Kirppisralli ja hinnoittelu

Viime sunnuntaina eli 16.8 oli Tarvasjoella kirppisralli. Tämmöiselle Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle se on yksi vuoden ehdottomasti tärkeimmistä päivistä. Rahallisesti ei niinkään, mutta paikallisille se on päivä kun käydään katsomassa mitä on tarjolla romukauppiaalla. Uskon, että myöhemmin kotiutuu kolikot ja setelit. Viime vuonna ainakin oli hyvinkin positiivinen kotiutuma kirppisrallin osalta jälkikäteen ja samaa toivon nytkin. Tosin tapahtuma oli kaksipäiväinen viime vuonna. Lauantaina oli enemmän kiertelijöitä ja sunnuntaina tulivat ostajat. Enpä sinänsä tämän vuoden yksi päiväisestä tapahtumasta odottanut mitään ihmeitä, sillä lämpimän ilman tiesin olevan este loisto tulokselle. Ymmärrettäväähän tuo on, kun kuumassa autossa harvempi jaksaa koko päivää kierrellä ympäri pitäjää. Alkukesän ilmat olis saanu nyt olla minun puolestani ;).

Aina siitä säästä täytyy valittaa, kun ikuna ei oo hyvä ilma myynnin kannalta. Totuus vaan on, että 18-19 astetta, puolipilvinen ja pikkuinen tihku kesken päivän on paras mahdollinen kokemukseni mukaan. Ei siis semmoinen tihku, että kastuu vaan semmoinen mikä puhdistaa ilman.

Isot kiitokset tapahtuman järjestäjille, jos sattuvat lukemaan sepustukseni. Ensi vuonna uudestaan (kaksi päiväisenä?).

Tänään sitten tuli tehtyä yhtä perushommaa oikein enemmänkin - nimittäin hinnoittelua. On muuten sitä työtä mitä joutuu usein tekemään. Tämän päivän epistolana oli ruuvi/mutteriosasto. Laatikoittain on tuota ruuvia, mutteria, naulaa yms. pikkutilpehööriä hyllyissä ja sitäkin on hyvä joskus hinnoitella myyntiin. Laitettiin emännän kanssa pöytä ulos ja alettiin pussittamaan kirppistä varten. Eli vien ihan Hassisen kirppikselle perus kodin ruuvia/naulaa/mutteria, huonekalunaulaa, valaisinruuvia/mutteria yms. Jopa laitoin pakaten kellojen veto-avaimia, jos joltakin puuttuu. Siis hopi hopi ostoksille paikalle 35 Hassisella. Löytyypä sieltä myös ikkunahakoja ja kaapelihakoja pussitettuna ja hinnoiteltuna..

Hinnoittelu on muuten semmoista hommaa josta sanon usein, että “harva tekee yhtä paljon hinnoittelu virheitä kuin minä”. Pitää paikkaansa kirjaimellisesti. Tänään hinnoiteltiin noin 150-170 tuotetta ja haitarin ollessa laaja tulee väkisinkin yli- ja alihintaa. Alihinta ei niinkään haittaa, koska se tuo rahaa. Mutta ylihinnoiteltu jää hyllyyn ja on uudestaan hinnoiteltava, joka on lisätyötä. Vaikein asia, mitä voi vain olla tässä työssä, on tuo hinnoittelu. Kannattaa siis kysellä hintoja kun kerron olevani surkea siinä ;).

Olen aikojen saatossa oppinut panostamaan laadukkaisiin tarvikkeisiin. Halvat (1€/100kpl) muovipussit hajoavat helposti tai tuotteita ei näe, koska pussista ei näe läpi. Kun ostaa laadukkaampaa (1,7€/100kpl),  niin ongelmat on ratkaistu. Teippiä kun sortuu ostamaan tarjouksesta (5€/12kpl), menee hermot, sormet verille, aikaa kuluu eikä siltikään tunnu tulevan valmista. Kun satsaa hieman (1,2€/kpl), homma sujuu nopeasti ja lähes ongelmitta. Sen huomaa varsinkin kun hinnoittelee isomman erän kerralla, että mikä merkitys on laadukkailla työvälineillä ja materiaaleilla. Tilityksissäkin sen huomaa, kun käy kirppiksellä hakemassa “viikkorahan”. Laatu vain maksaa, sille ei voi mitään. Mutta laadusta kannattaa maksaa.

