Keikkajulisteita lavatanssien kulta-ajoilta.

Onpas sitä kulunut aikaa edellisestä blogista. Viimeinen julkaistu blogi on yli puolen vuoden takaa. Kyllä tässä välissä on aloitettu kirjoittamaan ja kirjoitettu melkein valmiiksi blogeja, mutta eivät ole valmiiksi asti päässeet. Aika vaan on ollut kortilla, eikä sitä kirjoitusintoa ole ollut. Aiheita toki olisi ollut vaikka muille jakaa. Alkukesästä esimerkiksi tehtiin projekti, joka on maannut vuosikymmenen tai pari aloittamatta. Eli Tarvashovin vanhat keikkajulisteet laitettiin myyntiin.

Kaikki alkoi kun olin vahtimassa siskon lapsia. Ihan normaalia settiä: DVD päälle ja “vahti” tietokoneen ääressä. Pärjäävät hyvin pari tuntia siinä lasten leffaa katsellen. Tällä kertaa sain pienen sydänkohtauksen. Leffa ei kiinnostanut vaan iso piirustuspaperi, jonka mummi oli tuonut mukanaan edellisellä käynnillä. Eino Grönin juliste 70/80-luvulta!!!

En napannut tätä julistetta lapsilta vaan kysyin onko noita lisää? Ja kyllä oli. Lasten jo piirtämät jätin ja koskemattomat pelastin. Soittelin sitten äidilleni kertoakseni, että ei tuo enää julisteita piirustuspaperiksi.Sanoin käyväni ostamassa piirustuspaperia. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun äitini ei usko minua, että jokin esine tai esineryhmä on myytävissä hyvään hintaan. Kuinka usein onkaan käyty keskustelu “Kyllä se on Arabiaa mutta arvo on kolikko kaksi.” tai “Ei kukaan tuosta mitään maksa.” seuraavaksi ihmetellään kun sanon “Parisataa siitä nyt sitten maksettiin.” Ei sitä voi tietää mikä on arvokas ja mikä ei ole, ellei ole asialle “vihkiytynyt” (eikä edes silloinkaan kaikkea voi tietää).

Keikkajulisteiden tarina on minulle hyvin tuttu lapsuudestani. Niitä oli säkki tolkulla aikoinaan ja ne olivat piirustuspaperia minulle, siskolleni ja veljelleni 80/90-luvulla. Aikoinaan Tarvasjoen Tarvashovi oli suosittu tanssipaikka. Silloin lavatanssien kulta-aikoina. Useiden vuosikymmenien aikana eli 60-, 70- ja 80-lukujen aikana lähes kaikki suomen kärki artistit ja yhtyeet kävivät keikalla juuri Tarvashovissa. 80-luvulla alkoi disko kausi ja 90-luvun alkupuolella se päättyi.

Isäni oli juuri tuon iskelmä ja lavatanssi ajan vastuussa artisti hankinnasta sekä oli Hovin isännöitsijä. Diskokauden julisteita ei meillä ole koskaan ollut, sillä isäni disko-kautena ollut vastuussa artisteista. Mainontaan tarkoitetut keikkajulisteet lähetettiin siis isälleni, eikä niitä jaettu montaakaan esille. Usei yksi tai kaksi laitettiin Tarvashovin seinälle ja nekin otettiin pois kohtuu siisteinä. Usein artistit lähettivät julisteita kymmenen, kaksikymmentä tai enemmän, mutta vain harva käytettiin. Isäni keräsi julisteet kotitilamme vintille apulanta- ja kananrehusäkkeihin. Säkkejä oli 80-luvun puolessa välissä useita kymmeniä, jokaisessa säkissä oli kymmeniä artisteja ja satoja julisteita. Puhumme siis tuhansista jopa kymmenistä tuhansista keikkajulisteista. Hovin kulta-aikojen keikkamäärä oli huikea. Viiden vuosikymmenen yksittäisten keikkojen määrä lasketaan parissa kolmessa tuhannessa. Kaikkein kuuluisin taitaa olla Metallica, joka kävi Tarvashovissa vuonna 1984. Tarkkaa lukua keikkojen lukumäärästä ei kukaan tiedä, eikä tule sitä koskaan tietämään. Mitään kattavaa kirjaa ei esiintymisistä pidetty. Montaa ei ole enää elossa niistä, jotka tietävät Tarvashovin tarinan kokonaisuudessaan. Omaksi onneksi isäni on yksi niistä harvoista.

Olen siis koko elämäni tiennyt näistä julisteista ja ne ovat olleet pitkään työlistalla. Nyt kun äitini päätti viedä piirustuspaperia lastenlapsilleen, niin aktivoiduin. Keikkajulisteet ovat huonoa piirustuspaperia ja aivan liian kalliita. Omassa lapsuudessani piirsin kymmenien ja taas kymmenien keikkajulisteiden etu- ja takapuolelle jos jonkinlaista taideteosta. Saman teki siskoni ja veljeni. Siskonlapsilta tämän hauskuuden päätin estää ja hommasin muuta piirustuspaperia.

