Kuolipesän ostaminen sekä myyminen.

Kuolinpesät ovat vanhan tavaran kauppiaille yksi parhaista tavoista saada myyntiin “uutta” tavaraa. Paljon parempi, kuin käydä hakemassa yksittäisiä esineitä ympäri ämpäri maakuntaa. Kokoan tähän blogiin mielipiteitäni ja faktoja “tiskin tältä puolen” ja “tiskin toiselta puolen”.

Kun kuolinpesässä on paljon perillisiä, on tilanne aina hankalampi. Yleensä joukossa on yksi, joka hakee joka esineestä maxia ja sitten on toinen, joka haluaa päästä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon hintaan mihin hyvänsä. Näistä tulee yleensä semmoisia eriä, että sovittu ei pidä ja joutuu neuvottelemaan uudestaan kaupan, kun jokin esine ei kuulukkaan enää myytyyn tavara erään.

Vaihtoehdot kuolinpesän irtaimiston “hävittämiseen”:

-Jakaa kaikki kuolinpesän perillisten kanssa.

- Kaatopaikka (toki perilliset kerää “omansa”)

-Ekotori tms. (toki perilliset kerää “omansa”)

-Minä tai kollegani (toki perilliset kerää “omansa”)

Vaihtoehtojen erot kai kaikki tietävät. Jakaminen jokaiselle perilliselle voi aiheuttaa kränää tai sitten ei. Kaatopaikailla vieminen tuo pelkkiä kuluja. Ekotori ottaa maksun (noin 10€ huonekalu) sekä aikataulu venyy useamman kuukauden päähän. Minä ja kollegani maksavat erästä sopimuksen mukaan sekä vievät sen mikä on sovittu. Loppusiivouskin voidaan asettaa tällöin kaupan ehdoksi.

Itse suosin sopimusta kaikki tai ei mitään. Minun huolekseni siis jää myös ne esineet, jotka lähtevät kaatopaikalle. Koko satsista jää käteistä ehkä vähemmän kuin yksittäiskappale myynnistä, mutta ostajana hoidan myös kustannukset niistä tavaroista, joista rahaa ei saa.

Esimerkkinä viimeinen erä minkä hain. Kyseessä oli kerrostalo kolmio hissittömässä talossa. Omistajan tietotaito ei olisi riittänyt myymään tavaroita ja aikaa olisi palanut useampi kuukausi ennen kuin asunnon saa tyhjäksi tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa minivarastosta ja myydä sieltä käsin. Tein siis kaupan hyvin matalalla hinnalla, sillä työmäärä kolmannesta kerroksesta alas on aika kova. Erän koko oli noin 20 kuutiometriä pakattuna (auto koko kertoo aika tarkkaan tuon kuutiomäärän).

Mitä etua myyjä saa, kun myy tavarat pois minulle minun määräämääni hintaan eli joidenkin mielestä rikollisen halvalla?

-Ei huolta tavaroista.

-Ei etsimistä mitä mikin on.

-Ei jätekustannuksia.

-Ei ekotorin tms.  kustannusta.

-Asunto on myytävässä kunnossa alle kahden viikon sisällä ensi tapaamisestamme.

-Yhtiövastikkeita ei joudu maksamaan pitkään.

-Voi saapastella kädet taskussa katsomassa missä tilanteessa ollaan.

-Vaikea ehkä uskoa mutta viivan alle jää parempi tulos.

Muistakaa myös se että minä kerron yleensä sen oletetun ulosmyyntihinnan hyvin monesta  esineestä, eli myyjä tietää mitä maksan ja mitä saan myydessä. Yritän siis olla rehti ja reilu enkä hauku arvotavaraa arvottomaksi. Toki kun särkyvää on yli kymmenen laatikollista en toki tiedä oikeita hintoja kaikille esineille.

Miten sitten kannattaa valmistautua katselmus käyntiini:

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-ÄLÄ TEE MITÄÄN VALMISTELUJA!!!!!!!

-Merkitse selkeästi esim maalarinteipillä tavarat, jotka aiot pitää tai siirrä ne toiseen paikkaan.

Silloin kun sovimme kaupan ehdot, voit asettaa loppusiivouksen tason mieleiseksi. Harjaamme usein lattiat lopuksi, mutta ei se ole mahdotonta, että imuroisimme ja pesisimme lattiat. Ihan sen takia, että pesty lattia edistää asuntokauppaa, kun kuolinpesän arvokkain omaisuus on usein tuo kiinteistö tai osake, jonka myyminen nopeasti vähentää ylimääräisiä kuluja.

