Pop-up toinen aamu.

Pop-up liikkeen toinen päivä tai paremminkin aamu alkaa omalta kohdalta ennen kuin herätyskello edes soi. Ensi kertaa yli viikkoon pääsin kotiin inhimilliseen aikaan. Viimeiset viisi iltaa olivat venyneet siihen yhteentoista kahteentoista ennen kuin viimeiset päivän työt olivat tehty. Eilen illalla pääsin kotiin ennen kahdeksaa ja ilmeisesti siinä puoli kymmenen aikaan oli pää tyynyssä ja taju kankaalla. Kunnon rauhallinen ja pitkä yöuni teki kyllä hyvää. Heräsin kahdeksan aikoihin ja herätykseen oli puolisen tuntia. Sai siis aamun aloittaa omaan verkkaiseen tahtiin ensi kertaa yli viikkoon.

Aamupäivät vietän koko viikon ajan muissa velvoitteissa ja emäntä päivystää liikkeessä yksin kolmeen asti. Tosin tänään ja torstaina emäntä käy ensin koulussa ja sitten kello 12.00 avaa liikkeen ovet. Eli pitkiä päiviä tulee kummallekin. Toivottavasti se ei näy vaan jaksetaan hymyillä jokaiselle asiakkaalle.

Laitan tänään kaksi hyllyä kasaan ja myytäviä tuotteita hyllyyn, jotta myytävät pöydät näkee paremmin. Tällä hetkellä on aivan liikaa esineitä pöydillä ja latolaudan kaunis muoto sekä monisävyinen väri jää ikävästi piiloon. Meillähän on melkein kaikki myynnissä mitä liikkeessä sijaitsee. Jopa lattialla olevat räsymatot voi ostaa :)

Onhan tässä jopa tullut mieleen että oman liikkeen perustaminen Turun keskustan alueelle olisi hienoa. Onko tämä tie siihen vai sitten viikko jonka jälkeen totean ettei kannata edes harkita vakituista toimipaikkaa Turussa? Eilisen myynnillä ainakin voi todeta ettei tule olemaan mahdollista vielä hetkeen ellei ihmeitä tapahdu. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin positiivinen olo sillä kuvat ja muu taustalla tapahtuva keskustelu on ollut hyvin positiivista. Aika näyttää miten hyvin tai huonosti käy.

Yhden esineen tai paremminkin esineryhmän haluan kuitenkin tuoda esiin. Sateenkaarikassit ja housukassit. Sateenkaarikassit ovat poikkeuksellinen esineryhmä liikkeessämme sillä ne ovat tehty kankaasta joka ei ole kierrätetty vaan hankittu uutena. Kolmisen viikkoa sitten tuli idea tehdä kasseja sateenkaarikankaasta ja maalata niihin suomen leijona. Yllättävintä oli se että kangasta sai sitten etsiä oikein urakalla. Mistään kangaskaupasta ei meinannut löytyä. Lopulta löytyi. Ovat vain vielä tulematta kun tulevat ulkomailta (ei ollut mainintaa tilausta tehdessä tai ei huomattu pientä pränttiä sillä oli suomalainen verkkokauppa). Onneksi kuitenkin lopulta löydettiin Kaarinan Jättirätistä ja saatiin tehtyä edes osittain kassi-idea. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin ideoitiin tai haluttiin.

Housukassit taas keksittiin kun avasin suuni ja kysyin emännältä mitä voisi keksiä noista vaatteista joita minulla on varastossa ihan riesaksi asti. Emäntä sitten keksi, että kasseja tai laukkuja niistä voi tehdä. Niihin olen kyllä hyvin tyytyväinen ja takaan ja alleviivaan, että ovat uniikkeja, sillä kahta samanlaista ei ole eikä tule. Koristeeksi tuli vanhoja vöitä tai liinoja ihan sen mukaan mikä sattui sopimaan ulkomuotoon. Näitä saattaa tulla myyntiin Tarvasjoen liikkeeseen sekä huutonet myyntiin. Ovat meinaan sen verran upeita.

Kannattaa tulla paikan päälle katsomaan ja kysellä jos vaikka voitaisiin tehdä teille sopiva tuote, jos nykyisestä valikoimasta ei löydy sitä oikeaa esinettä. Eihän sitä tiedä vaikka kaikki tarvittava löytyisi varastosta tai saatan tietää mistä saan loput tarpeelliset osaset :)

Keskiviikkona on varattu aika 15-18.30 siihen, että neuvotaan ja autetaan ihmisiä heidän omien ideoiden toteuttamisessa. Tuolloin on tarjolla myös kahvia ja ehkäpä jopa pullaa. Kannattaa siis pistäytyä Forumissa  huomenna.

