Muistoja vuosien varrelta.

Tuossa taannoin satuin löytämään netin syövereistä yli kymmenen vuotta vanhoja myyntikuviani. Vuosien aikana noita kuvia on tullut otettua aika paljon. Voi sanoa, että niitä on tuhansia ja taas tuhansia kuvia erilaisista esineistä. On Turun sanomia, joissa kerrotaan sodan päättyneen, putkiradio, joka on ainoa suomessa dokumentoitu yksilö (tarkistettu tieto Suomen radiohistorialliselta seuralta), talonpoikaisia esineitä joissa on ollut ns. “oma patentti” (erikoinen luukku tai jokin muu joka ei kuulu ko. esineeseen yleensä), valokuvia henkilöistä tai rakennuksista yms, yms. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kuvia?

Missä nämä kaikki kuvat sitten ovat? No osa on tallessa ja tarkoitus olisi kaikkien mahdollisten kuvien lataaminen pilvipalveluun, mutta aivan liian monta kuvaa on menetetty. Monia tietokoneita ja kovalevyjä on vuosien saatossa posahtanut kuvineen päivineen. Onneksi joitakin kuvia olen ladannut erilaisiin palveluihin. Onneksi esineet jotka olen myynyt, ovat edelleen olemassa (ainakin toivon niin) ja ne on edelleen ehkäpä kuvattavissa.

Oikeasti kun tässä alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä on myynyt, niin se esine määrä on uskomaton. Ei siitä kauaakaan ole, kun totesin isälleni, että “eipä ole ennen ollut hanuria mulla myynnissä”. Siihen isä sitten totes, että “kyllä on ollut, etkö muista?”. Tämä keskustelu on muuten yllättävän yleinen. En yksinkertaisesti muista jokaista esinettä, jonka olen myynyt. Onhan niitä jopa palautunut uudestaan minulle ja lähtenyt taas uudelle omistajalle.

Yksi mieleenpainuvimmista kuolinpesistä, minkä olen ostanut, oli pastorin kuolinpesä. Tarina kertoo, että kyseinen pastori olisi talvisodan aikana lähtenyt rintamalle hieman erikoisesta syystä. Pitäjän miehet olivat todenneet, että nyt alkaa lakko. Syynä oli “mitaliherkkä upseeri”, jonka takia oli menetetty turhan monta poikaa. Pastori oli sitten kutsuttu rintamalle keskustelemaan ja rauhoittelemaan miehiä. Kyseisen kunnan tappiot ovat kyllä selkeästi pahemmat, kuin monen muun lähikunnan. Tämä on muuten yksi oppi mikä talvisodassa tuli. Jatkosodassa yksiköitä ei koottu enää paikkakunnittain vaan koottiin ‘sekakuntayksiköitä’. Moni pitäjä maksoi turhan paljon 105 kunnian päivästä, suhteessa asukaslukuun.

Hassuin tavara pari, minkä olen myynyt, onkin sitten kaksi höylää. Leipähöylä eli sellainen pieni kämmeneen mahtuva höylä, jolla höylättiin kuivasta leivänkäntystä paloja. Sen mukaan pakkasin sitten isoimman myymäni höylän. Rungon pituus oli noin 150cm! Terän leveys yli kaksikymmentä senttimetriä!!!!! Eli kirjaimellisesti ‘perkeleen iso höylä’ ja ihan ‘perkeleen pieni höylä’ lähti höyläkeräilijälle.

Sitten yksi, mitä on vaikea unohtaa on törkeimmin käyttäytynyt asiakas, mikä meillä on koskaan käynyt. Nuori pariskunta oli ottanut ‘isäpapan’ neuvonantajaksi ja asiantuntijaksi. Sovimme siinä sitten, että kuljettaisin kaksi 1800-luvun lopun vaatekaappia Paraisille 800€ yhteishintaan. Mielestäni tarjous oli vähintään hyvä, varsinkin kun kumpikin kaapeista oli hyväkuntoisia. Tämä isäpappa oli sitten näitä *piip* pesservissereitä. Tämä ‘isäpappa’ päätti sitten haukkua minut nuorelle parille. Ei siinä mitään, mutta kun se tapahtui naamani edessä ruotsiksi, kun oli selvinnyt, että minä en ymmärrä sanaakaan ruotsia. Siinä vain kävi hiukan nolosti sillä silloinen emäntäni oli suomenruotsalainen. En tiedä mitä silloinen emäntä sanoi, sillä ei tuo kieli oikein taivu, mutta ‘isäpapan’ posket menivät punaiseksi. Kauppaa ei silloin syntynyt, mutta viikkoa myöhemmin minulle soitettiin, että heille sopii kauppasumma ja kotiin kuljetus. Ilmoitin että “myyty”. Jokainen voi tässä kohtaa miettiä olivatko kaapit “myyty” vai myymättä.

