Puumalan torilla

Puumalan osuus "lomareissusta" tulee nyt kerrottua Asikkalassa. Tämmöinen reissu tulee kirjoitettua hiukan siellä täällä järvisuomea mutta minkäs tekee kun sähköihin ei aina pääse ja tämä mahtiläppäri ei toimi ilman suoraa sähköä. Romukauppiaan läppärissä on akku sanonut heippa :)

Puumalan maisemat olivat kyllä upeat. Tämmöttös varsinais-suomalaisena hiukan käy kateeksi ettei meillä ole järviä tässä mittakaavassa. Leikkimielisesti voisi Varsinais-Suomen muuttaa "järvettömäksi-suomeksi".

Majailimme parit yöt Saimaan rannassa mökkeillen ja oli oikein rattoisaa. Kiitos viellä majoituksen tarjonneille. Meillä oli ohjelmassa oikein kiva kesäkisakin, jonka järjesti kaksi nuorta neitiä :)

Puumalan tori olikin hyvin vilkas. Vietimme torilla torstain sekä lauantain. Puumalan ominaisuus kuulemma on, että yhtenä päivänä tiskin tällä puolen hymy on leveä ja toisena se hymy on kapea. Eli myyjän tulos voi olla joko hyvä tai kehno. Torstaina oli semmoinen no joo tulos, mutta lauantai olikin jo ihan kiva. Parempihan toki aina voisi olla, mutta ahneella on kuulemma se paskainen loppu. Erityisenä myytynä kohteena voin mainita, että Ruotsin reissulta hankittu valokuva-albumi lähti. Eli sen tarina päättyi minun käsissäni. Kirjoitan myöhemmin tästä albumista tarinan tyyliin "yhden esineen tarina romukauppiaan myyntiluettelossa".

Erityisen mieleenpainuvaa oli kohdata Tarvasjoelta pariskunta ja heittää muutama sananen. Pöytyältä, Naantalista, Raisiosta ja Turusta oli myös kesälomalaisia. Minkä takia tämän tiedän? No ihan sen takia että meilläpä oli lappunen jossa luki "Turusta tullaan" ja sen takia tultiin tervehtimään. Muutenkin lähes joka myyntikerta koko reissun aikana on joku arvannut tai paremminkin tunnistanut Turun murteen.

Koska tämä on reissumme loppua ja emme enää tällä reissulla käy myymässä, on aika pistää hiukan ajatusta siitä mikä on yleinen tilanne Suomessa torimyynnin osalta. Ihan valoisalta ei näytä, mutta on siellä valonpilkahduksiakin. Tietenkin tämä on vain yksi mielipide ja retkemme sijoittui vain yhteen osaan Suomea. Muilta myyjiltä kyselin kyllä kuulumisia ja apaattista väkeä oli myyntien osalta hiukan liikaakin. Tosin ne myivät, joilla oli se rempseä asiakaspalveluhenki ja vetivät syvällä murteella huomioden jokaisen asiakkaan.

Mikkelin tori on vaarassa kuolla ainakin jos on uskominen muita myyjiä. Haminan tori on sitten taas kunnan osalta hoidettu todella sekavasti. Iltatorille oli kolme tai neljä eri aikataulua ja hinnasto oli vuodelta 2013 (pähkäilihän torivahtikin mikä on veloitus meille kun pöllähdettiin paikalle). S-ryhmä pyysi täällä 50€ myyntipäivästä!!!!!!! En tiedä mitä muualla pyydetään mutta hyvinkin kohtuuton. Vierumäen matkakeidas oli hyvä paikka myydä ja kustannus oli vain 10€, joka on hyvin kohtuullinen. Haminan rompetori, jonka nuorkauppakamari järjesti oli hyvin hoidettu ja 12€ hinta oli edullinen. Puumala maksoi 15€ ja taitaa saavuttaa lauantain osalta tämän kesän parhaan myynnin. IZetle, eli tämmöinen kännykkään tai tablettiin liitettävä kortinlukija, tuli kokeiltua ja todettua hyväksi. Sillä saatiin myyntejä, kun ei ollut asiakkailla käteistä mukana. Menee provikka kyllä, mutta provikan maksaa mielellään siitä rahasta, mikä on ennen jäänyt saamatta. IZettlessä ei ole kuukausikuluja, joten loisto laite, jota suosittelen lämpimästi muillekkin.