Tuhansia keikkajulisteita on hävinnyt aikojen saatossa muullakin tavalla kuin lasten piirtämänä. Joskus vuosituhannen vaihteessa isäni vei säkkitolkulla julisteita paperinkeräykseen. Eihän isäni ollut tietoinen niiden arvosta. Toinen iso hävikki kävi kun päärakennuksen vintillä oli tulipalo. Päärakennus säästyi täydeltä tuholta, mutta tuhannet ja taas tuhannet keikkajulisteet kärsivät palossa ja heitettiin jätelavalle. Mutta kiitos, kotitalon laajojen säilytystilojen 1000-1500 keikkajulistetta säästyi kuin vahingossa. Ja ne laitettiin nyt myyntiin.

Olet mahdollisesti lukija nyt kauhun sekaisessa tunteissa sen takia, että tuhansia ja taas tuhansia keikkajulisteita on menetetty lopullisesti. Mutta on hyvä muistaa, että on suuri tuuri ettei kaikkia ole menetetty, vaan ne mitä on nyt myynnissä, ovat säilyneet jopa painotuoreessa kunnossa. Reilusti yli puolet ovat hyvä tai upea kuntoisia. Useissa kymmenissä on postileiman, sillä ennen keikkajulisteet oli tapana lähettää rullassa ja päällimmäiseen julisteeseen kirjoitettiin osoite sekä liimattiin postimerkki. Totta kai minua ja isääni harmittaa nyt se, että paljon upeita keikkajulisteita on menetetty, mutta kaatunutta maitoa on turha itkeä. Minä keskityn etsimään niitä julisteita mitä on olemassa ja on mahdollista, että voin vielä löytää ne Hovin disko aikakauden julisteet. Minä keskityn siihen mitä on olemassa ja minkä voin pelastaa. Sillähän minä tienaan elannon. Tuhoutuneet ovat tuhoutuneita ja sille ei voi mitään.

Ja tietenkin: kaikki vihjeet vinteistä, joita koluta, otetaan vastaan. Ollaan kiinnostuneita ostamaan tai vastaanottamaan “uutta” (vanhaa) tavaraa myyntiin :)

Linkki kaikkiin keikkajulisteisiin :)

https://www.huuto.net/haku/sellernro/534427/page/1/category/213

Paskoja kauppoja.

Oli pakko tulla kirjoitustauolta sen takia, että kaupankäynnissä kävi kaksi varsin eriskummallista tapahtumaa. Kumpikin oli veemäisiä, mutta ihan eri syistä.

Ensimmäinen oli tämmöinen tapaus, jossa huutonetissä “pilahuutaja” teki pelleilytarjouksen kohteeseeni. Tarjous oli 240 000€. Huutokohteen reaaliarvo on muutamassa kympissä. Pila ei ehkä kuulosta kovin pahalta… mutta kun se on asia, joka tuottaa itselleni paljon vaivaa. Verottajaa ei välttämättä kiinnosta reaaliarvo, jos he jostain löytävät kaupan, jonka kokoluokka on edellä mainittua. Verottaja kun on tunnetusti tehnyt aika hulvattomia päätöksiä, joiden rwalistisuus ei ole mistään kotoisin. Tämä pilanpäiten tehty jekku voi tulla kalliiksi, jollei siihen reagoi vakavuudella. Aina on se mahdollisuus, että viiden vuoden päästä verottajalta tulee kirje: tiedossamme on, että olet tehnyt 240 000€ edestä kauppaa, josta ei ole maksettu veroja. Sen jälkeen “jekkutarjouksen” todistusvelvollisuus on minulla. Uskomattomalta kuulostaa, mutta tämä mahdollisuus on liian iso, jotta voisin kuitata “pilan” olankohautuksella.

Toinen kauppa oli sitten yksi urani hankalimmista, jonka hetki sitten lopetin tuloksettomana. Tässä kohtaa haluan täsmentää, että tarkoitukseni ei ole naureskella ostajan huonolle kirjoitustaidolle eikä kyseessä ole maahanmuuttaja vaan kielivirheet johtunevat jostain muusta syystä. Vuoropuhelu on alkuperäismuodossaan, jotta hahmottuu kokonaisvaltainen sekavuus, joka kauppaa varjosti. Olen käynyt onnistunutta kauppaa niin kuuromykän kuin henkilöiden kanssa, joilla ei ole ollut yhteistä kieltä kanssani. Kun kumpikin osapuoli pyrkii selkeään kommunikaatioon, niin mistä tahansa kielellisistä esteistä päästään yli. Puhelimessa vaikutti vielä ihan normaaliin kommunikointiin kykenevältä.

