Valokuva-albumin tarina romukauppiaan myyntiluettelossa.

Kävin Turun Sarjakuvakerhon kanssa Tukholman sarjakuvafestivaaleilla toukokuussa. Viimeisenä päivänä eli sunnuntaina 10. toukokuuta sain yhdeltä kerholaiselta vihjeen, että olisi hyvä kirpputori aika lähellä. No eipä siinä kauaa tullut mietittyä lähdenkö katsomaan valikoimaa kun tiedän, että Ruotsissa on antiikkiesineistö paljon laadukkaampaa kuin Suomessa. Syyt tähän ovat tietenkin ilmeiset. Ruatti oli suurvalta ja idän läänitykset mettäläisten ja talonpoikien maita (nykyinen Suomi). Vasta 1800-luvulla esineistö täällä laajeni vaurastumisen myötä. Suomen käymä pitkä ja uuvuttava sota vaikutti merkittävästi myöskin. Esimerkiksi kuparipannut kerättiin kuparin takia hylsyjen raaka-aineeksi. Toki paljon jäi koteihin, mutta paljon sulatettiin raaka-aineiksi rintamalle. Tosin me saimme esineistöömme erikoisuuden, jota ruattalaisilla ei oo eikä tule: puhdetyöt eli "korsutaide", joita rintamalla tehtiin ajan kuluksi.

Mikkelin Jalkaväkimuseon vitriinissä muutama kaunokainen rintamalta.

Pikainen silmäys kirpputorin tarjontaan ja sitten bongaamaan se esine minkä pystyy Suomen puolella myymään helpoiten. Rahaa nyt oli vain semmoinen 100-120 kruunua tähän käyttöön eli pikkutarkkuutta vaadittiin,  jotta voitto tulisisi maksimoitua. Ruotsin antiikkipiireissä on muuten semmoinen erikoisuus, että ruotsinkieltä taitamatonkin pärjää mainiosti. Lähes kaikki puhuvat melkein virheetöntä suomea.

Valikoima oli kyllä hyvä, mutta liian moni esine oli taloustilanteen takia saavuttamattomissa tai muuten vain hieman epäilin voiton mahdollisuutta. Huomasin sitten mustan kirjan.

Luulin sitä ensin raamatuksi, jotka ovat varsin arvottomia, oli sitten ikää sata vuotta tai yli. Onnekseni avasin kannen, sillä siinäpä oli valokuva-albumi 1800-luvulta. Se oli jotain semmoista mitä ei ikuna ole ollut käsissäni. Intuitioni huusi tuossa kohtaa, että nyt löytys jotain millä tehdä Suomen puolella noin satanen euroina. Minulla siis ei ollut mitään hajua oikeasta arvosta oli vain luotettava vaistoon tai vainuun, joka on kehittynyt vuosien varrella.

Pikainen kuvaus albumista tähän kohtaan: noin 30-40 valokuvaa,  jotka on kuvattu 1860-1880 välisenä aikana. Selkeästi ovat varakkaan suvun kuvia. Jokainen kuva on otettu valokuvausliikkeessä eli kuvat ovat todella korkealaatuisia. Itse albumi ei ole hemaisevassa kunnossa. Kuntoluokka taitaa olla 1-10 asteikolla jotain 3-4 luokkaa. Pelkkien kuvien arvo yksittäin myytynä olisi noin 5-10€/kpl.

Koetin tinkiä, mutta myyjä oli tiukka ja satasen setelin kruunuina kaivoin kukkarosta...

Jatkuu seuraavassa blogissa :)

Tuo viulunsoittaja HYMYILEE!!!!!!!!