 Siinä sitä vihreää kultaa mänöö.

 Aamupala Puumalan torilla.

 Pitäähän sitä myyntituotteihinsa tutustua :)

 Tästä albumista kerron myöhemmin.

 Tässä on joka torimyyjälle esimerkki. Aamulla jokainen ohikulkija tervehdittiin sanalla "huomenta" ja sama meno jatkui pitkin päivää. Ehdottomasti paras torimyyjä, joka tavattiin matkan varrella. (Sirkan leipomokahvilan on palkannut oikean henkilön torille).

 Homma on kasassa.

Romukauppiaan ensimmäinen blogi.

Pitkään on ollut mielessä aloittaa kirjoittamaan blogia millaista elämä on siellä "tiskin" toisella puolen. Elikkäs tässä on semmoinen 12 vuotta ja risat ostettu ja myyty vähän sitä ja tätä. Kaikki lähti ihan siitä että olin laivateollisuudesta työttömäksi joutunut ja oli sitten saatava jotain pientä lisätienestiä. Alku oli ostoja huutokaupoista ja ihan perus kirppismyyntiä. Siitä se sitten omalla painollaan laajeni oman osto ja myytiliikkeen perustamiseen. Osto ja myyntiliike Tarvasjoki on liikkeeni nimi (Lieto nyt "söi" Tarvasjoen 1.1.2015 mutta nimeä ei tulla muuttamaan).

Alkuun minua kutsuttiin "pojaksi" ja parin kolmen vuoden jälkeen etunimellä Marko. Myöhemmin, ehkä noin samoihin aikoihin kun perustin liikkeeni, Tarvasjoella tuli käyttöön etuliite "tarvasjoki" ja sen perään julli, rosvo, sälli, paroni tai jokin muu yhtä mairitteleva kuvaus. Tämä nyt on sitä hurttia huumoria, joka kannetaan ylpeydellä sillä tämän voi lukea myös niin että oppipojasta, kisälliksi ja siitä sitten mestariksi on edetty.


Kaikki tietäväksihän itseäni en lue mutta saattaa sitä tietotaitoa olla jonkin verran kerääntynyt tähän päänuppiin joka ei tosiaan ole se penaalin terävin kärki. Sisäpiiri vitsinähän kulkee lause "kaiken oppinut on silloin kun kaksi kuutiota on nokan päällä" ;)


Tätä blogia kirjoitan leirintäalueella Repoveden kansallispuistossa. Lähdimme muijan ja kahden koiran kanssa kesäloma reissuun 6 heinäkuuta ja nyt taitaapi olla 12 heinäkuuta vaikka ulkona tuntuisi olevan syyskuun ilmat. Teemme tämmöisen järvisuomen reissun jossa pysähdymme vähän sinne tänne myymään kaikenmoista mitä otimme mukaan. Tarkoituksella että rahoitamme reissumme myyntituloilla.

Mukaan nyt tuli otettua muutama laatikollinen DVD:tä, CD:tä, kirjoja, talonpoikaista-antiikkia, perus käyttö- ja koristetavaraa, lastenvaatteita tuli lahjoituksena matkan varrelta, sekalaista metallirompetta ja kaikkea muuta mukavaa. Mitään tarkkaa suunnitelmaa matkan etenemisestä ei ole paitsi Puumalassa nyt olis tarkoitus pysähtyä to ja la myymään. Puumalaa ennen Savitaipaleella keskiviikkona Sapassin rantakirppiksellä saattaa tämä karavaani pysähtyä aiheuttamaan paheennusta :)


Ja nyt tulikin tietoa että muija pentele on saanut tämän päivän suunnitelman tehtyä (eli ehdotus joka viisaasti kannattaa vaan hymyillen hyväksyä).