te tiedätte. On mielestäni häpeällistä käyttää oman hyödyn takia veteraanien kunniaa omanaan. Ei se kunnia ole kenenkään meidän, jotka emme tuolla olleet, joten ei sitä meidän kuulu käyttää. Toinen on sitten veteraanikeräykset. Mikä teollisuudenala onkaan syntynyt veteraanien ympärille. Eri keräyksiä ja tuotteita joita myydään, “muista veteraaneja” lauserakenteen turvin. Tuotto vaan ei mene veteraaneille, vaan se katoaa ‘veteraaniteollisuuden’ kuluihin. Veteraaneja on nyt 2016 Suomessa jäljellä 21 838 ja keski-ikä on yli 91 vuotta (Tieto Sotiemme veteraanit sivustolta).  Veteraaneille on järjestetty parempi sairaanhoito, valtio antaa keskiverto eläkettä parempaa eläkettä, etuoikeuksia vähän siellä täällä, sekä veteraani järjestöillä on rahaa vielä ihan kivasti (ennen oli enemmän, mutta viime aikoina ovat avanneet hanat ja käyttäneet varojaan entistä ahkerammin). Veteraanien asiat ovat siis hyvin. Todella hyvin. Ja se on hyvä asia. Mutta ‘veteraaniteollisuudella’ on iso ongelma: mitä sitten kun ei ole enää veteraaneja?

Suosittelen että lahjoituksia alettaisiin suuntaamaan niille, joiden asiat eivät ole hyvin. Luin taannoin lehdestä, että eläkeläiset (ei siis veteraanit) jotka nauttivat huonointa mahdollista eläkettä eivät mene lääkäriin, kun lasku on käynyt liian kovaksi kuukausituloihin nähden. Huomattava osa uusista luotto-ongelmista on myös eläkeläisten, joka on mielestäni huolestuttava asia.

Veteraanien muistoa parhaiten vaalitaan siten, että me siirrymme auttamaan niitä, joiden puolesta veteraanit vuodattivat verta. Lasten puolesta he siellä olivat eivät itsensä takia.

Kuvat on otettu viime kesänä Mikkelin jalkaväkimuseossa.

Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.