tiistai 10. marraskuuta 2015

Käytännölliset vanhat huonekalut.

Moni vanha huonekalu on todella käytännöllinen tänä päivänä. Joskus jopa siten, että uudet vastaavat jäävät selkeästi tappiolle käytännöllisyydessä.

Sivustavedettävä sänky/sohva on täysin toimiva vaihtoehto, jos sohvan tarkoitus ei ole olla “löhösohva”. Siihen käyttöön se on hieman epäkäytännöllinen. Sänkynä palvelee hyvin, sillä patjat, tyynyt peitot yms. saa näppärästi kannen alle ja on paljon mukavampi nukkua kuin noissa uusissa mekanismi sohva/sänky härdelleissä.

Klaffipöytä taas sopii hyvin pieneen tilaan taitettuna ja on aika massiivinen levitettynä. Useimmat taitavat olla kuudelle hengelle ihan passeleita. Voi myös käyttää yhtä klaffia pelkästään, eli muunneltavuus on hyvä. Eikä ole kovin harvinaista, että klaffipöydässä on vetolaatikko tai jopa ovellinen kaappi. Eipä löydy ihan joka huonekaluliikkeestä mitään vastaavaa, tai yhtä muunneltavaa pöytää.

Päästävedettävä sänky taas toimii kuin ihmisen mieli. Kasaan menee näppärästi ja levittyy hyvin. Patjat vain täytyy rullata tai taittaa. Ongelma vain on, että patja koko vaihtelee ja sopivan patjan etsiminen on nykyään ongelmallista. Usein olen myynyt lapsen ensisängyksi ja mikäs  paremmin sopii lasten huoneeseen kuin kasaan menevä sänky. Saa sitten leikille tilaa enemmän tarpeen niin vaatiessa. Usein olen myös vihjannut, että laittakaapas lapsen tiedot vaikka pohjaan, joko kirjoittaen tai liimaamalla tulostetun paperin. Tänään arvoton “roska” pohjassa, mutta 50 vuoden päästä todella upea yksityiskohta. Muutenkin saisi noita omistustietoja kirjoittaa vanhojen huonekalujen taustoihin, ovat osa esineen historiaa ja lisäävät arvoa ajan kuluessa.

Klaffipiironki sekä senkki ovat hieman olleet viime vuodet hankalassa rakosessa. Loistava runkorakenne “kotitoimistoon”, mutta useita pahempia ongelmia rakenteessa. Klaffi on usein liian matalalla jotta nykyiset työtuolit mahtuisivat hyvin alle. Hieman hankala istua, jos polvet ovat kiinni pöytälevyssä. Vetolaatikostot ja pikkulokerot ovat todella näppäriä. Tosin suurin ongelma taitaa olla se, että vaikka läppäri toimii pitkään ilman jatkuvaa sähkövirtaa, niin johonkin se johto on saatava. Mielestäni noihin saa tehdä reiän johtoja varten kunhan sen tekee taakse ja fiksulla tavalla. Käyttötarkoitukseton huonekalu on polttopuuta, oli se sitten kuinka vanha tahansa, on minun mielipiteeni. Ja huomatkaa tämä on minun mielipiteeni, jota voi vihata tai sitten pitää hyvänä. Tosin tablettiaikaan ja langattomuuteen siirtyminen on poistanut osan  johto-ongelmista.Pöytälevyn mataluus on edelleen ongelmallinen sitä ei varmaan mikään muuta.

Kuninkaana kuitenkin pidän keittiönkaappia tai toiselta nimeltään emännänkaappia.

Korkeus yleensä 160-180cm, leveys 100-140cm, ylhäällä kaksi ovinen kaappi jonka alla rivi vetolaatikoita 3-5kpl, avoin väli jonka korkeus on 30-40cm, taso jonka alla joissakin malleissa iso leivinlauta joka on irrallinen, rivi vetolaatikoita 3-5kpl ja alimmaisena kaksi ovinen kaappi jossa on yksi hyllytaso. Osassa on jopa lasit tai jopa peili ovissa. Värejä on monia, mutta yleisin on hyvin kirkas kaksivärinen värimaailma.

