sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Operaatio "Valaisin".

Operaation päämäärä:

-Kuvata valaisimen osat ja luetteloida ne.
-Tehdä Huuto.nettiin ilmoitukset jokaisesta luetteloidusta esineestä.

Operaation aikataulu:

-Suunniteltu aloitus päivä 15.12.2015, tai vaihtoehtoisesti vuoden alusta 2016. Aikataulua siirretään vain jos on muuta kiireellistä toimenpidettä.
-Operaatiota jatketaan kunnes merkittävä osa valaisimen-osista on ilmoitettu netissä.
-Oletettu kesto 2-6 viikkoa, ellei muuta työtä ilmene.

Operaation tavoite ja tarkoitus:

-Saada nettimyyntiin yli 200 eri artikkelia valaisimen osia (koska samoja artikkeleita saattaa olla enemmän. Kappalemäärä saattaa olla useissa sadoissa jopa useissa tuhansissa).
-Saada käsitys varaston oikeasta laajuudesta ja sisällöstä.
-Saada myytyä mahdollisimman monta eri osaa mahdollisimman hyvään hintaan.

Operaation päätös::

- Valaisimien osien hankkiminen normaaliin tapaan jatkuu..
- Mahdollisesti aloitetaan operaatio “lasikupu” joka koskee valaisimien lasikupuja. Operaatio “lasikupu” noudattaa samaa kaavaa kuin operaatio “valaisin”.
-Operaatio “valaisinta” jatketaan. Operaatio “valaisimien osaluettelon täydennys” eli operaatio “v.o.t”.

Tämä ilmoitusten teko on ollut mielessä pitkään (useita vuosia) ja nyt se sitten alkaa.

Myyntiartikkelina on kyllä hyvä, sillä tämäntyyppiset osat eivät ole ihan joka myyjän erikoisalaa. Selvästi myös minulta käydään pidemmänkin matkan päästä hakemassa osia. Minulla kun niitä on ihan hyvä varasto. Itsekin kyllä rakentelen lamppuja ja ne osat joita eniten tarvitsen ovat tietenkin aikoja sitten jo loppuneet. Messinki osia on ilmeisesti sen verran että eri ilmoituksia tulee huutonettiin tehtyä kerralla isompi määrä. Toki ilmoitusten lopullinen luku selviää työn edistyessä. Myöskin on näitä erilaisia liittimiä, kytkimiä, ruuveja, muttereita, kierreputkia yms. osia jonkin verran.

Lasikupuja joskus laskettiin olevan yli 200 kpl ja siitä on muutama vuosi, kun tämä laskenta tehtiin. Todellinen luku on tällä hetkellä arvailujen varassa. Kangasvarjostimet, varsinkin nuo pienet, ovat tällä hetkellä sellainen ristiriitainen ongelma. Varastossa on kai vain kahdesta kolmeen laatikollista (mittayksikkö jonka mittana on banaanilaatikko). Viitisen vuotta sitten tilanne taisi olla lähempänä kymmentä laatikollista. Eikä se kysynnästä ole kiinni ettenkö näitä kangasvarjostimia lisää hankkisi. Viime aikoina vain ei ole tullut vastaan sopivia oikeita vanhoja varjostimia oikealla hankintahinnalla. Lasikupujenkin kohdalla on hieman ollut sama ongelma. Näille on kysyntää, mutta hankinta on hieman hankalaa, sillä yksittäisen varjostimen tai kuvun hankintahintaan lisätään noutaminen tai toimituskulut. Ne syövät tarvitsemani katteen kokonaisuudessaan. Kirppiksiltä löytyy silloin tällöin oikea hintaisia kupuja tai varjostimia. Tosin nykyään selvästi heikommin entiseen verrattuna. Hirveän iso rahasampo yksittäin varjostin ei ole, mutta määrä luo tässä kohtaa sen syyn, miksi ne ovat kannattavaa osto- ja myyntitoimintaa.

Valaisimien raatoja minulla on X määrä eri paikoissa varastoa. Oikeasti ei ole mitään kunnollista käsitystä paljonko niitä on, eikä edes oikeaa käsitystä siitä mitä niillä kaikilla voi edes tehdä. Osa on oikeasti siinä kunnossa, ettei kannata muuta kuin paloitella ja hyödyntää eri nippelit ja nappelit. Toki siellä on myös joukossa pienellä korjauksella kuntoon saatavia.

