Nyt v*****a!!!

Jep. Jep.

Aina tulee niitä tilanteita kun miettii, että olisiko viisaampi laittaa vaan pillit pussiin. Romut lavalle ja Topinojalle tai sitten bensaa ja tuli päälle.

Alamäkeä on näissä hinnoissa tultu jo muutama tovi ja tuntuu siltä, ettei millään saa muuta kuin kehut; “kivoi tavaroi sulla” tai “ai kun kivaa että täältä löytyy näitä”. Kaupallinen tapahtuma puuttuu.

Kokeeksi sitten vedin rankemman puoleisesti Huutonettiin muutaman kohteen alhaiseen lähtöön ja maltilliseen nousuun. Kaikkeahan voi kokeilla markkinointi mielessä. En nyt isoja kuvitellut. Arkusta odottelin 150-200€ kun on kuitenkin melko erikoinen ja iäkäs. Klaffi piironki…. juu u - tulos oli 160 ja risat kun sentään odottelin 250-350€. Kummankin odotusarvo oli hankinnallisesti jo tappiollinen, mutta näin päin persettä ei pitänyt mennä. Nyt ei tosiaan naurata.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Muutama iso talo taitaa jäädä ja pienet kuihtuu pois. Tosiaan tällä hetkellä fiilis ei ole se paras mahdollinen. Muuten jos sitten hokaatte mistä esineistä puhun ja satutte törmäämään samoihin esineisiin niin, että ne ovat myynnissä… älkää kertoko mulle. Mua ei kirjaimellisesti nyt kiinnosta pätkääkään.

Hauska esine.

Tässä on pohdittu tai paremminkin ehdotettu, että kertoisin blogissani yhdestä tietystä esineestä. No onnistuisihan sekin, mutta kun itselle ei yksi esine oikein ole semmoinen mistä osaisi kertoa blogin verran. Esineryhmä on enemmän se, mistä osaan kertoa niin, että on kattava. Tai ainakin kaikki mitä kerron olisi oikean tiedon mukaista. En siis ole mikään yhteen esineeseen tai esine kategoriaan keskittynyt myyjä, siksi tietotaito on hatara yksittäisten esineiden kohdalla.

Otan käsittelyyn itselle mielenkiintoisen ja rakkaan esineryhmän sillä semmoisesta, josta itse pitää, on helpompi kirjoittaa. “Sekalainen seurakunta” siis tänään aiheena. Siitä vielä lohkotaan pienempi sektori eli “sekalainen tauluroina”. Nyt varmaan iskee kysymys mikä tai mitä nämä ovat?

Sekalaiseen tauluroinaan kuuluu yleensä sellainen esine, joka on hauska ostohetkellä. Voi olla vanha avain, tupakki-aski, tulitikku-aski, karkkipaperi, vanha valokuva jne. Esineet ovat siis kolikko tavaraa ja niitä kerätään sieltä täältä eri kirpputoreilta, rompetoreilta, markkinoilta, maaseudun osto- ja myyntiliikkeistä yms. Nämä esineet sitten liimataan, naulataan, teipataan tauluun, jonka kehyksenä on yleensä vanhat ikkunan pokat. Tarvitseeko kertoa enempää? Luulen, että tämä kuvaus riittää melkein kaikille ymmärtämään mikä tämä esine on ja mikä tämä esineryhmä on.

Miksi sitten itse pidän tästä niin paljon? Hyvänä päivänä voin torilla saada myytyä 20€ edestä tällaisia esineitä. Ei siis mikään kultakaivos yksistään vaan kiva lisä päivämyyntiin. Syy siihen miksi pidän tästä esineryhmästä on ihan taloudellisen panostuksen mutkattomuus. En sijoita pennostakaan ostoon vaan keräilen vinteiltä, puuliitereistä, kellareista tms. paikoista laatikoihin tätä roinaa, kun teen oston esimerkiksi huonekaluista. Ainoa panos on siis oma aikani (tosin aika on kallein omaisuuteni) samalla kun haen isoa seteliä muusta tavarasta. “Toisen roska on toisen aarre” on täydellinen lause tähän esineryhmään. Liian usein luullaan, että lause tarkoittaa isoa tukkua keltaisi, vihreitä tai punaisia euroseteleitä.