Laadun valvoja.

"Mul on tylsää. Lopeta se istuminen."

Punnitse ja pussita.

Ensi viikonlopuksi olen muuten suunnitellut hiukan ohjelmaa Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle: kesäkeittotarjoilun lauantaille sekä sunnuntaille. Kahvia ja pullaa on kokeiltu sekä hernekeittoa jo ennestään. Jotain uutta ajattelin kokeilla tälläkertaa ja kesäkeitto tuli mieleen. Helppo ja vaikeahko epäonnistua… tai no miten sen nyt ottaa. Kauramaitoon ajattelin tehdä, jotta olisi täysin vegaani vaihtoehto. Se voi olla sitten se akilleen kantapää kun aikaisempaa kokemusta ei ole. Joten, jos on hyviä ohjeita kesäkeittoon kauramaidolla niin kuuntelen. Kutsun sinut myös lukijani tervetulleeksi maistamaan romukauppiaan keitosta Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle ensi viikonloppuna.

Kirppisrallin odotusta.

Yksi hienoin facebookin ilmiö on tämä “Tarvasjoen kirppisralli”. Niille jotka eivät tiedä, niin tässä lyhyt selostus: kirppisralli on tapahtuma, joka levitetään facen kautta ja siihen osallistutaan joko kotikirppiksenä tai tietyillä sovituilla paikoilla. Tapahtuman järjestäjä ainakin Tarvasjoella tekee isoimman työn listaamalla paikata, tekemällä kartan sekä jakamalla numerokyltin, joka noudetaan sovitusta paikasta. Kyltistä menee pieni kohtuullinen maksu, joka ei vastaa missään muotoa järjestäjän työpanosta. 3€ saa kyllä kyltin raaka-aineet, mutta eipä ihmeempää korvausta vapaa-ajasta. Tietenkin kyltit ovat edellisen vuoden kylttejä, mutta täytyyhän ne säilyttääkin. Eli kannustan tykäkkäämään Tarvasjoen kirppisrallista nyt Facessa, jotta järjestäjille tulee hyvä mieli. Talkoovoiminhan noita järjestetään ja kehu on ainoa palkka.

Tänä vuonna tapahtuma on yhden sunnuntaina mittainen, kun viime vuonna tapahtuma kesti sekä lauantain että sunnuntain. Se millainen tulos sitten tulee on ihan ilmoista kiinni. Hellettä en toivo, sillä autolla kiertäen paikasta toiseen kuumuudessa vie innostuksen. Sadekeli on myös pahasta. Unelmakeli on semmoinen 15-18 astetta lämpöä ja pikkuinen tihku silloin tällöin. Se tuo sen parhaan tuloksen minulle, sillä kaikki myytävä on sisätiloissa. Ulkomyynnille toki sade tai tihku on pahasta, sillä osa myyjistä on Tarvasjoen paikallisen K-kaupan (K-Exrta Taateli) pihalla. Itse harkitsen pääsenkö laittamaan kaksi myyntipistettä, toinen K-kaupalla ja toinen tietenkin omalla kaupalla Virolantiellä, mutta se selviää kun tiedän saanko lisäkäsiä sunnuntaiksi.

Nämä kirppisrallit ovat yleinen ilmiö täällä Varsinais-suomessa. Aura ja Marttila ainakin ovat olleet kirppistapahtumallisia kuntia. Missä muualla on samaa toimintaa, sitä en tiedä, mutta käsittääkseni on nouseva trendi järjestää kunnan sisällä kirppisralli.

Kannattaa siis tulla tutustumaan Tarvasjoen aktiiviseen talkootoimintaan kirppisrallin osilta ja tulla tutustumaan Tarvasjokilaisiin :)

Tästä klikkaamalla pääset Tarvasjoen Kirppisrallin FB-tapahtumaan.

