Maahanmuuttajat.

Olen usein puhellut emännän kanssa siitä, etten blogeissani tule käsittelemään politiikkaa, sillä se on osa-alue, joka on tuhoon tuomittu. Nyt kuitenkin on pakko, sillä alkaa oma mittari olemaan täynnä tätä uutisointia pakolaisista ja maahanmuuttajista.

Hyvä lukija huomaathan, että käsittelen aihealuetta pelkästään yrittäjän ja myyjän näkökulmasta en siis yksityishenkilön. Minussa on siis kaksi eri persoonaa ja kaksi erilaista mielipidettä yhdessä henkilössä. Yrittäjä ja yksityishenkilö. Ei, en kärsi jakomielitaudista vaan pyrin olemaan fiksu yrittäjä kun “työminä” on eri kuin “siviiliminä”.

“Jokaisella asiakkaalla on samanlaisia kolikoita ja saman värisiä seteleitä kukkarossa. Ihonvärillä ei ole väliä.” On oma suhtautumiseni. En siis välitä ostajan taustoista tai ihonväristä. Kaupankäynti on kauppiaalle se tärkein asia.

Monesti jopa on niin, että teen mieluummin kauppaa maahanmuuttajien kanssa kuin kantasuomalaisten kanssa. Useat esineryhmät, joita myyn, menevät suurelta osin ulkomaalaistaustaisille. Esimerkiksi polkupyöriä, joita saan taloyhtiöiden pyörävaraston tyhjennyksestä, menevät merkittävissä määrin ulkomaalaistaustaisille. Nämä pyörät usein ovat viallisia ja niitä täytyy sitten korjailla, jos käyttöön haluaa. Suomalaistaustaiset usein ostavat yhden omaan käyttöön ja ulkomaalaistaustaiset ostavat useamman ja palaavat myöhemmin ostamaan lisää, kun ovat saaneet korjattua ja myytyä edellisen erän. Arvatkaapas kumpaa ryhmää palvelen mieluummin? Yksittäisiltä suomalaisilta saa 25-50€ samassa ajassa kun maahanmuuttajalta 100-250€. Ei varmaan tarvitse kauaa laskea mikä on kannattavampaa. Toki on suomalaisiakin, jotka ostavat isommissa erissä, mutta harvemmassa.

Kauppatorilla kun istun myymässä, niin melkein joka kerta myyn kerjäläisille. Ihan tavallisia keittiöveitsiä, haarukoita, lautasia, astiota yms. Totta kai kauppasumma on kolikko kaksi, mutta miten luotettavia ostajia he ovat. Usein ilmaisevat, että “voitko laittaa sivuun tulen kohta”. Käyvät kerjäämässä sen kolikon kaksi ja tulevat lunastamaan ostoksensa. Yleisestikin Turussa kerjäläiset ovat omasta näkökulmastani torikauppiaille harmittomia. Eivät asetu kerjäämään torikauppiaan ns. myyntivyöhykkeelle, sillä eivät halua talloa myyjän varpaille. He eivät kerjää torimyyjiltä ainakaan työaikana. Olen jopa todistanut pariin kertaan, että kerjäläinen on estänyt varkauden onnistumisen ilmoittamalla torimyyjälle, että nyt lähti tuote ilman maksua. Eri asia ovat nämä kaljaa varten kerjäävät suomalaiset, joiden käytös on ihan toinen.

Minulla on siis kerjäläisiin hiukan kahtia jakautunut mielipide. Henkilökohtaisesti en pidä toiminnasta ja siihen olisi puututtava viranomaistaholta, mutta toisaalta torikauppiaalle ovat vallan harmittomia, jopa melkein hyödyllisiä.

Asiakaspalvelu on myös sellainen asia mitä kadehdin ulkomaalaistaustaisilta. Esimerkkejä on monia. Turun Kauppatorilla tänä kesänä on tullut uutena tuttavuutena vihreä pakettiautokahvila. En nyt muista mistä päin yrittäjä on kotoisin. Maan lippu on kyllä kahvilassa esillä ja jokin välimeren maa se on. Pointtina on asiakaspalvelu. Ehdottoman kohteliasta on ja hymy on leveä koko päivän. Tarkkana tosin saa olla, kun kaffen juon ilman maitoa ja tilatessa on pari kertaa tullut maidolla, mutta kohtelias käytös on korjannut asian. Yleensä äänestän herkästi jaloillani mistä haen kahvini. Vakio kebulassakin minua joskus hieman kiusaa kysymys “kuinka sinulla menee?” Ei suomalaiselta voi noin kysyä. Sehän osoittaa että asiakaspalvelija on kiinnostunut asiakkaasta. No ei nyt todellisuudessa, vaan siinä näkyy kulttuurierot. Suomessa sama asia esitetään naama mutrussa myrähtäen. Sama kebula on minulla ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja olen ehdottoman tyytyväinen asiakaspalveluun. Monia muitakin esimerkkejä on jopa siinä määrin, että olen tehnyt päätöksen olevani omanlaiseni syrjijä, jos jonain päivänä perustan oikean kivijalkamyymälän. Jos palkkaisin työvoimaa asiakaspalveluun, niin ulkomaalaistaustaiset saattaisivat mennä ennen valkoihoisia suomalaisia sillä haluan, että minulla on erityisen hyvää asiakaspalvelua. Tietenkin jos tilanne olisi sellainen, että minulle haluaisi töihin ja omaisi Turkuun poikkeavan murteen, niin sitä ei kannata peitellä vaan jopa korostaa. Oma havainto on, että Suomen eri murteet toimivat todella hyvin asiakaspalvelussa ja hyvin usein parhaat asiakaspalvelu työntekijät ovat muualta kuin eteläisestä osaa suomea.

Veteraanien ja lottien mielipide asiaan http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443410196679.html

Suomessa olisi aika miettiä miksi ulkomaalaiset saavat saman yritystoiminnan toimimaan kun kantasuomalainen epäonnistuu.

Kaupankäynti on pysähtynyt.

Eräs tuttu laittoi facebookissa kysymyksen ilmoille että onko pääministerin puheilla näin voimallinen vaikutus kaupankäyntiin. On kuulemma kauppa tyrehtynyt huolestuttavissa merkeissä.