Kaikkea on kyllä tullut koettua ja nähtyä. Oikeastaan siitä saisi melko ison kirjan, jos pelkästään parhaat palat kokoaisi yksiin kansiin. No ei muuta kuin nokka kohti uusia löytöjä, sillä tavaroiden kanssa pärjää aina, mutta ‘isäpappojen’ kanssa voi olla vähän niin ja näin ;)

Kuva on kai jostain vuoden 2006-07 paikkeilta?

Kuva on jostain 2010-11 paikkeilta

Ensimmäinen pesemäni ryijy. Hyvä oppi ryijy koska menin myymään puhtaana ja huomasin että oli "tupakoitu ryijy". Virhe josta opin paljon, sillä nykyään ryijyn pesu on sellainen normi homma :)

Mysteeri jolle ei ole selvyyttä. Eli mikä piru tuo luukku on ja mikä tarkoitus?

Äh... korjaan hiukan eli tieto oli jo mulla mikä luukun käyttötarkoitus on eli kynttilää on poltettu kaapin sisällä jotta elintarvikkeet yms ei jäädy. Tietoa vaan joskus ei heti löydy mun pääkopasta kun sitä on aika paljon :)

Kuva on jostain 2004-06 paikkeilta. Ajalta kun saatoin ostaa päivässä 50kpl putkiradioita ja myydä yli kymmenen yksilöä päivässä.

Tämän ostin Kruunukirppikseltä vuoden 2005 paikkeilla. Paikka on minulle melko merkittävä sillä siellä alkoi tämän 'romukauppiaan' ura tämän kalliin harrastuksen parissa.

Tärkeimmät työkalut.

Hieman yli viikko sitten tapahtui melkein pahin asia mikä voi vaan käydä. Luuri sanoi heippatirallaati ja näyttö meni hassun näköiseksi. Nykyään, kun kaikki liiketoiminta tapahtuu mobiili laitteen kautta, tilanne on pahin mahdollinen. Sen päälle, oli vielä kaikki katastrofin ainekset valmiina, eli kännykän herätykello oli pois laskuista. Seuraavana päivänä oli tietenkin normaalia aikaisempi herätys, koska kuolinpesän siirto oli aamusta. Kaikeksi onnekseni löysin vanhan herätyskellon, johon sitten laitoin paristot kaukosäätimestä. Ja juu juu,  on mulla varaherätyskellokin käytössä, mutta se meni kappaleiks, eli nyt oli käytössä varavaravara herätyskello.

Ensi tilassa kävin hakemassa Samsung S5 mallisen luurin. Tosin ei ollut hyllyssä vaan Samsung S5 Neo, joka sitten on ns. karvalakkimalli siitä mikä oli tarkoitus hankkia. Eikä haittaa loppupeleissä yhtään, sillä kaikkein tärkeintä oli se, että sain itseni takaisin mobiiliyhteyteen. Nykyään kaikki mitä teen on oikeasti tuon laitteen varassa. Sosiaalinen elämä, vapaa-aika, kaupankäynti jne. on täysin tuon kapulan ympärille sidottu. Kenellä tilanne ei olisi loppupeleissä vastaava? Minä kehtaan myöntää sen tosiasian. Elämäni on tuon taskukokoisen laitteen varassa. Miksi sitten juuri tuo merkki? No se on yksi niistä, jotka takuulla toimivat Izettlen eli maksupäätteeni kanssa.

Silloin kun aloittelin kirppiksellä myymään ja hankkimaan tavaraa huutokaupoista, Käytössä olevat laitteet olivat kännykkä ja pöytätietokone. Omistuksessani oli silloin filmikamera ja lainasin digikameraa tuttavalta. Vuosi oli siis jotain 2002-03. Hankin melko nopeasti käytetyn digikameran, jolla kuvaaminen oli hyvin erilaista kuin nykylaitteillani. 10-20 kuvaa ja kuvaaminen keskeytyi kun neljän pariston setti oli tyhjä. Nykyään käy liian usein sama asia, eli kameran akku loppuu kesken kuvauksen, tosin syy on ihan eri. Akku kestää niin hyvin, että saan otettua (oikeasti emäntä kuvaa 90% kuvista, kun on koulutuskin ja kaikkea) sen 250-500 kuvaa ja kirjaimellisesti ei vain muista, että kameran akku pitää silloin tällöin ladata.