Sitten ne jätteet, jotka jää minun huolekseni. Pyrin yleensä mahdollisimman hyvin realisoimaan kaiken, mutta osa kulkeutuu suoraan kaatopaikalle, SER-pisteisiin, keräyslasiin, polttokelpoiseen jäteeseen yms. eli lajittelemme kaiken. Toki lahjoitamme paljon tavaraa ihan, sillä ajatuksella, että jokainen esine, jota ei voi myydä kannattaa lahjoittaa pois. Vähentää kustannuksia ja aikaa paljon. Eli ei mitään hyväntekeväisyyttä, jos ja kun lahjoitan tavaraa.

Viimeisenä viime erästä tulleita kustannuksia ihan sen takia, että ymmärretään mitä maksaa logistiikka.

-17 kuutionen pakettiauto vuokra 90€

-9 kuutionen pakettiauto vuokra 50€ (koska jouduimme jakamaan urakan kahdelle kerralle)

-Polttoaine 25€

-Kantajien palkka 350€

-Juomat ja ruuat kaikille 100€

-Pakkaustarvikkeet kierrätettyjä laatikoita, mutta niiden hankkiminen maksaa 10-15€

-Jätesäkit, pikkupussit yms pikkuhärpäke 5-10€

-Oma aika 30h joka on oma kustannus jolle pitää määrittää myös arvo.

-Hieroja ja lääkärikäynti jotta saan droppeja selkävaivoihin 65€

Eli ei tämä ilmaista ole.

Urakan alkua.

Tilaa on vielä mutta voimat alkaa loppumaan....

Kuten kuvan valaistuksesta huomaa on aurinko kadonnut taivaalta. Tavarat on tässä kohtaa viety välivarastoon odottamaan "seluteeraamista" kirppikselle, huutonettiin, liikkeen puolelle, lahjoitettaviin ja kaatopaikalle.

Pakkaaminen

Tavaroiden pakkaaminen on tuttua puuhaa. Normaali viikkona pakkaan ja kuljetan kahdesti matkahuoltoon erän paketteja. Lasin ja keramiikan pakkaaminen on jo niin rutiinia, etten hirveästi mieti mitä teen. Kun nyt huomasin, että särkyvän hyvälle pakkaamiselle etsitään netistä ohjeita niin ajattelin hieman avata omaa metodiani.

Kaksi pahvilaatikkoa, kasa Turun Sanomia, sekä teippiä, ovat ne mitä tarvitsen. Teen sanomalehtiaukemasta ryppyisiä “putkiloita”, jotka kiepautan lasikuvun tms. ympärille. Laatikon pohjalle ja päälle erimuotoisia ryppyisiä sanomalehtiaukeamia. Laatikko kiinni ja se sitten isompaan laatikkoon joka fyllätään joka puolelta sanomalehdin. Paketti kiinni, teippaus ja kynällä merkkaus mitä sisältää, sillä usein on enemmän pahvilaatikoita vietävänä Matkahuoltoon. Särkyvän pakkausta pidän vaikeustasoltaan helppona. Haastavat pakkaukset ovat ihan muita.

Yleisin virhe mitä pakatessa tehdään on, että tungetaan särkyvän esineen sisään kaikki pehmukemateriaali. Esimerkiksi kahvikuppi pakataan väärin siten, että otetaan yksi sanomalehti aukeama ja sekin usein repäistään puoliksi. Kupin pohja laitetaan keskelle paperia ja reunat otetaan ylös. Reunat sullotaan kupin sisään siten, että kuppia suojaa yksi ohut sanomalehtiseinämä. Mitä se sanomalehti siellä sisällä auttaa?

Pakattuasi mielestäsi hyvin kannattaa ottaa laatikko ylös ja ravistella kevyesti. Jos kuuluu kolinaa tai tavarat liikkuvat, sanotaan entiseltä työpaikaltani tuttu lause: “Kaksi sanaa….. Uusiks män.”

Oikea tapa mielestäni on, rullata sanomalehti aukeamasta löysä rulla ja rypyttää se. Sen jälkeen pujotetaan kupin korvan läpi toinen pää ja kiepauttaa ryppyinen rulla kupin ympäri. Kuvissa näkyykin näitä rullia mitä teen ja käytän niitä eri tavoin. Näin kun olen pakannut, yksi esine hajoaa viidessä vuodessa ja minä pakkaan paljon tavaroita.