Ikävä kyllä täytyy todeta, että omalta osaltani vahvistan tuon kaupankäynnin kuolemisen. Ei ole kovinkaan hauskaa käydä tilittämässä viikkokirppistä ja todeta että kafferahat jää kouraan. Muutkin myyntikanavat, joita käytän ovat kohtuu heikoilla tuloksilla tällä hetkellä. Enkä ole ilmeisesti ihan ainoa jolla on sama “itkuvirsi”. Taitaa olla enemmänkin tilanne se, että liian moni pienyrittäjä sanoo samaa. Eikä se ole jokaisella osaamattomuudesta, asiakaspalvelusta, markkinoinnista, hinnoittelusta yms. kiinni vaan kukkarot tuntuvat olevan joka suunnassa naulattu umpeen. Sentään eletään kautta kun kaupankäynti yleensä vilkastuu ns. syksy- ja talvimyynnin osa-alueillani.

Turun sanomissa keskiviikkona 23.9 käsiteltiin Turun torin tilannetta. Täytyy hieman sanoa, että toimittaja kaunisteli asioita vaikka koko juttu oli melko mollivoittoinen. Eli hyvin moni ilmaisi, että kauppa ei käy tällä hetkellä. Kesän sateet aiheuttivat varsin kylmän kyydin torikauppiaille. Eikä se ole ainoa syy mollivoittoisille ajatuksille. Suunta on ollut jo vuosia torikauppiaalle hyvin heikko.

Suuntaus ainakin oman tiedon mukaan on koko Suomessa sama. Isot kauppakeskukset ja marketit imevät ostovoiman kokonaan ja pienet kärvistelevät. Enkä oikein usko, että se ihan hinnastakaan on kiinni. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi hyötykasvien taimet ovat laadukkaampia ja edullisempiakin torilla kuin isoissa myymälöissä. Myöskin yllättäen valikoima on parempi. Hyvin harvassa marketissa on kymmentä eri vaihtoehtoa eri viherkasveille mutta torilla näin näyttää olevan. Kotimaiset vihannekset ja kasvikset voi ostaa kasvattajilta tai yhden väliportaan kautta kun taas marketista ostaessa niitä väliportaita on taatusti ollut enemmän.

Toki käsitöissä tulee se vastaan, että vastaavan saa marketista halvemmalla. Ikeasta saat muutamalla kolikolla korin, kun käsin tehty pärekori torilta on monin verroin kalliimpi. Näitä ikealaisia sitten löytyy kyllä roskalavoilta ihan riesaksi asti. Variksenmarja luuta kunnolla tehtynä kestää vuosikymmenen jos toisenkin rankkaakin käyttöä ja maksaa heti monin kertaisesti Bilteman harjan verran. Kauniin käsintehdyn puulelun hinta on toinen kuin vaikkapa muovisen vastineensa. Siskon pojalla nämä muoviset lelut kestävät vartin ennen kuin osa jos toinen on irti. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tuotteista joissa hinta ja laatu ovat ihan eri kategoriassa torilla ja marketissa. Taannoin kuulin erään herran haukkuvan torilla myydyt käsityöt aivan liian kalliiksi ja seuraavassa lauseessa totesi, ettei marketti tavara kestä vain hetken ja vihaa kuulemma kertakäyttökulttuuria. En oikein ymmärtänyt mitä mahtoi tarkoittaa kun lauseet kumoavat toisensa. Olisiko “sitä saa mitä tilaa” lausahdus tälle herralle se sopiva?

Elävän torin edellytys on, että myyjät saavat oikeasti palkan tekemästään työstä. Jos tuntipalkaksi jää jokunen ropo, niin  kai moni ymmärtää, että leikki on jossain kohtaa lopetettava kannattamattomana. Torilla kun katselette hetken miten kauppa käy eri toimijoilla huomaatte, että osa myy ihan kivasti, mutta moni pyörittelee peukaloitaan. Varsinkin Turun torilla on muutama iso, joilla se kauppa sentään kohtuullisesti käy. Mitä muuten veikkaatte mitä miettivät ne myyjät joilla kauppa käy? Ovatko iloisia, että oma myynti toimii edes kelvollisesti vai ovat hieman peloissaan siitä, että muilla kauppa kangertelee? Fakta kun on, että jokainen torikauppias toimii toisensa myyntitukena. Jos torilla olisi pelkästään kahvila, niin kuka sinne tulisi kaffelle? Jos torilla olisi yksi iso vihanneskoju, niin kuka sinne jaksaisi mennä kun marketistakin saa? Jos torilla olisi vain yksi kirjamyyjä, niin kuka jaksaisi vaivautua katsomaan valikoimaa kun kirjasto on kivenheiton päässä?

Turun torin peruskorjaus olisi kiireellinen asia. Jos kuitenkin toriparkki aloitetaan, on kuitenkin keksittävä vaihtoehto toritoiminnalle rakennustyömaan ajaksi. Nämä toimet ovat jo pikaista aloitusta vajaat sillä tuo “perunapelto”, jota Kauppatorin kiveykseksi kutsutaan on häpeällisessä kunnossa.

Tosin uutena tuttavuutena Kauppatorille on tullut tuo vihreä kahvila-auto, joka on varsin miellyttävä kokemus ja varsin hauska idea. Myyjät mukavia ja tarjoilu ehdottoman kohteliasta. Penkit tuppaa olemaan aina täynnä. Uutta väriä ja ehkä sitä uutta tulemista on Kauppatorin tulevaisuudessa näkyvissä.

Tori on yhteisö koostuen kauppiaista ja asiakkaista, joka elää ja voi hyvin toistensa menestyksestä :)

Kiitos ei "jättikalusteille" ja epäterve kilpailuetu.

Tämän blogin alku on kirjoitettu aiemmin niin sanotusti “varastoon” ja nyt ajattelin julkaista sen, sillä viime viikolla tuli vastaan aiheeseen liittyvä Turun Sanomien juttu.

“Kiitos ei” jättikalusteille:

Otsikon “‘Kiitos ei’ jättikalusteille” oli otsikkona Päivän teemassa (Turun Sanomat keskiviikkona 5.8.15) Kannattaa lukea, jos on mahdollista. Kirjastosta ainakin löytynee.