Kiinteää nettiliittymääkään en ole omistanut aikoihin, sillä mokkulaan siirryin melko varhain. Mokkulastakin luovuin noin vuosi pari sitten ja aloitin jakamaan älyluurista läppäriin nettiyhteyden. Lähitulevaisuudessa luovun läppäristä ja siirryn tikkutietokoneeseen

( http://www.itviikko.fi/uutiset/2015/04/07/intelin-tikku-pcn-myynti-alkoi/20154308/7 ). Järkevähintaisissa läppäreissä on aivan liian pieni näyttö omiin tarkoituksiini. Tikkutietokone ja useampi näyttö sekä hiirinäppis yhdistelmällä on paras minun käyttötarkoituksiini, sekä käyttötapoihini.

Tässä kun vertaa alkuaikojen myyntiä nykymyyntiin erona on se, että aikoinaan myynnistä 10-15% tapahtui netin välityksellä, kun nykyään 70-80% myynnistä tapahtuu verkon kautta. Osittain se helpottaa myyntiä, mutta se varjopuoli mikä siitä tulee on se, että tätä romukauppaa tulee tehtyä joka ainoa valveilla olo hetki. Tietenkin olen luonut sen takia arjen katkaisevia rutiineja, jotka ehkä saattavat tuntua hölmöiltä. Yksi sellainen on, että haen neljä karjalanpiirakkaa, suklaapatukan ja vadelma limpparin LIDL:stä ja menen kirjastoon lukemaan Historia-lehteä tai sitten Tiede-lehteä. Ja se on lähes mahdoton tilanne ratkaistavaksi, kun karjalanpiirakat ovat jostain syystä loppu. Silloin näkyy kaupassa hyvin epätietoinen romukauppias, joka ei tiedä mitä tehdä ja millä ratkaista tämä propleema ;)

Kännykkävalikoima vasemmalta oikealle, vanhimmasta uusimpaan. 

Käytän kännykät yleensä ihan loppuun ja ulkokuori on aika "teippinen".

Jaa niin ja sitten se rakas IZettle, joka on nyt Turun pikkuvarastossa. On ollut jo turhan kauan, siellä tai ainakin toivon, että se on siellä, sillä muuten se on aika pahasti kadoksissa. Tähän astihan oli ongelmana se, että tuo Windows puhelin, joka minulla oli, ei toiminut yhteen tämän laitteen kanssa. Nyt tilanne on toinen. Sitten toki on tarkoitus hankkia mahdollisimman edullinen tabletti ja siihen mahdollisimman edullinen ja takuuvarma toiminen datayhteys. Tabletti jäisi Tarvasjoen liikkeelle maksupäätteen käyttölaitteeksi. IZettle on pienyrittäjälle suunnattu kortinlukija. Perustuu käyttöveloitukseen, joka on varsin edullinen. Kortinlukijan ja käyttökustannukset normaalisti ovat kuukaudessa 50€ luokkaa plus rahaliikenteestä lisäkulu. Eli aika kova kuluerä, jota peruskuluttaja tuskin edes tietää. IZettle taas on maksimissaan 2,5% rahaliikenteestä ja tuo prosentti laskee asteittain mitä enemmän maksuja on kuukaudessa. Eikä siis muita juoksevia maksuja. Itse laite on ilmainen yrityskäyttöön ja maksaa hieman yksityiseen käyttöön. Jokaiselle PK-sektorin yrittäjälle ehdottoman tärkeä hankinta ja yksityisellekin suosittelen.

https://www.izettle.com/fi?gclid=COaY6IygicwCFUqdGwod2J8P2A&gclsrc=aw.ds



Kannattaa muuten vilkuilla mitäs on myynnissä, kun viidensadan tykkäyksen takia voi tulla tarjouksia ;)

http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/534427

Muumimuki

Mikään suuri salaisuus lähipiirilleni ei ole se miten suhtaudun muumimukeihin. “Piakkarimaaleiksi sopii hyvin” mietelause on yleisesti käytössä. Toki se nykyinen myyntiarvo näkyy kaupallisessa suhtautumisessani. Myyn kyllä siihen hintaan kuin ne menevät, jos käsiini saan. Henkilökohtainen mielipide on eri asia, kuin se kaupallisen hyödyn hakeminen. Raha siis ajaa henkilökohtaisen mielipiteen ohitse tässä asiassa.

