Maahanmuuttajat.

Olen usein puhellut emännän kanssa siitä, etten blogeissani tule käsittelemään politiikkaa, sillä se on osa-alue, joka on tuhoon tuomittu. Nyt kuitenkin on pakko, sillä alkaa oma mittari olemaan täynnä tätä uutisointia pakolaisista ja maahanmuuttajista.

Hyvä lukija huomaathan, että käsittelen aihealuetta pelkästään yrittäjän ja myyjän näkökulmasta en siis yksityishenkilön. Minussa on siis kaksi eri persoonaa ja kaksi erilaista mielipidettä yhdessä henkilössä. Yrittäjä ja yksityishenkilö. Ei, en kärsi jakomielitaudista vaan pyrin olemaan fiksu yrittäjä kun “työminä” on eri kuin “siviiliminä”.

“Jokaisella asiakkaalla on samanlaisia kolikoita ja saman värisiä seteleitä kukkarossa. Ihonvärillä ei ole väliä.” On oma suhtautumiseni. En siis välitä ostajan taustoista tai ihonväristä. Kaupankäynti on kauppiaalle se tärkein asia.

Monesti jopa on niin, että teen mieluummin kauppaa maahanmuuttajien kanssa kuin kantasuomalaisten kanssa. Useat esineryhmät, joita myyn, menevät suurelta osin ulkomaalaistaustaisille. Esimerkiksi polkupyöriä, joita saan taloyhtiöiden pyörävaraston tyhjennyksestä, menevät merkittävissä määrin ulkomaalaistaustaisille. Nämä pyörät usein ovat viallisia ja niitä täytyy sitten korjailla, jos käyttöön haluaa. Suomalaistaustaiset usein ostavat yhden omaan käyttöön ja ulkomaalaistaustaiset ostavat useamman ja palaavat myöhemmin ostamaan lisää, kun ovat saaneet korjattua ja myytyä edellisen erän. Arvatkaapas kumpaa ryhmää palvelen mieluummin? Yksittäisiltä suomalaisilta saa 25-50€ samassa ajassa kun maahanmuuttajalta 100-250€. Ei varmaan tarvitse kauaa laskea mikä on kannattavampaa. Toki on suomalaisiakin, jotka ostavat isommissa erissä, mutta harvemmassa.

Kauppatorilla kun istun myymässä, niin melkein joka kerta myyn kerjäläisille. Ihan tavallisia keittiöveitsiä, haarukoita, lautasia, astiota yms. Totta kai kauppasumma on kolikko kaksi, mutta miten luotettavia ostajia he ovat. Usein ilmaisevat, että “voitko laittaa sivuun tulen kohta”. Käyvät kerjäämässä sen kolikon kaksi ja tulevat lunastamaan ostoksensa. Yleisestikin Turussa kerjäläiset ovat omasta näkökulmastani torikauppiaille harmittomia. Eivät asetu kerjäämään torikauppiaan ns. myyntivyöhykkeelle, sillä eivät halua talloa myyjän varpaille. He eivät kerjää torimyyjiltä ainakaan työaikana. Olen jopa todistanut pariin kertaan, että kerjäläinen on estänyt varkauden onnistumisen ilmoittamalla torimyyjälle, että nyt lähti tuote ilman maksua. Eri asia ovat nämä kaljaa varten kerjäävät suomalaiset, joiden käytös on ihan toinen.

Minulla on siis kerjäläisiin hiukan kahtia jakautunut mielipide. Henkilökohtaisesti en pidä toiminnasta ja siihen olisi puututtava viranomaistaholta, mutta toisaalta torikauppiaalle ovat vallan harmittomia, jopa melkein hyödyllisiä.

Asiakaspalvelu on myös sellainen asia mitä kadehdin ulkomaalaistaustaisilta. Esimerkkejä on monia. Turun Kauppatorilla tänä kesänä on tullut uutena tuttavuutena vihreä pakettiautokahvila. En nyt muista mistä päin yrittäjä on kotoisin. Maan lippu on kyllä kahvilassa esillä ja jokin välimeren maa se on. Pointtina on asiakaspalvelu. Ehdottoman kohteliasta on ja hymy on leveä koko päivän. Tarkkana tosin saa olla, kun kaffen juon ilman maitoa ja tilatessa on pari kertaa tullut maidolla, mutta kohtelias käytös on korjannut asian. Yleensä äänestän herkästi jaloillani mistä haen kahvini. Vakio kebulassakin minua joskus hieman kiusaa kysymys “kuinka sinulla menee?” Ei suomalaiselta voi noin kysyä. Sehän osoittaa että asiakaspalvelija on kiinnostunut asiakkaasta. No ei nyt todellisuudessa, vaan siinä näkyy kulttuurierot. Suomessa sama asia esitetään naama mutrussa myrähtäen. Sama kebula on minulla ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja olen ehdottoman tyytyväinen asiakaspalveluun. Monia muitakin esimerkkejä on jopa siinä määrin, että olen tehnyt päätöksen olevani omanlaiseni syrjijä, jos jonain päivänä perustan oikean kivijalkamyymälän. Jos palkkaisin työvoimaa asiakaspalveluun, niin ulkomaalaistaustaiset saattaisivat mennä ennen valkoihoisia suomalaisia sillä haluan, että minulla on erityisen hyvää asiakaspalvelua. Tietenkin jos tilanne olisi sellainen, että minulle haluaisi töihin ja omaisi Turkuun poikkeavan murteen, niin sitä ei kannata peitellä vaan jopa korostaa. Oma havainto on, että Suomen eri murteet toimivat todella hyvin asiakaspalvelussa ja hyvin usein parhaat asiakaspalvelu työntekijät ovat muualta kuin eteläisestä osaa suomea.

Veteraanien ja lottien mielipide asiaan http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443410196679.html

Suomessa olisi aika miettiä miksi ulkomaalaiset saavat saman yritystoiminnan toimimaan kun kantasuomalainen epäonnistuu.