Usein puhun, että saan näillä pikku roinilla katettua kuluja, joita tulee polttoaineesta, paikkamaksuista, pullakaffesta, muovipusseista, teipeistä ynnä muusta sellaisesta. Totuus kuitenkin on, että nämä euron tavarat on kiva myydä. Yleensä asiakas on leveällä hymyllä kun tupakki-aski maksaa sen kolikon ja kotiin tullessa se taulu on askeleen lähempänä valmistumista. Luultavimmin tämä taulu ei kuitenkaan ole koskaan valmis, vaan on ennemminkin tapa säilyttää niitä muistoja ja suurin ilo on se löytämisen ilo.

Muuten mulla on nämä pikkuroinat taas vähissä eli oliskos vinttejä joita koluta? Rahallista korvausta ei voi luvata, mutta hyviä tarinoita voin kertoa (tulkinnanvaraista tosin).

Kesäkeittoa ja huutonettiä.

“Kaikkea saa kokeilla paitsi kansantansseja sekä sukurutsausta.” Sanoo eräs sanonta (ja sukurutsauskin on mahdollisesti poistumassa kieltojen joukosta )

Tuli sitten kokeiltua kesäkeitto tarjoilua, jotta väkeä olisi tullut enempi käymään liikkeen puolella. Homma maksoi 10,45€ ja meni sitten harakoille. Ei hirmuista ryntäystä ollut. Teenkö uudestaan kesäkeittoa? No tottakai teen. Ei sitä aina voi onnistua ja nyt vain miettii mikä oli syy siihen, että puolet jäi syömättä. Oliko markkinointi hyvä? Ei, sillä sitä voi aina lisätä. Oliko säät hyvät? Kyllä, kyllä säät olivat hyvät eli huonot. Näin lämpimillä keleillä on muutakin tekemistä kuin lähteä katsomaan osto- ja myyntiliikettä. Jahka kelit ovat synkemmät ja vaihtoehtoista tekemistä on vähemmän kokeillaan uudestaan.

Joka tapauksessa ne muutamat jotka kävivät kehuivat. Kokeeksi tehtiin kesäkeitto kaurajuomaan eli kansanomaisesti kauramaitoon. Oli sinänsä positiivinen kokemus, sillä se pienoinen makeampi maku ei haitannut yhtään. Äitini itse tekemä mehu oli semmoinen piste ii:n päälle. Vegaania ruokaa sekä oman maan mehua. Tulipahan kehut, että on hyvin modernia. Perinteinen kahvi ja pulla on kokeiltu eikä se niin ihmeellinen ollut tuloksellisesti. Hernekeitto taas oli ihan kiva tarjoilu, kun se tuotti paremmin sitten asiakaskäyntejä ja erityisesti ostajia. Ehkä ensi kerralla sitten jotain muuta, mutta luulen, että kesäkeittoa kokeilen uudestaan, koska vegaanista tarjoilusta saa helposti erityistä huomiota ja kiitosta. Ilmaisia ämpäreitä ei kyllä tulla koskaan jakamaan sisäänvetotuotteena ;)

Ei se nyt ollut ihan tyhjä viikonloppu kuitenkaan. Hyvä esimerkki viikonlopusta on asiakas, jonka kaveri oli ohjannut paikalle Facebook viestin jakamalla. Hän etsi 20-luvulla rakennettuun asuntoonsa lamppua. Hetken kyselyt ja haarukointi mitä on hakusessa ja sieltä hyllystä sitten löytyi se lasikupu, joka oli mieleen. Tai no oli hetken kaksi kädessä, mutta usein se eka kädessä on se oikea niin kuin nytkin. Johtosarja sitten vain piti etsiä ja tarkistaa tarvitseeko sovitepalan. Ei nyt tarvinnut, mutta johtosarjan väriä mietittiin. Teen itse vinyyli-valaisimia ja niihin sitten ostan johtosarjoja eri väreissä. Ei nyt ollut oikean väristä sarjaa, joten kerroin mistä voi käydä ostamassa.

