Kello on 20:02, kun kirjoitan tätä blogia. En ole ihan suoraan kotiin saapumisen jälkeen aloittanut, mutta melkein. Kastike, jonka eilen tein, on ehtinyt lämpimäksi ja pastavesi kuumenee hellalla tällä hetkellä. Kyseessä on päivän ensimmäinen kunnollinen lämmin ateria. Ei mitenkään poikkeuksellista tämmöiselle romukauppiaalle syödä hyvin myöhään päivän pääateria (järkevintä se ei kuitenkaan ole tiedän sen). Joulutorilla ollaan aamu kymmeneltä ja luukut laitetaan kiinni kello 19:00. Toki siinä tulee se kevyt kenttälounas syötyä eväiden muodossa ja tänään extrana oli ilmaiseksi makkaratarjoilu Kauppatorilla.
Se täytyy kyllä kertoa, että järjestelyt ovat olleet todella mainiot Joulutorilla. Kerrankin on lukittava koppi käytössä. On melkein outoa, ettei tarvitse aamulla ajella myyntipisteelle ja kerätä laatikkotolkulla tavaraa esille ja ajella autoa parkkiin toisaalle. Yksin ollessa aamuisin on aina riskinä, että osa tavaroista lähtisi ns. oman käden oikeudella. Tosin kertaakaan näin ei yli kymmenen vuoden urallani ole käynyt. Illalla edessä oleva paikan purku ja pakkaus autoon puuttuu nyt myös kokonaaan. Osaan arvostaa kiinteää lukittavaa myyntipistettä :)
Tokihan tuolla on ollut osalla kopeissa jotain ovi ongelmia sekä sähköjen kanssa jotain propleemaa, mutta näyttäis ainakin olevan järjestäjän puolesta huolto ja korjaus aika sujuvaa. Ihan tarkkaan en osaa sanoa miten on, kun itsellä ei mitään ongelmia ole ollut. Sekin on miellyttänyt, että järjestäjäporukan edustajista vähintään yksi on joka päivä käynyt kyselemässä miten hommat menee. Meiltä annettiin ainakin noottia musiikin kappalevalintojen osalta ja ilmeisesti muiltakin oli tullut. Tämä otettiin vastaan hyvässä hengessä ja asia on korjattu. Ikävä kyllä tuo suomalainen tapa tehdä kaikista lauluista mollivoittoisia on ikävä. Jopa joululaulut saadaan kuulostamaan ikävän mollivoittoisilta. Tottakai on niitä iloisia, mutta tämmöiseen ikävään ja ei niin jouluiseen säähän “itkuvirret” eivät oikein sovi. Nyt soi ne iloiset joululaulut Joulutorilla, eli iso plussa järjestyksestä vastaaville :)
No tässä sitten kävikin näin, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia loppuun. Jatkan siis kirjoitustani tässä Kauppatorilla 10.12 myyntikojusta käsin. Sinänsä tässä tulee mieleen, että kyllä maailma on muuttunut. Silloin kun aloitin tori- ja markkinamyyjänä, kännykästä pystyi vain soittamaan ja lähettämään viestejä. Nykyään pystyy tekemään varsin monipuolista työtä näillä mustilla pikku laatikoilla, joita löytyy melkein jokaisen taskusta. Esimerkiksi voi tulla puhelu, että “sulla on huutonetissä ilmoitus siitä ja siitä esineestä”. Voin sopia kaupan siinä suoraan, sulkea huutonet ilmoituksen ja lähettäää maksutiedot. Sitten on vielä tuo maksupääte, joka tuli hankittua edellisenä kesänä. Olen tosi rakastunut siihen, sillä kun saa maksuja joita ei ennen ole saanut, kun käteinen on puuttunut asiakkailta ja otto-automaatti matkalle on moni jäänyt. Sisäpiiri vitsinä kauppiailla on tuo sanonta “joka otto-automaatin edessä on kuoppa, jonne rahan hakija tippuu).
Teknologian kehitys on siis tehnyt tästä työstä monella tapaa helpomman ja näppärämmän. Ikävä kyllä toinen kääntöpuoli on se tosiasia, että monet ostavat lahjat nettikaupoista ja lahjaostokset jäävät torilta ostamatta. Toiselta kannalta katsottuna torikauppa toimii näppärämmin teknologian kehityksen kautta, mutta toiselta kantilta katsottuna torikauppa kuoloo teknologian kehityksen myötä.
Asiakas virtaa kun katselee tästä myyjän vinkkelistä ei ole valittamista. Ikävä kyllä ne “aukeevat kukkarot puuttuu” ja se ratkaisee tori- ja markkinamyyjän tuloksen. Miinukselle taitaa tämä reissu mennä, mutta ilolla etiäppäi, sillä kyllä se jossain kohtaa harmaakin kivi murtuu, kun siihen otsaansa hakkaa :)
https://www.facebook.com/TurunKauppatorinJoulutori/?fref=ts
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti