Suomalainen design?????

Fiskars päätti sitten kertoa mikä suomalaista designia vaivaa:

Suomi sata vuotta juhlasarjat = suomalaista designia. Eli samat vanhat romppeet eri väreissä. Niitä osti jo mun mummo, niitä osti jo mun äiti, mutta minua ne eivät yhtään kiinnosta. Niitä on pilvin pimein. Esimerkiksi Aalto-malja, eli “Eskimon nahkahousut” (oli se ensimmäinen nimi tälle kipolle) on suunniteltu vuonna 1936.

Suomalaista designia vaivaa se, että suuryritykset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen desingniin eli kierrätetään vanhaa. Eräällä tapaa suomalainen design jämähti kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka meillä on omaa nuorta polvea teollisen muotoilun saralla. Mutta saavatko he oikeasti mahdollisuuden kasvaa isoiksi?

http://koti.ts.fi/sisusta/mista-loytyvat-tulevaisuuden-suomalaiset-muotoilun-klassikot/

Made in "muualla kuin suomessa".

Itse kuulun Turun Sarjakuvakerhoon ja voin kertoa, että siinä porukassa on taiteilija jos toinenkin. Elantoa taiteella ei kuitenkaan moni tee, jos yksikään. Rahat elämiseen tehdään muualta. Suomessa on oikeasti taiteilijoita ja designereita korkeatasoiseen muotoiluun, mutta he saavat työssään tehdä pieniä uudistuksia muotoiluun, joka on kauan sitten muuttunut vanhan aikaiseksi (eli tekevät hieman erilaisen sinisen Aalto-maljan). Uutta innovatiivista ja jopa todella kaunista designia Suomeen on kyllä tullut, mutta ei sitä kautta mitä toivoisimme. Swenssonien putiikki Ikea on rohkea design liike jossa asiakkaat käyvät ostamassa uutta ja rohkeaa muotoilua.

Viime aikojen tapahtumien eli “Make america great again” lauseen innoittamana (mutta ei missään nimessä takana olevan ideologian kannattajana) haluan tuoda esille oman versioni miten “Suomi nousuun” tapahtuu. Ainakin designin osalta.

Antakaamme siis mahdollisuus uudelle designille. Kokeilut olivat se Aallon tapa tehdä uutta, niin kuin monissa dokumenteissa on käynyt ilmi. Aalto varmaan teki jokaista toimivaa tuotetta kohden kymmenen epäonnistunutta. Siten luodaan uutta. Kokeiluille on annettava mahdollisuus. Uuden ajattoman suomalaisen designin edellytys on, että kaupan hyllyllä on kymmenen uutta, joista yksi saavuttaa suosion. Epäonnistumiset kuuluvat uuden luomiseen, siitä ei pääse eroon millään.

Toki täytyy tässä ottaa esille kuuluisat ‘vihaiset linnut’, sillä pelialalla suomalainen design on pärjännyt hyvin. Luovuus ja se taiteellinen silmä, sekä toki pelin rakennustaidot, ovat olleet se millä he loivat oman pienen peli-imperiuminsa. Siis Suomalaista designia parhaimmillaan.

Ennen kuin tuosta design sanan käytöstä aletaan huomauttelemaan, niin design tarkoittaa muutakin, kuin kalliita maljakoita tai tuoleja. Design on teollista muotoilua ja se Ikean halvin patalappukin on jonkun suunnittelema ja muotoilema. Onhan se toki totuus, että ne halvimmat ja aripäiväisimmät 70-luvun esineet ja tuotteet ovat tämän päivän kuuminta hottia ja designia.

Toki uuden tuotteen tuonti markkinoille on kallista sillä alkuun tuotantoerät ovat pieniä ja kulut isoja tuottoon nähden. Tärkeä on myös muistaa, että se joka on tuotteen suunnitellut tarvitsee palkan jonain muunakin kuin “näkyvyytenä”. Tuki ja sijoittaminen suomalaiseen uuteen muotoiluun on sijoitus Suomen tulevaisuudelle, joka pitkällä juoksulla korvaa moninkertaisesti ne kokeiluihin satsatut rahat.

Tehdään siis suomen designille palvelus ja annetaan mahdollisuus uusille kyvyille. Vaaditaan Fiskarssilta suunnan muutos ja äänestetään jaloilla. Annetaan ja vaaditaan uudelle Suomalaiselle muotoilulle ja taiteelle tilaa sekä mahdollisuus. Näin saadaan suomi nousuun, sillä uudet innovaatiot, ovat avain huomiselle ei vanhojen ‘mestarien’ eriväriset maljakot.

Emännän Jellona sarjan joulupostikortti malleja.

Muitakin malleja toki on ja graaffinen työ on tuttua mun emännälle :)

Made in Finland.

Minun eli "Kapteeni Retron" tekosia. Muotoilu ja valmistus "Made in Finland".

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.

Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.

Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.

Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.

Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”

Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?

Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.

Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.

Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.

Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.

Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.

"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?

Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

Porvoo 10.8.2016

TJ 4 (jäljellä neljä aamua) Hoviromppeeseen ja olen käymässä Porvoossa. Valmistelut ovat siis hallinnassa ja voin hieman ottaa rennosti ennen “myrskyä”.

Tänään tuli kierreltyä Porvoon vanhassa kaupungissa ja täytyy kyllä sanoa, että on aikas kaunis miljöö. Jos oikein muistan, niin olin myymässä Raatihuoneen torilla loppukesästä 2009 (vuoden heitto voi olla suuntaansa). Oli muuten aika hyvä myynti silloin, sillä myin Turun hinnalla Porvoossa ja silloinhan hinta oli ostajalle edukkaampi. Torilla oleva kahvio oli silloin se, joka osti minulta eniten. Sen sijainti vanhassa rakennuksessa vaatii hieman sellaisia vanhoja esineitä rekvisiitaksi. Vanhoja pulloja, puinen kaljakoppa, komukka ja muutamia muita esineitä osti kahvilan pitäjä. Sai muuten silloin ostosten lisäksi myös vakio asiakkaan, eli käyn aina samassa kahvilassa, kun käyn Porvoossa. Toinen vakio paikka missä käyn on Suomipuoti. Jostain syystä olen tykästynyt heidän paitakuoseihinsa. Suomi aiheisia, mutta hyvällä maulla eikä liika nationalistisia. Toki siellä on traksteri- ja muumipaitoja, joita mietinkin ostavani siskon pojalle, mutta kun heillä taitaa tulla ihan huoleksi asti kaikkea vaatetta vähän joka suunnasta.

Joka tapauksessa suosittelen kiertelemään vanhassa kaupungisssa, jos satut olemaan Porvoossa. Kaunis kaupunki ja merkittävä osa suomen historiaa sillä Porvoosta piti tulla Suomen pääkaupunki kun Ruattin valta päättyi suomessa ja venäläisten (Tsaari Aleksanteri I) aika alkoi. Pidettiinhän valtiopäivät 1809 Porvoossa. Ikävä, että tuo tuppukylä Helssinki sitten sai piäkaupunki oikeudet.

Kaffe on tärkeä elintarvike ;)

Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Muumimuki

Mikään suuri salaisuus lähipiirilleni ei ole se miten suhtaudun muumimukeihin. “Piakkarimaaleiksi sopii hyvin” mietelause on yleisesti käytössä. Toki se nykyinen myyntiarvo näkyy kaupallisessa suhtautumisessani. Myyn kyllä siihen hintaan kuin ne menevät, jos käsiini saan. Henkilökohtainen mielipide on eri asia, kuin se kaupallisen hyödyn hakeminen. Raha siis ajaa henkilökohtaisen mielipiteen ohitse tässä asiassa.

No miksi sitten en arvosta yhtään muumimukeja? Syitä on itseasiassa monia. Kupin design ei ole mikään erityisen mahtava tai edes poikkeuksellinen. Perus kaffekuppi ennemminkin. Muumiaiheiset kuvat ovat myös nykymuodin mukaisia, eivätkä niitä aitoja alkuperäisiä muumeja, joita löytyy Tove Janssonin alkuperäisteoksista. Lapsille ja lapsenmielisille siistittyä entistä kapinaa ja pottuillua silloisen yhteiskunnan käsitteitä vastaan. Kuvat ovat myös siirtokuvia, eli mitään ihmeellistä lisäarvoa ei tule käsityön muodossa kuppeihin. Yksinkertaisuudessaan kuppimuotti, aiheet, kantaaottavuus, aitous yms, mikä merkitsee minulle paljon, puuttuu muumimukeista. Pelkkää kaupallista huttua vähämielisille (oma mielipide).

Mikä sitten selittää muumimukien suuren maineen mahtavana keräilykohteena? Oma teoriani on sellainen, että 90-luvulla Arabia vahingossa iski kultasuoneen. Muumit ovat eräs sellainen kirja, jota minun lapsuudessani äitini luki minulle. Saman koki varmaan moni muukin ja siinä vuosituhannen vaihteessa äidit, joiden lapsuuteen muumi kirjat kuuluivat, lukivat niitä samoja kirjoja omille lapsilleen. Nämä äidit sitten törmäsivät kauppareissullaan muumimukeihin ja siitä se muumimuki buumi sai alkunsa. Oman teoriani mukaan eli olettamus. Arabia toki huomasi tämän ja aloitti luomaan muoti-ilmiötä järjestelmällisesti. Fiksu veto firmalta joka oli 80- 90-luvulla mennyt ajatuksella “70-luvulla tehtiin näitä ja nämä menivät kaupaksi. Kyllä ne tänäänkin menevät eikä uutta mallistoa tarvita.” Ei ole suuri salaisuus että Arabia oli kangistunut vanhojen mestarien “museotehtaaksi”.

Nykyiset muumimukit toki tehdään ihan jossain muualla kuin Suomessa. Henkilökohtaisesti myös ärsyttää tämä Arabian tietoinen valhe. Antaa hyvin kotimaisen kuvan, mutta totuus on jotain muuta. Muistaa kertoa sen ainoan Suomen tuotantonsa, kun kysellään tuotteiden alkuperää. Eli Arabia tuottaa erikoistuotteet vielä suomessa ja suunnittelun. Valheellisen mielikuvan ylläpitoon panostetaan paljon, mutta se työ alkaa vesittyä jokaisen uuden lehtiartikkelin myötä. Viime vuodelta on useitakin näitä kriittisen toimittajan artikkeleita Arabian kotimaisuudesta. “Made in Finland” mielikuva alkaa siis olla mennyt käsite koko Fiskars konsernissa, johon nämä kaikki suuret suomalaiset design tuotteet kuuluvat.

En saa millään päähäni mahtumaan sitä faktaa, että Fazer sarjan muumimuki on 5000€ arvoinen. Omassa tiedossa on tältä vuodelta 5025€ kauppasumma, eli ei mikään pyynti vaan ihka aito kauppa. Epäilen kyllä vahvasti, että osa Fazer sarjan muumimukeista on piraattikopiota. Ei ole mikään yksinkertainen homma tehdä kunnollista piraattikopiota, jonka värit ovat oikein, mutta yhden mukin tekemiseen voi käyttää vaikka sen tonnin tai kaksi ja silti jää hyvin voitolle kun myy keräilijälle. Kyllä tiedän, että on numeroitu, mutta en näe tässä estettä piraattikopioille.

Toinen mitä on nyt ilmestynyt markkinoille ovat nämä värikokeilu mukit. Eli ne mukit mitkä piti tuhota kokeilujen jälkeen. Tarina että nämä värivikaiset kokeilu kappaleet olisi lahjoitettu merkkihenkilöille tms ovat hyvin hassuja, sillä samoin kuin Kupittaalla aikoinaan työntekijät pistivät tuhottavia yksilöitä “taskuihinsa”. Saa näistä pyytää ja saa näistä maksaa, mutta kannattaa tietää totuus myös.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://naurunappula.com/

Tiedän myös, että tämä blogi tulee olemaan minulle paha moka tai hyvä mielipide. Muumimukit jakavat mielipiteitä. Yksi vihaa, toinen rakastaa ja kolmas ei välitä.