Vinyyli-valaisimia.

Arabian maljakko (väittävät kovasti että olis Arabian kaffekannu)

Hyvin, hyvin väsynyt apulainen.

Jaa niin. Lauantai iltana sitten laskeskelin tulevan kuun tilannetta. Tämän kuun loppu on kiireinen ja samalta näyttää ensi kuun alku. Kiire kuun vaihteessa vain ikävä kyllä merkitsee tässä tapauksessa kassavajetta. Kuun keskivaiheessa sitten olisi parempi tilanne tai sitten tosi loistava, jos eräät ehkä myöhemmin kerrottavat asiat onnistuvat. Kassavajetta paikatakseni pistin sitten Huutonetissä rohkeampaan myyntiin klaffipiirongin ja arkun vuodelta 1777. Kolmen euron lähtö 0,5€ korotuksella ilman hintavarausta. Katotaan ny miten käy. Jos tulee kassaan kiva summa, saan hyviä eriä hankittua ja jos ei, niin “elämä on” ja “se ei pelaa joka pelkää” :) .

https://www.huuto.net/kohteet/arkku-vuodelta-1777-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/374336012

https://www.huuto.net/kohteet/klaffi-piironki-osto-ja-myyntiliike-tarvasjoki/374334754

Kirppisralli ja hinnoittelu

Viime sunnuntaina eli 16.8 oli Tarvasjoella kirppisralli. Tämmöiselle Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle se on yksi vuoden ehdottomasti tärkeimmistä päivistä. Rahallisesti ei niinkään, mutta paikallisille se on päivä kun käydään katsomassa mitä on tarjolla romukauppiaalla. Uskon, että myöhemmin kotiutuu kolikot ja setelit. Viime vuonna ainakin oli hyvinkin positiivinen kotiutuma kirppisrallin osalta jälkikäteen ja samaa toivon nytkin. Tosin tapahtuma oli kaksipäiväinen viime vuonna. Lauantaina oli enemmän kiertelijöitä ja sunnuntaina tulivat ostajat. Enpä sinänsä tämän vuoden yksi päiväisestä tapahtumasta odottanut mitään ihmeitä, sillä lämpimän ilman tiesin olevan este loisto tulokselle. Ymmärrettäväähän tuo on, kun kuumassa autossa harvempi jaksaa koko päivää kierrellä ympäri pitäjää. Alkukesän ilmat olis saanu nyt olla minun puolestani ;).

Aina siitä säästä täytyy valittaa, kun ikuna ei oo hyvä ilma myynnin kannalta. Totuus vaan on, että 18-19 astetta, puolipilvinen ja pikkuinen tihku kesken päivän on paras mahdollinen kokemukseni mukaan. Ei siis semmoinen tihku, että kastuu vaan semmoinen mikä puhdistaa ilman.

Isot kiitokset tapahtuman järjestäjille, jos sattuvat lukemaan sepustukseni. Ensi vuonna uudestaan (kaksi päiväisenä?).

Tänään sitten tuli tehtyä yhtä perushommaa oikein enemmänkin - nimittäin hinnoittelua. On muuten sitä työtä mitä joutuu usein tekemään. Tämän päivän epistolana oli ruuvi/mutteriosasto. Laatikoittain on tuota ruuvia, mutteria, naulaa yms. pikkutilpehööriä hyllyissä ja sitäkin on hyvä joskus hinnoitella myyntiin. Laitettiin emännän kanssa pöytä ulos ja alettiin pussittamaan kirppistä varten. Eli vien ihan Hassisen kirppikselle perus kodin ruuvia/naulaa/mutteria, huonekalunaulaa, valaisinruuvia/mutteria yms. Jopa laitoin pakaten kellojen veto-avaimia, jos joltakin puuttuu. Siis hopi hopi ostoksille paikalle 35 Hassisella. Löytyypä sieltä myös ikkunahakoja ja kaapelihakoja pussitettuna ja hinnoiteltuna..