Pakkaaminen.

Mitä kaikkea voi tuollaiseen normaaliin työpäivään liittyä? Homma tietenkin hiukan vaihtelee koska myyntiä on vähän siellä täällä. Tällä hetkellä minulla on muutama viikkokirppispaikka, nettimyynti, toritapahtumat ja itse pääpaikka Tarvasjoella (Lieto).

Perusvarasto päiviin kuuluu totta kai nettikaupankäynnin pakkaukset. Parhaina päivinä saattaa olla useitakin paketteja mitä joutuu tekemään. Ryijy nyt on helppo pakata. Pahvilaatikkoon ja teippi päälle. Se oli siinä. Särkyvän pakkaaminen vaatiikin sitten jo hieman enemmän. Sanomalehteä siten, että kohde on hyvin suojattu pahvilaatikossa. Tämä pahvilaatikko sitten toiseen pahvilaatikkoon, joka vuorataan myös sanomalehdellä siten, että sisempi laatikko ei liiku. Näin kun on pakannut, niin eipä ole tullut valitusta särkyneistä esineistä. Huonekalut ovat usein helppoja, mutta kokonsa takia työläitä. Pakkauskelmua rullaatirullaatirullaa päälle ja tietenkin pahvilevyä joihinkin oleellisiin kohtiin suojaksi tai pohjaksi. Paino ja pakkauksen äärimitat pitää tietenkin pitää tietyissä rajoissa, että menee sovitun toimituskulun sisällä. Alkuaikoina tuli takkiin muutaman kerran kun tuli yllätyksiä maksuissa paketin ollessa liian iso tai painava. Tosin voihan tämmöinen virhe sattua milloin vain ja omasta pussista sitten maksan, sillä pidän sovitusta kiinni.

Toimitukset nyt ovat oma hommansa. Tällöin sovitaan noutopaikka minne vien. Toki siitä sitten on oma veloitus, joka on yleensä 5-10€ luokkaa. Erikseen, jos joutuu ajelemaan kauemmas vaikkapa Hyvinkäälle asti, siitä sitten pyydetäänkin tapauskohtainen hinta.

Nettimyynti-ilmoituksia tulee tehtyä paljon joka varastopäivä. Yleensä noin 5-20 kpl. Joskus tosin tulee tehtyä jopa yli 50 kpl ilmoituksia. Kuvaamisen ja tuoteselostuksen tekeminen on oma taiteenlajinsa. Hyvä kuva on parempi kuin tuhat sanaa. Mitat on otettava tarkasti ja osattava myös ilmoitukseen laittaa siten, että se on yksiselitteinen.

Viime ajoilta haastavin pakkaus oli se, kun laitoin klihdan sekä pyykki-maijan samaan pakettiin. Oli aika *piip* työ ja meinas usko loppua kesken. Paino oli ihan toimituksen ylärajalla. Samoin oli mitat, sillä laskeskelin että 0,512 kuutiometriä oli tilavuus ja sallittu korkein on 0,5 kuutiometriä. tämä oli tosin laskettu äärimitoilla ja pakkauksen ollessa epäsymmetrinen oli hiukan tulkinta kysymys. Onneksi paketti lähti ja saapui ilman ongelmia. Tai no asiakkaalla oli kuulemma ongelmia saada paketti auki Matkahuollon pihassa, kun ei olisi ilmeisesti sellaisenaan mahtunut autoon. Eli hyvin pakattu paketti, kun ei saa helpolla auki :)

Pahvilaatikot ovat ainainen ongelma. Ennen kävin hakemassa huonekaluliikkeistä hyviä laatikoita. Oli yleensä takana rullakoita nipussa, joista sai ottaa kun kysyi luvan. Olivat ennemminkin onnellisia, kun joku tuli ja haki pahvit pois. Nykyään niissä on nuo puristimet eikä pahvia säilytetä enää rullakoissa pitkiä aikoja. Mistä hakea pahvia? Se on kysymys, joka askarruttaa sitä mukaa kun laatikko varasto hupenee.