Nyt v*****a!!!

Jep. Jep.

Aina tulee niitä tilanteita kun miettii, että olisiko viisaampi laittaa vaan pillit pussiin. Romut lavalle ja Topinojalle tai sitten bensaa ja tuli päälle.

Alamäkeä on näissä hinnoissa tultu jo muutama tovi ja tuntuu siltä, ettei millään saa muuta kuin kehut; “kivoi tavaroi sulla” tai “ai kun kivaa että täältä löytyy näitä”. Kaupallinen tapahtuma puuttuu.

Kokeeksi sitten vedin rankemman puoleisesti Huutonettiin muutaman kohteen alhaiseen lähtöön ja maltilliseen nousuun. Kaikkeahan voi kokeilla markkinointi mielessä. En nyt isoja kuvitellut. Arkusta odottelin 150-200€ kun on kuitenkin melko erikoinen ja iäkäs. Klaffi piironki…. juu u - tulos oli 160 ja risat kun sentään odottelin 250-350€. Kummankin odotusarvo oli hankinnallisesti jo tappiollinen, mutta näin päin persettä ei pitänyt mennä. Nyt ei tosiaan naurata.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Muutama iso talo taitaa jäädä ja pienet kuihtuu pois. Tosiaan tällä hetkellä fiilis ei ole se paras mahdollinen. Muuten jos sitten hokaatte mistä esineistä puhun ja satutte törmäämään samoihin esineisiin niin, että ne ovat myynnissä… älkää kertoko mulle. Mua ei kirjaimellisesti nyt kiinnosta pätkääkään.

Puumalan torilla

Puumalan osuus "lomareissusta" tulee nyt kerrottua Asikkalassa. Tämmöinen reissu tulee kirjoitettua hiukan siellä täällä järvisuomea mutta minkäs tekee kun sähköihin ei aina pääse ja tämä mahtiläppäri ei toimi ilman suoraa sähköä. Romukauppiaan läppärissä on akku sanonut heippa :)

Puumalan maisemat olivat kyllä upeat. Tämmöttös varsinais-suomalaisena hiukan käy kateeksi ettei meillä ole järviä tässä mittakaavassa. Leikkimielisesti voisi Varsinais-Suomen muuttaa "järvettömäksi-suomeksi".

Majailimme parit yöt Saimaan rannassa mökkeillen ja oli oikein rattoisaa. Kiitos viellä majoituksen tarjonneille. Meillä oli ohjelmassa oikein kiva kesäkisakin, jonka järjesti kaksi nuorta neitiä :)

Puumalan tori olikin hyvin vilkas. Vietimme torilla torstain sekä lauantain. Puumalan ominaisuus kuulemma on, että yhtenä päivänä tiskin tällä puolen hymy on leveä ja toisena se hymy on kapea. Eli myyjän tulos voi olla joko hyvä tai kehno. Torstaina oli semmoinen no joo tulos, mutta lauantai olikin jo ihan kiva. Parempihan toki aina voisi olla, mutta ahneella on kuulemma se paskainen loppu. Erityisenä myytynä kohteena voin mainita, että Ruotsin reissulta hankittu valokuva-albumi lähti. Eli sen tarina päättyi minun käsissäni. Kirjoitan myöhemmin tästä albumista tarinan tyyliin "yhden esineen tarina romukauppiaan myyntiluettelossa".

Erityisen mieleenpainuvaa oli kohdata Tarvasjoelta pariskunta ja heittää muutama sananen. Pöytyältä, Naantalista, Raisiosta ja Turusta oli myös kesälomalaisia. Minkä takia tämän tiedän? No ihan sen takia että meilläpä oli lappunen jossa luki "Turusta tullaan" ja sen takia tultiin tervehtimään. Muutenkin lähes joka myyntikerta koko reissun aikana on joku arvannut tai paremminkin tunnistanut Turun murteen.