Hinnoittelu on muuten semmoista hommaa josta sanon usein, että “harva tekee yhtä paljon hinnoittelu virheitä kuin minä”. Pitää paikkaansa kirjaimellisesti. Tänään hinnoiteltiin noin 150-170 tuotetta ja haitarin ollessa laaja tulee väkisinkin yli- ja alihintaa. Alihinta ei niinkään haittaa, koska se tuo rahaa. Mutta ylihinnoiteltu jää hyllyyn ja on uudestaan hinnoiteltava, joka on lisätyötä. Vaikein asia, mitä voi vain olla tässä työssä, on tuo hinnoittelu. Kannattaa siis kysellä hintoja kun kerron olevani surkea siinä ;).

Olen aikojen saatossa oppinut panostamaan laadukkaisiin tarvikkeisiin. Halvat (1€/100kpl) muovipussit hajoavat helposti tai tuotteita ei näe, koska pussista ei näe läpi. Kun ostaa laadukkaampaa (1,7€/100kpl),  niin ongelmat on ratkaistu. Teippiä kun sortuu ostamaan tarjouksesta (5€/12kpl), menee hermot, sormet verille, aikaa kuluu eikä siltikään tunnu tulevan valmista. Kun satsaa hieman (1,2€/kpl), homma sujuu nopeasti ja lähes ongelmitta. Sen huomaa varsinkin kun hinnoittelee isomman erän kerralla, että mikä merkitys on laadukkailla työvälineillä ja materiaaleilla. Tilityksissäkin sen huomaa, kun käy kirppiksellä hakemassa “viikkorahan”. Laatu vain maksaa, sille ei voi mitään. Mutta laadusta kannattaa maksaa.

Laadun valvoja.

"Mul on tylsää. Lopeta se istuminen."

Punnitse ja pussita.

Ensi viikonlopuksi olen muuten suunnitellut hiukan ohjelmaa Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle: kesäkeittotarjoilun lauantaille sekä sunnuntaille. Kahvia ja pullaa on kokeiltu sekä hernekeittoa jo ennestään. Jotain uutta ajattelin kokeilla tälläkertaa ja kesäkeitto tuli mieleen. Helppo ja vaikeahko epäonnistua… tai no miten sen nyt ottaa. Kauramaitoon ajattelin tehdä, jotta olisi täysin vegaani vaihtoehto. Se voi olla sitten se akilleen kantapää kun aikaisempaa kokemusta ei ole. Joten, jos on hyviä ohjeita kesäkeittoon kauramaidolla niin kuuntelen. Kutsun sinut myös lukijani tervetulleeksi maistamaan romukauppiaan keitosta Tarvasjoen osto- ja myyntiliikkeelle ensi viikonloppuna.

Kirppisrallin odotusta.

Yksi hienoin facebookin ilmiö on tämä “Tarvasjoen kirppisralli”. Niille jotka eivät tiedä, niin tässä lyhyt selostus: kirppisralli on tapahtuma, joka levitetään facen kautta ja siihen osallistutaan joko kotikirppiksenä tai tietyillä sovituilla paikoilla. Tapahtuman järjestäjä ainakin Tarvasjoella tekee isoimman työn listaamalla paikata, tekemällä kartan sekä jakamalla numerokyltin, joka noudetaan sovitusta paikasta. Kyltistä menee pieni kohtuullinen maksu, joka ei vastaa missään muotoa järjestäjän työpanosta. 3€ saa kyllä kyltin raaka-aineet, mutta eipä ihmeempää korvausta vapaa-ajasta. Tietenkin kyltit ovat edellisen vuoden kylttejä, mutta täytyyhän ne säilyttääkin. Eli kannustan tykäkkäämään Tarvasjoen kirppisrallista nyt Facessa, jotta järjestäjille tulee hyvä mieli. Talkoovoiminhan noita järjestetään ja kehu on ainoa palkka.