Esineen kirjaamista.

Mitta on yksi tärkeimmistä työkaluista.

Jatkolevyn asettelua.

Wanhoja tuttuja :)

Sitä tulee aina silloin tällöin kohdanneeksi esineitä, joita on myynyt vuosien saatossa. Tuossa taannoin tuli luettua Turun Sanomia ja tuttu nojatuoli tuli vastaan. Sohvakin kuvassa oli, mutta en ole ihan varma onko samaa erää, joka minulta haettiin. Viikkoa ennen tämän kesän ainoaa helle viikonloppua törmäsin Linnan pajalla maalaustelineeseen, jonka myin muistaakseni vuosi pari sitten. Myyntiedustus aikoinani törmäsin kehtoon, jonka olin myynyt vuotta kahta aikaisemmin.

Joskus saan kuvia sähköpostiin, kun projektiksi myymäni esine on valmis. Risa kolmipyörä on saatu valmiiksi syntymäpäivälahjaksi. Vanha oven raato on tuunattu sohvapöytälevyksi. Harmaasta latolaudasta on tehty varsin komea hyllykkö. Lapsuudenystäväni esittelee vanhaa mopoani, jonka on laittanut ajokuntoon.

Onhan noita esineitä myyty myös elokuva rekvisiitaksi. Teattereihin en nyt muista myyneeni, mutta en hirmuisesti yllättyisi, jos näin olisi päässyt käymään. Ravintoloiden, kahviloiden ja baarien rekvisiitaksi on myöskin mennyt mitä ihmeellisimpiä esineitä. Museoihin kai jotain on joskus mennyt, mutta se on harvinaisempaa ihan siitä syystä, että yleensä he saavat lahjoituksina kaiken tarpeellisen.

Ehkä erikoiselta voi kuulostaa, että on sitä myyty myös pyykki-maija ääniefektejä varten. Tätä kun hetken pohtii, niin ei siinä mitään kummaa ole, kun elokuviin yms. ääniefektejä varten tarvitaan vähän sitä ja tätä. Ja sitähän minulta löytyy ja paljon :)

Valokuva-albumin tarina jatkuu.

...ja maksoin pyydetyn. Sata Ruotsin kruunua hintana ei todellakaan ollut paha, sillä noin kymmenkunta yleiseurooppalaista rahayksikköä tuo hinta on (siis noin 10€).

Täytyy kyllä sanoa, että saattaa olla niin, että Tukholman reissuilla käyn tästä lähtien aina kirppiksillä. Valokuva-albumin hinnan asetin sitten paria viikkoa myöhemmin huutonetissä 100€. Katselijoita oli, mutta tarjouksia en saanut. Aiemmin muutama vuosi sitten myin valokuva-albumin toisen maailmansodan ajalta ja sama ongelma oli tuonkin albumin kanssa. Muutamalla kuvalla ilmoituksessa on vaikea kuvailla valokuva-albumi. Ihan kaikista kuvista ei oikein voi ottaa kuvaa ja laittaa ilmoitukseen.

Jaa niin... Olihan se tuolla Tukholmassa jo myynnissä. Laitoin albumin myyntiin Sarjakuvakerhon myyntitiskille loppupäiväksi. Huomiota kyllä herätti sielläkin kun oli sarjakuva pienlehtien joukossa hyvin erikoinen tapaus.

Päätin ottaa albumin mukaan järvisuomen reissulle ja suljin Huuto.net ilmoituksen tuloksettomana. Myyntitiskillä herätti kyllä huomiota ihan kivasti. Pyrin pitämään albumin aukinaisena, että ohikulkijat kiinnostuisivat. Suljettuna yleensä ensimmäinen kommentti oli "katsos, siinähän on vanha raamattu". Moni selasi, mutta kaupallista keskustelua ei oikein tuntunut syntyvän. Satasen hinta on tietenkin melko kova varsinkin nykyään, kun käteistä on harvalla mukana. Kahdeksankympin tarjoustahan tai tinkausta tuosta odoteltiinkin.