Koska tämä on reissumme loppua ja emme enää tällä reissulla käy myymässä, on aika pistää hiukan ajatusta siitä mikä on yleinen tilanne Suomessa torimyynnin osalta. Ihan valoisalta ei näytä, mutta on siellä valonpilkahduksiakin. Tietenkin tämä on vain yksi mielipide ja retkemme sijoittui vain yhteen osaan Suomea. Muilta myyjiltä kyselin kyllä kuulumisia ja apaattista väkeä oli myyntien osalta hiukan liikaakin. Tosin ne myivät, joilla oli se rempseä asiakaspalveluhenki ja vetivät syvällä murteella huomioden jokaisen asiakkaan.

Mikkelin tori on vaarassa kuolla ainakin jos on uskominen muita myyjiä. Haminan tori on sitten taas kunnan osalta hoidettu todella sekavasti. Iltatorille oli kolme tai neljä eri aikataulua ja hinnasto oli vuodelta 2013 (pähkäilihän torivahtikin mikä on veloitus meille kun pöllähdettiin paikalle). S-ryhmä pyysi täällä 50€ myyntipäivästä!!!!!!! En tiedä mitä muualla pyydetään mutta hyvinkin kohtuuton. Vierumäen matkakeidas oli hyvä paikka myydä ja kustannus oli vain 10€, joka on hyvin kohtuullinen. Haminan rompetori, jonka nuorkauppakamari järjesti oli hyvin hoidettu ja 12€ hinta oli edullinen. Puumala maksoi 15€ ja taitaa saavuttaa lauantain osalta tämän kesän parhaan myynnin. IZetle, eli tämmöinen kännykkään tai tablettiin liitettävä kortinlukija, tuli kokeiltua ja todettua hyväksi. Sillä saatiin myyntejä, kun ei ollut asiakkailla käteistä mukana. Menee provikka kyllä, mutta provikan maksaa mielellään siitä rahasta, mikä on ennen jäänyt saamatta. IZettlessä ei ole kuukausikuluja, joten loisto laite, jota suosittelen lämpimästi muillekkin.

 Siinä sitä vihreää kultaa mänöö.

 Aamupala Puumalan torilla.

 Pitäähän sitä myyntituotteihinsa tutustua :)

 Tästä albumista kerron myöhemmin.

 Tässä on joka torimyyjälle esimerkki. Aamulla jokainen ohikulkija tervehdittiin sanalla "huomenta" ja sama meno jatkui pitkin päivää. Ehdottomasti paras torimyyjä, joka tavattiin matkan varrella. (Sirkan leipomokahvilan on palkannut oikean henkilön torille).

 Homma on kasassa.

Museoita ja Puumalaa

Ai että on komea aamu täällä Puumalassa. Jäi sentään hetki kirjoitella ennen kuin alkaa rankka työpäivä romumyyjänä :)

Aamulla olimme aika ajoissa liikkeellä ja paikkamme tänne Puumalan rantaan kasasimme. Heti alkuun vanhempi pariskunta huomasi tuohikassin. Herra tokaisi "Jos hinta on tuo, niin se on sitten mun". Vanhaa tuohta lähti sitten Kanadaan, kun sieltä päin olivat. No joka tapauksessa kerron myöhemmin miten täällä Puumalassa on mennyt, sillä reissumme tämä kohta on vielä alkutekijöissä ja siitä kertominen ei kata ihan kaikkea viellä.

Eilen kävimme Mikkelissä Jalkaväkimuseossa. Oli kannattava käynti, sillä museo on oikean kokoinen. Ei liian iso eikä liian pieni. Komeaa esineistöä oli esillä ja kuvia kenraaleista sekä Mannerheim ristinritareista. Etsin Juutilaisen kuvaa, mutta eihän ilmavoimien ritaria sitten esitellä jalkaväenmuseossa. Törni kuva sekä Häyhän kuvat olivat ehdottomasti esillä. Häyhäähän ei ritaririvistössä ole, mutta muuten on kyllä jokaisessa SA museossa esillä.

Pari puutetta oli kyllä. SK:ta ei ole Mikkelissä esillä. Oli oikein tiskiltä käytävä kysymässä kun omia silmiä epäiltiin. Toinen puute oli se, ettei näkynyt asemasota-ajan rintamalehtisiä. Lentolehtisiä naapurilta oli esillä ja niitä en muuten ennen ole nähnytkään. Alkupäässä on pitkä rivi pystykorvia eri vuosilta ja nyt ei tarkoiteta koirulaisia.