Eikä se homma tietenkään siihen lopu, että laitan ilmoitukset huutonettiin. Tiedän, että tulee kyselyjä tyyliin olisiko minulla sitä ja tätä. Yritän sitten “hyvin organisoidusta varastosta sitä sitten metsästää”. Eli mahdollinen tarvittava osa saattaa sijaita tuolla jossain käden osoittamassa suunnassa.

Ja mitä tulee siihen kysymykseen, joka minulta esitetään joskus; kyllä, kyllä ostan ja otan vastaan valaisimen osia hyvin mielelläni. Hinta ja missä tavarat sijaitsevat ratkaisee sen kannattaako asiasta keskustella pidempään.

torstai 26. marraskuuta 2015

Joulu yllätti Romukauppiaan.

Tuli hiukan puun takaa kysely, että kiinnostaisiko minua peruutuspaikka Turun Kauppatorin joulutorille. Vastasin myöntävästi sillä hinta oli ihan kohtuullinen ja ilmeisesti syy tähän oli, että olin jäänyt mieleen positiivisessa mielessä Pop-upin ajalta. No kiireeksi se vetää taas kerran, kun valmistelut ovat kesken ja säät eivät ole ihan eduksi ulkotöihin. Ne ongelmat tosin pystyy sietämään ja järjestelemään siten, että saan valmistelut tehtyä.

Ongelmaksi vaan on tullut logo, sillä meillä, eli emännällä ja minulla on eriävät mielipiteet (Saas nähä mitä saa kuulla, kun emäntä toimii oikolukijana).

Olen toiminnassani käyttänyt monia nimiä ja virallinen nimi on Arhael Antics & Antiques. Juu tiedän, on aivan kaamea sana hirviö. Vie ihan pirusti tilaa mainonnassa. Kukaan ei muista. Itsellekin oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Oli vain silloin aikoinaan niin siistin oloinen, mutta eii ole enää.

Siksi siirryin nimeen Osto- ja myyntiliike Tarvasjoki. Helppo muistaa, helppo markkinoida. Kertoo sijainninkin ja toiminta-alueen. Ongelma vain on, että Tarvasjoki liittyi Lietoon kuntaliitoksessa. No rupesin käyttämään sitten sanontaa “Meillä ei kuntaliitoksille kumarrella ja pysymme Osto- ja myyntiliike Tarvasjokena”. Eli rupesin käyttämään hurttia huumoria markkinoinnissa kunnan osalta.

Sitten tuli tuo pop-up ja oli kehitettävä nopeasti nimi liikkeelle. Pop-up Arhael oli luonteva, sillä olen käyttänyt jo 13-14 vuotta huutonetissä nimimerkkiä Arhael.

Nyt kun toiminta on muutenkin muuttumassa enemmän retro ja “vanhasta uutta” valmistukseen on taas edessä isompi nimen muuttaminen. Nimi Arhael tulee ilmeisesti nimen rungoksi. “Retro Arhael” tai “Arhael Retro” on ollut päällimmäisenä. Toki selkeyden takia pelkkä “Arhael” olisi helpoin vaihtoehto ja sitten aloittaa brändin rakentaminen tuotenimikkeelle ja retrokaupalle.

Kuten huomaatte valmistelujen ongelma ei aina ole se tavaroiden siirtely, rakentaminen, puhdistus tms. Vaan hyvin yksinkertaisen kuuloinen asia niin kuin nimi. Mutta kun nimi ei ole yksinkertainen asia. Logo ei ole yksinkertainen asia. Brändin luonti ei ole yksinkertainen asia. Nimi on hyvin vaikea ja vakava asia, sillä virhe nimessä on helppo tehdä.

Olisi tietenkin kiva kuulla lukijankin mielipide, tai ehdotus sillä kaikki hyvät ideat ovat tarpeen :)





Tässä ovat tämän hetken hahmotelmat uudeksi logoksi, joista olisi kiva kuulla mielipiteitä :)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Suo nimeltään "Mainonta".