Itsellä kun on tapana usein hiukan tinkailla ja jos tarjous on sopiva en hirmuisesti venkoile vaan hyväksyn vähän turhan nopeaan tinkimisen. Pitäisi hiukan "väännellä" naamaa ja näyttää miettivältä jotta asiakas ei kokisi, että olisi ollut tilaa vielä tingata.

Puumalassa voi nähdä vihreääkultaa :)

Matkan loppupuolella alkoi Puumalan toinen toripäivä lauantaina 18. heinäkuuta. Saimme myyntikojumme valmiiksi eli tavarat esille. Hienosäätöä emme olleet vielä aloittaneet vaan ajattelimme syödä aamiaisen ja kaffetella rauhassa. Tiskille saapui rouva, joka ihasteli useampaakin esinettä. Itse en ollut kohdalla, koska olin säätämässä jotain mitä nyt en edes muista. Emäntä siinä sitten keskusteli rouvan kanssa esineistä. Selvää ostohalukkuutta oli, sen kuulin sivukorvalla, mutta käteinen kuulemma puuttui eli en uskonut kauppaa syntyvän. Emäntä sitten sanoi, että meillä käy kortti (Pari viikkoa aiemmin sain IZettle kortin lukijan tilattua ja nyt se näytti kyntensä).

Yleensä kun tulee asiakkaalta vastaus ettei ole käteistä mukana, ei sitä kauppaa tule vaikka OTTO-automaatti olisi ihan selän takana. Nyt tuli!!! Kuulin korvaani selviä kaupan merkkejä. Valokuvakerääjä, lahja, upea sekä hintaehdotus kahdeksasta kympistä. Muutakin rouva osti samalla eli korttimaksuna tuli 95€ eli ihan mukavana aamun avaus ennen aamupalaa :)

Valokuva-albumi Tukholmasta oli muutaman hetken Osto ja myyntiliike Tarvasjoen myyntiluettelossa ja myytiin siis Puumalan torilla kortinlukijalla, jonka otin tähän reissuun koe mielessä (kannattaa tutustua laitteeseen ainoa ISO miinus on, ettei sovi kaikkiin älyluureihin).

Väsynyt mutta onnellinen :)

Valokuva-albumin tarina romukauppiaan myyntiluettelossa.

Kävin Turun Sarjakuvakerhon kanssa Tukholman sarjakuvafestivaaleilla toukokuussa. Viimeisenä päivänä eli sunnuntaina 10. toukokuuta sain yhdeltä kerholaiselta vihjeen, että olisi hyvä kirpputori aika lähellä. No eipä siinä kauaa tullut mietittyä lähdenkö katsomaan valikoimaa kun tiedän, että Ruotsissa on antiikkiesineistö paljon laadukkaampaa kuin Suomessa. Syyt tähän ovat tietenkin ilmeiset. Ruatti oli suurvalta ja idän läänitykset mettäläisten ja talonpoikien maita (nykyinen Suomi). Vasta 1800-luvulla esineistö täällä laajeni vaurastumisen myötä. Suomen käymä pitkä ja uuvuttava sota vaikutti merkittävästi myöskin. Esimerkiksi kuparipannut kerättiin kuparin takia hylsyjen raaka-aineeksi. Toki paljon jäi koteihin, mutta paljon sulatettiin raaka-aineiksi rintamalle. Tosin me saimme esineistöömme erikoisuuden, jota ruattalaisilla ei oo eikä tule: puhdetyöt eli "korsutaide", joita rintamalla tehtiin ajan kuluksi.

Mikkelin Jalkaväkimuseon vitriinissä muutama kaunokainen rintamalta.

Pikainen silmäys kirpputorin tarjontaan ja sitten bongaamaan se esine minkä pystyy Suomen puolella myymään helpoiten. Rahaa nyt oli vain semmoinen 100-120 kruunua tähän käyttöön eli pikkutarkkuutta vaadittiin,  jotta voitto tulisisi maksimoitua. Ruotsin antiikkipiireissä on muuten semmoinen erikoisuus, että ruotsinkieltä taitamatonkin pärjää mainiosti. Lähes kaikki puhuvat melkein virheetöntä suomea.