Yleis arvosana museolle on semmoinen 8-9 ja suosittelen jokaista käyttämään 8€ parin tunnin kierrokseen Jalkaväkimuseossa.

 Sotakoiran kanssa.

 Maastoajoneuvo rankempaan maastoon.

 Kahvion terassi.

 Ritarit jalkaväen.

 Mahtava kuva kuvaamaan karjalankannaksen tilannetta.

 Häpeäpilkku suomen historiassa. Osasimme tappaa omiamme enemmän kuin itä-naapuri :(

 Huomatkaa rautaisannoslaatikon päältä hevosen kaasunaamari.

 Puhdetöitä. Keskellä on teos joka kuvastaa sotilaan kodin kaipuuta vällyjen välistä ;)

 Käsityönä tehty tykki sisällis-sodan ajalta jolla on ollut hiukan heikko onni. 

 Tankin tuhoajan varusteita.

 Panssarinyrkkejä. Alemman kantomatka 30 metriä ylemmän 60 metriä!!!!

 Itä-naapurin kalustoa.

HYMYILEVÄ KENRAALI O.O

Seuraavaksi kun olen sähköissä kerron siitä kuinka tulimme tänne Puumalaan ja miten torilla meni. Saimaan maisemat ovat muuten kadehdittavan komeat :)

Romukauppiaan ensimmäinen blogi.

Pitkään on ollut mielessä aloittaa kirjoittamaan blogia millaista elämä on siellä "tiskin" toisella puolen. Elikkäs tässä on semmoinen 12 vuotta ja risat ostettu ja myyty vähän sitä ja tätä. Kaikki lähti ihan siitä että olin laivateollisuudesta työttömäksi joutunut ja oli sitten saatava jotain pientä lisätienestiä. Alku oli ostoja huutokaupoista ja ihan perus kirppismyyntiä. Siitä se sitten omalla painollaan laajeni oman osto ja myytiliikkeen perustamiseen. Osto ja myyntiliike Tarvasjoki on liikkeeni nimi (Lieto nyt "söi" Tarvasjoen 1.1.2015 mutta nimeä ei tulla muuttamaan).

Alkuun minua kutsuttiin "pojaksi" ja parin kolmen vuoden jälkeen etunimellä Marko. Myöhemmin, ehkä noin samoihin aikoihin kun perustin liikkeeni, Tarvasjoella tuli käyttöön etuliite "tarvasjoki" ja sen perään julli, rosvo, sälli, paroni tai jokin muu yhtä mairitteleva kuvaus. Tämä nyt on sitä hurttia huumoria, joka kannetaan ylpeydellä sillä tämän voi lukea myös niin että oppipojasta, kisälliksi ja siitä sitten mestariksi on edetty.


Kaikki tietäväksihän itseäni en lue mutta saattaa sitä tietotaitoa olla jonkin verran kerääntynyt tähän päänuppiin joka ei tosiaan ole se penaalin terävin kärki. Sisäpiiri vitsinähän kulkee lause "kaiken oppinut on silloin kun kaksi kuutiota on nokan päällä" ;)


Tätä blogia kirjoitan leirintäalueella Repoveden kansallispuistossa. Lähdimme muijan ja kahden koiran kanssa kesäloma reissuun 6 heinäkuuta ja nyt taitaapi olla 12 heinäkuuta vaikka ulkona tuntuisi olevan syyskuun ilmat. Teemme tämmöisen järvisuomen reissun jossa pysähdymme vähän sinne tänne myymään kaikenmoista mitä otimme mukaan. Tarkoituksella että rahoitamme reissumme myyntituloilla.

Mukaan nyt tuli otettua muutama laatikollinen DVD:tä, CD:tä, kirjoja, talonpoikaista-antiikkia, perus käyttö- ja koristetavaraa, lastenvaatteita tuli lahjoituksena matkan varrelta, sekalaista metallirompetta ja kaikkea muuta mukavaa. Mitään tarkkaa suunnitelmaa matkan etenemisestä ei ole paitsi Puumalassa nyt olis tarkoitus pysähtyä to ja la myymään. Puumalaa ennen Savitaipaleella keskiviikkona Sapassin rantakirppiksellä saattaa tämä karavaani pysähtyä aiheuttamaan paheennusta :)


Ja nyt tulikin tietoa että muija pentele on saanut tämän päivän suunnitelman tehtyä (eli ehdotus joka viisaasti kannattaa vaan hymyillen hyväksyä).