Lyhennettynä: hyväntekeväisyyskirpputoreille tarjotaan liikaa esineitä, joita ei vain saa myytyä. Eli näitä kirjahyllyjä sekä kirjoituspöytiä, joille ei nykyään ole vain käyttöä. Kirjat ovat myös eräänlainen riesa. Suuria määriä tietosanakirjoja tarjotaan eteenpäin ja niiden tarpeellisuuden ohi on esim. google ajanut. Tietotekniikka siis on tehnyt monet tutut huonekalut tarpeettomiksi. Kaatopaikallehan nämä siis joutuvat. Toivottavasti nyt sentään energiajätteeksi.

“Kiitos ei” siis on vastaus usein kun tarjolla on näitä esineitä, mikäli SPR:n Konttiin soitetaan.

Kuolinpesätkin, joita näille hyväntekeväisyys kirpputoreille tarjotaan, joutuvat odottamaan kuukausia, että haku onnistuu. Miksei sitten yksityisyrittäjään oteta yhteyttä? Hänhän tekee käytännössä samaa kierrätystyötä.

Tietenkin on hienoa ja mahtavaa tehdä hyväntekeväisyyttä ja päästä ylimääräisestä tavarasta eroon. Tupla hyvä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä hyvää siitä seuraa, jos lahjoittaakin yksityisyrittäjälle eli osto- ja myyntiliikettä pyörittävälle taholle? No vaikkapa ihan esinevalikoiman kierto ja variaatiot ovat aika erilaiset. Romukauppias nappaa aina ruosteisenkin romun ja myy sen kun hyväntekeväisyyskirpputorit heittävät ne keräyslavalle. Esimerkiksi ruosteinen Petro-max on minulle myyntituote, mutta Kontille jäte. Samoin on umpiruostunut työkalu, hunajakennolinko, pappatunturin-osat, lampun-osat, vanhat sanomalehdet, vanhojen täyspuisten huonekalujen palaset jne. Nämä minä kerään pölyisiltä vinteiltä, ladoista, päärakennuksesta sekä toki puuliiteristä (ihme aarre-aitta tuo polttopuupino). Hyväntekeväisyyskirpputorit ovat keskittyneet enemmän käyttötavaraan ja tuo erikoisempi ja silmää vaativampi antiikki sekä vanhat esineet menee roskiin.

Jos minut asetattaisiin samalle viivalle ja saisin lahjoituksia samoin kuin hyväntekeväisyyskirpputorit, olisi leipä pöydällä helpommalla. Sillä usein se on hyvin tiukassa ja muutakin työtä on tehtävä, jotta ei ihan nälkään kuole. “Tue suomalaista työtä.” lause on varmaan monelle tuttu. Työstä saatavan ansion lisäksi lahjoittajat saisivat takuun, että markkinoilla ja toreilla olisi myyjiä. Ainahan sitä tällä alalla kuulee, että toreilla kaivataan monipuolisia myyjiä. Itse en enää jaksa niin paljoa viettää rompetoreilla, kirppiksillä ja toreilla aikaa, kun se on hiukan tuota “tavaroiden ulkoiluttamista”. Ikävä kyllä tämä kesä, joka oli nyt hyvin kehno ulkoilmatapahtumille, vie monelta entiseltä myyjältä puhdin pois kun kauppaa ei ole voinut tehdä millään. Tyhjiä toreja kukaan ei halua.

Oliko se muuten viime viikolla kun myin hunajakennolingon? Sillä erotellaan noista hunajakennoista hunaja. Myin aloittelevalle hunajantuottajalle. Lahjoituksena tuo tuli kuolinpesästä aikoinaan ja oli muuten tosi pitkään varastossa keräämässä pölyä. Eli tämä lahjoitus päätyi lopulta uuden sukupolven torikauppiaan ensimmäisen pesän hunajasadon korjuutyökaluksi. Monet muut olisivat todenneet, että metallinkeräykseen, kun kukaan ei enää tommosta tarvii. Tämä romukauppias on sitkeä ja uskoo, että se tarvitsija löytyy lopulta.

Epäterve kilpailuetu:

Muistaakseni viime viikolla tuli luettua Turun sanomista, että kierrätyskeskuksilla on työvoimapula kun tukirahat on lopetettu. Tämä “epäterve kilpailuetu”, josta ovat nauttineet tähän päivään asti on sitten lyöty jäihin talousleikkauksien takia. Tämmöiset pienyrittäjät niin kuin minä, joka ei pysty tietenkään kilpailemaan isoja vastaan, hiukan hymyilee. Iso joutuu ongelmiin, kun rahahanat suljetaan.

Ekotorien toiminta on mielestäni hyvin kieroutunutta. Myyntihinnat ovat poskettomat verrattuna yleiseen hintatasoon käytetyn tavaran markkinoilla. Tukirahoja on ilmeisesti nautittu varsin makeasti sillä aina käydessäni isoimmassa Ekotorissa Turussa tupakkipaikalla on ollut täys miehitys. Ekotorit saavat ison tukipotin, työllistämistuen ja ilmeisesti kasan muita tukia, joista en tiedä…. mutta eivät enää niin helposti kuin ennen. Kilpailu siis tasapuolistuu.

Kontti… ihan toinen toimintatapa. Hintataso on hyvinkin kilpailukykyinen sillä käyn itse ostamassa sieltä myyntiin silloin tällöin. Toiminta ainakin ulospäin näyttää siltä kuin kuuluukin eli lasketaan kuinka monta kuutiota menee päivässä läpi eikä haeta sitä maxi hintaa jokaisesta esineestä niin kuin ekotorilla. Palvelu Kontissa on samanlaista kuin missä tahansa vähittäismyymälässä tai jopa parempaa. Kilpailuetu Kontilla on minuun nähden aivan hirmuinen. Mutta se on iso ja hyvin toimiva ilman selkeää epätervettä kilpailuetua. Ja SPR:hän vain maksimissaan 10% avustusrahoista menee hallintokuluihin.