Mutta nyt itse kauppaan. Vuoropuhelu meni lyhennettynä tällä tavalla:

Ostaja:

KAU.NIS K PPI OLEN IINOTUSNU

Minä:

Voitte tehdä tarjouksen, koska kohde on huutokaupan (huuto.net).

Ostaja:

MAKA SEoN 199€ JA KULJETA SE TÄNNE (huudon lähtö oli 199€ ja korotus 1€ en kerro tähän minne piti kuljettaa).

Minä:

Kohteeseen voi tehdä tarjouksen ja kuljetus maksaa 150€. En omista tällä hetkellä pakettiautoa ja se minun on tätä varten vuokrattava.

-- Tässä kohtaa tuotteeseen tuli virallinen tarjous 200€ viestien lähettäjältä.--

Ostaja:

KU LJETUS SAMMAAN HIiNTAAN 19 9€ MUUTEN EI KAUPA

Minä:

Joudun käyttämään kuljetukseen koko päivän, vuokraamaan pakettiauton, maksamaan polttoaineet ja teitte tarjouksen sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kuljetuskustannukset. Se tarkoittaa silloin sitä, että olette pystyneet tutustumaan kaupan ehtoihin etukäteen ja hyväksyneet ne.

____

Väliin tuli monia sekavia viestejä joiden tulkkaukseen minulla kului aina pitkähkö aika. Viikkoa myöhemmin ostaja pyysi soittamaan, joten soitin hänelle. Tässä kohtaa hän ehdotti vaihtokauppaa esineihin, joiden ulosmyyntiarvo oli “kaatopaikalle” tai muutama kymppi. En tähän tietenkään suostunut ja ilmoitin, että kauppa on aloitettu rahasopimuksella, joten siinä pysytään ja vaihtokauppa ei ole mahdollinen. Olin aiemmin jo ilmoittanut, että kuljetuskustannus on minun saatava etukäteen tilille, muuten en lähde liikkeelle.

_____

Viikkoa myöhemmin sain viestin:

50€ ON TIL I JOTTA VOIT LUTTAA MINÄ. MINÄ MAKA AINA SE MITÄ LUPA. Lo PU ENSI KUSA KUN SAA RAHAT.

Odottelin muutaman päivän ja totesin että tämä kauppa taitaa olla tässä kunnes tuli viesti:

OLE E TSINY SINÄ KSSA J.A KOIRRAA. MAKSAN 250€ ALKU KUU KUN S AA’N RAHAA.

Ilmoitin tilitietoni (jotka olin jo aikapäiviä sitten antanut) ja sain siinä kohtaa ukaasin paremmalta puoliskolta ja isältäni: “Olen ollut tässä kohtaa aivan liian anteeksiantava ja pitkämielinen. Jollei kuljetuksesta sovittua summaa ole tilillä sovittuun päivään mennessä, on minun lopetettava tämä kauppa.” No en jaksanut laittaa viestiä perjantaina, koska minulla oli sen verran paljon parempaakin tekemistä, enkä halunnut “itkuvirsiviestejä”. Tänään, ennen tämän kirjoittamista, päätin kyseisen kaupan ja tämä parin kuukauden setti on ohi - palkkana menetettyjä työtunteja.

Turkulaisille sitten tiedoksi, olen ehdolla Turussa Vihreiden listoilla numerolla 189.

Lahjoitukset vaalikampanjaani:

https://civicrm.vihreat.fi/civicrm/contribute/transact?id=2&reset=1&pcpId=368

Facebook: https://www.facebook.com/ReininMarko/

"Poliittinen" blogini

http://markoreini.blogspot.fi/

Kuulumisia

Tajusin äskettäin, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan blogia. Tuntuu siltä, että puutetta on niin aiheista kuin ajastakin.Tulevan kevään aikana olen suunnitellut kirjoittavani 14 blogia, mutta ne tulevat käsittelemään politiikkaa sillä olen Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana Turussa.

“Poliitikko-Markon” facebook-sivu löytyy täältä:

https://www.facebook.com/ReininMarko/

Vaikka tässä on pidetty hiljaiseloa, ei se tarkoita sitä ettenkö ole painanut töitä niska limassa. Joulukuu meni ulkopuolisen töissä sillä kuukausi oli samanmoinen kuin aina ennenkin vanhan tavaran kaupassa. Myyntimäärät olivat pieniä ja ihmisten huomio muualla. Edelliseen vuoteen verrattuna yllätyksenä meni kalliimpaa esinettä. Vaikka myyntimäärät oli vähäiset, niin tulos kukkaroon olikin yllättävän hyvä. Saattoi olla urani joulumyynnin ennätys.

Näin vuoden alkuun on hyvä hiukan katsella mitä sitä on suunnitelmissa ja onko toteutuskelpoisia ideoita. Pitkään oli muutama idea tapetilla ja niiden kohdalla jouduttiin siirtämään suunnitelma “myöhemmin mappiin”. Siitä mapista ilmestyy tai kaivetaan esiin silloin tällöin ideoita, kun ajankohta on parempi tai tilanne on muuttunut.