Tänä vuonna tapahtuma on yhden sunnuntaina mittainen, kun viime vuonna tapahtuma kesti sekä lauantain että sunnuntain. Se millainen tulos sitten tulee on ihan ilmoista kiinni. Hellettä en toivo, sillä autolla kiertäen paikasta toiseen kuumuudessa vie innostuksen. Sadekeli on myös pahasta. Unelmakeli on semmoinen 15-18 astetta lämpöä ja pikkuinen tihku silloin tällöin. Se tuo sen parhaan tuloksen minulle, sillä kaikki myytävä on sisätiloissa. Ulkomyynnille toki sade tai tihku on pahasta, sillä osa myyjistä on Tarvasjoen paikallisen K-kaupan (K-Exrta Taateli) pihalla. Itse harkitsen pääsenkö laittamaan kaksi myyntipistettä, toinen K-kaupalla ja toinen tietenkin omalla kaupalla Virolantiellä, mutta se selviää kun tiedän saanko lisäkäsiä sunnuntaiksi.

Nämä kirppisrallit ovat yleinen ilmiö täällä Varsinais-suomessa. Aura ja Marttila ainakin ovat olleet kirppistapahtumallisia kuntia. Missä muualla on samaa toimintaa, sitä en tiedä, mutta käsittääkseni on nouseva trendi järjestää kunnan sisällä kirppisralli.

Kannattaa siis tulla tutustumaan Tarvasjoen aktiiviseen talkootoimintaan kirppisrallin osilta ja tulla tutustumaan Tarvasjokilaisiin :)

Tästä klikkaamalla pääset Tarvasjoen Kirppisrallin FB-tapahtumaan.

Pakkaaminen.

Mitä kaikkea voi tuollaiseen normaaliin työpäivään liittyä? Homma tietenkin hiukan vaihtelee koska myyntiä on vähän siellä täällä. Tällä hetkellä minulla on muutama viikkokirppispaikka, nettimyynti, toritapahtumat ja itse pääpaikka Tarvasjoella (Lieto).

Perusvarasto päiviin kuuluu totta kai nettikaupankäynnin pakkaukset. Parhaina päivinä saattaa olla useitakin paketteja mitä joutuu tekemään. Ryijy nyt on helppo pakata. Pahvilaatikkoon ja teippi päälle. Se oli siinä. Särkyvän pakkaaminen vaatiikin sitten jo hieman enemmän. Sanomalehteä siten, että kohde on hyvin suojattu pahvilaatikossa. Tämä pahvilaatikko sitten toiseen pahvilaatikkoon, joka vuorataan myös sanomalehdellä siten, että sisempi laatikko ei liiku. Näin kun on pakannut, niin eipä ole tullut valitusta särkyneistä esineistä. Huonekalut ovat usein helppoja, mutta kokonsa takia työläitä. Pakkauskelmua rullaatirullaatirullaa päälle ja tietenkin pahvilevyä joihinkin oleellisiin kohtiin suojaksi tai pohjaksi. Paino ja pakkauksen äärimitat pitää tietenkin pitää tietyissä rajoissa, että menee sovitun toimituskulun sisällä. Alkuaikoina tuli takkiin muutaman kerran kun tuli yllätyksiä maksuissa paketin ollessa liian iso tai painava. Tosin voihan tämmöinen virhe sattua milloin vain ja omasta pussista sitten maksan, sillä pidän sovitusta kiinni.

Toimitukset nyt ovat oma hommansa. Tällöin sovitaan noutopaikka minne vien. Toki siitä sitten on oma veloitus, joka on yleensä 5-10€ luokkaa. Erikseen, jos joutuu ajelemaan kauemmas vaikkapa Hyvinkäälle asti, siitä sitten pyydetäänkin tapauskohtainen hinta.

Nettimyynti-ilmoituksia tulee tehtyä paljon joka varastopäivä. Yleensä noin 5-20 kpl. Joskus tosin tulee tehtyä jopa yli 50 kpl ilmoituksia. Kuvaamisen ja tuoteselostuksen tekeminen on oma taiteenlajinsa. Hyvä kuva on parempi kuin tuhat sanaa. Mitat on otettava tarkasti ja osattava myös ilmoitukseen laittaa siten, että se on yksiselitteinen.