UFF:lla oli viime viikolla “kolikkoviikot” jonka sitten missasin ikävä kyllä. UFF on paikka josta ostan vaatteeni käytännössä aina. Laatu tosi hyvä (bloggaavat kaiken hiukankin huonon pois), lajittelu erinomainen, hinnoittelu normaali aikaan normi kirppishintaa ylempi mutta selkeämpi hyllytys helpottaa löytämistä, “kolikkoviikot”..... aika hiton halpaa ja helppoa. UFF siis toimii niin kuin kuuluukin kierrätyksen maailmassa. En huomaa mitään sellaista mikä aiheuttaisi minulle semmoista “epäterve kilpailuetu” oloa.

Toivon kuitenkin, että mahdolliset asiakkaat huomaavat pienyrittäjätkin, sillä meille tavaroiden lahjoitukset olisivat iso apu, jotta toiminta kehittyisi eteenpäin. Varsinkin nyt kun viime kuu oli hyvin heikko ja kuluvakin kuu on ollut hyvin mollivoittoinen. Yleensä tässä kohtaa vuotta kauppa piristyy ja alkaa “talvikausi” myynti. Nyt ei. Ei kauppaa missään sektorilla samassa suhteessa kuin totutusti. Suurin syy ilmeisesti on tuo hallituksen leikkaukset ja suuri mediahuuto vaikeista ajoista. “Itseään toteuttava ennuste”. Toki tuo pop-up viikko, jonka vietin, toi näkyvyyttä meille ja uutta kauppaa ja varsinkin loi uuden tukijalan. Toiminta siis nykyään perustuu tai siis tulee perustumaan Tarvasjoen myymälästä, viikkokirppiksistä, huutonetistä, torit.fi:stä ja markkinoista. Uutena lisätään pop-upin takia oma nettikauppa. Sanonta “useampi tukijalka pitää pöydän pystyssä” tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että myyntiä on monella eri rintamalla ja jos joku ei vedä, toinen paikkaa tilanteen.

Pop-up ja mitä siitä seuraa...

Siitä on nyt muutama päivä kun viimeiset tavarat Pop Upista oli pakattuna autoon ja kuljetettu varastolle Tarvasjoelle. Auto muuten meinas hajota matkalle sillä sähköissä on jotain häikkää. Akkuvalon palaminen kojelaudassa on aina yhtä hauskaa ja mieltä rauhoittavaa kun tarvitsee autoa tavaroiden kuljettamiseen tiukan aikataulun puitteissa.

Keskiviikkona purettiin tavarat autosta ulos ja siinä ohimennen tuli pari autollista asiakkaita käymään. Pikkukaupat tuli siinä tehtyä senkistä ja kyseltiin enkös minä järjestänyt joskus rompetoreja Tarvasjoella. Kyllä järjestin. Nyt mietinkin, että kerkeiskös tähän syksyyn semmoisen kasata vähän niin kuin ohimennen. On kylläkin sen verran projekteja kesken tai aluillaan, että täytyy ihmetellä, että millä ajalla ehdin nukkua. Nyt tuli joku kolme neljä viikkoa ilman vapaapäivää vedettyä. Torstain nukuin kahteen heräillen väliin eri puheluihin. Mulla on kännyssä aina ääni päällä, sillä voi tulla joku tärkeä puhelu lähipiiriltä. Toki on nuo asiakaspuhelutkin, mutta niihin sitten soittelen perään kun oon hereillä kunnolla. Ei sinänsä olisi ensimmäinen kerta kun kaupat sovittaisiin minun ollessa puolinukuksissa… ja puhelun jälkeen sitten vasta miettii mitä tuli tehtyä :P

Nettikauppa on osittain valmiina mutta hiukan menee vielä ennen kuin aloitan markkinoimaan. Haluan, että kaikki osa-alueet ovat valmiina. Sitten on asiakkaiden vuoro ilmoitella, että tämä ja tämä kohta ei ole kunnossa. Aina täytyy vähän fiksata kun koskaan ei ole täydellinen.

Nettitilauksia on tullut ihan kivasti pop-upin takia ja enemmänkin saa tulla, jotta homma lähtis hyvin käyntiin nettikaupan osalta. Huutonet-kaupankäynti on jo tuttua ja pikkaisen semmoinen olo, että on jäämässä sivuraiteille nettikaupankäynnissä elleivät aloita palvelun merkittävän kehittämisen. Mobiiliversio ja apsi ovat ainakin hyvin heikkoja näin myyvän osapuolen mielestä eikä se nyt ole ostajallekaan hyvä asia. Tilastot ovat huutonetissä todella surkeat (olen rutissut asiasta moneen kertaan asiakaspalveluun). Seuraan runsaasti eri tilastoja, sillä tilastot kertovat onnistumisesta ja siitä mitä pitää tehdä.

Katsotaan myöhemmin kerkeenkö tai saanko uutta pop-up mahdollisuutta. Koetin saada jo tälle viikonlopulle, mutta tuli vastaus, että uudet ovat etusijalla. Toki ymmärrän ettei sitä joka viikko saa olla pop-up liikettä laittamassa kun tarkoitus on ilmeisesti vaihtelu ja monipuolisuus. No saa nähdä miten käy. Jonkinlaisen pop-upin ehkä kehittelen joulumyyntisesonkiin varsinkin kun hirmuinen määrä ideoita on keksitty tässä viime viikkoina ja moni jäi ensimmäisellä pop-upilla käyttämättä, sillä aika ei riittänyt. Pop-up hittimme Jellonamallisto saa lisätuotteita aika pian sillä uusia materiaaleja on tarkoitus kokeilla ensi viikonloppuna kun ei ole mitään muutakaan tekemistä :D

Pop-up kuudes päivä.

Kuudennen pop-up päivän aamu alkaa hieman leppoisammin sillä herätys on vasta kello 10.30 tosin heräsin sitten siinä 9.30 paikkeilla. Silloin kun saisi nukkua pidempään niin tulee herättyä kuitenkin reippaasti ennen herätyskelloa. No minkäs tässä tekee kun on tottunut heräämään 8.00 tai 8.30 niin ei sitä helpolla voi muuttaa. Sai kuitenkin rauhassa juoda aamukaffen ja hillua kotona kalsareissa normaalia pidempään.