Rompetorit, jotka järjestin viime vuonna olivat ihan kelvollisesti onnistuneita, mutta en usko, että jaksan lähteä uudestaan tekemään samaa hommaa. En ainakaan yksin. Aikaa kuluu liikaa siihen nähden mitä siitä saa. Kyllä voittoa siinä tavoitellaan, mutta tulos kun jää aika lähelle “pullakaffe” palkkaa, ei vain kannata järjestää rompetoria. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että byrokratia kasvoi selkeästi kun Liedon kunta otti Tarvashovin haltuun lopullisesti. “Ennen oli kaikki paremmin” tulee mieleen usein, kun muistelee millaista Tarvasjokea ennen kuntaliitosta.

Tässä Tammikuun aikana aloittelin tavaran alennusmyynnit, koska varastossa on aivan liikaa “särkyvää”. Jatkuvasti saa siirrellä ja ihmetellä, että mihin nämä saan mahtumaan. Myöskin se pelko, että tapahtuu vahinko ja tonnilla hajoaa esineitä, on kasvanut. Ei ole hyvä, että joka pöydän päällä on jo kahdessa kerroksessa lasi- ja keramiikkaesineitä. Kannattaa ennemmin myydä vaikka hiukan halvemmalla kuin todeta: “lasinkeräykseen se sitten meni”. Tämä alennusmyynti jatkuu sen aikaa, että saan varastoa hiukan järkevämpään tilaan. Lampun lasikupuja en sisällytä mukaan, kun niiden menekki on tasainen ympäri vuoden. Eli kannattaa seurailla näitä meidän huuto.net ilmoituksiani, sillä kohta tulee taas uusia kohteita matalalla lähdöllä. Toki siellä on jo huudossa 5€ lähdöllä ja 1€ korotuksella ihan kivoja esineitä ja lisää tulee ;)

Voi olla että yritän tässä kirjoittaa jotain lähiaikoina, mutta pelkään, että aikani ei riitä ennen kuin kesä on ovella. Toivon kyllä, että tulee jotain aihetta kirjoittaa sillä se on yleensä sitten sen merkki, että jotain positiivista tapahtuu.

Tästä kuvasta pääset "politiikon" facesivulle :) 

Tästä kuvasta pääset "politiikon" blogiin :)

Linkki vielä Tammikuun 2017 'kuumiin' huutokauppoihini on tässä:

http://www.huuto.net/hakutulos/words/ale/sellernro/534427/wordsfrom/title

Älkää pelätkö palaan astialle varmana myöhemmin.

'Romukauppias' kiittää ja kuittaa, me näemme vielä :)

Suomalainen design?????

Fiskars päätti sitten kertoa mikä suomalaista designia vaivaa:

Suomi sata vuotta juhlasarjat = suomalaista designia. Eli samat vanhat romppeet eri väreissä. Niitä osti jo mun mummo, niitä osti jo mun äiti, mutta minua ne eivät yhtään kiinnosta. Niitä on pilvin pimein. Esimerkiksi Aalto-malja, eli “Eskimon nahkahousut” (oli se ensimmäinen nimi tälle kipolle) on suunniteltu vuonna 1936.

Suomalaista designia vaivaa se, että suuryritykset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen desingniin eli kierrätetään vanhaa. Eräällä tapaa suomalainen design jämähti kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka meillä on omaa nuorta polvea teollisen muotoilun saralla. Mutta saavatko he oikeasti mahdollisuuden kasvaa isoiksi?

http://koti.ts.fi/sisusta/mista-loytyvat-tulevaisuuden-suomalaiset-muotoilun-klassikot/

Made in "muualla kuin suomessa".

Itse kuulun Turun Sarjakuvakerhoon ja voin kertoa, että siinä porukassa on taiteilija jos toinenkin. Elantoa taiteella ei kuitenkaan moni tee, jos yksikään. Rahat elämiseen tehdään muualta. Suomessa on oikeasti taiteilijoita ja designereita korkeatasoiseen muotoiluun, mutta he saavat työssään tehdä pieniä uudistuksia muotoiluun, joka on kauan sitten muuttunut vanhan aikaiseksi (eli tekevät hieman erilaisen sinisen Aalto-maljan). Uutta innovatiivista ja jopa todella kaunista designia Suomeen on kyllä tullut, mutta ei sitä kautta mitä toivoisimme. Swenssonien putiikki Ikea on rohkea design liike jossa asiakkaat käyvät ostamassa uutta ja rohkeaa muotoilua.

Viime aikojen tapahtumien eli “Make america great again” lauseen innoittamana (mutta ei missään nimessä takana olevan ideologian kannattajana) haluan tuoda esille oman versioni miten “Suomi nousuun” tapahtuu. Ainakin designin osalta.