Tässä kun on tehnyt mainoskierroksen Facebookissa, niin pitäisi aloittaa siivoamaan kämppää. No aloitinkin sitten kirjoittamaan blogia aiheesta “mainonta”. Siivoaminen ei siis ole mitään lempipuuhaani ja se näkyy tässä läävässä :)

Mitä tuo mainonta sitten on?

Se on tärkein asia mitä teen.
Ilman mainontaa ei tule kolikkoakaan kassaan. Tokihan sitä kuulee aina silloin tällöin, että asiakas on minusta kuullut kaveriltaan, mutta tämä vihjeen antanut on minut löytänyt jonkin mainokseni kautta.

Se on suurin kuluerä mikä minulla on.
Tosin tällä hetkellä ei niinkään kulu paljoa käteistä, mutta aikaa kuluu paljon ja aika on minulle yksi tärkeimmistä omaisuuksista mitä minulla on. Ajan voi aina muuttaa käteiseksi, mutta käteisen muuttaminen ajaksi onkin vaikeaa, tai jopa hyvin, hyvin, hyvin kallista.

Se on tylsin asia mitä teen.
Ketä jaksaa kiinnostaa käyttää päivässä paria tuntia siihen, että jakaa joko lappusia kaupan ilmoitustauluihin, facen ryhmiin, lippusia lappusia postilaatikoihin yms.

Se on asia missä teen kokeiluja eniten.
Kokeiluja täytyy tehdä jatkuvasti. Uudistaa lappusia, alueita minne jakaa, kokeilla eri väreillä ja eri teksteillä yms.

Se on asia missä teen eniten virheitä.
Joka kymmenes tunti tai kolikko tuo sen mitä toivon saavuttavani mainonnassa eli kaupan. Virheisiin siis tuhlaantuu paljon kalliita resursseja.

Minulla on esimerkiksi  tällä hetkellä kaksi viikkokirppistä, jossa kummassakin on vihdoin viimein A4 lappuset mainoksena. Hassisella on ollut pitkään, mutta Mimmissä ei ole ollut ihan siitä syystä, että ei ole vain muistanut tehdä uusia lappusia. Näissä mainoslappusissa on tullut tehtyä se havainto, että yksi ei riitä koskaan. On oltava kaksi, jotta yksi huomataan. Tässä kirppismainonnassa minulla on kyllä petrattavaa paljon, sillä siellä on paljon potenttiaalisia asiakkaita. Kauppojen ja kirppisten ilmoitustauluja pitäisi kiertää myös taas. On ollut mielessä jatkuvasti, mutta koko vuonna en ole sitä tehnyt ja se on ihan omaa laiskuutta. Tämä on sellainen asia mistä sietäisin saada kyllä isommin kokkareita. Ei voi olla ollenkaan tyytyväinen itseensä. Varsinkin siitä syystä, että ei ole harvinaista, että ilmoitustaulu jossa olen käynyt parisen vuotta sitten tuo minulle asiakkaan. Miksi sitten tiedän, että mainoslappu on vielä siellä? Kysyn asiakkaalta mistä on minut löytänyt. Helppoa mainonnan teho tiedustelua kysyä suoraan asiakkaalta mistä on löytänyt tiedon. Tieto on minulle arvokasta jotta voin mainontaa tehostaa.

Some-mainonta taas onkin ihan toisella mittakaavalla. Varmaan hyvä lukijani olet huomannut minut facessa. Jopa sillä mittakaavalla, että ei jaksaisi katsoa enää yhtään minun mainostani. Some-mainoksissa olen nyt viimeiset parisen viikkoa keskittynyt huutonetin matala lähtö kamppanjaan. Kokeilen saanko oikeaa näkyvyyttä, kun laitan 3€ lähtö ja 50cent korotuksella kohteita. Tulokset taloudellisesti ovat olleet… no pettymyksiä, mutta selviä viitteitä on, että muu kaupankäynti olisi vilkastunut. Tappiot kohteiden hinnassa ovat siis markkinointikuluja. Hoen sitä koko ajan mielessäni, mutta 50€ esine kun menee alta lipan, eli 3,5€:lla, on vaikea pitää mieli korkeana. Näkyvyys siinä on hakusessa ei lyhyen aikavälin voitto.