Laitettiin sitten -20% huonekaluihin tai paremminkin tein yksin päätöksen ja informoin emäntää että tämä on sitten tilanne. Vastaus oli “Discounts!!! :)” eli yksipuoliselle päätökselle tuli kuitenkin siunaus varsin helposti.

Kolmisen varttia kiertelin kävelevänäkylttinä ennen kuin avasin liikkeen ovet ja sattumalta törmäsin useampaan tuttuun torikauppiaaseen. Ikävä kyllä kaikilla oli sama kokemus viime kesästä. Heikosti meni. Sateet, lama, tori asiakkaiden vähyys, korttimaksupäätteen puute jne. tappaa rankalla kädellä torikauppiaita. Ei todellakaan mikään hyvä suuntaus. Käsintehdyt esineet eri torikauppiailla maksavat esimerkiksi 10€ vastaava teollinen tuote sitten Ikeassa tms. 2€. Ero sitten onkin laadussa, joka tuntuu olevan se mitä osataan puheissa arvostaa, mutta ostettaessa tilanne on toinen. Eräs myyjä ilmaisi asian niin, että ensi kesänä myytävät tuotteet ovat selkeästi laaduttomampia kun on löytänyt “kiinantuonti” mahdollisuuden, jolla sitten lähtee toimimaan tulevaisuudessa. Ikävä suuntaus, mutta suuntaus ei yllätä minua yhtään.

Eilen kävi sitten niin, että minut ajettiin Hansasta ulos kun käppäilin kävelevänäkylttinä siellä. En ota nokkiini yhtään sillä Forumin mainoshan minulla oli vaikkakin omaan liikeeseeni. Asiallisesti ja hymyillen ohjattiin poistumaan. Jotenkin tuli sellainen olo, että vartijoille ennemminkin mukava poistaminen kun ei vastaan pullikointia ja kerrankin ei olla kännissä remuamassa ja häiriköimässä. Varmana niitä harvinaisempia poistamisia (veikkaan että vartijoiden kaffekeskustelussa herätin pikkuisen naurua). Minulle ei siis jäänyt mitään hampaan koloon poistamisesta vaan positiivinen mielikuva vartijoiden asiakaspalvelutaidoista.

Näyttää siltä että, perustan oman nettikaupan ensi viikolla. Voi toki venyä, mutta tarkoitus on nyt hyödyntää kaikki mahdollinen näkyvyys mikä tästä pop-upista on tullut. Tuotemäärä on varmaan alkuun aika vähäinen ehkä noin 10-20 eri tuotetta. Toki tuotemäärä laajenee ripeää tahtia kun pääsen alkuun. Toimituksiin koetamme miettiä joitain sopimus asiakkuuksia postin tai matkahuollon kanssa, mutta epäilen että pienyrittäjällä on heikot mahdollisuudet.

Jellonakassit, huosukassit, piikkilanka-lamput, vinyyli-valaisimet yms. on alkuun niitä tuotteita, joita tulee olemaan nettikaupassamme. Tarkoitus olisi, että merkittävä osa olisi kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Mallistoa sitten laajennellaan kun saamme kehiteltyä eri tuotteita. Omalla tavallaa kehitystyö on sitä hauskinta kun vanhaa esinettä pyörittelee kädessä ja miettii “mitä tästä saa aikaan?”. Housukassit ovat hyvä esimerkki tästä kehitystyöstä sillä vanhoja vaatteita minulla on varastossa ihan riesaksi asti ja sanoin ääneen kysymyksen “mitä näistä saa aikaan?”. Tuloksena oli emännän idea kasseista. Äitini kanssa yhteistyössä siippani sitten valmistivat koe-erän ja tulos oli varsin upea.

Liike tosiaan suljetaan sunnuntaina noin klo 17.30 eli jos haluatte tulla käymään niin aika käy vähiin :)

Pop-up viides päivä.

Kannattaa lukaista perjantain 11.syyskuuta Auranmaan viikkolehti sillä romukauppiasta haastateltiin pari päivää sitten :)

http://www.avl.fi/2015/09/tarvasjoen-romukauppias-tuunaili-pop-up-kaupan-turkuun/

Tämä taitaa olla sitä yrittäjän hulluutta kun ollaan tässä viikon verran puheltu että oma kivijalkaliike olisi kiva. Turun keskustassa sillä minulla on jo yksi Tarvasjoella. Tällä kävijämäärällä tietenkään ei hirmuisen suuria voi haaveilla mutta tämä suunnittelu ja ideointi on tärkein ominaisuus yrittäjässä. Aina on kehitteillä yksi idea, yksi idea on rakenteilla, yksi on operatiivisessa vaiheessa ja tottakai on niitä ideoita jotka on laitettu sivuun toimimattomana tai osastoon jos osat loksahtavat paikalleen otetaan idea harkintaan tai käyttöön uudestaan. Tottakai yrittämiseen kuuluu epäonnistumiset mutta ne epäonnistumiset ovat askel onnistumista kohden.

Ehkä ajatuksista kehittyy jotain tai sitten ei mutta aika näyttää sillä nettikauppaa nyt kehitellään tässä vaiheessa. Osto- ja myyntiliikkeen osalta minulla on vankka kokemus Huutonetin kautta käydystä kaupankäynnistä eli ilmoitukset, kuvat, s.postit, pakkaukset ja lähetykset ovat jo varsin tuttua työtä.

Taisin aiemmassa blogissa mainita, että meillä oli ongelmia “sateenkaarikankaan” hankinnassa. Tuli eilen viestiä tavarantoimittajalta että on kankaanpaloista mahdollista saada lähetys. Olisi vain tarvittu lähetys jo viimeistään viime viikon lopulla. Eli hiukan turha lähetellä enää. Tämähän on sitä yrittäjän ja romukauppiaan arkea. Aikataulut tulee ja menee eikä aina onnistu niin kuin Strömsöössä :)

Onneksi oli tuo Kaarinan Jättirätti sillä juuri äsken tuli myytyä Jellonakassi (sateenkaarikangas).