No miksi sitten en arvosta yhtään muumimukeja? Syitä on itseasiassa monia. Kupin design ei ole mikään erityisen mahtava tai edes poikkeuksellinen. Perus kaffekuppi ennemminkin. Muumiaiheiset kuvat ovat myös nykymuodin mukaisia, eivätkä niitä aitoja alkuperäisiä muumeja, joita löytyy Tove Janssonin alkuperäisteoksista. Lapsille ja lapsenmielisille siistittyä entistä kapinaa ja pottuillua silloisen yhteiskunnan käsitteitä vastaan. Kuvat ovat myös siirtokuvia, eli mitään ihmeellistä lisäarvoa ei tule käsityön muodossa kuppeihin. Yksinkertaisuudessaan kuppimuotti, aiheet, kantaaottavuus, aitous yms, mikä merkitsee minulle paljon, puuttuu muumimukeista. Pelkkää kaupallista huttua vähämielisille (oma mielipide).

Mikä sitten selittää muumimukien suuren maineen mahtavana keräilykohteena? Oma teoriani on sellainen, että 90-luvulla Arabia vahingossa iski kultasuoneen. Muumit ovat eräs sellainen kirja, jota minun lapsuudessani äitini luki minulle. Saman koki varmaan moni muukin ja siinä vuosituhannen vaihteessa äidit, joiden lapsuuteen muumi kirjat kuuluivat, lukivat niitä samoja kirjoja omille lapsilleen. Nämä äidit sitten törmäsivät kauppareissullaan muumimukeihin ja siitä se muumimuki buumi sai alkunsa. Oman teoriani mukaan eli olettamus. Arabia toki huomasi tämän ja aloitti luomaan muoti-ilmiötä järjestelmällisesti. Fiksu veto firmalta joka oli 80- 90-luvulla mennyt ajatuksella “70-luvulla tehtiin näitä ja nämä menivät kaupaksi. Kyllä ne tänäänkin menevät eikä uutta mallistoa tarvita.” Ei ole suuri salaisuus että Arabia oli kangistunut vanhojen mestarien “museotehtaaksi”.

Nykyiset muumimukit toki tehdään ihan jossain muualla kuin Suomessa. Henkilökohtaisesti myös ärsyttää tämä Arabian tietoinen valhe. Antaa hyvin kotimaisen kuvan, mutta totuus on jotain muuta. Muistaa kertoa sen ainoan Suomen tuotantonsa, kun kysellään tuotteiden alkuperää. Eli Arabia tuottaa erikoistuotteet vielä suomessa ja suunnittelun. Valheellisen mielikuvan ylläpitoon panostetaan paljon, mutta se työ alkaa vesittyä jokaisen uuden lehtiartikkelin myötä. Viime vuodelta on useitakin näitä kriittisen toimittajan artikkeleita Arabian kotimaisuudesta. “Made in Finland” mielikuva alkaa siis olla mennyt käsite koko Fiskars konsernissa, johon nämä kaikki suuret suomalaiset design tuotteet kuuluvat.

En saa millään päähäni mahtumaan sitä faktaa, että Fazer sarjan muumimuki on 5000€ arvoinen. Omassa tiedossa on tältä vuodelta 5025€ kauppasumma, eli ei mikään pyynti vaan ihka aito kauppa. Epäilen kyllä vahvasti, että osa Fazer sarjan muumimukeista on piraattikopiota. Ei ole mikään yksinkertainen homma tehdä kunnollista piraattikopiota, jonka värit ovat oikein, mutta yhden mukin tekemiseen voi käyttää vaikka sen tonnin tai kaksi ja silti jää hyvin voitolle kun myy keräilijälle. Kyllä tiedän, että on numeroitu, mutta en näe tässä estettä piraattikopioille.

Toinen mitä on nyt ilmestynyt markkinoille ovat nämä värikokeilu mukit. Eli ne mukit mitkä piti tuhota kokeilujen jälkeen. Tarina että nämä värivikaiset kokeilu kappaleet olisi lahjoitettu merkkihenkilöille tms ovat hyvin hassuja, sillä samoin kuin Kupittaalla aikoinaan työntekijät pistivät tuhottavia yksilöitä “taskuihinsa”. Saa näistä pyytää ja saa näistä maksaa, mutta kannattaa tietää totuus myös.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819

http://naurunappula.com/

Tiedän myös, että tämä blogi tulee olemaan minulle paha moka tai hyvä mielipide. Muumimukit jakavat mielipiteitä. Yksi vihaa, toinen rakastaa ja kolmas ei välitä.