Paskoja kauppoja.

Oli pakko tulla kirjoitustauolta sen takia, että kaupankäynnissä kävi kaksi varsin eriskummallista tapahtumaa. Kumpikin oli veemäisiä, mutta ihan eri syistä.

Ensimmäinen oli tämmöinen tapaus, jossa huutonetissä “pilahuutaja” teki pelleilytarjouksen kohteeseeni. Tarjous oli 240 000€. Huutokohteen reaaliarvo on muutamassa kympissä. Pila ei ehkä kuulosta kovin pahalta… mutta kun se on asia, joka tuottaa itselleni paljon vaivaa. Verottajaa ei välttämättä kiinnosta reaaliarvo, jos he jostain löytävät kaupan, jonka kokoluokka on edellä mainittua. Verottaja kun on tunnetusti tehnyt aika hulvattomia päätöksiä, joiden rwalistisuus ei ole mistään kotoisin. Tämä pilanpäiten tehty jekku voi tulla kalliiksi, jollei siihen reagoi vakavuudella. Aina on se mahdollisuus, että viiden vuoden päästä verottajalta tulee kirje: tiedossamme on, että olet tehnyt 240 000€ edestä kauppaa, josta ei ole maksettu veroja. Sen jälkeen “jekkutarjouksen” todistusvelvollisuus on minulla. Uskomattomalta kuulostaa, mutta tämä mahdollisuus on liian iso, jotta voisin kuitata “pilan” olankohautuksella.

Toinen kauppa oli sitten yksi urani hankalimmista, jonka hetki sitten lopetin tuloksettomana. Tässä kohtaa haluan täsmentää, että tarkoitukseni ei ole naureskella ostajan huonolle kirjoitustaidolle eikä kyseessä ole maahanmuuttaja vaan kielivirheet johtunevat jostain muusta syystä. Vuoropuhelu on alkuperäismuodossaan, jotta hahmottuu kokonaisvaltainen sekavuus, joka kauppaa varjosti. Olen käynyt onnistunutta kauppaa niin kuuromykän kuin henkilöiden kanssa, joilla ei ole ollut yhteistä kieltä kanssani. Kun kumpikin osapuoli pyrkii selkeään kommunikaatioon, niin mistä tahansa kielellisistä esteistä päästään yli. Puhelimessa vaikutti vielä ihan normaaliin kommunikointiin kykenevältä.

Mutta nyt itse kauppaan. Vuoropuhelu meni lyhennettynä tällä tavalla:

Ostaja:

KAU.NIS K PPI OLEN IINOTUSNU

Minä:

Voitte tehdä tarjouksen, koska kohde on huutokaupan (huuto.net).

Ostaja:

MAKA SEoN 199€ JA KULJETA SE TÄNNE (huudon lähtö oli 199€ ja korotus 1€ en kerro tähän minne piti kuljettaa).

Minä:

Kohteeseen voi tehdä tarjouksen ja kuljetus maksaa 150€. En omista tällä hetkellä pakettiautoa ja se minun on tätä varten vuokrattava.

-- Tässä kohtaa tuotteeseen tuli virallinen tarjous 200€ viestien lähettäjältä.--

Ostaja:

KU LJETUS SAMMAAN HIiNTAAN 19 9€ MUUTEN EI KAUPA

Minä:

Joudun käyttämään kuljetukseen koko päivän, vuokraamaan pakettiauton, maksamaan polttoaineet ja teitte tarjouksen sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kuljetuskustannukset. Se tarkoittaa silloin sitä, että olette pystyneet tutustumaan kaupan ehtoihin etukäteen ja hyväksyneet ne.

____

Väliin tuli monia sekavia viestejä joiden tulkkaukseen minulla kului aina pitkähkö aika. Viikkoa myöhemmin ostaja pyysi soittamaan, joten soitin hänelle. Tässä kohtaa hän ehdotti vaihtokauppaa esineihin, joiden ulosmyyntiarvo oli “kaatopaikalle” tai muutama kymppi. En tähän tietenkään suostunut ja ilmoitin, että kauppa on aloitettu rahasopimuksella, joten siinä pysytään ja vaihtokauppa ei ole mahdollinen. Olin aiemmin jo ilmoittanut, että kuljetuskustannus on minun saatava etukäteen tilille, muuten en lähde liikkeelle.