Antakaamme siis mahdollisuus uudelle designille. Kokeilut olivat se Aallon tapa tehdä uutta, niin kuin monissa dokumenteissa on käynyt ilmi. Aalto varmaan teki jokaista toimivaa tuotetta kohden kymmenen epäonnistunutta. Siten luodaan uutta. Kokeiluille on annettava mahdollisuus. Uuden ajattoman suomalaisen designin edellytys on, että kaupan hyllyllä on kymmenen uutta, joista yksi saavuttaa suosion. Epäonnistumiset kuuluvat uuden luomiseen, siitä ei pääse eroon millään.

Toki täytyy tässä ottaa esille kuuluisat ‘vihaiset linnut’, sillä pelialalla suomalainen design on pärjännyt hyvin. Luovuus ja se taiteellinen silmä, sekä toki pelin rakennustaidot, ovat olleet se millä he loivat oman pienen peli-imperiuminsa. Siis Suomalaista designia parhaimmillaan.

Ennen kuin tuosta design sanan käytöstä aletaan huomauttelemaan, niin design tarkoittaa muutakin, kuin kalliita maljakoita tai tuoleja. Design on teollista muotoilua ja se Ikean halvin patalappukin on jonkun suunnittelema ja muotoilema. Onhan se toki totuus, että ne halvimmat ja aripäiväisimmät 70-luvun esineet ja tuotteet ovat tämän päivän kuuminta hottia ja designia.

Toki uuden tuotteen tuonti markkinoille on kallista sillä alkuun tuotantoerät ovat pieniä ja kulut isoja tuottoon nähden. Tärkeä on myös muistaa, että se joka on tuotteen suunnitellut tarvitsee palkan jonain muunakin kuin “näkyvyytenä”. Tuki ja sijoittaminen suomalaiseen uuteen muotoiluun on sijoitus Suomen tulevaisuudelle, joka pitkällä juoksulla korvaa moninkertaisesti ne kokeiluihin satsatut rahat.

Tehdään siis suomen designille palvelus ja annetaan mahdollisuus uusille kyvyille. Vaaditaan Fiskarssilta suunnan muutos ja äänestetään jaloilla. Annetaan ja vaaditaan uudelle Suomalaiselle muotoilulle ja taiteelle tilaa sekä mahdollisuus. Näin saadaan suomi nousuun, sillä uudet innovaatiot, ovat avain huomiselle ei vanhojen ‘mestarien’ eriväriset maljakot.

Emännän Jellona sarjan joulupostikortti malleja.

Muitakin malleja toki on ja graaffinen työ on tuttua mun emännälle :)

Made in Finland.

Minun eli "Kapteeni Retron" tekosia. Muotoilu ja valmistus "Made in Finland".

Oka

Tämä blogi on hyvin poikkeava muihin blogeihini verrattuna. Pääosa blogin tekstistä on täysin tarkastamaton ja korjaamaton. Aiheena on rakkaan lemmikin poismeno ja kirjoitettu ns "tunteet pinnassa".

Meille tämä vuosi tulee olemaan varsin raskas lemmikkien osalta. Keväällä kuoli Skipperi (ikä 17-18v) ja loppukesästä kuoli emännän koira Oka (joka on blogini aiheena). Tähän vuoteen on sisäkissa Piu Paun poismeno hyvin lähellä. Viimeinen (tiedossa) elossa oleva Missun pentu (nukkui pois noin 15 vuotta sitten). Piu Pau on sentään 18-20 vuotias, eli ei mikään suuri yllätys jos ei enää seuraavaa vuotta näe. Kävelee poikittain ja turkin pesu ei enää onnistu. Kysymys on vain enää siitä, koska lähdetään sille viimeiselle piikille.

Tästä lähtee blogi joka on kirjoitettu muutama kuukausi sitten. Blogia en ole sen jälkeen lukenut enkä tarkistanut. Julkaisen sen nyt, kun suruaika on päättynyt.

Alkuun on kerrottava että tämä blogi saattaa sisältää jonkin verran kirjoitusvirheitä. Yleensä emäntä oikolukee tekstit mutta tällä kertaa se on hieman kohtuutonta.

Syy tähän on se että jouduimme lopettamaan pari päivää sitten toisen emännän koirista. Vaikka Oka oli emännän koira olin ehtinyt kiintyä tähän hännän heiluttajaan. Kaikkein inhottavimmaksi tämän tekee se että Oka oli todella hyväkuntoinen ja tilanne tuli täysin puskista. Pari viikkoa sitten alkoi voimattomuus ja syömättömyys. Viikko sitten vein Okan eläinlääkäriin kun vointi oli huonontunut hälyttävästi. Lääkäri löysi aika nopeasti syyn tai epäillyksen ja röntgen vahvisti epäillyksen. Selkäranka oli viottunut ja luupiikkejä oli itseasiassa useampia. Yksi nikama pari oli melkein luutunut yhteen ja kipulääkitys sekä hoito-ohjeet eli lepoa. Haastavaksi tämän toki teki se että toinen koira eli Kafka on ADHD joka tarvitsee paljon liikuntaa. Sunnuntai maanantai kohdilla huokaisimme helpotuksesta ja kaikki näytti menevän hyvin. Tiistaina oli heikompi päivä ja ajateltiin että tämä etenisi aaltoina siten että olisi hyviä ja huonoja päiviä.