Somen osalta kuulen aina silloin tällöin sen, että miksi markkinoin vain facen kautta? No yksinkertaisesti siksi, että suurin osa potenttiaalisista asiakkaistani on facessa. Toinen syy on se, että käytän nyt noin 10-20h viikossa face-mainontaan ja jos vielä aloittaisin muiden kanavien käytön samassa mittakaavassa oma vapaa aika jäisi vähemmälle tai joutuisin vähentämään face-aikaa.

Tällä viikolla en enää ehdi tekemään uusia 3€ lähtö kohteita, mutta tarkoitus on, että teen niitä ensi viikolla lisää. Tässä kuitenkin linkit blogin julkaisuhetkellä avoimiin huutokohteisiin joissa on lähtö 3€ ja korotus 50cent.














tiistai 10. marraskuuta 2015

Käytännölliset vanhat huonekalut.

Moni vanha huonekalu on todella käytännöllinen tänä päivänä. Joskus jopa siten, että uudet vastaavat jäävät selkeästi tappiolle käytännöllisyydessä.

Sivustavedettävä sänky/sohva on täysin toimiva vaihtoehto, jos sohvan tarkoitus ei ole olla “löhösohva”. Siihen käyttöön se on hieman epäkäytännöllinen. Sänkynä palvelee hyvin, sillä patjat, tyynyt peitot yms. saa näppärästi kannen alle ja on paljon mukavampi nukkua kuin noissa uusissa mekanismi sohva/sänky härdelleissä.

Klaffipöytä taas sopii hyvin pieneen tilaan taitettuna ja on aika massiivinen levitettynä. Useimmat taitavat olla kuudelle hengelle ihan passeleita. Voi myös käyttää yhtä klaffia pelkästään, eli muunneltavuus on hyvä. Eikä ole kovin harvinaista, että klaffipöydässä on vetolaatikko tai jopa ovellinen kaappi. Eipä löydy ihan joka huonekaluliikkeestä mitään vastaavaa, tai yhtä muunneltavaa pöytää.

Päästävedettävä sänky taas toimii kuin ihmisen mieli. Kasaan menee näppärästi ja levittyy hyvin. Patjat vain täytyy rullata tai taittaa. Ongelma vain on, että patja koko vaihtelee ja sopivan patjan etsiminen on nykyään ongelmallista. Usein olen myynyt lapsen ensisängyksi ja mikäs  paremmin sopii lasten huoneeseen kuin kasaan menevä sänky. Saa sitten leikille tilaa enemmän tarpeen niin vaatiessa. Usein olen myös vihjannut, että laittakaapas lapsen tiedot vaikka pohjaan, joko kirjoittaen tai liimaamalla tulostetun paperin. Tänään arvoton “roska” pohjassa, mutta 50 vuoden päästä todella upea yksityiskohta. Muutenkin saisi noita omistustietoja kirjoittaa vanhojen huonekalujen taustoihin, ovat osa esineen historiaa ja lisäävät arvoa ajan kuluessa.

Klaffipiironki sekä senkki ovat hieman olleet viime vuodet hankalassa rakosessa. Loistava runkorakenne “kotitoimistoon”, mutta useita pahempia ongelmia rakenteessa. Klaffi on usein liian matalalla jotta nykyiset työtuolit mahtuisivat hyvin alle. Hieman hankala istua, jos polvet ovat kiinni pöytälevyssä. Vetolaatikostot ja pikkulokerot ovat todella näppäriä. Tosin suurin ongelma taitaa olla se, että vaikka läppäri toimii pitkään ilman jatkuvaa sähkövirtaa, niin johonkin se johto on saatava. Mielestäni noihin saa tehdä reiän johtoja varten kunhan sen tekee taakse ja fiksulla tavalla. Käyttötarkoitukseton huonekalu on polttopuuta, oli se sitten kuinka vanha tahansa, on minun mielipiteeni. Ja huomatkaa tämä on minun mielipiteeni, jota voi vihata tai sitten pitää hyvänä. Tosin tablettiaikaan ja langattomuuteen siirtyminen on poistanut osan  johto-ongelmista.Pöytälevyn mataluus on edelleen ongelmallinen sitä ei varmaan mikään muuta.

