Näytetään tekstit, joissa on tunniste mamma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mamma. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. syyskuuta 2016

Byrokratiaa ja suunnitelmia.

Tässä onkin tullut pitkä tauko edellisestä blogista. Edellisestä blogista on reippaasti yli kuukausi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olla oltu tietokoneen ääressä ja luotu tekstiä. Tilanne on täysin päinvastainen sillä loppuvuoden ja ensi vuoden suunnitelmat ovat imeneet kaiken “kirjoitusenergian”. Ehkä tässä blogissa voisin hiukan kertoa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut sekä mitä on tulossa.


Ensimmäisenä voisin kertoa asiasta joka on aika surullinen. Emännän koira, Oka nimeltään, jouduttiin lopettamaan ja se oli aika *piip* paikka. Surun keskellä on hyvä muistaa se, että vietimme Okan kanssa viimeisen päivän Tarvasjoella ja siellä koirat saavat olla vapaana touhuten mitä lystäävät ilman, että ovat kiinni missään. Kirjoitin silloin blogin, mutta en ole julkaissut sitä. Nyt kun suruaika on jo päättynyt voinen palata siihen blogiin.


Viimeinen rompetori, eli ensimmäinen virallinen Hovirompe, oli sitten enemmän ja vähemmän pettymys. Kirjaimellisesti asia mihin en voi vaikuttaa eli keli oli varsin huono. Taloudellisesti tuli suuresti takkiin, sillä myyntipaikkoja jäi tyhjäksi ja kahvion tuotto oli heikko. Kaikkein huvittavinta oli se, että aamulla heräsin hyvin virkeänä. Normaalisti hermoilen ja ressaan illalla eikä uni oikein tule millään. Olin katsonut säätiedotuksen ja sen takia menettänyt toivon, eli kun kaikki oli menetetty sain helposti nukuttua.


Hoviromppeen aamulla satoi ihan kunnolla siinä vaiheessa kun autosaattueemme lähti kohti Tarvashovia. En odottanut ,että paikalla olisi ollut ketään. No olihan siellä ja lisää myyjiä saapui paikalle. Ennakkovarauksista hyvin harva jätti tulematta ja siinä kello kymmenen aikaan, milloin rompetorin alkamisaika oli, sade loppui. Lopulta paistoi jopa aurinko ja minulla riitti töitä. Asiakkaitakin tuli olosuhteisiin nähden todella hyvin ja keskellä sadetta tehty päätös ilmoittaa apulaisille, että ei tarvitse tulla, kadutti. Yksin juoksin paikoittamassa autoja ja hoitamassa tapahtuma järjestäjän velvollisuuksia. Sade alkoi uudestaan siinä kolmen jälkeen ja myyjät olivat olleet paikalla koko ajan. Harva oli luovuttanut eikä luovuttamiseen ollutkaan syytä. Kauppa oli käynyt yllättävän hyvin, sillä myyjiä oli suhteessa asiakasmäärään sopivasti. Epäonnistuminen vai onnistuminen kas siinä mietintää kerrakseen.


Viimeinen kuukausi on ollut yhtä tuskaa, sillä tässä on loppuvuoden ja ensi vuoden projektia tehty. Yrityksessä ollaan tekemässä isoja muutoksia ja sen eteen on tehty töitä aika paljon. Paljon on käyty asioita läpi ja tekstiä on kirjoitettu “byrokraatiksi”. Viime perjantaina saatiin työ valmiiksi ja laitettiin tuotos byrokratian hampaisiin. Tiistaina tuli vastaus ja sen takia meni koko eilinen kevyen *piip* kanssa. “Hylätty.”


Oletan että Kekkosen mielipide nyky suomen byrokratiasta olisi hyvin selkeä.

No ei tässä jäädä sitä miettimään, vaan työ aloitetaan uudestaan ja teksti muotoillaan paremmin byrokraatille sopivaksi. Odotettiin kyllä “bumerangia” kommentein, mutta että melkein kaikki kohdat olivat väärin (eivät väärin vaan ei byrokraatiksi). Toki tässä huvittaa semmoinen pikku asia kuin se, että rahoituksen pääajatus on maaseudun elävöittäminen ja hakemuksemme koettiin liian “paikalliseksi”. Pitääköhän sitä maaseutua elävöittää Helsingistä käsin?