Verstaassani on punavihreä keittiönkaappi joka oli aikoinaan lastenhuoneessani ja lähtee varmaan jonain päivänä sitten mukanani uuteen asuntoon jos on tarvetta. Tämän huonekalun käyttökelpoisuus moneen käyttöön on mahdottoman hyvä. Tilaa on ja mikään ei jää peittoon, availlessa ovia tai vetolipaston taakse. Voi laitta pikkutavaraa, sekä sitten isompaa samaan kaappiin näppärästi. Verstaassani menee siten, että yläkaapissa on pienempiä sähkötyökaluja, vetolaatikoissa erikoistyökalut, joita tulee harvemmin käytettyä ja alakaapissa on isommat sähkötyökalut.

Lastenhuoneeseen voisin ajatella kaapin järjestyksen seuraavasti: ylhäällä piirustuspaperit ja kynät, tasolla vaikkapa keskeneräiset legorakennelmat, vetolaatikoissa pientä sekalaista sälää ja alakaapissa legot, autot, nuket yms. omissa pienemmissä laatikoissaan. Omalla tavallaan kaikki mitä tarvitaan lastenhuoneessa mahtuu yhteen huonekaluun loogisesti ja näppärästi.

Eikä tämä kaappi olisi huono edes toimistossa. Mapit vain hiukan huonosti istuvat kaapin kokojakoon, mutta muuten täysin toimiva sinne. Keittiöön sopii myös, kun vihjeenä kaapin nimikin sinne viittaa ;)

Tässä tätä kirjoitellessa tuli mieleen, että olisi kiva saada palautetta ja aihe-ideoita mistä kirjoittaa. Ehdotus ei välttämättä näy lopullisessa blogissa, sillä ajatus saattaa muuttua hyvinkin erilaiseksi. Olihan tämänkin blogin alku ideana kirjoittaa siitä mikä ero on vintagella ja retrolla. Eikä tässä tekstissä enää kyllä näy yhtään se alkuperäinen idea. Kirjoitan varmaan näiden vintagen ja retron eroista joskus mutta tällä mennään tänään :)

3 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä paljon hyviä pointteja ja olen samaa mieltä kanssasi. Lisäksi vanhat huonekalut kestävät aikaa ja ovat kauniita katsella. Niillä on useimmiten jokin tarina kerrottavana vielä kaiken tämän päälle. Samaa ei voi sanoa Ikean tusina huonekaluista joiden arvo laskee heti kun ne on kannettu ulos kaupasta. Tällä hetkellä vanhojen huonekalujen hinnatkin ovat todella kilpailukykyiset Ruotsin jättiläistä vastaan. Enää ei voi kyllä sanoa, että köyhällä ei olisi varaa antiikkiin; hämmästyn harva se päivä miten alas hinnat ovat tulleet. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, ainakin ovat monien saatavilla hintansa puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus neljänhengen ruokapöytä (koko puu) menee usein siinä saturaisen pinnassa. Muuten jäävät varastoon ja kun niitä alkaa olemaan kolmessa kerroksessa... Ja ikean listaa kun katsoo olet aivan oikeassa. Köyhän kannattaa ostaa antiikkia :)

      Nuo tekstit huonekalujen takana ovat niitä parhaita tarinoita. "Tämä on vitun painava. 1985" Oli teksti erään 1800-luvun vaatekaapin takana :P

      Poista
  2. Minä rakastan vanhoja vintage huonekaluja. Itseasiassa, meillä on pieni sisustaminen nyt käynnissä. Talomme on moderni, mutta tahdomme tuoda lisää vanhanaikaista sisustusta, ja saada toimiva yhdistelmä. https://www.patinaputiikki.fi/tuoteryhma/wanhat_tavarat

    VastaaPoista