Tuli sitten keskiviikko ja puhelu aamutuimaan. Emäntä soitti ja kertoi että Okan takajalat ovat täysin jumissa. Lähdin sitten paikanpäälle koska oli selkeä reissu eläinlääkäriin. Saavuttuani paikalle näin tilanteen. Takaruumis oli käytännössä halvaantunut. Pari kolme tuntia kului ennen kuin pääsimme eläinlääkäriin. Vaihtoehdot olivat kylmät ja eutanasia oli käytännössä ainoa vaihtoehto.

Ne joilla on lemmikkejä osaavat varmaan ymmärtää tuskan. Siinä silitellessä kun rauhoituspiikin vaikutusta odoteltiin keskityin jotenkin Okan turkkiin. Täydellinen ja terveen koiran turkki. Minulla on ollut useita lemmikkejä ja tässä keväällä Skipperi niminen kissa katosi. Ulkokissat ovat siinä suhteessa helpompia tai toisaalta kamalampia. Ne vain katoavat piiloon kitumaan. Helppo minulle kyllä mutta en voi olla ajattelematta sitä miten Skipperi kitui kuollessaan. Skipperi toki oli helpompi ymmärtää. Turkki oli jo huonokuntoinen joka on selkeä merkki kissoissa ja koirissa että lähtö on lähellä. Okan pois meno on siis paljon vaikeampi ymmärtää. Terveen oloinen koira jolla ei ollut mitään merkkejä joiden takia olisi ollut odoteltavissa tämä tilanne. Jälkeenpäin ne merkit kyllä osaa poimia mutta ei silloin muutama kuukausi sitten kun ne olisi pitänyt huomata ja ymmärtää.

Keskiviikkona illemmalla sain puhelun ja asia koski erästä esinettäni joka oli myynnissä. Esineellä ei ole tässä kohtaa merkitystä. Oli vain paska fiilis ja oli pakko tsempata itseään kaupan tekoon. Kaikki sujui kyllä ihan hyvin siihen asti kunnes alkoi tarina että vastaava esine oli jäänyt evakkotaipaleelle sukulaiselta ja se oli syy ostaa tämä esine. Nämä tarinat ovat osa työtäni ja kuuntelen ja keskustelen niistä aina koska se on vaan hyvää asiakaspalvelua. Nyt vain oli pakko purra hammasta ja kestettävä tämä. Minua vain ei yhtään kiinnostanut kuunnella. Jos tässä kohtaa tätä lukee henkilö jota tarkoitan pyydän anteeksi jos oli kylmän kuuloinen se ei ole normaalia käytöstäni. Oli tosi huono päivä.

Siinä kun viimeisiä henkäyksiä Oka veti kysyin emännältä että ottaako hän kaulapannan. Otti pois ja jotenkin olemme siinä suhteessa samanlaisia että sitä ei jätetä. Kaulapanta on minulle riiston ja kahleen merkki. Sitä pidetään vain pakosta ja sympolisesti sitä ei vain voi jättää paikoilleen. Kaulapanta jonka tarve on ohitse lentää roskiin minun mielestäni. Sillä ei ole minulle mitään arvoa edes tunne pohjalla.

Mietin eilen illalla että minun on nyt tästä tilanteesta otettava myös hyöty irti vaikka se voi kuullostaa kylmältä. Teen usein työtäni tilanteessa että omainen on kuollut ja minä tinkaan hintaa parhaaksi mahdolliseksi. Minun on muistettava tämä tunne silloin jotta osaan käyttäytyä oikein. Toisaalta on myös muistettava että ne poisnukkuneen omaisen tavarat ovat sama kuin edellä esittämäni kaulapanta. Tarpeetonta tavaraa josta on päästävä eroon. Muistot ovat ne tärkeimmät asiat.

Mitä myyminen maksaa?