Viime ajoilta haastavin pakkaus oli se, kun laitoin klihdan sekä pyykki-maijan samaan pakettiin. Oli aika *piip* työ ja meinas usko loppua kesken. Paino oli ihan toimituksen ylärajalla. Samoin oli mitat, sillä laskeskelin että 0,512 kuutiometriä oli tilavuus ja sallittu korkein on 0,5 kuutiometriä. tämä oli tosin laskettu äärimitoilla ja pakkauksen ollessa epäsymmetrinen oli hiukan tulkinta kysymys. Onneksi paketti lähti ja saapui ilman ongelmia. Tai no asiakkaalla oli kuulemma ongelmia saada paketti auki Matkahuollon pihassa, kun ei olisi ilmeisesti sellaisenaan mahtunut autoon. Eli hyvin pakattu paketti, kun ei saa helpolla auki :)

Pahvilaatikot ovat ainainen ongelma. Ennen kävin hakemassa huonekaluliikkeistä hyviä laatikoita. Oli yleensä takana rullakoita nipussa, joista sai ottaa kun kysyi luvan. Olivat ennemminkin onnellisia, kun joku tuli ja haki pahvit pois. Nykyään niissä on nuo puristimet eikä pahvia säilytetä enää rullakoissa pitkiä aikoja. Mistä hakea pahvia? Se on kysymys, joka askarruttaa sitä mukaa kun laatikko varasto hupenee.

Esineen kirjaamista.

Mitta on yksi tärkeimmistä työkaluista.

Jatkolevyn asettelua.

Nauravat nakit.

Tuli sitten facebookissa vastaan tuollainen perinteinen linkki “nostalgiaa kolmekymppisille”. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Lista asioista, jotka ovat muistoja lapsuudesta. Niin kuin esimerkiksi Pikku kakkosen “varokaa heikkoja jäitä”, Pelle Hermanni, Ransu, viikonloppuaamun piirretyt, Nintendo 8 bit, “Kuusnepa” (commodore 64) yms. Tuossa listassa oli myös nauravat nakit ja oli sitten ihan pakko saada tänään tuota herkkua. Uuniin siis ranskiksia ja nakkeja :)

Nostalgia on muuten aivan törkeän tärkeä asia romukaupassa. Kuka olisi pari vuosikymmentä sitten osannut sanoa, että kasibittinen Nintendo on saman arvoinen kuin 1800-luvun kapioarkku? Kuusnepallakin on oma keräilijä kuntansa, mutta ilmeisesti selkeästi kapeampi kuin Nintendon. “Heman-ukot”, niin kuin äiti sanoi, ovat oma keräily kohteensa. Masters Of the Universum krääsän hinta on nykyään kova. Vanhat legendaariset lautapelit ovat myöskin komeassa arvossa. Lasten kirjat nykyisten kolmekymppisten lapsuudesta ovat myös osiltaan arvossa. Hiukan mielestäni kyllä aliarvostettuja suhteessa muuhun nostalgia esineistöön.

Itselle muistoja herättää muumiherätyskello. Tosin ei mitään hyviä muistoja vaan ennemmin aggressioita. Tiedätte varmaan sen muumiherätyskellon, jonka herätysääni oli jotain tämän tapaista: “Herää jo, on kaunis päivä. Herää jo, on kaunis aamu. *äärettömän ärsyttävää pimputusta* Herää jo on kaunis päivä. Herää jo on kaunis aamu…..” Siskollani oli tuo kaameus. Kahden huoneen päästä kuultuna aiheutti jo aivan hirveitä aggressioita sekä halun mennä ja heittää muumikello seinään. Uskon, että tämä herätyskello on aiheuttanut useita vahingontekoja. Tänään tuon kellon arvo taitaa olla jossain sadan ja sadanviidenkymmenen euron välillä. Tarkasti en nyt tiedä, mutta käsitys olisi tuollainen.