Puumalan torilla

Puumalan osuus "lomareissusta" tulee nyt kerrottua Asikkalassa. Tämmöinen reissu tulee kirjoitettua hiukan siellä täällä järvisuomea mutta minkäs tekee kun sähköihin ei aina pääse ja tämä mahtiläppäri ei toimi ilman suoraa sähköä. Romukauppiaan läppärissä on akku sanonut heippa :)

Puumalan maisemat olivat kyllä upeat. Tämmöttös varsinais-suomalaisena hiukan käy kateeksi ettei meillä ole järviä tässä mittakaavassa. Leikkimielisesti voisi Varsinais-Suomen muuttaa "järvettömäksi-suomeksi".

Majailimme parit yöt Saimaan rannassa mökkeillen ja oli oikein rattoisaa. Kiitos viellä majoituksen tarjonneille. Meillä oli ohjelmassa oikein kiva kesäkisakin, jonka järjesti kaksi nuorta neitiä :)

Puumalan tori olikin hyvin vilkas. Vietimme torilla torstain sekä lauantain. Puumalan ominaisuus kuulemma on, että yhtenä päivänä tiskin tällä puolen hymy on leveä ja toisena se hymy on kapea. Eli myyjän tulos voi olla joko hyvä tai kehno. Torstaina oli semmoinen no joo tulos, mutta lauantai olikin jo ihan kiva. Parempihan toki aina voisi olla, mutta ahneella on kuulemma se paskainen loppu. Erityisenä myytynä kohteena voin mainita, että Ruotsin reissulta hankittu valokuva-albumi lähti. Eli sen tarina päättyi minun käsissäni. Kirjoitan myöhemmin tästä albumista tarinan tyyliin "yhden esineen tarina romukauppiaan myyntiluettelossa".

Erityisen mieleenpainuvaa oli kohdata Tarvasjoelta pariskunta ja heittää muutama sananen. Pöytyältä, Naantalista, Raisiosta ja Turusta oli myös kesälomalaisia. Minkä takia tämän tiedän? No ihan sen takia että meilläpä oli lappunen jossa luki "Turusta tullaan" ja sen takia tultiin tervehtimään. Muutenkin lähes joka myyntikerta koko reissun aikana on joku arvannut tai paremminkin tunnistanut Turun murteen.

Koska tämä on reissumme loppua ja emme enää tällä reissulla käy myymässä, on aika pistää hiukan ajatusta siitä mikä on yleinen tilanne Suomessa torimyynnin osalta. Ihan valoisalta ei näytä, mutta on siellä valonpilkahduksiakin. Tietenkin tämä on vain yksi mielipide ja retkemme sijoittui vain yhteen osaan Suomea. Muilta myyjiltä kyselin kyllä kuulumisia ja apaattista väkeä oli myyntien osalta hiukan liikaakin. Tosin ne myivät, joilla oli se rempseä asiakaspalveluhenki ja vetivät syvällä murteella huomioden jokaisen asiakkaan.

Mikkelin tori on vaarassa kuolla ainakin jos on uskominen muita myyjiä. Haminan tori on sitten taas kunnan osalta hoidettu todella sekavasti. Iltatorille oli kolme tai neljä eri aikataulua ja hinnasto oli vuodelta 2013 (pähkäilihän torivahtikin mikä on veloitus meille kun pöllähdettiin paikalle). S-ryhmä pyysi täällä 50€ myyntipäivästä!!!!!!! En tiedä mitä muualla pyydetään mutta hyvinkin kohtuuton. Vierumäen matkakeidas oli hyvä paikka myydä ja kustannus oli vain 10€, joka on hyvin kohtuullinen. Haminan rompetori, jonka nuorkauppakamari järjesti oli hyvin hoidettu ja 12€ hinta oli edullinen. Puumala maksoi 15€ ja taitaa saavuttaa lauantain osalta tämän kesän parhaan myynnin. IZetle, eli tämmöinen kännykkään tai tablettiin liitettävä kortinlukija, tuli kokeiltua ja todettua hyväksi. Sillä saatiin myyntejä, kun ei ollut asiakkailla käteistä mukana. Menee provikka kyllä, mutta provikan maksaa mielellään siitä rahasta, mikä on ennen jäänyt saamatta. IZettlessä ei ole kuukausikuluja, joten loisto laite, jota suosittelen lämpimästi muillekkin.