Huonekalut ja muut isot kohteet, jotka eivät vaadi erityistä suojausta särkymistä vastaan pakkaan pakkausmuovilla. Helppoa kuin heinän teko.

Vaikeimpia pakkauksia ovat tilanteet kun joudun pakkaamaan pahvilaatikkoon esineen joka vaatii sen ison laatikon, mutta vähintään 70% sisällöstä on tyhjää. Esimerkiksi vanha kattolamppu jossa on ketjun sijaan metalliputki. Laatikko on joko rakennettava tämän esineen ympärille, tai sitten isoon laatikkoon on laitettava pienempiä laatikoita tukemaan esine paikoilleen.

Erityisen haasteellisia pakkauksia ovat sitten törkeän isot lähetykset. Esim pyykkimaijan ja klihdan pakkaaminen samaan pakettiin on yksi viime vuoden vaikeimmista pakkauksista. Eikä se kahden puuauran pakkaaminenkaan yksin herkkua ollut. Puuaura oli siis ihan oikea hevosvetoinen aura, ei mikään pieni koriste tai puutarhatyökalu.

Polkupyörä on niitä helpoimpia pakattavia. Tanko täytyy kääntää rungon suuntaiseksi ja se oli siinä ne lähetysvalmistelut.

Pakkaamisen suhteen olen sitä mieltä, että MINÄ OLEN VASTUUSSA LÄHETYKSESTÄ!!!!!

Huutonetissä on monella teksti siihen tapaan, että “en vastaa postin rikkomista lähetyksistä”. Palautteissa on sitten yleensä paljon huomautuksia rikkinäisistä lähetyksistä. Myyjä sanoo pakanneensa hyvin ja olisi pitänyt ottaa särkyvän lisä. Pidän tätä vääränä toimintamallina, tai ajatuksena. Ei paketin saaja ole vastuussa lähetyksestä. Ei posti tai matkahuolto ole vastuussa lähetyksestä, jos se on huonosti pakattu. Toki on siellä niitäkin tilanteita kun logistiikka-alan yritys on syyllinen, mutta jokaisen pitää tietää pakkausta tehdessä, että paketti on uskallettava tiputtaa metrin korkeudesta maahan sisälsi paketti sitten mitä hyvänsä.

Eli julkisesti sanon. MINÄ VASTAAN AINA LÄHETYKSISTÄNI!!!!!! Ei ketään ulkopuolinen taho. Se ettei minulla ole ainuttakaan pakettia hajonnut matkalla, ei tarkoita etteikö niin tule käymään. Tulee se päivä, jolloin olen mokannut ja lähetys on hajonnut matkan varrella. Se miten se sitten sen jälkeen hoidetaan on valmiiksi mietitty. Ensimmäisenä en hauku vastaanottajaa, vaan aloitan asian asianmukaisen selvityksen ja kauppasumman korvaamisprosessin. Toki vaadin todisteet kuvina tms. sillä en luota pelkkään sanaan. Peli kun on rehtiä kumpaankin suuntaan, niin tuotteen hajoaminen matkan varrella ei tule aiheuttamaan muuta kuin hetkellisen harmistuksen.

Pakkausteippi, teippikone, pakkausmuovi sekä kahvat ja sakset ovat ehdottomasti tärkeimmät työkalut pakatessa.

Turun sanomat toimii pakkaamisessa parhaiten sillä aukeama on riittävän iso eikä harmillisia niittejä.

Teen aina näitä "rullia" sillä ne vain toimivat parhaiten.

Kuten huomaatte pakkaukseen tulee monta kerrosta.

Laatikko pullistelee sanomalehdistä, mutta menee tarpeen vaatiessa kasaan hieman eli kestää iskuja.

Lamput lähtötarkastan aina ennen toimitusta. Jos vikaa olisi korjaisin itse, sillä ammattitodistus löytyy sekä kokemus lampun korjaamisesta.

"Pesän" rakennuksen ensimmäinen osa.

Sovittelu voi joskus olla kinkkistä puuhaa. Kannattaa tässä kohtaa olla suunnitelmallinen, sillä pieni pohtiminen auttaa asiaa kummasti.

Pakkaan ketju ja johto osat pieniin muovipusseihin ja polttimot sanomalehteen.

Laatikot kun on kierrätettyjä yliviivaan viivakoodit.

Merkkaus kannattaa tehdä aina.

Rakastan pakata pakkausmuoviin. Helppoa ja nopeaa. Uskon myös, että matkahuollon työntekijät käsittelevät varovaisemmin, kun näkevät sisällön (toivossa on hyvä elää).

Auto täynnä.