Tuo profiilikuvana oleva rukin pyörävalaisin on muuten sellainen esine että pystyn helposti ärsyttämään emäntää. Laitan vain värit vaihtumaan nopeaan tahtiin niin johan joku alkaa pikkaisen hermostumaan ;)

Rukin pyörästä on muuten kaiken kaikkiaan kolme erilaista variaatiota valaisimia. Seinävalaisin, kattovalaisin ja lediketjulle kehikko seinälle. Lediketju on patterikäyttöinen eli voi laittaa melkein mille seinälle vain. Lisääkin on innovaatioita, mutta kaikkea ei ehditty tekemään ja osan rakentamiseen ei ihan ollut kaikkia tarvittavia osia. Ehkä tulevaisuudessa. Kävihän yhden jalkalampun kanssa niin, että käytin aikaa 4-5 tuntia enkä saanut valmista kun yksi pieni osa oli mahdoton valmistaa tai varastossa ei ollut sopivaa. Jäi siis pölynimuri jalkalamppu verstaaseen keskeneräisenä. Tämä oli raskas päätös, sillä aikaa meni sitten runsaasti kankkulan kaivoon.

Pop Up-kauppa on auki vielä kolme päivää eli sunnuntaina pistetään ovet kiinni. Nyt on hyvä hetki tukea yrittäjyyttä ja suomalaista käsityötä pistäytymällä kauppaan ja ostamalla jotain. Hintahaarukka on 1€-525€, joten kaikille kukkaroille löytyy varmasti jotain kivaa. Tervetuloa!

Pop-up neljäs päivä.

Tänään onkin sitten semmoinen päivä että teen “kävelevääkylttiä”. Niille jotka eivät tiedä mikä tai mitä se on niin menen saapastelemaan kadulle kyltin kanssa. Hyvin usein nähty ulkomailla, mutta suomessa hyvin harvinainen. Eilenkin tein pienen kierroksen siinä viiden paikkeilla, mutta oli selkeästi liian myöhään kun ihmisillä oli selvästi kiire kotiin. Tänään pyörähdän yhden paikkeilla kadulle herättämään huomiota. Markkinointi on huomion hakemista ja käveleväkyltti on todella toimiva siihen.

Liiketilamme on muuten esteetön. Oven edessä on tukeva ja näyttävä ramppi. Tuo esteettömyys on muuten todella mukava myös meille itselle. On paljon helpompi kuljettaa kärryillä tavaroita kuin rehailla kynnysten yli raskaita taakkoja. Olen henkilökohtaisesti aina esteettömän kulun kannalla. Eikä nyt edes ole mielessä liikuntarajoitteisten etu vaan ihan ns. tervejalkaisillekin se on suuri helpotus kun pääsee liikkumaan helpommin. Esimerkiksi tori, jonka kiveys on uusittu esteettömyys silmällä pitäen keventää merkittävästi myyjän elämään kun jalat eivät ole kipeät illalla.

Muijan kanssa tuli eilen mieleen, että samalla kun kävelen kyltin kanssa voitaisiin järjestää leikkimielinen kilpailu. Jos törmää minuun kyltin kanssa ja sanoo “Osaatko sanoa mustan kissan paksut posket?”, saa lahjakortin, jonka voi sitten lunastaa liikkeestämme. Lahjana on retroesine eli kannattaa sitten metsästää Turun keskustassa kävelevää kylttiä.

Kylttinä muuten käytetään kahta valkotaulua. Tehty vanhoihin kehyksiin ja emäntä niitä tuunaili pitsin ja värien avulla. Liitutaulujakin on ja niitä mietittiin käytettäväksi kavelevänäkylttinä, mutta ovat liian painavat, jotta niitä voisi käyttää. Syy on ilmeinen. Liitutaulut on tehty ikkunanpokiin jotka painavat paljon enemmän kuin valkotaulut. Liitutaulumalleja on kolme yksiruutuinen, kaksiruutuinen ja neliruutuinen ikkunanpoka. Taulu pohjatkin on kierrätetystä materiaalista tehtyjä. Rautakaupasta ei siis ostettu vaikka se olisi ollut helpompi vaihtoehto. Eli kierrätystä siinä parhaassa muodossaan kun ei mennä sieltä missä aita olisi matalin.

Lisäkehitys idea tuli yhdeltä asiakkaalta. Magneettiominaisuus taidetaan lisätä ensi kerralla, jos teemme lisää liitutauluja ja valkotauluja. Sitä miten se toteutetaan ei tiedetä vielä ja mitä se tulisi maksamaan. Kustannustehokkuutta täytyy aina tarkkailla, jotta ei sitten valmiiseen tuotteeseen joudu laittamaan isoa hintaa. Pyrimme pitämään hintatasoa kohtuullisena ja realistisena jopa niin, että osa tuotteista on hyvin kilpailukykyinen Ikeaan verrattuna.

Pop-up kolmas päivä.

Eilen päivällä olin paikassa missä en pystynyt vastaamaan puhelimeen, joten pidin kännykän hiljaisella jotten häiritsisi muita. Tauolla sitten vilkaisin kännykästä puhelut ja viestit. Ensimmäisenä luin viestin ja huudahdin “jes” ääneen. Muut paikalla olijat kysyivät tuliko kauppa? Vastasin ettei tullut vaan viesti Auranmaan viikkolehdeltä. Viestissä pyydettiin ottamaan yhteyttä pikaisesti sopiakseni haastatteluajan. Soitinkin heti sillä haastattelupyyntöön en vastaa kieltävästi ikinä. Sovittiin kello neljään haastattelu.

Ilmoitin kouluttajalle, että nyt tuli kiireellinen lähtö haastatteluun. Sain iloiset kannustukset muilta kurssilaisilta ja hiukan oli ajelu normaalia vauhdikkaampaa, koska olin ehkä liikaakin innoissani. Kävin ensin ulkoiluttamassa emännän koirat. En tehnyt pitkää lenkkiä, mutta onneksi koirilla on viime viikko on ollut jatkuvaa ulkoilua Tarvasjoella. Eli eipä niillä nyt ollut edes suurempia menohaluja vaan olivat selkeästi normaalia rauhallisempia. Viikko maalla väsyttää vanhempia koiria ja palautuminen kestää muutaman päivän.