Kuninkaana kuitenkin pidän keittiönkaappia tai toiselta nimeltään emännänkaappia.

Korkeus yleensä 160-180cm, leveys 100-140cm, ylhäällä kaksi ovinen kaappi jonka alla rivi vetolaatikoita 3-5kpl, avoin väli jonka korkeus on 30-40cm, taso jonka alla joissakin malleissa iso leivinlauta joka on irrallinen, rivi vetolaatikoita 3-5kpl ja alimmaisena kaksi ovinen kaappi jossa on yksi hyllytaso. Osassa on jopa lasit tai jopa peili ovissa. Värejä on monia, mutta yleisin on hyvin kirkas kaksivärinen värimaailma.

Verstaassani on punavihreä keittiönkaappi joka oli aikoinaan lastenhuoneessani ja lähtee varmaan jonain päivänä sitten mukanani uuteen asuntoon jos on tarvetta. Tämän huonekalun käyttökelpoisuus moneen käyttöön on mahdottoman hyvä. Tilaa on ja mikään ei jää peittoon, availlessa ovia tai vetolipaston taakse. Voi laitta pikkutavaraa, sekä sitten isompaa samaan kaappiin näppärästi. Verstaassani menee siten, että yläkaapissa on pienempiä sähkötyökaluja, vetolaatikoissa erikoistyökalut, joita tulee harvemmin käytettyä ja alakaapissa on isommat sähkötyökalut.

Lastenhuoneeseen voisin ajatella kaapin järjestyksen seuraavasti: ylhäällä piirustuspaperit ja kynät, tasolla vaikkapa keskeneräiset legorakennelmat, vetolaatikoissa pientä sekalaista sälää ja alakaapissa legot, autot, nuket yms. omissa pienemmissä laatikoissaan. Omalla tavallaan kaikki mitä tarvitaan lastenhuoneessa mahtuu yhteen huonekaluun loogisesti ja näppärästi.

Eikä tämä kaappi olisi huono edes toimistossa. Mapit vain hiukan huonosti istuvat kaapin kokojakoon, mutta muuten täysin toimiva sinne. Keittiöön sopii myös, kun vihjeenä kaapin nimikin sinne viittaa ;)

Tässä tätä kirjoitellessa tuli mieleen, että olisi kiva saada palautetta ja aihe-ideoita mistä kirjoittaa. Ehdotus ei välttämättä näy lopullisessa blogissa, sillä ajatus saattaa muuttua hyvinkin erilaiseksi. Olihan tämänkin blogin alku ideana kirjoittaa siitä mikä ero on vintagella ja retrolla. Eikä tässä tekstissä enää kyllä näy yhtään se alkuperäinen idea. Kirjoitan varmaan näiden vintagen ja retron eroista joskus mutta tällä mennään tänään :)

tiistai 3. marraskuuta 2015

Joululahja.

Tuo joulumyynti taitaa tässä alkaa pian. Lahjoja, koristeita ja herkkuja kaupitellaan varsin merkittävissä määrin vähän siellä ja täällä. Ikävä kyllä tuossa jo monen vuoden kokemuksella odotan aika hiljaista aikaa itselle. On meinaan hyvin harvinaista, että myyn mitään erityistä joulukuussa. Muutamia kertoja olen koettanut panostaa joululahjakauteen ja joka kerta on tullut nenille. Sitä voisi kuvitella että lahjojen ostaminen ajatuksella kirppareilta, osto- ja myyntiliikkeistä, antikvareista, divareista yms olisi yksi hyvä tapa hankkia joululahjat. Eipä se oikein ainakaan näy omassa myynnissä.

Ainoat oikeat jouluaiheiset myynnit ovat keväältä ja syksyltä. 60- tai 70-luvun vanhoja jouluvalosarjoja tai isoja kokorautaisia joulukuusenjalkoja. Eli ei kannata ihmetellä jos mulla on myynnissä heinäkuussa joulukoristeita kun silloin ne saan myytyä, en joulukuussa.