_____

Viikkoa myöhemmin sain viestin:

50€ ON TIL I JOTTA VOIT LUTTAA MINÄ. MINÄ MAKA AINA SE MITÄ LUPA. Lo PU ENSI KUSA KUN SAA RAHAT.

Odottelin muutaman päivän ja totesin että tämä kauppa taitaa olla tässä kunnes tuli viesti:

OLE E TSINY SINÄ KSSA J.A KOIRRAA. MAKSAN 250€ ALKU KUU KUN S AA’N RAHAA.

Ilmoitin tilitietoni (jotka olin jo aikapäiviä sitten antanut) ja sain siinä kohtaa ukaasin paremmalta puoliskolta ja isältäni: “Olen ollut tässä kohtaa aivan liian anteeksiantava ja pitkämielinen. Jollei kuljetuksesta sovittua summaa ole tilillä sovittuun päivään mennessä, on minun lopetettava tämä kauppa.” No en jaksanut laittaa viestiä perjantaina, koska minulla oli sen verran paljon parempaakin tekemistä, enkä halunnut “itkuvirsiviestejä”. Tänään, ennen tämän kirjoittamista, päätin kyseisen kaupan ja tämä parin kuukauden setti on ohi - palkkana menetettyjä työtunteja.

Turkulaisille sitten tiedoksi, olen ehdolla Turussa Vihreiden listoilla numerolla 189.

Lahjoitukset vaalikampanjaani:

https://civicrm.vihreat.fi/civicrm/contribute/transact?id=2&reset=1&pcpId=368

Facebook: https://www.facebook.com/ReininMarko/

"Poliittinen" blogini

http://markoreini.blogspot.fi/

Tavaroiden hankkiminen.

Vanhojen esineiden ostaminen ja myyminen on monimutkaista. Pelkästään esineryhmien perustietojen hallitseminen on mahdottoman iso osa koko tätä työtä. Myyminen on lähes yhtä monimutkainen asia. Missä myydä? Milloin myydä? Millä hinnalla myydä? Miten myydä? On paljon kysymyksiä, joihin vastaukset syntyvät kokeilun ja erehdyksen kautta. Tällä kertaa paneudun pelkästään ostamiseen.

On ehkä ilkeämielistä kirjoittaa, että hyvänä ost viikkona pahoitan vähintään kymmenen asiakkaan mielen. On jatkuvasti taiteiltava oikean tarjouksen kanssa. Vanha sananlasku alalla sanoo: “Voitto tehdään ostaessa, ei myydessä.” Voisi kuvitella, että pelkästään mahdollisimman pieni ostohinta tekisi parhaan voiton. Se ei pidä aukottomasti paikkaansa, sillä jos maksat reilun kuuloisen summan, sinulle soitetaan uudestaan tai sinusta kerrotaan eteenpäin. Nykyään kyllä taitaa olla niin, että haukutaan enemmän kuin kehutaan.

Minä kerron mitä minulla päässä pyörii ostoa miettiessä. Otetaan esimerkiksi laatikollinen esineitä joiden myyntiarvo on 100€. Sivuhuomautuksena se, että laatikollinen on tällä alalla yleensä banaanilaatikollinen. Eräänlainen perusmittayksikkö. Sisäpiirivitsi kuuluu: kaikki myyjät ovat kovia banaanin syöjiä. Mutta palataanpas takaisin ostotilanteeseen. Tarjoan ja olen valmis maksamaan 30€ tuosta myyntiarvoltaan sadan euron laatikosta. En missään nimessä enempää. Nyt voisi luulla, että olen törkeä ja voiton maksimointi on ainoa asia jota mietin. 70€ voittoa voisi kuvitella tässä kaupassa tulevan.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kulut täytyy huomioida sekä hävikki. 30€ tulee keskiarvona kuluja tavaroiden myynnistä eteenpäin. Ne koostuvat myyntituotteesta riippuen hyvinkin erilaisista asioista. Hävikiksi lasken yleensä 10€ jokaista 100€ kohden. Elikkä ostettu 30 eurolla ja myyty 90 eurolla kun huomioidaan hävikki. Kun vielä vähennetään myyntikulut 30€, niin viimein tulee se 30€ voittoa, josta maksetaan verot. Alkupanos 30 euroa tottakai pistetään uuteen erään kiinni, jotta varastossa olisi myytävää.