Liikkeeseen saapuessa Turun sarjakuvakerhon tuttuja ol useampi katsomassa mitä meillä on menoillaan ja siinä sitten juteltiin niitä näitä kahvin ja teen lomassa. Asiakkaitakin kävi muutama sentään. Kellon tullessa neljä saapuikin haastattelija. Kovasti sain kehuja liikkeen valikoimasta ja istuttiin sitten pöydän ääreen. Pöytä on minun itse tekemäni latolaudasta ja tuolit 1800-luvulta. Valaisin on moniulotteinen historialtaan, sillä runko on rintamapuhdetyö, valaisimen osat lampputehtaan lopetushuutokaupasta ja piikkilankakupu on omin käsin tehty. Nämä piikkilankalamput ainakin ovat herättäneet hyvää kiinnostusta. Myyty ei ole vielä yhtäkään, mutta hiukan on ollut katuvaa kiroomista kun on ostanut lampun kalliimmalla kuin millä itse myyn käsityölampetit. Eli ei ainakaan ole hinnalla pilattuja ja takuuvarmasti uniikkeja.

En osaa sanoa kuinka hyvin haastattelu meni sillä minua jännitti aika lailla ja muutamat kysymykset olivat hirmu vaikeita omalla tavallaan. Ehkä, jos olisi useammin haastateltu osaisi varautua kysymyksiin ja vastata rennommin. Jutun pitäisi ehtiä perjantain lehteen, joka olisi minulle hirmu tärkeää, sillä tämä on parasta mainosta.

Ehdin jopa haastattelun jälkeen kasaamaan hyllyt ja asettelemaan hieman ilmavammin pöydillä olevat esineet. Pöydät näkyvät nyt paremmin sillä nekin olisi tarkoitus myydä. Onhan niihin sentään panostettu varsin paljon.

Pöytien kannet on tehty latolaudasta ja jalat ovat suurelta osin kierrätetty erilaisista pöydistä tai jopa säkkikangaspuiden jalustasta. Latolaudat ovat muuten saatu hyvässä nipussa, naulattomana ja kotiin tuotuna.Tein vaihtokaupan lapsuuden ystäväni kanssa. Hän sai mun(!) vanhan mopon ja minä nipun lautaa. PV-50 on siis nykyään rekisterissä ja kunnostettu uuteen (toivottavasti pitkään) elämään. Kahdessa pöydässä on lasikansi, sillä minulla oli muutama varastossa. Helpottaa pöydän pitämistä puhtaana tuo lasi. Kolmannessakin pöydässä oli, mutta siskon mies p******e sen rikkoi. Hioin kaikkien pöytien kannet hyvin kevyesti, jotta latolauta olisi mahdollisimman autenttisessa kunnossa. Päät petsattiin niistä, joissa sahattu pää oli häiritsevä. Pyöreät ja ovaalipöytä jätettiin petsaamatta, sillä näyttivät sen verran hyviltä ilman petsausta. Eli pyrittiin pysymään viimeistelyssä maltillisena eikä lähdetty ylituunaamaan.

Pukkisängyn jalat uusio käytössä. Tätä pöytää kehtaa käyttää vaikka kirppispöytänä kun lähtee itse myymään toreille ja turuille. Itsellä on ollut vastaava kokonaisuus käytössä vuosia.

Tämän pöydän jalkana on kansakouluaikanen karttajalusta.

Tämän pöydän pöytälevy oli jäänyt matkan varrelle joten tehtiin uusvanha pöytälevy.

Tarkkaa tietoa ei ole minkä jalusta tässä pöydässä on mutta oli todella mukavan kokoinen ja tukeva.

Tämän pöydän jalka on vanhan säkkikangaspuiden runko.

Tulkaapa katsomaan mitä romukauppias on tehnyt. Eikä minua haittaa jos tilaus töitäkin saisin. Tulkaa vaikka kaffelle tai teelle. Keksejäkin on :) Liike on auki vielä sununtaihin. Nyt viikolla ajalla 12-19 ja la-su 12-17.30. Ja paikkanahan siis Turun Forumissa liiketila Ricoa vastapäätä.

Pop-up toinen aamu.

Pop-up liikkeen toinen päivä tai paremminkin aamu alkaa omalta kohdalta ennen kuin herätyskello edes soi. Ensi kertaa yli viikkoon pääsin kotiin inhimilliseen aikaan. Viimeiset viisi iltaa olivat venyneet siihen yhteentoista kahteentoista ennen kuin viimeiset päivän työt olivat tehty. Eilen illalla pääsin kotiin ennen kahdeksaa ja ilmeisesti siinä puoli kymmenen aikaan oli pää tyynyssä ja taju kankaalla. Kunnon rauhallinen ja pitkä yöuni teki kyllä hyvää. Heräsin kahdeksan aikoihin ja herätykseen oli puolisen tuntia. Sai siis aamun aloittaa omaan verkkaiseen tahtiin ensi kertaa yli viikkoon.

Aamupäivät vietän koko viikon ajan muissa velvoitteissa ja emäntä päivystää liikkeessä yksin kolmeen asti. Tosin tänään ja torstaina emäntä käy ensin koulussa ja sitten kello 12.00 avaa liikkeen ovet. Eli pitkiä päiviä tulee kummallekin. Toivottavasti se ei näy vaan jaksetaan hymyillä jokaiselle asiakkaalle.

Laitan tänään kaksi hyllyä kasaan ja myytäviä tuotteita hyllyyn, jotta myytävät pöydät näkee paremmin. Tällä hetkellä on aivan liikaa esineitä pöydillä ja latolaudan kaunis muoto sekä monisävyinen väri jää ikävästi piiloon. Meillähän on melkein kaikki myynnissä mitä liikkeessä sijaitsee. Jopa lattialla olevat räsymatot voi ostaa :)

Onhan tässä jopa tullut mieleen että oman liikkeen perustaminen Turun keskustan alueelle olisi hienoa. Onko tämä tie siihen vai sitten viikko jonka jälkeen totean ettei kannata edes harkita vakituista toimipaikkaa Turussa? Eilisen myynnillä ainakin voi todeta ettei tule olemaan mahdollista vielä hetkeen ellei ihmeitä tapahdu. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin positiivinen olo sillä kuvat ja muu taustalla tapahtuva keskustelu on ollut hyvin positiivista. Aika näyttää miten hyvin tai huonosti käy.