Miksi sitten näin on? Kirppikseltä ostettu lahja ei monessa tapauksessa olisi ainakaan huono vaihtoehto. Syntymäpäivän sanomalehden antaminen lahjaksi on jotain mitä lahjan saaja takuulla arvostaa. Hankintahinta pyörii 0,5-5€ välissä riippuen mistä löytää ja mikä vuosi on. Tietenkin jos syntymäpäivä osuu päivään jolloin lehden pääotsikko on vaikkapa “Mainilan laukausten noottikriisi” niin tämä lehti sitten maksaakin aika kivasti. Hintakaan ei siis usein ole este vaan se, että etsiminen on aika työlästä ja nämä halvat, mutta hyvät lahjat on oikeasti etsittävä.

Arvostaisiko sitten lahjan saaja esim. syntymävuotensa kalenteripyyhettä? Hinnat pyörivät sillä tasolla, että se ei ainakaan ole este. Oikean vuoden etsiminen onkin taas se ongelma ja tietenkin se, että tämän hetkisen tiedon mukaan vanhempia kuin 1964 olisi turha etsiä sillä niitä ei kuulemma ole ja -64 on vanhin mitä minulla on koskaan ollut. Kalaenteripyyhkeissä 60-luku onkin tosi harvinainen. 70- ja 80-luku menee jotenkin hassusti siten, että 80-luvun lopun pyyhkeitä ei meinaa mistään löytää. 90-luvulla tuli muotiin taas kalenteripyyhkeet ja 2000-lukua on joka viidennessä kirppishyllyssä. Hankin siis näitä kalenteripyyhkeitä aina kun mahdollista ja niitä onkin jokunen myynnissä.

Eli, jos ajattelet pitää lahjabudjetin hallussa, mutta tason korkeana, kannattaa aloittaa ajoissa kiertämään kirppiksiä. Kannattaa kyllä sillä lahjan saajalle on varmana paljon mieltä ylentävämpää saada syntymäpäivän sanomalehti kuin jokin turhan aikainen tuikkukippo, joka sitten on avaamattomassa paketissa ensi kesänä kirppiksellä.

Eikä ne kierrätyslahjojen ideat tietenkään tähän merkkipäivä- tai merkkivuosiesineisiin lopu. Itselle, jos tulee lahjaksi esim. Petri Hiltusen alkupään tuotannon sarjakuva-albumi, niin olen oikein iloinen. Tiedän, että sellaisia on lähes mahdoton löytää ja hinta on sellainen, että kultasepänliikkeestä vastaavan hintainen lahja on sitä paremman vitriinin esinettä.

Lapsillekin on mielestäni viisasta ostaa lahjat kirpparilta. Pakkaa vain siten, että on kauniissa paketissa. Legot, joista siskonpoika on aina mielissään, ostan kirppikseltä ns. kilohintaan. Eipä pikkasen vajaa viisi vuotiasta haittaa, ettei ole uudessa paketissa legot, kun niitä on reilummin. Eihän noissa nykyajan leegopaketeissa niin ihmeen paljoa legopalikoita ole. “Määrä luo oma laatunsa” viisaus sopii tähän ihan hyvin.

Tässä muuten kirjoittaessa päähän putkahtelee aika paljon hyviä esimerkkejä, joita saa meiltä “kirppismyyjiltä”, jotka sopivat lahjoiksi paljon paremmin kuin marketista kiireessä ostettu lahja. Nes-pelit, vinyylit, sarjakuvat, kirjat, käyttö- ja koristeastiat, puuesineet, huonekalut, pyörät jne. Lista on loputon. Lahjan ongelma vain on tuo aika, joka kuluu oikean etsimiseen sekä se, että lahjan saaja pitää tuntea ja tietää mitä lahjan saaja arvostaa.

Itse tosin taidan tuon jouluaaton viettää ihan punanuttuna. Toivottavasti tänäkin vuonna käy niin, että ulko-ovelle juoksee todella iloinen lapsonen näyttäen joululahjaansa. Pinkki hiusharja tais olla se kaikkein tärkein joululahja, sillä joulupukki sai kunnon halauksen juuri ennen lähtöä.