Kirjoitan nyt ongelmallisesta aiheesta eli esineen, tai tavaran luokittelusta. Tämä asia on jokapäiväistä ja aina niin helppoa (sarkasmia). Huomaattehan, että tämä on oma tulkintani, joka ei ole aukottomasti paikkaansa pitävä. Ongelma on se, että luokittelussa muoti, tunteet, tulkinta yms. vaikuttavat asiaan. Myöskin asuinpaikka, ikä, sukupuoli, sosiaalinen status, sekä monet muut asiat muokkaavat tulkintaa. Käytän itse anteeksiantavinta tulkintaa, ihan sen takia, että teen kauppaa tuoreimpien retroesineiden kanssa. “Oma lehmä ojassa” siis, kun tulkitsen sanan retro.
Retro esineen luokittelu:
“Retro tarkoittaa aiempien vuosikymmenten tyyliä, muotia tai muuten vanhan tuntuista ainesta, jota sovelletaan uudelleen nykyaikana. Myös verbiä "retroilla" käytetään.
Usein "retroilussa" kyse on harrastajan omassa lapsuudessa, nuoruudessa tai muussa menneisyydessä vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Retroharrastukset kohdistuvat usein1950–1980-lukuihin eli nykyisten keski-ikäisten ja keski-ikäistyvien ihmisten lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Toisaalta retroharrastuksia esiintyy myös nuorten keskuudessa ja tällöin nostalgia voi kohdistua henkilön omaa syntymää varhaisempiin aikoihin. Toisinaan retroharrastus muodostuu populaarikulttuuriseksi kultti-ilmiöksi.”
Edellä mainitusta linkistä pääsee tutustumaan wikipediassa olevaan tulkintaan. Yllä oleva teksti on samasta artikkelista lainattu.
Mikä se retro sitten oikeastaan on? Sanana ja määritelmänä retro on inhottavasti liukuva käsite, joka ei ole sidottu tiettyyn aikakauteen. Retro on useimmiten tunnepohjainen määritelmä, joka tekee luokittelun hankalaksi. 80-luvun sohva ei ole retroa, mutta 90-luvun 8-bittinen Nintendo on. Esineen ikä ei siis yksin määrittele asiaa.
Sitten on olemassa ongelma nimeltään “uusretro”. Uusretro on esine, joka on tullut tuotantoon uudestaan. Helppoa vai mitä. No se ei sitten pidä paikkaansa täysin aukottomasti.
Laitetaan esimerkeiksi muutamia esine-luokkia sekä niistä poikkeuksia. Myöskin pyrin luomaan kirjoitettuun muotoon nyrkkisääntöjä (joissa en oikein ole onnistunut).
Retropeli:
Mainitsin aiemmin jo Nintendon. Mukaan luetaan, myös monia muitakin laitealustoja. Jokainen lapsuutensa 80/90-luvulla viettänyt tunnistaa retropelit, eli vanhat kolikkopelit pelihalleissa, kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla. Helppoa vai mitä? No ei aivan, sillä näitä pelikoneita on 2000-luvultakin olemassa. Luokittelen retroksi tai uusretroksi vanhat pelikoneet tai vanhojen pelikoneiden kopiot, en uusista tietokonepeleistä tehtyjä versiota. Kotikoneissa on helpompi luokitella mitkä menevät retro luokitukseen. Jos peli on CD muodossa se ei ole retro. Pelin pitää siis olla kasettina, diskettinä tai lerppuna julkaistu. Eli pelin pitää olla julkaistu ennen vuotta 2000 (piste), jotta se on retro (piste).
Retrolautapelit:
Hero quest on retropeli samoin kuin Afrikan tähti. Hyviä esimerkkejä vai mitä. Monopoly on retropeli vai mitä. Liittyvät suoraan lapsuuteen meillä yli kolmekymppisillä tänään. Afrikan tähti sekä Monopoly on edelleen tuotannossa eri versiona kuin ennen, joten ne ovat uusretroja. Afrikan tähden uuden ja vanhan version tunnistaa siitä, että vanhempi on poliittisesti epäkorrektimpi. Uudempaa versiota on siistitty ja tunnistettavissa sitä kautta.