Yhden esineen tai paremminkin esineryhmän haluan kuitenkin tuoda esiin. Sateenkaarikassit ja housukassit. Sateenkaarikassit ovat poikkeuksellinen esineryhmä liikkeessämme sillä ne ovat tehty kankaasta joka ei ole kierrätetty vaan hankittu uutena. Kolmisen viikkoa sitten tuli idea tehdä kasseja sateenkaarikankaasta ja maalata niihin suomen leijona. Yllättävintä oli se että kangasta sai sitten etsiä oikein urakalla. Mistään kangaskaupasta ei meinannut löytyä. Lopulta löytyi. Ovat vain vielä tulematta kun tulevat ulkomailta (ei ollut mainintaa tilausta tehdessä tai ei huomattu pientä pränttiä sillä oli suomalainen verkkokauppa). Onneksi kuitenkin lopulta löydettiin Kaarinan Jättirätistä ja saatiin tehtyä edes osittain kassi-idea. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin ideoitiin tai haluttiin.

Housukassit taas keksittiin kun avasin suuni ja kysyin emännältä mitä voisi keksiä noista vaatteista joita minulla on varastossa ihan riesaksi asti. Emäntä sitten keksi, että kasseja tai laukkuja niistä voi tehdä. Niihin olen kyllä hyvin tyytyväinen ja takaan ja alleviivaan, että ovat uniikkeja, sillä kahta samanlaista ei ole eikä tule. Koristeeksi tuli vanhoja vöitä tai liinoja ihan sen mukaan mikä sattui sopimaan ulkomuotoon. Näitä saattaa tulla myyntiin Tarvasjoen liikkeeseen sekä huutonet myyntiin. Ovat meinaan sen verran upeita.

Kannattaa tulla paikan päälle katsomaan ja kysellä jos vaikka voitaisiin tehdä teille sopiva tuote, jos nykyisestä valikoimasta ei löydy sitä oikeaa esinettä. Eihän sitä tiedä vaikka kaikki tarvittava löytyisi varastosta tai saatan tietää mistä saan loput tarpeelliset osaset :)

Keskiviikkona on varattu aika 15-18.30 siihen, että neuvotaan ja autetaan ihmisiä heidän omien ideoiden toteuttamisessa. Tuolloin on tarjolla myös kahvia ja ehkäpä jopa pullaa. Kannattaa siis pistäytyä Forumissa  huomenna.

Pop-up

No nyt se sitten on -  oma pop-up liike avoinna.

Liiketila on kalustettu. Tavarat ovat esillä. Hinnoittelu on valmis. Asiakkaat vaan puuttuu eli se oleellinen :)

Markkinointi sitten päälle oikein urakalla.

Tokihan meillä on kaffetarjoilu. Tässä vaiheessa koetetaan saada kutsuttua paikalle henkilöitä, joiden blogeja seurataan enemmänkin. Ehkäpä keskiviikkona olisi sopivin hetki kutsuvieraspäivälle. Tokihan tässä sosiaalisen median voimaan tukeutuu voimakkaasti, mutta ei sitä voi yhden kortin varaan jättää markkinointia. Tietää vain sitä “käveleväkyltti” reissua enemmänkin.

“Kävelevänäkylttinä” saapastelin keväällä Kulttuurikirppiksen takia, homaa on tuttua. Täytyy vaan muistaa pitää aurinkolaseja päässä sillä se antaa semmoisen turvallisemman olon, kun ohikulkijat tuijottavat kyltin tekstiä. On muuten alkuun todella hämmentävää tuo tuijotus. Täytyy koko ajan muistuttaa itselleen, että eivät ohikulkijat minua tuijota vaan kyltin tekstiä. Siksi aurinkolasit ovat ehdottomat. Kuulin muuten viime viikolla eräältä henkilöltä, että hänen kaverinsa oli nähnyt minut kyltin kanssa. Sitä en tiedä pidetäänkö kyltin kantoa naurettavana vai hyvänä ideana. Näkyvä markkinointi on se millä haluan edetä enkä vain hissutella hiljaa nurkassa. Eihän sillä hiljaisella puhinalla saa asiakkaita oven saranoita kuluttamaan.

Varsinkin nyt kun pop-up kestää viikon, on kaikki mahdolliset neuvot tarpeen, että saa väkeä ovesta sisälle ja ostoksille.

Täytyy tietenkin ensimmäisenä toivoa, että saa omat pois. Onhan tähän laitettu semmoista rahaa mikä olisi kiva saada viikonloppuun mennessä takaisiin. Muija laittoi osan vuokrarahoista ja minä koko tämän kuun hankintabudjetin. On eräällä tapaa olo, että kaikki munat on yhdessä korissa, mutta sitä se yrittäminen on. On vain kaksi vaihtoehtoa: miettiä ikkunan kadunpuolelta, että olisi pitäny tai sitten olla lasin tällä puolen miettimässä miten tuon tyypin ikkunan takaa saa ostoksille. Eräällä tapaa raaka ajatus, että tuolla ulkona kävelee vain käveleviä kukkaroita, mutta näin se vaan on kun katselee maailmaa tiskin tältä puolen.

Jaa niin. Tämä on sitä toimintaa millä Suomi saadaan nousuun - rohkealla yrittämisellä. Toki epäonnistumisia tulee, mutta tekemättä mitään ei voi saavuttaa mitään. Joten kaikki tukemaan suomalaista yrittäjää haastavassa tilanteessa vaikka vain kiittämällä ja toki voi ostaakin jotta saa edes ruokaa pöytään.

Turun Sarjakuvakerhon julkaisuja... jos haluaa uusimman antologian ensipainoksen on kiire sillä on myyty lähes loppuun parissa viikossa :)

Kukkakauppa Piia Jaala:sta tuli oikein mukavia kasveja koristeeksi.

Kukkakauppa löytyy osoitteesta Linnankatu 9-11 Turku.