Tavaroiden hankkiminen.

Vanhojen esineiden ostaminen ja myyminen on monimutkaista. Pelkästään esineryhmien perustietojen hallitseminen on mahdottoman iso osa koko tätä työtä. Myyminen on lähes yhtä monimutkainen asia. Missä myydä? Milloin myydä? Millä hinnalla myydä? Miten myydä? On paljon kysymyksiä, joihin vastaukset syntyvät kokeilun ja erehdyksen kautta. Tällä kertaa paneudun pelkästään ostamiseen.

On ehkä ilkeämielistä kirjoittaa, että hyvänä ost viikkona pahoitan vähintään kymmenen asiakkaan mielen. On jatkuvasti taiteiltava oikean tarjouksen kanssa. Vanha sananlasku alalla sanoo: “Voitto tehdään ostaessa, ei myydessä.” Voisi kuvitella, että pelkästään mahdollisimman pieni ostohinta tekisi parhaan voiton. Se ei pidä aukottomasti paikkaansa, sillä jos maksat reilun kuuloisen summan, sinulle soitetaan uudestaan tai sinusta kerrotaan eteenpäin. Nykyään kyllä taitaa olla niin, että haukutaan enemmän kuin kehutaan.

Minä kerron mitä minulla päässä pyörii ostoa miettiessä. Otetaan esimerkiksi laatikollinen esineitä joiden myyntiarvo on 100€. Sivuhuomautuksena se, että laatikollinen on tällä alalla yleensä banaanilaatikollinen. Eräänlainen perusmittayksikkö. Sisäpiirivitsi kuuluu: kaikki myyjät ovat kovia banaanin syöjiä. Mutta palataanpas takaisin ostotilanteeseen. Tarjoan ja olen valmis maksamaan 30€ tuosta myyntiarvoltaan sadan euron laatikosta. En missään nimessä enempää. Nyt voisi luulla, että olen törkeä ja voiton maksimointi on ainoa asia jota mietin. 70€ voittoa voisi kuvitella tässä kaupassa tulevan.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kulut täytyy huomioida sekä hävikki. 30€ tulee keskiarvona kuluja tavaroiden myynnistä eteenpäin. Ne koostuvat myyntituotteesta riippuen hyvinkin erilaisista asioista. Hävikiksi lasken yleensä 10€ jokaista 100€ kohden. Elikkä ostettu 30 eurolla ja myyty 90 eurolla kun huomioidaan hävikki. Kun vielä vähennetään myyntikulut 30€, niin viimein tulee se 30€ voittoa, josta maksetaan verot. Alkupanos 30 euroa tottakai pistetään uuteen erään kiinni, jotta varastossa olisi myytävää.

Ostaessa täytyy myös huomioda se kuinka kauan raha on kiinni ostetussa esineessä. Varaston kierto on usein tuskallisen hidas. Myös tulee muutoksia muodissa sekä ostokulttuurissa, mikä usein kirpaisee. Silloin kun aloitin tämän romukauppiaan haasteellisen harrastuksen maitokannut olivat kova sana. Nyt ne ovat lähes arvottomia, kun 100 euroa 10 vuotta sitten maksanut kannu on nyt 10 euron arvoinen kannu.

Se ei siis ole missään tapauksessa henkilökohtaisuus hyvä lukijani, jos jonain päivän teen teille tarjouksen, joka kuulostaa törkeän alhaiselta. Paljon mukavampaa olisi maksaa reilummin, sillä siitä olisi etua minulle pitkällä tähtäimellä. Olen siirtynyt enemmän lahjoituksiin, koska yleinen taloustilanne on vaikuttanut pahoin myyntihintoihin. Onhan sekin jonkin arvoista kun siivoan nurkat tarpeettomista tavaroista. Parhaassa tapauksessa voi käydä niin, että lahjoittaja säästää 200-300€ jätemaksuista, 150€ kuljetuskaluston vuokrasta sekä työkulusta. Kirosihan kerran yksi asiakas 5000€ tappiota kun sanoin, että vien vintin tyhjäksi (maksoin silloin 250€). Asuntokaupassa voi hyvinkin olla 5000€ ero onko vintti tyhjä romusta. Eli meikäläisen “siivouspalvelu” kannattaa kutsua, jos haluaa paremman tuloksen asuntokauppaansa.

Yksi artikkeliryhmä mitä minulta kysytään liian usein ja aina joudun toteamaan ettei ole, on vanhojen rakennusten purkuosat. Tarvetta on, mutta hyvin hankala saada mitään hilavitkutinta purkurakennuksista. Ei tule purkajille mieleen, että voisin hakea pois. Tai jos tulee mieleen, niin pyydetään käytännössä samaa summaa kuin vähittäismyyntihinta on. Esimerkiksi rintamamiestaloa kun saneeraa vanhaa kunnioittaen “romukauppiailta” toivoo löytävänsä sen mitä tarvitsee. Me romukauppiaat olisimme hyviä kierrättämään jos olisi mahdollista sekä taloudellisesti kannattavaa.

Kaikkein mukavimpia ovat ne asiakkaat jotka heittävät laatikollisen “romuja” varastooni ja ostavat samalla jotain minulta. Erikoisinta näissä on, että sillin se ostos ostetaan sitten täyteen hintaan ja alennus onkin loukkaus. Muistan muutaman vuoden takaa kun sain lahjoituksena useamman banaanilaatikollisen ja siinä kun kyselin mitäs näistä pitää maksaa vastaus oli “Pitäähän sitä täällä jollakin elää.” Joka laatikon sisältö oli vihreän tai keltaisen setelin arvoinnen ulos myytäessä ja oli siinä suu hetken messingillä romukauppiaalla :)

Kaikki alla olevat esineet ovat pelastettu joutumasta kaatopaikalle!!!

Jollen olisi kerennyt pelastamaan nämä kaikki olisivat nyt maantäytteenä Topinojalla.