Usein kuultua kun olen ostamassa erää on: Tämä on yli satavuotias, niin kyllä on arvokas. väittämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi 1880-1910 tehty raamattu on ollut euron arvoinen jo pitkään. Arvo on viime vuosina noussut hieman, mutta syy lienee tuo voimakas keskustelu perhearvoista ja avio-oikeuksista. Pöly kun laskeutuu, niin raamatun arvo palaa sinne alle kahvikupin arvoon. Arabian astiota tarjotaan usein ja mainostetaan että on rotanhäntä, AAA, torni tms. leimoja pohjassa. Ikää kun on, niin on tietenkin arvokas. No eipä taaskaan pidä paikkaansa (on toki vanhaa arabiaa, jolla on korkea arvo). Tällä hetkellä Arabian arvokkaimmat esineet ovat nuorempia kuin Nokian legendaarinen 3310. Nokian 3310 arvo muuten taitaa olla kasvu suhdanteessa eli kannattaa olla heittämättä roskiin.

Suurin kysymys itselle on aina mikä on se huomisen hitti? Pokemon tuntuisi olevan noususuhdanteessa. Vanhat kännykät myös, mutta vain ne legendaariset, ei kaikki. Mahdollisesti rintamamiestalojen huonekalut, kun niiden hävitys on ollut huipussaan viime aikoina. 80/90-luvun sisustustavara ja huonekalut ainakin tuntuisivat olevan nouseva kiinnostuksen kohde tai ovat jo sitä. Omistaisipa tuon kristallipallon joka kertoisi mikä on huomisen hittituote.

Tavaroiden hankkiminen.

Vanhojen esineiden ostaminen ja myyminen on monimutkaista. Pelkästään esineryhmien perustietojen hallitseminen on mahdottoman iso osa koko tätä työtä. Myyminen on lähes yhtä monimutkainen asia. Missä myydä? Milloin myydä? Millä hinnalla myydä? Miten myydä? On paljon kysymyksiä, joihin vastaukset syntyvät kokeilun ja erehdyksen kautta. Tällä kertaa paneudun pelkästään ostamiseen.

On ehkä ilkeämielistä kirjoittaa, että hyvänä ost viikkona pahoitan vähintään kymmenen asiakkaan mielen. On jatkuvasti taiteiltava oikean tarjouksen kanssa. Vanha sananlasku alalla sanoo: “Voitto tehdään ostaessa, ei myydessä.” Voisi kuvitella, että pelkästään mahdollisimman pieni ostohinta tekisi parhaan voiton. Se ei pidä aukottomasti paikkaansa, sillä jos maksat reilun kuuloisen summan, sinulle soitetaan uudestaan tai sinusta kerrotaan eteenpäin. Nykyään kyllä taitaa olla niin, että haukutaan enemmän kuin kehutaan.

Minä kerron mitä minulla päässä pyörii ostoa miettiessä. Otetaan esimerkiksi laatikollinen esineitä joiden myyntiarvo on 100€. Sivuhuomautuksena se, että laatikollinen on tällä alalla yleensä banaanilaatikollinen. Eräänlainen perusmittayksikkö. Sisäpiirivitsi kuuluu: kaikki myyjät ovat kovia banaanin syöjiä. Mutta palataanpas takaisin ostotilanteeseen. Tarjoan ja olen valmis maksamaan 30€ tuosta myyntiarvoltaan sadan euron laatikosta. En missään nimessä enempää. Nyt voisi luulla, että olen törkeä ja voiton maksimointi on ainoa asia jota mietin. 70€ voittoa voisi kuvitella tässä kaupassa tulevan.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kulut täytyy huomioida sekä hävikki. 30€ tulee keskiarvona kuluja tavaroiden myynnistä eteenpäin. Ne koostuvat myyntituotteesta riippuen hyvinkin erilaisista asioista. Hävikiksi lasken yleensä 10€ jokaista 100€ kohden. Elikkä ostettu 30 eurolla ja myyty 90 eurolla kun huomioidaan hävikki. Kun vielä vähennetään myyntikulut 30€, niin viimein tulee se 30€ voittoa, josta maksetaan verot. Alkupanos 30 euroa tottakai pistetään uuteen erään kiinni, jotta varastossa olisi myytävää.

Ostaessa täytyy myös huomioda se kuinka kauan raha on kiinni ostetussa esineessä. Varaston kierto on usein tuskallisen hidas. Myös tulee muutoksia muodissa sekä ostokulttuurissa, mikä usein kirpaisee. Silloin kun aloitin tämän romukauppiaan haasteellisen harrastuksen maitokannut olivat kova sana. Nyt ne ovat lähes arvottomia, kun 100 euroa 10 vuotta sitten maksanut kannu on nyt 10 euron arvoinen kannu.