 Siinä sitä vihreää kultaa mänöö.

 Aamupala Puumalan torilla.

 Pitäähän sitä myyntituotteihinsa tutustua :)

 Tästä albumista kerron myöhemmin.

 Tässä on joka torimyyjälle esimerkki. Aamulla jokainen ohikulkija tervehdittiin sanalla "huomenta" ja sama meno jatkui pitkin päivää. Ehdottomasti paras torimyyjä, joka tavattiin matkan varrella. (Sirkan leipomokahvilan on palkannut oikean henkilön torille).

 Homma on kasassa.

Museoita ja Puumalaa

Ai että on komea aamu täällä Puumalassa. Jäi sentään hetki kirjoitella ennen kuin alkaa rankka työpäivä romumyyjänä :)

Aamulla olimme aika ajoissa liikkeellä ja paikkamme tänne Puumalan rantaan kasasimme. Heti alkuun vanhempi pariskunta huomasi tuohikassin. Herra tokaisi "Jos hinta on tuo, niin se on sitten mun". Vanhaa tuohta lähti sitten Kanadaan, kun sieltä päin olivat. No joka tapauksessa kerron myöhemmin miten täällä Puumalassa on mennyt, sillä reissumme tämä kohta on vielä alkutekijöissä ja siitä kertominen ei kata ihan kaikkea viellä.

Eilen kävimme Mikkelissä Jalkaväkimuseossa. Oli kannattava käynti, sillä museo on oikean kokoinen. Ei liian iso eikä liian pieni. Komeaa esineistöä oli esillä ja kuvia kenraaleista sekä Mannerheim ristinritareista. Etsin Juutilaisen kuvaa, mutta eihän ilmavoimien ritaria sitten esitellä jalkaväenmuseossa. Törni kuva sekä Häyhän kuvat olivat ehdottomasti esillä. Häyhäähän ei ritaririvistössä ole, mutta muuten on kyllä jokaisessa SA museossa esillä.

Pari puutetta oli kyllä. SK:ta ei ole Mikkelissä esillä. Oli oikein tiskiltä käytävä kysymässä kun omia silmiä epäiltiin. Toinen puute oli se, ettei näkynyt asemasota-ajan rintamalehtisiä. Lentolehtisiä naapurilta oli esillä ja niitä en muuten ennen ole nähnytkään. Alkupäässä on pitkä rivi pystykorvia eri vuosilta ja nyt ei tarkoiteta koirulaisia.

Yleis arvosana museolle on semmoinen 8-9 ja suosittelen jokaista käyttämään 8€ parin tunnin kierrokseen Jalkaväkimuseossa.

 Sotakoiran kanssa.

 Maastoajoneuvo rankempaan maastoon.

 Kahvion terassi.

 Ritarit jalkaväen.

 Mahtava kuva kuvaamaan karjalankannaksen tilannetta.

 Häpeäpilkku suomen historiassa. Osasimme tappaa omiamme enemmän kuin itä-naapuri :(

 Huomatkaa rautaisannoslaatikon päältä hevosen kaasunaamari.

 Puhdetöitä. Keskellä on teos joka kuvastaa sotilaan kodin kaipuuta vällyjen välistä ;)

 Käsityönä tehty tykki sisällis-sodan ajalta jolla on ollut hiukan heikko onni. 

 Tankin tuhoajan varusteita.

 Panssarinyrkkejä. Alemman kantomatka 30 metriä ylemmän 60 metriä!!!!

 Itä-naapurin kalustoa.

HYMYILEVÄ KENRAALI O.O

Seuraavaksi kun olen sähköissä kerron siitä kuinka tulimme tänne Puumalaan ja miten torilla meni. Saimaan maisemat ovat muuten kadehdittavan komeat :)