Tallenteen luokitus retroksi:
C-kasettia vanhemmat tallennusmuodot ovat retroa täysin tyylipuhtaasti. Vinyyli eli LP on lähes poikkeuksetta retro. Poikkeuksena tulee sitten uudet vinyylijulkaisut. Kyllä, tänäkin päivänä julkaistaan vinyylejä. On bändejä, jotka näin tekevät ja silloin tullaan jännän äärelle. Tulkinta retro ja uusretro. Ehkä linjanveto on se, että tallennusmuoto CD:n tultua markkinoille katkeaa vinyylien kohdalla retro ja alkaa uusretro. Toki tulkinta, josta voidaan väitellä ja kiistellä mutta johonkin se raja on vedettävä. Äänentoistolaitteet seuraavat edellä mainittua kaavaa.
VHS, eli vanhan aikainen video tallenne ei ole retroa. Syy on siinä että kukaan ei halua niitä, eli ei saavuta retron määrittelyssä olevaa “haluttavuutta”. Toki niitä harvat vielä ostaa (lahjoituksena yleensä hankitaan kun hintaa ei oikein ole) ja katsoo mutta retroa se ei ikävä kyllä ole.
Retro huonekalu:
Vanhempi kuin 80-luku. Ainoa esineluokka missä teen selvän ja yksiselitteisen linjanvedon mikä on retroa ja mikä ei.
Vanhat vaatteet, kengät yms:
Ei ole retroa vaan vintagea.
Muoti siis määrittelee retroa, ei jokin selkeä raja. Kaikkein kummallisimmat asiat tulevat retron osalta keittiössä. Vanha peltinen leipälaatikko 90-luvulta on retro. Vanha puinen leipälaatikko 90-luvulta ei ole retro. Nyt on siis kyse muodista, joka määrittelee retron, ei logiikasta. Vanhat peltipurkit ovat retroja, muoviset lautaset ja mukit 80-luvulta ovat retroja, samoin ne lasiset kahvikupit samalta aikakaudelta. Toisista materiaaleista tehdyt esineet eivät ole retroa. Nämä esineet siis pitää vain tietää, sillä tässä ei ole mitään nyrkkisääntöä olemassa. En siis lähde luettelemaan kaikkia esineitä tai esineryhmiä, sillä ei tässä kirjaa kirjoiteta :)
Retro erikoisuudet:
Puhelin. Tarkemmin kännykkä. 2000-luvun esine mikä on retro? Ei uusretro vaan tyylipuhdas retro. Kummallista vai mitä. Vanhat klassiset Nokian puhelimet 2000-luvun alkupuolelta ovat tulleet muotiin keräilykohteena, joka menee kaikessa outoudessaan luokkaan retro. Huom, huom!!! Tulkintani on siis se kaikkein anteeksiantavin, joka ei kaikilta osin ole vertailukelpoinen kaikkien mielipiteiden kanssa. Jokainen saa siis tulkita asian oman mieltymyksen mukaan. Retroa on siis vaikea määritellä ilman, että siihen tulee poikkeuksia, jotka vaikuttavat hyvin epäloogisilta.
Retro esineen tunnistamisen vaikeus liittyy siihen, että esineen täytyy olla kerran jo muodista poistunut ja tullut uudestaan muotiin. Muoti kun muuttuu jatkuvasti ja yhden inhokki on toisen unelmien täyttymys. Ulkomailta ei voi ottaa esimerkkejä, koska retro esine on paikallisen muodin määräämä (toki antaa viitteitä, mutta poikkeukset tuovat ongelmia).
Olen tätä blogia vääntänyt jo toista viikkoa ja en oikein ole saanut valmista, sillä retro on yllättävän vaikea määritellä. Blogiin jää isoja aukkoja, ehkä jopa liian isoja aukkoja. Julkaisu on siis tynkä joka tapauksessa. Antiikki on helpompi määritellä. 100-vuotta ja sitä vanhempi on antiikkia. Leikkisästi voi siis ajatella, että yhtäkään antiikkiesinettä ei ole valmistettu suomessa. Asia muuttuu vuonna 2017, jos haluamme olla oikein nihilistejä ajattelussamme :)
Annan tähän nyt esimerkin niin kutsutusta omasta uustuotannostani. Teemme siis vanhoista esineistä uutta. Käytän usein sanoja retro tai uusretro. Tämä siksi, että se on oma etuni, koska haen sanalla retro kaupallista hyötyä. Piikkilankalamput, joita teen, on oikeasti hyvin hankala määritellä ja luokitella. Käytän myös luokitusta “rock”. Sitä se on, mutta se ei ole esineluokka. Sana “design” on oikea, sillä on oman suunnittelutyöni tulos ja oikea suomalainen design, täysin tyylipuhtaasti. Eli ehkä luon uutta esineluokkaa, kun teen piikkilankalamppuja :)