Tässä ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan rakentamaan suunnitelman mukaan tulevaisuutta, vaikka tulee kapuloita rattaisiin. Asioita mutkistaa myös sekin että Tarvashovi, joka on tärkeä osa suunnitelmiani yleisötapahtumien osalta, siirtyi Liedon kunnan omistukseen. Nyt kukaan ei tiedä ketä tekee ja mitä tekee. Kuulin että juhlatilaisuuksia on peruttu sen takia, että “Hovissa ei enää järjestetä juhlatilaisuuksia”. Tätä en usko vaan oletan, että tällä hetkellä Lieto ei vain tiedä mitä tehdä Hovin kanssa. Eräs isäni kollega maanviljelijänä asiasta tokaisikin, että “Ei ole enää Reinin Jorma sulkemassa ovia iltaisin.” Isäni on niin kauan kuin muistan hoitanut tämän asian eli käynyt tarkistamassa paikat ja sulkemassa ovet. Nyt ei tiedetä ketä sen tekee ja minkä lautakunnan vastuulla Tarvashovi on.


Tämä epätietoisuus sattuu vaan pahoin suunnitelmiini, sillä keväällä on suunnitelma järjestää ‘Retro ja Vintage messut’. Suunnitelmana on pitää messut huhtikuun lopussa, sillä yleensä silloin on kaunis sää. Sen tiedän siitä syystä, että minulla on silloin synttärit ja yleensä se on kevään ensimmäinen oikein lämmin viikko. Sade on epätodennäköinen (toki sateitakin on ollut, mutta hyvin harvoin). Ajatuksena on, että sisällä olisi 50 myyjää ja ulkona toiset 50. Tämä suunnitelma vaatiikin nyt pienen pohdinnan, sillä jos en seuraavan kuukauden aikana tiedä Hovin tilannetta, niin aloitan katsomaan toista paikkaa ja onko se sitten Liedolle hyväksi? Toki tässä on monta asiaa ja monta muuttujaa välissä, mutta jatkamme suunnitelmaa normaalin aikataulun mukaan. Hommaa ei keskeytetä minkään byrokraatin mielipiteeseen ja siihen, että Hovin omistaja ei tiedä mitä tekee paikan kanssa.


Hovirompe, tai oikeammin Hoviromppeet järjestetään varmaan Tarvashovissa. Kesään mennessä tilanne on jo selkeytynyt ja ulkotapahtuma tuskin on iso ongelma Liedon kunnalle. Tarvitaan vain lupa P-alueen ja vessojen käyttöön, eli melko pieni asia, kun vain tiedetään keneltä se lupa haetaan. Emme odota suuria hankaluuksia tämän osalta.


Asioita hiukan hankaloittaa se, että emäntä on tällä hetkellä opiskelemassa Göteborgissa ja on siellä vuodenvaihteeseen asti. Emännän taidot luovia noissa byrokratia asioissa ovat ne, millä tämä sälli painaa byrokratian harmaan kiven läpitte.


Göteborin reissusta minun on varmaan jossain kohtaa kerrottava, sillä menimme emännän kanssa Ruotsin läpitte ja matkan varrelta on paljon kerrottavaa. Eli tulossa on Ruotsi aiheinen blogi, kun ehdin paneutua asiaan.








"En sten" ja tätäkö on ruotsalaisen museon taso?


Oka oli mukana touhuumassa.

Ai niin meinasi unohtua Halloween-viikonloppu. Pidämme hieman hauskaa ja poltamme kokon lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Muutakin ohjelmaa keksitään, mutta siitä kerron tuonnempana.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Muumimuki

Mikään suuri salaisuus lähipiirilleni ei ole se miten suhtaudun muumimukeihin. “Piakkarimaaleiksi sopii hyvin” mietelause on yleisesti käytössä. Toki se nykyinen myyntiarvo näkyy kaupallisessa suhtautumisessani. Myyn kyllä siihen hintaan kuin ne menevät, jos käsiini saan. Henkilökohtainen mielipide on eri asia, kuin se kaupallisen hyödyn hakeminen. Raha siis ajaa henkilökohtaisen mielipiteen ohitse tässä asiassa.


