Joululahja.

Tuo joulumyynti taitaa tässä alkaa pian. Lahjoja, koristeita ja herkkuja kaupitellaan varsin merkittävissä määrin vähän siellä ja täällä. Ikävä kyllä tuossa jo monen vuoden kokemuksella odotan aika hiljaista aikaa itselle. On meinaan hyvin harvinaista, että myyn mitään erityistä joulukuussa. Muutamia kertoja olen koettanut panostaa joululahjakauteen ja joka kerta on tullut nenille. Sitä voisi kuvitella että lahjojen ostaminen ajatuksella kirppareilta, osto- ja myyntiliikkeistä, antikvareista, divareista yms olisi yksi hyvä tapa hankkia joululahjat. Eipä se oikein ainakaan näy omassa myynnissä.

Ainoat oikeat jouluaiheiset myynnit ovat keväältä ja syksyltä. 60- tai 70-luvun vanhoja jouluvalosarjoja tai isoja kokorautaisia joulukuusenjalkoja. Eli ei kannata ihmetellä jos mulla on myynnissä heinäkuussa joulukoristeita kun silloin ne saan myytyä, en joulukuussa.

Miksi sitten näin on? Kirppikseltä ostettu lahja ei monessa tapauksessa olisi ainakaan huono vaihtoehto. Syntymäpäivän sanomalehden antaminen lahjaksi on jotain mitä lahjan saaja takuulla arvostaa. Hankintahinta pyörii 0,5-5€ välissä riippuen mistä löytää ja mikä vuosi on. Tietenkin jos syntymäpäivä osuu päivään jolloin lehden pääotsikko on vaikkapa “Mainilan laukausten noottikriisi” niin tämä lehti sitten maksaakin aika kivasti. Hintakaan ei siis usein ole este vaan se, että etsiminen on aika työlästä ja nämä halvat, mutta hyvät lahjat on oikeasti etsittävä.

Arvostaisiko sitten lahjan saaja esim. syntymävuotensa kalenteripyyhettä? Hinnat pyörivät sillä tasolla, että se ei ainakaan ole este. Oikean vuoden etsiminen onkin taas se ongelma ja tietenkin se, että tämän hetkisen tiedon mukaan vanhempia kuin 1964 olisi turha etsiä sillä niitä ei kuulemma ole ja -64 on vanhin mitä minulla on koskaan ollut. Kalaenteripyyhkeissä 60-luku onkin tosi harvinainen. 70- ja 80-luku menee jotenkin hassusti siten, että 80-luvun lopun pyyhkeitä ei meinaa mistään löytää. 90-luvulla tuli muotiin taas kalenteripyyhkeet ja 2000-lukua on joka viidennessä kirppishyllyssä. Hankin siis näitä kalenteripyyhkeitä aina kun mahdollista ja niitä onkin jokunen myynnissä.

Eli, jos ajattelet pitää lahjabudjetin hallussa, mutta tason korkeana, kannattaa aloittaa ajoissa kiertämään kirppiksiä. Kannattaa kyllä sillä lahjan saajalle on varmana paljon mieltä ylentävämpää saada syntymäpäivän sanomalehti kuin jokin turhan aikainen tuikkukippo, joka sitten on avaamattomassa paketissa ensi kesänä kirppiksellä.

Eikä ne kierrätyslahjojen ideat tietenkään tähän merkkipäivä- tai merkkivuosiesineisiin lopu. Itselle, jos tulee lahjaksi esim. Petri Hiltusen alkupään tuotannon sarjakuva-albumi, niin olen oikein iloinen. Tiedän, että sellaisia on lähes mahdoton löytää ja hinta on sellainen, että kultasepänliikkeestä vastaavan hintainen lahja on sitä paremman vitriinin esinettä.

Lapsillekin on mielestäni viisasta ostaa lahjat kirpparilta. Pakkaa vain siten, että on kauniissa paketissa. Legot, joista siskonpoika on aina mielissään, ostan kirppikseltä ns. kilohintaan. Eipä pikkasen vajaa viisi vuotiasta haittaa, ettei ole uudessa paketissa legot, kun niitä on reilummin. Eihän noissa nykyajan leegopaketeissa niin ihmeen paljoa legopalikoita ole. “Määrä luo oma laatunsa” viisaus sopii tähän ihan hyvin.

Tässä muuten kirjoittaessa päähän putkahtelee aika paljon hyviä esimerkkejä, joita saa meiltä “kirppismyyjiltä”, jotka sopivat lahjoiksi paljon paremmin kuin marketista kiireessä ostettu lahja. Nes-pelit, vinyylit, sarjakuvat, kirjat, käyttö- ja koristeastiat, puuesineet, huonekalut, pyörät jne. Lista on loputon. Lahjan ongelma vain on tuo aika, joka kuluu oikean etsimiseen sekä se, että lahjan saaja pitää tuntea ja tietää mitä lahjan saaja arvostaa.

Itse tosin taidan tuon jouluaaton viettää ihan punanuttuna. Toivottavasti tänäkin vuonna käy niin, että ulko-ovelle juoksee todella iloinen lapsonen näyttäen joululahjaansa. Pinkki hiusharja tais olla se kaikkein tärkein joululahja, sillä joulupukki sai kunnon halauksen juuri ennen lähtöä.