Valikoima oli kyllä hyvä, mutta liian moni esine oli taloustilanteen takia saavuttamattomissa tai muuten vain hieman epäilin voiton mahdollisuutta. Huomasin sitten mustan kirjan.

Luulin sitä ensin raamatuksi, jotka ovat varsin arvottomia, oli sitten ikää sata vuotta tai yli. Onnekseni avasin kannen, sillä siinäpä oli valokuva-albumi 1800-luvulta. Se oli jotain semmoista mitä ei ikuna ole ollut käsissäni. Intuitioni huusi tuossa kohtaa, että nyt löytys jotain millä tehdä Suomen puolella noin satanen euroina. Minulla siis ei ollut mitään hajua oikeasta arvosta oli vain luotettava vaistoon tai vainuun, joka on kehittynyt vuosien varrella.

Pikainen kuvaus albumista tähän kohtaan: noin 30-40 valokuvaa,  jotka on kuvattu 1860-1880 välisenä aikana. Selkeästi ovat varakkaan suvun kuvia. Jokainen kuva on otettu valokuvausliikkeessä eli kuvat ovat todella korkealaatuisia. Itse albumi ei ole hemaisevassa kunnossa. Kuntoluokka taitaa olla 1-10 asteikolla jotain 3-4 luokkaa. Pelkkien kuvien arvo yksittäin myytynä olisi noin 5-10€/kpl.

Koetin tinkiä, mutta myyjä oli tiukka ja satasen setelin kruunuina kaivoin kukkarosta...

Jatkuu seuraavassa blogissa :)

Tuo viulunsoittaja HYMYILEE!!!!!!!!

Paluu arkeen.

Paluu arkeen on sitten edessä. Tulimme eilen illalla siinä yhdeksän jälkeen Tarvasjoelle. Ensimmäisenä pihalla huomasin PV:n. Semmoinen vanha mopo jonka jokainen yli kolmekymppinen mies muistaa nuoruudestaan. Tunnistin heti että se oli mun vanha mopo eli kaverini on käymässä jolle mopo myytiin viime vuonna. Vanha tuttu oli kiva kohdata :)

Tämä aamu tosin on aika ankea. Aamu seiskan jälkeen heräsin ja rauhassa nyt olen kahvetellut sen runsaan tunnin. Hiukan olen jo käynyt listaa läpi kiireellisistä töistä ja parin viikon jälkeen on ihan saakelisti tehtävää.

Viitisen pakettia lähtee tänään matkahuoltoon. Viitisen esinettä olisi toimituksella eli vien asiakkaalle. Toistakymmentä viestikeskustelua kesken (osa tavaran hakuja ja osa keskeneräisiä kauppoja). Pitäisi selvittää mitäs paketin lähettäminen maksaa Britteihin. Sitten olisi vielä kolmen eri kirppispaikan tilitys kahdelta tai kolmelta viikolta sekä täydentäminen (toivottavasti semmoinen kolme neljä laatikollista sekalaista sälää riittää).

Eikä se tähän lopu. 130 plus viestiä löytyy lukemattomana s.postista, mutta onneksi ovat pääosin vain uusittaia kohteita, joita on myynnissä huutonetissä tai torissa. Jaa, sitten on viellä asuntoauton tyhjentäminen ja siivoaminen. 20 banaanilaatikkoa, viitisen hedelmälatikkoa sekä irrallista sälää otettiin mukaan. Onneksi osa laatikoista on tyhjiä tai vajaita. Näistä laatikoista sitten pitäisi rakentaa semmoinen "rynnäkkö-pakkaus" valmiiksi, jonka otan farkkuun kun päätän lähteä torille myymään täällä lähitienoilla.


Sitten pitää aloittaa tuon juuri lomaa ennen tuodun tavara erän myyntikuntoon laittaminen sekä ilmoitusten tekeminen....



Tämä on sitä romukauppiaan arkea tiskin toisella puolen.