Ostaessa täytyy myös huomioda se kuinka kauan raha on kiinni ostetussa esineessä. Varaston kierto on usein tuskallisen hidas. Myös tulee muutoksia muodissa sekä ostokulttuurissa, mikä usein kirpaisee. Silloin kun aloitin tämän romukauppiaan haasteellisen harrastuksen maitokannut olivat kova sana. Nyt ne ovat lähes arvottomia, kun 100 euroa 10 vuotta sitten maksanut kannu on nyt 10 euron arvoinen kannu.

Se ei siis ole missään tapauksessa henkilökohtaisuus hyvä lukijani, jos jonain päivän teen teille tarjouksen, joka kuulostaa törkeän alhaiselta. Paljon mukavampaa olisi maksaa reilummin, sillä siitä olisi etua minulle pitkällä tähtäimellä. Olen siirtynyt enemmän lahjoituksiin, koska yleinen taloustilanne on vaikuttanut pahoin myyntihintoihin. Onhan sekin jonkin arvoista kun siivoan nurkat tarpeettomista tavaroista. Parhaassa tapauksessa voi käydä niin, että lahjoittaja säästää 200-300€ jätemaksuista, 150€ kuljetuskaluston vuokrasta sekä työkulusta. Kirosihan kerran yksi asiakas 5000€ tappiota kun sanoin, että vien vintin tyhjäksi (maksoin silloin 250€). Asuntokaupassa voi hyvinkin olla 5000€ ero onko vintti tyhjä romusta. Eli meikäläisen “siivouspalvelu” kannattaa kutsua, jos haluaa paremman tuloksen asuntokauppaansa.

Yksi artikkeliryhmä mitä minulta kysytään liian usein ja aina joudun toteamaan ettei ole, on vanhojen rakennusten purkuosat. Tarvetta on, mutta hyvin hankala saada mitään hilavitkutinta purkurakennuksista. Ei tule purkajille mieleen, että voisin hakea pois. Tai jos tulee mieleen, niin pyydetään käytännössä samaa summaa kuin vähittäismyyntihinta on. Esimerkiksi rintamamiestaloa kun saneeraa vanhaa kunnioittaen “romukauppiailta” toivoo löytävänsä sen mitä tarvitsee. Me romukauppiaat olisimme hyviä kierrättämään jos olisi mahdollista sekä taloudellisesti kannattavaa.

Kaikkein mukavimpia ovat ne asiakkaat jotka heittävät laatikollisen “romuja” varastooni ja ostavat samalla jotain minulta. Erikoisinta näissä on, että sillin se ostos ostetaan sitten täyteen hintaan ja alennus onkin loukkaus. Muistan muutaman vuoden takaa kun sain lahjoituksena useamman banaanilaatikollisen ja siinä kun kyselin mitäs näistä pitää maksaa vastaus oli “Pitäähän sitä täällä jollakin elää.” Joka laatikon sisältö oli vihreän tai keltaisen setelin arvoinnen ulos myytäessä ja oli siinä suu hetken messingillä romukauppiaalla :)

Kaikki alla olevat esineet ovat pelastettu joutumasta kaatopaikalle!!!

Jollen olisi kerennyt pelastamaan nämä kaikki olisivat nyt maantäytteenä Topinojalla.