Mitä myyminen maksaa? Tämä on hyvä kysymys sillä joskus sitä tulee laskeskeltua pelkkiä myynnistä saatuja tuloja. Se mitä kaikkea tämä sisältää onkin hieman tapauskohtaista. Perussääntönähän käytän 30% hankinta kulut, 30% myyntikulut, 30% kate ja 10% hävikki. Tuo 30% osuus myyntikuluista voi kuulostaa aika isolta, mutta valoitan asiaa esimerkillä. Kuvitellaan sellainen erä, joka sisältää pientavaraa. Se on helpoin myydä joko viikkokirppiksellä tai siten, että olet itse paikanpäällä kirppiksellä, torilla tai rompetorilla. Kulut muodostuvat paikkamaksusta, kulkemisesta, hinnoittelusta yms. Tuolla Manhattanilla aukesi viikonloppukirppis, joka on avoinna la ja su 10-16. Lauantaina maksaa 15€ ja sunnuntaina 20€, jos on kummatkin päivät 30€. Mikäli päätän lähteä myymään sinne, niin kuljetuskuluja tulee 15€ mennen tullen. Eli kulut ovat silloin jo 45€. Muita epämääräisiä kuluja tulee tämän päälle jonkin verran eli kokonaishinta viikonlopulle on jotain 50-60€ luokkaa. Käyttämäni nyrkkisäännön mukaan viikonloppuna minun on myytävä siis noin 140€ jotta saavutan nollatuloksen (eli hankintakulut ovat noin 60€, myyntikulut 60€ ja hävikki 20€ on yhteensä 140€). Tämän jälkeen alkaa vasta tulla sitä oikeaa voitto-osuutta, jolla maksan oman elämiseni. Työtuntien määrä on noin 25, jos tässä ajattelisi, että pitäisi tuntia kohden tulla 10€ pitää koko viikonlopun myynnin olla siellä 400€ paikkeilla.

Nettimyynti on tällä hetkellä se isoin osuus kokonaismyynnistäni. Joillain voi olla kuvitelma, että se on helppoa ja ilmaista, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kokonaiskuluun en nyt viitsi mennä vaan kahteen merkittävimpään kuluun eli markkinointi ja myynnin “suorakuluihin”. Markkinoin tällä hetkellä pääsääntöisesti sissimarkkinointina sillä se on taloudellisesti edullinen tapa, mutta se vie joka viikko 5-15 tuntia aikaani ja aika on minulle rahaa. Maksullista google- ja facebookmarkkinointia on kokeiltu hieman ja siihen varmaan panostetaankin lähitulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä yhden asiakkaan hinta on ollut jotain 5-10€ luokkaa eli se tarkoittaa silloin sitä, että yhden kaupan saamiseksi olen käyttänyt 5-10€ ja usein kauppasummat ovat jääneet niin pieniksi, että markkinointikustannus on vetänyt tuloksen tappiolliseksi. Toki kun tähän satsaa pitkällä tähtäimellä ja panostaa laatuun, niin tulos paranee. Lehtimainonta on omalta osaltani jäänyt totaalisesti taka-alalle, kun lehtimainokseen käytetty 50-100€ on tuonut nollasta viiteen asiakasta, mikä on aika kallista tulokseen nähden.

Huutonet ja tori ovat näennäisesti ilmaisia kanavia myydä, mutta täysin se ei pidä paikkaansa. Huutonet varsinkin on muuttunut todella kalliiksi, sillä joka kuukausi lähtee välityspalkkio tehdyistä kaupoista.

https://www.huuto.net/ohjeet/tehomyyjat-ja-yritykset

Mainonta myös maksaa huutonetissä, mutta teho ei ole kovin hyvä, joten siihen en ueinkaan pistä rahaa. Torissa kun toimii yrityksenä, niin saa maksua vastaan tehtyä oman sivun ja tästä en lähde kertomaan sen enempää, sillä se on minulle tuntematon asia. Olen suunnitellut että otan tämän palvelun käyttöön joulukuussa, kun myynti on hiljaista. Joulu- ja tammikuu on hyvä hetki hengähtää ja rakentaa uutta, sillä tuolloin kauppa on todella vähäistä. Jostain syystä lahjoja ostettaessa kierrätys ja ekolokisuus eivät olekaan niin isoja hittejä.

Muita myynnin kuluja toki on pakkaustarvikkeet, joista sentään otan kulukorvausta toimituskulujen muodossa. Toki se ei kata työaikaa, mutta kiinteät kulut kuitenkin.

Hyvä yhdistelmä. Vasara ja lasi ;) 

Edesmennyt Oka oli usein mukana hommissa.

Kastehelmiä tutkitaan.

Eli, jos hyvä lukijani olen teillä jossain kohtaa ostoksilla ja tarjoukseni tuntuu kohtuuttoman matalalta, kannattaa muistella, että minulle tulee kuluja aika paljon ennen kuin saan oman palkkani.

Nettikaupankäynnin sudenkuopat.

Jokainen on varmaan kuullut lauseen “Jos se on liian hyvä ollakseen totta, niin yleensä se ei ole sitä”.

Tämä lause voidaan esittää monella tavalla, mutta pääasiassa tarkoittaa aina samaa. Itselläni kauppahistoria on kohtuu hyvä, kun tutkii taustat. Eli miten se tapahtuu? No tietenkin KVG (Kato V*** Googlesta). En löydä omalle kohdalle mitään negatiivista, kun teen haun. Huutonet-tunnukseni eli “arhael” palautteita kun vilkaisee, niin voi todeta, että aika hyvältä näyttää.