No miksi sitten en arvosta yhtään muumimukeja? Syitä on itseasiassa monia. Kupin design ei ole mikään erityisen mahtava tai edes poikkeuksellinen. Perus kaffekuppi ennemminkin. Muumiaiheiset kuvat ovat myös nykymuodin mukaisia, eivätkä niitä aitoja alkuperäisiä muumeja, joita löytyy Tove Janssonin alkuperäisteoksista. Lapsille ja lapsenmielisille siistittyä entistä kapinaa ja pottuillua silloisen yhteiskunnan käsitteitä vastaan. Kuvat ovat myös siirtokuvia, eli mitään ihmeellistä lisäarvoa ei tule käsityön muodossa kuppeihin. Yksinkertaisuudessaan kuppimuotti, aiheet, kantaaottavuus, aitous yms, mikä merkitsee minulle paljon, puuttuu muumimukeista. Pelkkää kaupallista huttua vähämielisille (oma mielipide).


Mikä sitten selittää muumimukien suuren maineen mahtavana keräilykohteena? Oma teoriani on sellainen, että 90-luvulla Arabia vahingossa iski kultasuoneen. Muumit ovat eräs sellainen kirja, jota minun lapsuudessani äitini luki minulle. Saman koki varmaan moni muukin ja siinä vuosituhannen vaihteessa äidit, joiden lapsuuteen muumi kirjat kuuluivat, lukivat niitä samoja kirjoja omille lapsilleen. Nämä äidit sitten törmäsivät kauppareissullaan muumimukeihin ja siitä se muumimuki buumi sai alkunsa. Oman teoriani mukaan eli olettamus. Arabia toki huomasi tämän ja aloitti luomaan muoti-ilmiötä järjestelmällisesti. Fiksu veto firmalta joka oli 80- 90-luvulla mennyt ajatuksella “70-luvulla tehtiin näitä ja nämä menivät kaupaksi. Kyllä ne tänäänkin menevät eikä uutta mallistoa tarvita.” Ei ole suuri salaisuus että Arabia oli kangistunut vanhojen mestarien “museotehtaaksi”.


Nykyiset muumimukit toki tehdään ihan jossain muualla kuin Suomessa. Henkilökohtaisesti myös ärsyttää tämä Arabian tietoinen valhe. Antaa hyvin kotimaisen kuvan, mutta totuus on jotain muuta. Muistaa kertoa sen ainoan Suomen tuotantonsa, kun kysellään tuotteiden alkuperää. Eli Arabia tuottaa erikoistuotteet vielä suomessa ja suunnittelun. Valheellisen mielikuvan ylläpitoon panostetaan paljon, mutta se työ alkaa vesittyä jokaisen uuden lehtiartikkelin myötä. Viime vuodelta on useitakin näitä kriittisen toimittajan artikkeleita Arabian kotimaisuudesta. “Made in Finland” mielikuva alkaa siis olla mennyt käsite koko Fiskars konsernissa, johon nämä kaikki suuret suomalaiset design tuotteet kuuluvat.


En saa millään päähäni mahtumaan sitä faktaa, että Fazer sarjan muumimuki on 5000€ arvoinen. Omassa tiedossa on tältä vuodelta 5025€ kauppasumma, eli ei mikään pyynti vaan ihka aito kauppa. Epäilen kyllä vahvasti, että osa Fazer sarjan muumimukeista on piraattikopiota. Ei ole mikään yksinkertainen homma tehdä kunnollista piraattikopiota, jonka värit ovat oikein, mutta yhden mukin tekemiseen voi käyttää vaikka sen tonnin tai kaksi ja silti jää hyvin voitolle kun myy keräilijälle. Kyllä tiedän, että on numeroitu, mutta en näe tässä estettä piraattikopioille.


Toinen mitä on nyt ilmestynyt markkinoille ovat nämä värikokeilu mukit. Eli ne mukit mitkä piti tuhota kokeilujen jälkeen. Tarina että nämä värivikaiset kokeilu kappaleet olisi lahjoitettu merkkihenkilöille tms ovat hyvin hassuja, sillä samoin kuin Kupittaalla aikoinaan työntekijät pistivät tuhottavia yksilöitä “taskuihinsa”. Saa näistä pyytää ja saa näistä maksaa, mutta kannattaa tietää totuus myös.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1437707992819
http://naurunappula.com/

Tiedän myös, että tämä blogi tulee olemaan minulle paha moka tai hyvä mielipide. Muumimukit jakavat mielipiteitä. Yksi vihaa, toinen rakastaa ja kolmas ei välitä.