Se ei siis ole missään tapauksessa henkilökohtaisuus hyvä lukijani, jos jonain päivän teen teille tarjouksen, joka kuulostaa törkeän alhaiselta. Paljon mukavampaa olisi maksaa reilummin, sillä siitä olisi etua minulle pitkällä tähtäimellä. Olen siirtynyt enemmän lahjoituksiin, koska yleinen taloustilanne on vaikuttanut pahoin myyntihintoihin. Onhan sekin jonkin arvoista kun siivoan nurkat tarpeettomista tavaroista. Parhaassa tapauksessa voi käydä niin, että lahjoittaja säästää 200-300€ jätemaksuista, 150€ kuljetuskaluston vuokrasta sekä työkulusta. Kirosihan kerran yksi asiakas 5000€ tappiota kun sanoin, että vien vintin tyhjäksi (maksoin silloin 250€). Asuntokaupassa voi hyvinkin olla 5000€ ero onko vintti tyhjä romusta. Eli meikäläisen “siivouspalvelu” kannattaa kutsua, jos haluaa paremman tuloksen asuntokauppaansa.

Yksi artikkeliryhmä mitä minulta kysytään liian usein ja aina joudun toteamaan ettei ole, on vanhojen rakennusten purkuosat. Tarvetta on, mutta hyvin hankala saada mitään hilavitkutinta purkurakennuksista. Ei tule purkajille mieleen, että voisin hakea pois. Tai jos tulee mieleen, niin pyydetään käytännössä samaa summaa kuin vähittäismyyntihinta on. Esimerkiksi rintamamiestaloa kun saneeraa vanhaa kunnioittaen “romukauppiailta” toivoo löytävänsä sen mitä tarvitsee. Me romukauppiaat olisimme hyviä kierrättämään jos olisi mahdollista sekä taloudellisesti kannattavaa.

Kaikkein mukavimpia ovat ne asiakkaat jotka heittävät laatikollisen “romuja” varastooni ja ostavat samalla jotain minulta. Erikoisinta näissä on, että sillin se ostos ostetaan sitten täyteen hintaan ja alennus onkin loukkaus. Muistan muutaman vuoden takaa kun sain lahjoituksena useamman banaanilaatikollisen ja siinä kun kyselin mitäs näistä pitää maksaa vastaus oli “Pitäähän sitä täällä jollakin elää.” Joka laatikon sisältö oli vihreän tai keltaisen setelin arvoinnen ulos myytäessä ja oli siinä suu hetken messingillä romukauppiaalla :)

Kaikki alla olevat esineet ovat pelastettu joutumasta kaatopaikalle!!!

Jollen olisi kerennyt pelastamaan nämä kaikki olisivat nyt maantäytteenä Topinojalla.

Kuvia romukauppiaan arjesta.

Annan kuvien puhua enemmän mitä se romukauppiaan arki on :)

 Tässä monet näkevät kasan romua.

Minä näen erän tavaraa jotka saan myytyä pyörän rakentelijoille tai verstaille:)

Kuvia parista viikkokirppispaikastani Turusta. Tällä hetkellä on vain kaks kun eilen tyhjensin yhden ja uusi paikka on varauksella tulossa parin viikon sisällä.

Arkista perus työtä eli tavaroiden siirtelyä ulos kuvattavaksi ja takaisin sisälle.

Illemmalla sitten nettiin ilmoitus tai pari.

Traktorin peräkärry näyttää joskus tältä kun on ensin hikoiltu pölyisellä vintillä.

Kuvia viime kesän suur projektista eli laitoin koko päävaraston siivoten ja rakensin uuden "suurhyllyn". Koko kesä meni mutta löytys paljon tavaraa mitä en edes tiennyt omistavani :)

Joskus harvoin saan myyntivalikoimaani lapsuuden klassikko lautapelejä.

Ainoa inhottavuus on että joka nippeli ja nappeli on laskettava sekä kunto on tarkistettava tosi tarkkaan.