Pakkaaminen

Tavaroiden pakkaaminen on tuttua puuhaa. Normaali viikkona pakkaan ja kuljetan kahdesti matkahuoltoon erän paketteja. Lasin ja keramiikan pakkaaminen on jo niin rutiinia, etten hirveästi mieti mitä teen. Kun nyt huomasin, että särkyvän hyvälle pakkaamiselle etsitään netistä ohjeita niin ajattelin hieman avata omaa metodiani.

Kaksi pahvilaatikkoa, kasa Turun Sanomia, sekä teippiä, ovat ne mitä tarvitsen. Teen sanomalehtiaukemasta ryppyisiä “putkiloita”, jotka kiepautan lasikuvun tms. ympärille. Laatikon pohjalle ja päälle erimuotoisia ryppyisiä sanomalehtiaukeamia. Laatikko kiinni ja se sitten isompaan laatikkoon joka fyllätään joka puolelta sanomalehdin. Paketti kiinni, teippaus ja kynällä merkkaus mitä sisältää, sillä usein on enemmän pahvilaatikoita vietävänä Matkahuoltoon. Särkyvän pakkausta pidän vaikeustasoltaan helppona. Haastavat pakkaukset ovat ihan muita.

Yleisin virhe mitä pakatessa tehdään on, että tungetaan särkyvän esineen sisään kaikki pehmukemateriaali. Esimerkiksi kahvikuppi pakataan väärin siten, että otetaan yksi sanomalehti aukeama ja sekin usein repäistään puoliksi. Kupin pohja laitetaan keskelle paperia ja reunat otetaan ylös. Reunat sullotaan kupin sisään siten, että kuppia suojaa yksi ohut sanomalehtiseinämä. Mitä se sanomalehti siellä sisällä auttaa?

Pakattuasi mielestäsi hyvin kannattaa ottaa laatikko ylös ja ravistella kevyesti. Jos kuuluu kolinaa tai tavarat liikkuvat, sanotaan entiseltä työpaikaltani tuttu lause: “Kaksi sanaa….. Uusiks män.”

Oikea tapa mielestäni on, rullata sanomalehti aukeamasta löysä rulla ja rypyttää se. Sen jälkeen pujotetaan kupin korvan läpi toinen pää ja kiepauttaa ryppyinen rulla kupin ympäri. Kuvissa näkyykin näitä rullia mitä teen ja käytän niitä eri tavoin. Näin kun olen pakannut, yksi esine hajoaa viidessä vuodessa ja minä pakkaan paljon tavaroita.

Huonekalut ja muut isot kohteet, jotka eivät vaadi erityistä suojausta särkymistä vastaan pakkaan pakkausmuovilla. Helppoa kuin heinän teko.

Vaikeimpia pakkauksia ovat tilanteet kun joudun pakkaamaan pahvilaatikkoon esineen joka vaatii sen ison laatikon, mutta vähintään 70% sisällöstä on tyhjää. Esimerkiksi vanha kattolamppu jossa on ketjun sijaan metalliputki. Laatikko on joko rakennettava tämän esineen ympärille, tai sitten isoon laatikkoon on laitettava pienempiä laatikoita tukemaan esine paikoilleen.

Erityisen haasteellisia pakkauksia ovat sitten törkeän isot lähetykset. Esim pyykkimaijan ja klihdan pakkaaminen samaan pakettiin on yksi viime vuoden vaikeimmista pakkauksista. Eikä se kahden puuauran pakkaaminenkaan yksin herkkua ollut. Puuaura oli siis ihan oikea hevosvetoinen aura, ei mikään pieni koriste tai puutarhatyökalu.

Polkupyörä on niitä helpoimpia pakattavia. Tanko täytyy kääntää rungon suuntaiseksi ja se oli siinä ne lähetysvalmistelut.

Pakkaamisen suhteen olen sitä mieltä, että MINÄ OLEN VASTUUSSA LÄHETYKSESTÄ!!!!!

Huutonetissä on monella teksti siihen tapaan, että “en vastaa postin rikkomista lähetyksistä”. Palautteissa on sitten yleensä paljon huomautuksia rikkinäisistä lähetyksistä. Myyjä sanoo pakanneensa hyvin ja olisi pitänyt ottaa särkyvän lisä. Pidän tätä vääränä toimintamallina, tai ajatuksena. Ei paketin saaja ole vastuussa lähetyksestä. Ei posti tai matkahuolto ole vastuussa lähetyksestä, jos se on huonosti pakattu. Toki on siellä niitäkin tilanteita kun logistiikka-alan yritys on syyllinen, mutta jokaisen pitää tietää pakkausta tehdessä, että paketti on uskallettava tiputtaa metrin korkeudesta maahan sisälsi paketti sitten mitä hyvänsä.

Eli julkisesti sanon. MINÄ VASTAAN AINA LÄHETYKSISTÄNI!!!!!! Ei ketään ulkopuolinen taho. Se ettei minulla ole ainuttakaan pakettia hajonnut matkalla, ei tarkoita etteikö niin tule käymään. Tulee se päivä, jolloin olen mokannut ja lähetys on hajonnut matkan varrella. Se miten se sitten sen jälkeen hoidetaan on valmiiksi mietitty. Ensimmäisenä en hauku vastaanottajaa, vaan aloitan asian asianmukaisen selvityksen ja kauppasumman korvaamisprosessin. Toki vaadin todisteet kuvina tms. sillä en luota pelkkään sanaan. Peli kun on rehtiä kumpaankin suuntaan, niin tuotteen hajoaminen matkan varrella ei tule aiheuttamaan muuta kuin hetkellisen harmistuksen.

Pakkausteippi, teippikone, pakkausmuovi sekä kahvat ja sakset ovat ehdottomasti tärkeimmät työkalut pakatessa.

Turun sanomat toimii pakkaamisessa parhaiten sillä aukeama on riittävän iso eikä harmillisia niittejä.

Teen aina näitä "rullia" sillä ne vain toimivat parhaiten.

Kuten huomaatte pakkaukseen tulee monta kerrosta.

Laatikko pullistelee sanomalehdistä, mutta menee tarpeen vaatiessa kasaan hieman eli kestää iskuja.

Lamput lähtötarkastan aina ennen toimitusta. Jos vikaa olisi korjaisin itse, sillä ammattitodistus löytyy sekä kokemus lampun korjaamisesta.

"Pesän" rakennuksen ensimmäinen osa.

Sovittelu voi joskus olla kinkkistä puuhaa. Kannattaa tässä kohtaa olla suunnitelmallinen, sillä pieni pohtiminen auttaa asiaa kummasti.

Pakkaan ketju ja johto osat pieniin muovipusseihin ja polttimot sanomalehteen.

Laatikot kun on kierrätettyjä yliviivaan viivakoodit.

Merkkaus kannattaa tehdä aina.

Rakastan pakata pakkausmuoviin. Helppoa ja nopeaa. Uskon myös, että matkahuollon työntekijät käsittelevät varovaisemmin, kun näkevät sisällön (toivossa on hyvä elää).

Auto täynnä.