Mihin tämä sitten vaikuttaa? No lähetän särkyvää usein ja voin oikeasti kehua itseäni, että lasikupu lähtee ehjänä ja saapuu ehjänä (piste). Eli minun pakkaamiseeni uskalletaan luottaa ja siitä veloitankin aina hieman pakkaus lisää. Toimitukset ovat myös usein onnistuneet hyvin. Toki olen muutaman kerran mokannut osoitteen kanssa, mutta sen virheen kehtaan myöntää ja nämä virheet olen saanut korjattua.

Kaikenlaiset huijarit vaikuttavat myös omaan kaupankäyntiini netissä. Mutta miten se huijareiden aiheuttama vaikutus sitten näkyy? Kauppapäätöksessä mennään helposti “halvin hinta voittaa” ajatuksella. Sitten myöhemmin itketään somessa, kun pakettia ei ole tullut tai lautaset on palasina. “Oma moka” on minulta kylmä tuomio. Sinulla on laite naaman edessä, jolla voit tarkistaa myyjän taustat, sillä sama huijari usein tekee sarjassa näitä petoksia. “Tulee R-pakettina” on yksi lause mitä kannattaa miettiä. Kyllä saat edullisimman toimitustavan, kun lähetetään R-pakettina, mutta se laatikko on aivan pirun huono lähetyksiin. Älkää hyvät ihmiset menkö sen parin euron perässä, jos paketin sisältö maksaa useita kymppejä. Se on kirjaimellisesti tyhmää. Itse käytän Matkahuoltoa ihan sen takia, että se on paras mahdollinen. Postitusvirheisiini lukeutuu noin viisi omaa mokaa ja viisi minulle annettua väärää osoitetietoa eli matkahuolto ei ole mokannut kertaakaan. Vien tuonne Turun Matkahuoltoon paketit ja mielestäni siellä työporukka suhtautuu oikein työhönsä. Ripeästi ja huolellisesti paketit rullakoihin siten, ettei rikkoja tapahdu. Halvin ei ole se paras ainakaan minulle sillä Matkahuolto huolehtii minun maineestani takuu varmana toimittajana. Olen oikeasti laiska sillä minua ei kiinnosta ihmetellä myöhemmin missä paketti on tai se onko tavara rikkoontunut matkalla. Ahkerat saavat näitä hommia selvitellä laiska menee sieltä mistä aita on matalin ja helpoin kulkea.

Monesti törmää erinäisissä nettikeskusteluissa siihen, että me alan työmyyrät olemme sitä alinta pohjasakkaa, kun kehtaamme ostaa edullisimman mukaan ja myydä korkeimman mahdollisen mukaan. Viisaat kommentoivat tähän, että yrittäjällä on iso liuta velvoitteita ja maksuja. Harvemmin tulee mieleen asia, jonka takia kannattaa ostaa yksityisen sijaan ammattilaiselta. Nimittäin se, että me ‘trokarit’ varjelemme mainettamme loppuun asti. Jos vahinko käy ja se paketti tulee perille rikkonaisena, on viisaampaa korvata menetys asiakkaalle, kuin vaarantaa maine. Yksityishenkilöiltä on aivan turha tätä vaatia. Eli tässä kohtaa takuu ja taattu toimitus nostavat hieman tuotteen hintaa. Maine on meille alan kauppialle se ainoa asia, joka erottaa onnistuneen myyjän epäonnisesta. Voi oikeastaan sanoa että “kuluttajansuoja maksaa”.

Helppo tapa testata onko paketti riittävän hyvin pakattu on kysyä itseltään “uskallanko minä pudottaa tämän metrin korkeudesta”. Jollet uskalla, niin se on huonosti pakattu. Minut jos kohtaa liikkeessä pakkaamassa särkyvää tavaraa voi kuka tahansa milloin tahansa haastaa pudottamaan paketin metrin korkeudesta. Minun pakkaamani esine ei mene rikki.

Eli jos ostat netistä, niin google on hyvä työkalu. Jos esine X on liian halpa, niin älä osta (varsinkin kodin elektroniikka on hyvin, hyvin, hyvin vaarallista aluetta). Vertaa myyjien taustoja, sillä se, jolla on puhdas tausta, voi ja saa pyytää enemmän kuin se jolla paketit lähtee vasta kun on useita kertoja muistutettu ja lopulta saapuu rikkonaisena. “En vastaa postin rikkomista lähetyksistä” ei ole lause, jolla selitetään huono pakkaus (piste).

Ja kyllä se on tulossa se ensimmäinen lähetys, joka hajoaa minun takiani. Se on vain ajan kysymys, mutta silloin en syytä logistiikkayritystä ellei pakkauksen ulkopuoli ole selkeästi kärsinyt.